Toivottavasti tarinani ei pitkästytä. Järjetön kanuuna. Morsiokin maannut koko päivän tyyny pään päällä. Kaverin synttärit eilen baarissa. Siis morsiamen kaverin. Kivaa oli.
Meidän oma pikku Lerpsa on jonkinlaisissa tuskissa ja vaikeuksissa tällä hetkellä, eikä oikein löydä punaista lankaa. Jotakin hänen pitäisi kauheasti saada, mutta se ei oikein selviä että mitä. Ilmeisesti hän tarkoittaa seksiä.
Minulla oli eka tyttöystävä 15 vuotiaana. 3 vuotta minua vanhempi. Minä poika vaan urheilin ja olin iloinen kun oli sellainen nätti "pikkupuuma" siinä, joka pääsi jo baariin kun minä ajelin mopolla treeneihin.
Siinä ennen armeijaa pistin tarkoituksella tuulemaan. Huomasin ettei hän olekaan ainoa joka haluaisi tutustua. Olin ajatellut etten ole tyttöjen makuun. Olin sittenkin. Oli pakko lopettaa se suhde ja viettää villi puolivuotinen kavereiden kesken ennen armeijaa. (Unohdin ekat kutsunnat joten menin inttiin vasta 20 vuotiaana)
Se johti 6kk kestäneeseen road trippiin jenkkiautoilla jolloin hengailin ja asuin missä sattuu kuin kulkuri. Se taasen vetosi tyttöihin ja niitä oli paljon ja kaikkialla. Autoissa varsinkin sattui ja tapahtui. Jalkakin murtui jossakin välissä ja vietin öitä myös autossa nukkuen. Yleensä oli tyttö kainalossa. Silloin "saatiin" ja urakalla. Komea kroppa ja suuri muna levittivät mainetta tarpeettomankin paljon.
Olin kaikesta huolimatta kiltti poika ja tytöt ne oli jotka vei. Kaverit oli tunteettomia panomiehiä mutta minä tein epäitsekkäästi mitä tytöt halusi. Kellistin noin 30 tyttöä tuon puolen vuoden aikana. Osan tietenkin useasti.
Sittemmin vaimoille jaksoin olla uskollinen ja pitkään. Molempien erojen jälkeen olin sitä mieltä ettei tälläinen vanha iso kolho kelpaa kellekään. Huorasin tosi paljon. Kyllä se sitten vaan kelpasikin ja aika pienellä vaivalla. Duunasin ekan eron jälkeen jotakin 30 vosua ja toisen eron jälkeen saman verran maksullisten lisäksi.
Sitten totesin että nyt saa riittää. Kaikki entiset ovat kalkkeutuneet mutta minun mieli on virkeä kuin 15 vuotiaana. Se oli sitten muutto Thaimaahan joka alkoi silloisen yhtiökaverin tsoukista. Tartuin syöttiin ja jatkoin vitsiä tänne saakka. Kaveri tulee joskus perässä jos saa jätettyä petollisen vaimonsa.
Oli useita tyttöjä täältä ennen nykyistä ja kyllä minä sponssasin heistä miltei kaikkia. En kadu enkä varsinkaan häpeä yhtään. Tunteitakin oli ja itkuja on väännetty urakalla. Nyt on tilanne tasaantunut kirjaimellisestikin, sillä tuolla makkarissa on edelleen hiljaista. Vein kylmää soodaa ja osoitti elonmerkkejä.
Alkoholismista sen verran että on tilannealkoholismia, kotialkoholismia, tissuttelua, rantojen miesten kännäämistä ja vaikka mitä. Minä juon hyvässä seurassa kunnon kännit about kerran kuussa. Muutoin vain lasillinen kerran kaksi viikossa. Krapulat on minulle yhtä karmeutta. Otin lasillisen tässä joristessa.
Liikunta-addiktina en halua pilata huomista treeniä.
