Onko klapikoneissa ongelmia?

joo-o, puut pitää jostain muualta tuoda, niitä ei koneessa itsessään ole.. paha puute metsättömälle..

Tee sellainen kone jolla ajetaan koivikkoon. Kone sitten kaataa puun, pätkii ja halkoo, lisäksi vielä pakkaa klapit verkkosäkkeihin, jotka tiputtaa jälkeensä kuivumaan.

Tarkotus olisi hinnaltaan kohtuullinen tehdä. Saahan koneen vaikka tanssimaan ja höyläämään puut ettei tikkuja sormiin tulisi. Järkeähän siinä ei vaan kustannusten takia ole.

Perinteinen 5 tonnin vaakasuoralla puristuksella halkaisevasta on kokemus että pölli nousee pystyyn halkaisun edetessä ja tulos on heikko.
Olisiko mahdollista tehdä kevyempi, kun sitä joutuu siirtelemään kuitenkin. Lujuus ei saa kärsiä, ja sitten on tietenkin se hinta???

Tee sellainen klapikone joka on traktorin peräkärryn syrjässä ja metsässä pilkkoo suoraan peräkärryyn kaadetut puut jotka kotona kipataan suoraan kuivaavaan puuvarastoon.
Muutaman puunkäsittelykerran jääminen pois tehostaisi toimintaa.

Sellainen mikä syöttää puun itse koneeseen. Käsin voi kyllä nostaa puun suulle että kone pääsee alkuun.

Eiköhän nuo yllä luetellut kaikki ns. parannukset jo löydy monestakin markkinoilla olevasta koneesta, eipä niistä paljoa löydy paranneltavaa

Koneen kasaus siirtoa varten,ja taas käyttökuntoon laitto on hankalaa ja raskasta,koskee siis kuljetinta.
Palaxin kuljettimen alapään kiinnitys aika susi,hankala suoria se rauta.
Lyhemmillä,33cm klapeilla taipumus pudota poikittain.
Kone melkein hitsattu toiseen kertaan.

Erään "automaatin" omistajana olen huomannut, että teräketjun tylsymiseen "turtuu" nopeasti ja puolet puista katkotaan voimalla eikä kevyesti leikkaavalla viilatulla ketjulla. Itse insinöörinä olen miettinyt, että kannattaisi ketjun pyörintää seuraamaan kehittää laskuri/terotuspää. Terän käyttökertoja ei hyödytä laskea, koska puut eri paksuisia ja eri lajia. Kuten tiedät, toiset puulajit tylsyttää ketjun 10x nopeammin, kuin toiset.
Eli, laipan yläpuolella on käsivarsi suojakannen alla riittävän kaukana laipasta. Siitä optisesti lasketaan ketjun tekemä kierrosmäärä. Käyttäjä voi itse asettaa huoltovälilukeman sekä laitteessa itsessään saisi olla muutamia oletusrajoja, joita voi opettaa. Kun aika täysi, laite ilmaisee tämän ja käyttäjä kuittaa sopivassa välissä, että alapa viilaamaan tai takarajan täyttyessä, laite aktivoi itse huoltotyön. Huoltokäsi "viilaa" ketjun, tarkastaa "kulumisen kauhurajat", sekä tarkastaa ketjun kireyden. Kun homma valmis, nousee huoltopää turvaan lähelle laitteen suojakantta.
Huoltopään suunnittelussa tulee huomioida paloturvallisuus käyttökohteessa. Terän teroitus sahanpuruisella, lastuisella työmaalla!
Huoltopäästä itsestään saa helposti yhden inssityön, jos itse haluat keskittyä päälaitteen suunnitteluun ja sinulta löytyisi kaveri opiskelun samasta vaiheesta esim. tietotekniikan puolelta, ottamaan osan huoltopään suunnittelusta inssityökseen.
Voin suunnittelun avuksi antaa neuvoja tarpeen vaatiessa, kun laitat yhteystiedot.
Jos tuote kaupallistetaan, tyydyn 8.8% rojaltiin ( pelivaraa on hieman).
Tämmöinen kehitystyö on minulle tuttua ja mielelläni autan niissä rajoissa, että tuleva insinööri saa itse kuitenkin tehdä insinöörityössä vaadittavat päätelmät.
Huoltopään suunnittelussa kannattaa heti alusta asti huomioida datankeruu optimointia varten.
Avauksestasi ei saa kunnon kuvaa, kuinka "kunnianhimoisen" inssityön aiot tehdä, mutta, tässä olisi ainakin haastetta insinööri(amk) työhön huoletta riittämiin.
Ajatuksia?

Se on keksitty,traktorin perään kiinni ulosottoon semmoinen 25cm paksut se halkaisee ja leikkaa kuin puukoilla kiertäen rummussa kehää oliko nimi Klapi-Hakki.