Abilify pakkolääkitty

https://yle.fi/uutiset/3-6972028

Aivosähköhoitojen määrä on lisääntynyt huimasti viime vuosikymmenen aikana. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tilastojen mukaan sairaaloissa sähköhoitoja annetaan moninkertainen määrä verrattuna hoitokertojen määrään kymmenen vuotta sitten. Hoitoja annetaan jo tuhansia kertoja vuodessa Suomen sairaaloissa.

Vuonna 2012 sähköhoitoon liittyviä käyntejä oli noin 3 600. Vuonna 2004 THL tilastoi vain 433 käyntiä. Vuonna 2005 sähköhoitokäyntejä oli jo reilut 1 200, mutta vuosikymmenen lopulla määrät vähenivät, kunnes viime vuonna käyntejä oli jo yli 3 600.

mulla on sama lääke olen samaa mieltä rikotaan vapauden riistoo ja ihmisen oikeutta pakko syötetään moneksi vuodeksi ei siinä ole kun ei mene ottaa lääkettä tai vie asian eteen päin sitten ihmiselle tehdää hullun paperit että pystytää ohjailee ihmistä ja viedää lapset semmonen yhteiskunta tää on toiset saa tehdä mitä haluaa ja toiset ei saa tehdä

Just näin! Ite sä päätät mitä otat!

Myöskin kaikenlainen olosta valittaminen ei auta tilannettasi jos haluat lääkkeistä eroon. Se vain nähdään sairauden oireena useinkin.

Sivustalukijana kommentoin vaan, että sinä OMehlo annat tosi hyviä neuvoja alkuperäiselle. :) Toivottavasti asia ratkeaa parhain päin.

Olen lopettanut lääkityksen kerran, sitten olin vuoden ilman lääkitystä ja jouduin pakkohoitoon. Nyt tosiaan injektio, 24 päivä pitäisi mennä. Ajattelin mennä, koska yksityinen oli määrännyt liian pienen annostuksen. Käyn nostamassa annostuksen 30 mg yksityisellä injektion jälkeen.

Minäkään en tiedä tarkempia taustoja alkuperäisen kirjoittajan tapaukselle. Tietämättä sen tarkemmin siinä voi olla takana sen suuntaista, että kirjoittaja on saanut vaihdettua lääkityksen oraaliseen muotoon, ja sen jälkeen hän on lopettanut sen tai vähentänyt sen käyttöä, minkä jälkeen on tullut uusia ongelmia.

Nykyisessä psykiatrien välisessä keskustelussa ja tutkimuksessa (Tiihonen, ym) ajetaan seuraavan kaltaista käytäntöä. Ensinnäkin jo ensipsyykosissa ensimmäisenä vaihtoehtona aloitetaan neuroleptin (antipsykoottinen lääke) injektiomuoto oraalisen vaihtoehdon sijaan. Toiseksi kun kerran on aloitettu neuroleptin käyttö, niin sen lopettamiseen ei enää ole mitään turvallista ikkunaa, ja lopettamisen riski on sitä korkeampi, mitä pidempään lääkettä on käyttänyt. Tuossa on pähkinänkuoressa se malli, jota esimerkiksi juuri Tiihonen ajaa, kun yhdistää parin hänen tuoretta väestötutkimuksensa johtopäätöksiä ja niihin liittyviä median lausuntoja. Eli kaikki potilaat pitää laittaa ensipsykoosissa loppuelämän kestävälle injektiolääkitykselle.

Jos on jo joutunut neuroleptien injektiolääkitykselle, niin se luultavasti jatkuu loppuelämän, ellei asialle oikeasti tee jotain. Edes oraalisen lääkityksen kanssa on varmaankin varsin harvinaista, että hoitava taho itse päättää, että aletaanpa vähentämään sen käyttöä, ellei siihen liity joitain hyvin voimakkaita sivuvaikutuksia tai muuta vastaavaa. “Ei kannata heilutelle venettä”.

Minä en ole koskaan käyttänyt injektioita, mutta jos käyttäisin sellaista lääkitystä ja minulla olisi perusteltu syy vähentää sen lääkkeen käyttöä, niin ensimmäinen askel varmaankin olisi jotain kautta saada vaihdettua se lääkitys oraaliseen vaihtoehtoon, kuten alkuperäinen kirjoittaja on tehnytkin. Jos sen jälkeen tahtoo yrittää vielä lääkkeen vähentämistä tai lopetusta, niin siinä on se kriittinen kohta. Jos toimenpiteen jälkeen hoitava taho tai esimerksi läheiset huomaavat oireita sairaudesta, niin se usein johtaa entistäkin tiukempaan kontrolliin. Vähennys pitäisi tehdä kaikki olosuhteet ottaen sillä tavalla, että tällaista ei tapahdu. Jos vähennys toimii pitkällä ajalla hyvin ja uusia oireita ei ilmesty, niin nykyisessä hoitokulttuurissa silti pitää olle varoivainen tässä kohdassa, mitä tai kenelle kertoo asiasta tai siihen liittyvistä oireista. Operaatiossa on paljon erilaisia riskejä.