Meidän oma pikku Lerpsa on jonkinlaisissa tuskissa ja vaikeuksissa tällä hetkellä, eikä oikein löydä punaista lankaa. Jotakin hänen pitäisi kauheasti saada, mutta se ei oikein selviä että mitä. Ilmeisesti hän tarkoittaa seksiä.
Minulla oli eka tyttöystävä 15 vuotiaana. 3 vuotta minua vanhempi. Minä poika vaan urheilin ja olin iloinen kun oli sellainen nätti "pikkupuuma" siinä, joka pääsi jo baariin kun minä ajelin mopolla treeneihin.
Siinä ennen armeijaa pistin tarkoituksella tuulemaan. Huomasin ettei hän olekaan ainoa joka haluaisi tutustua. Olin ajatellut etten ole tyttöjen makuun. Olin sittenkin. Oli pakko lopettaa se suhde ja viettää villi puolivuotinen kavereiden kesken ennen armeijaa. (Unohdin ekat kutsunnat joten menin inttiin vasta 20 vuotiaana)
Se johti 6kk kestäneeseen road trippiin jenkkiautoilla jolloin hengailin ja asuin missä sattuu kuin kulkuri. Se taasen vetosi tyttöihin ja niitä oli paljon ja kaikkialla. Autoissa varsinkin sattui ja tapahtui. Jalkakin murtui jossakin välissä ja vietin öitä myös autossa nukkuen. Yleensä oli tyttö kainalossa. Silloin "saatiin" ja urakalla. Komea kroppa ja suuri muna levittivät mainetta tarpeettomankin paljon.
Olin kaikesta huolimatta kiltti poika ja tytöt ne oli jotka vei. Kaverit oli tunteettomia panomiehiä mutta minä tein epäitsekkäästi mitä tytöt halusi. Kellistin noin 30 tyttöä tuon puolen vuoden aikana. Osan tietenkin useasti.
Sittemmin vaimoille jaksoin olla uskollinen ja pitkään. Molempien erojen jälkeen olin sitä mieltä ettei tälläinen vanha iso kolho kelpaa kellekään. Huorasin tosi paljon. Kyllä se sitten vaan kelpasikin ja aika pienellä vaivalla. Duunasin ekan eron jälkeen jotakin 30 vosua ja toisen eron jälkeen saman verran maksullisten lisäksi.
Sitten totesin että nyt saa riittää. Kaikki entiset ovat kalkkeutuneet mutta minun mieli on virkeä kuin 15 vuotiaana. Se oli sitten muutto Thaimaahan joka alkoi silloisen yhtiökaverin tsoukista. Tartuin syöttiin ja jatkoin vitsiä tänne saakka. Kaveri tulee joskus perässä jos saa jätettyä petollisen vaimonsa.
Oli useita tyttöjä täältä ennen nykyistä ja kyllä minä sponssasin heistä miltei kaikkia. En kadu enkä varsinkaan häpeä yhtään. Tunteitakin oli ja itkuja on väännetty urakalla. Nyt on tilanne tasaantunut kirjaimellisestikin, sillä tuolla makkarissa on edelleen hiljaista. Vein kylmää soodaa ja osoitti elonmerkkejä.
Alkoholismista sen verran että on tilannealkoholismia, kotialkoholismia, tissuttelua, rantojen miesten kännäämistä ja vaikka mitä. Minä juon hyvässä seurassa kunnon kännit about kerran kuussa. Muutoin vain lasillinen kerran kaksi viikossa. Krapulat on minulle yhtä karmeutta. Otin lasillisen tässä joristessa.
Liikunta-addiktina en halua pilata huomista treeniä.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Peräkammari selittää vaikeaa tilannettaan.
Mikä saa aikaiseksi ihmisessä tarpeen kirjoittaa tuollaista anonyyminä anonyymeille matkailupalstalla, kun on olemassa palstat parisuhteille ja alkoholille?
Yksinäisyys peräkammarissa käy sietämättömäksi. Äitikin on ollut jo 3 viikkoa ryyppyretkellä.