Käsittääkseni esimerkiksi Abilifyn Maintenan aloittamiseen usein vaaditaan, että sen siedettävyys on ensin kokeiltu oraalisella muodolla. En muista mistä sen tarinan luin, mutta kirjoittaja vaihtoi ensin Ablifyn injektion oraaliseen muotoon ja sen jälkeen vähitellen onnistuneesti pidemmän ajan kuluessa lopetti sen käytön kokonaan, osaksi kertomatta asiasta hoitohenkilökunnalla. Myöhemmin sen injektion aloittaminen uudestaan ei sitten ollutkaan niin helppoa, koska siinä olisi pitänyt ollut ensin se oraalinen jakso. Hän vältti lopulta koko lääkkeen uudelleen aloituksen.

Jos olisin itse kuunnellut näitä Tiihosen oppeja, en tiedä mitä minulle olisi käynyt. Voin loppupeleissä paremmin ilman lääkkeitä, enkä ole koskaan ollut psykoosissa sen koommin ensipsykoosin jälkeen. Käyn keskusteluajoilla ja elämänlaatuni on parempaa kuin ilman lääkityksiä. Sain myös akatisiaa antipsykooteista, enkä tiedä minkälainen olo olisi ollut pitkäaikaisinjektion jälkeen. Tämän takia kieltäydyin injektioista niitä tarjottaessa. Antipsykoottien lopetus lopetti myös sisäisen levottomuuden.

Itse koin antipsykootit lähes täysin hyödyttömänä harhaluulojen suhteen. Sain harhaluuloja itse oikeastaan vasta voimakkaiden lääkitysten, lyhyellä ajanjaksolla tapahtuneiden useiden lääkekokeilujen, lääkevaihdosten ja lopetusten myötä. En lainkaan nykyään epäile, etteivätkö lääkitykset itsessään voi lisätä sekavuuden tunnetta joillakin. Ainoa mihin antipsykooteista oli hyötyä, oli nukkuminen. Tosin nukahtaminen oli vaikeaa ilman rauhoittavaa unilääkettä antipsykootin lisänä, koska sain iltalääkkeestä levottomat jalat. Unen laatu ei ollut yhtä hyvää kuin nyt ja uni tuntui koomalta. Olin päivisin raskaasti väsynyt ja lääkesumussa lääkeyhdistelmän myötä (rauhoittava, antipsykootti)

Kun en vastannut lääkitykseen osastolla, lääkäri vasten tahtoani nosti annostuksen maksimiin. Tämä myös nosti haittavaikutukset voimakkaiksi. Koska suurin osa haittavaikutuksista, mitä koin, oli vähätelty lääkärin toimesta, ja olin psykoosissa, en jostain syystä edes maininnut lääkkeen aiheuttamasta tuskaisesta sisäisen levottomuuden tunteesta. Ajattelin kai että ei hän uskoisi minua kumminkaan, koska joitakin sanomiani asioita lääkkeistä ei oltu uskottu. Psykoosissa myös koin, että olin ansainnut kärsimykseni ja minua rangaistiin, joten jollain tavalla tämäkin liittyi siihen, että en maininnut haitoista. Kuin olisin ansainnut ne haitat ja minun kuuluisi kärsiä. Osastolla harhoissani ajattelin, etten ollut missään paikassa missä minua autettiin. En ole kyllä psykoosin jälkeenkään ole ollut ihan varma, oliko osastolla paljoakaan apua

Kaikki tämä johti siihen, että aloin salaa keksiä keinoja lääkkeen ottamatta jättämiseen osastolla, ja keksinkin keinoja. Joskus jäin kiinni, ja lääkkeet väkisininjektointiin minuun. Tunsin oloni ahdistuneeksi lääkkeenoton aikoihin illalla, koska lääkkeen aiheuttamat tunteet tuntuivat epämukavilta ja pakkolääkitseminen nöyryyttävältä. Satunnainen lääkkeenottoni lisäsi sekavuutta. Elin osastoajan traumansekaisessa lääketokkurassa.