Minä olen The Pattayaboy, mutta kukas vittu se sinä olet?
Opettavainen tarina aloittajalla.
Hän on mennys armeijaan 20 vuotiaana autossa asujana ja armeijakin minimissään kesti 8 kuukautta hänen ollen sitten vähän pikaisempaan 26 vuotiaana markkamiljonääri sivuduuninaan, kun ajankäyttö samaan aikaan urheilu.
Myös aloittajan tarinasta on havaittavissa hänen kykynsä aloittaa ainauusi elämä huomenna täysin unohtaen eilisen teot.
Eilen hän oli rikosilmoitusmielellä ja juhlamielellä saman aikaisesti, sekä tänään viettäen krapulaa aijaten matkailupalstalle viinapulloja kertoen että ei ole alkoholiongelmainen, eikä sanallakaan ole rikosilmoituspiipittäjä sanallakaan.
Aloittaja on ihan pro, taitaa olla rouvashenkilö.
Näin lerpparouva arvostelee toisia, täysin unohtaen omat hullunkertomuksensa...
No mutta rouvan sihteerineitikö se siellä nyt piipittää, miten se rikosasia ?
Toiset pojat saa ja toiset pojat ei saa. Karua.
Toisilla on, toiset joutuu maksaan ja on myös ryhmä jolla tarve matkailupalstalle kertoa saamisistaan.
Liikunnan katsotaan etupäässä olevan ihmiselle hyväksi.
Joskus liikkumisesta tulee kuitenkin pakko.
Tällöin liikunta ei edistä terveyttä, vaan päinvastoin tuhoaa sitä.
Liikunta ei enää kohota kuntoa eikä tuo henkistä tasapainoa ihmiselle.
Haitallinen liikuntariippuvuus on elimistön ja mielen häiriötila, johon tulee puuttua.
Liiallinen liikuntariippuvuus ei enää tue ihmisen hyvinvointia.
Liikunnasta on tullut pakko, joka tulee suorittaa säännöllisesti.
Se on rituaali, joka tulee toistaa, koska toistamatta jättäminen olisi koko minuudelle liian uhkaavaa. Todellisuudessa liikuntakaan ei tuo enää mielihyvää, mutta se estää liiallisen pahan olon tulemisen mieleen.
Ihminen on ikään kuin mielensä ja kehonsa vankilassa, josta on vaikea ja tuntuu mahdottomalta päästä eroon.
Sosiaaliset kontaktit alkavat pikku hiljaa rajoittua, koska liikunta-addikti ei kestä kritiikkiä liikkumisestaan. "Kateellisten panettelua, kun eivät itse jaksa", saattaa henkilö kuitata kritiikin.
Kaikessa tekemisessä on läsnä ajatus siitä, mitä voi syödä, milloin voi syödä, miten paljon voi syödä, miten paljon voi olla syömättä ja ennen kaikkea miten paljon pitää liikkua, ettei syöminen haittaa omaa kokonaistilannetta.
Liikuntariippuvuuden yksi aiheuttaja voi myös olla vääristynyt kehonkuva.
Ihmisen sisäinen kokemus itsestä ei näin välttämättä vastaa todellista peilikuvaa.
Huoli liikalihavuudesta tai huoli lihasten pienuudesta ja vähäisyydestä voi ajaa ihmisen loputtomaan kilpajuoksuun itsensä kanssa.
Tällaisessa tilanteessa ihminen tarvitsee tukea ja apua päästä takaisin jaloilleen.
Elämän suorittaminen ja itsensä projektina pitäminen suojelevat usein tyhjyyden ja merkityksettömyyden kokemuksilta.
Tällöin ihmisen kannattaa hakea apua esimerkiksi työterveyshuollosta tai hakeutua psykoterapeuttisen tuen piiriin.
Opettavainen näkemys..
Kun tuohon vielä lisää narsismin, niin paketti kasassa.