Pääsin osastolta pois, vaikkei kuntoni huippuluokkaa ollutkaan. Lopetin lääkkeet äkillisesti, koska en kestänyt enää niiden haittoja kuten levottomuutta. Kärsin kuukausia mielenterveyden heittelystä ja vieroitusoireista, mihin liittyi raskas unettomuus. Kuitenkin turvallinen ja tuttu ympäristö, ja tuki mitä koin omaisilta, auttoi minut nousemaan tuosta synkkyydestä ja toimintakyvyttömyydestä. Huom. En todellakaan suosittele äkkilopettamaan lääkityksiä vaan päinvastoin!


Kun yhdessä vaiheessa osaston jälkeen kävin tosi pohjalla, ja jouduin osastolle, muutamaksi päiväksi,
jotkut hoitajat pyöritteli silmiään että miten ihmeessä minä olen lopettanut lääkitykseni. Se oli minun ainut ongelmani vissiin. Onneksi törmäsin lääkäriin joka totesi, että ehkä lääkitys ei ole ollut minulle sopiva hoitokeino ja kannusti terapiaan.

Rankkaa oli ihan yksin vailla tukea vieroittautua yksin lääkkeistä mitä olin aikanaan osastolla pitkään käyttänyt kuten rauhoittavia..

Kannatan eniten potilaan valinnanvapautta mitä hän hoidoksi haluaa. Injektioihin painostaminen on huono asia. Niistä eroonpääsy tuntuu vaikeammalta, ja pitkäaikaisinjektoitavia potilaita kuten ap:n tapauksessa nähdään, voidaan enemmän kontrolloida lääkityksien suhteen. Ongelmana nähdään aina lääkityksien lopetus, mutta koskaan ei nähdä potilaan kannalta miksi hän haluaa ajaa loppupeleissä lääkityksensä alas. Psykoosisairaita pidetään kyvyttöminä usein määrittelemään lääkityksen hyötyjä ja haittoja itselleen.

Nykyään osaan analysoida itseäni paremmin, mieleni on kirkkaampi ja tunnen oloni vahvemmaksi. Lääkkeettä.


#Zyprexa
#kaikkipsykoositeiparaneantipsykooteilla
#pakottamallaeiparanevaantuella

Minua oikeasti pelottaa ja ahdistaa tällaiset Tiihoset mielipiteineen, jossa kaikki ensipsykoosia sairastaneet ja psykoosisairaat niputetaan yhteen nippuun, joille sitten tehdään kaikenkattavia suosituksia.

Tiihonen, hyvä, me olemme erilaisia ihmisiä omine toiveineen ja mieltymyksineen. Me ihmiset. Myös ne ketkä ovat psykoosissa. Jotka kokevat erilaisia kokemuksia lääkkeistä.

Minulle pitkäaikaisinjektio olisi voinut olla erittäin huono idea. Toivottavasti hänen mielipiteet ei pääse Käypähoitoon koskaan että kaikille suositellaan pitkäaikaista injektioantipsykoottia. Jo tuo että ylipäätään kaikki psykoosia kokeneet pistetään heti antipsykooteille on....

http://akukopakkala.fi/hyva-tietaa-skitsofreniasta/

https://www.sitruunakustannus.fi/tappava-psykiatria-ja-laumlaumlkinnaumln-harha.html

tappava_psykiatria_lukunäyte.pdf

Psykoterapia skitsofrenian hoidossa
Psykiatri Loren Mosher sai hyviä tuloksia skitsofrenian hoidossa välttämällä
psykoosilääkkeiden käyttöä (ks. luku 6), mutta muut psykiatrit kokivat hänen
metodinsa uhkaaviksi.22 Mosherin henkilökunta kohteli potilaita empaattisesti
ja arvostaen ja käytti mahdollisimman vähän lääkkeitä. Potilaiden psykoosijaksot
uusivat harvemmin ja he pystyivät säilyttämään työpaikkansa ja opiskelemaan
paremmin kuin ne, jotka saivat psykoosilääkkeitä. Hänen hoitohenkilökuntaansa
ei kuulunut psykiatreja, ja asiantuntijat kokivat loukkauksena,
että tavalliset ihmiset pystyivät auttamaan hulluksi tulleita enemmän kuin
psykiatrit ihmelääkkeillään. Mosher oli kuitenkin Yhdysvaltain kansallisen
mielenterveysinstituutin (NIMH) skitsofreniakeskuksen johtaja, joten häntä
ei ollut helppo pysäyttää. NIMHin kliinisen projektikomitean oli siis saatava
hänen tutkimustiiminsä lähestymistapa vaikuttamaan tieteellisesti epäilyttävältä.
Komitea myös vähensi Mosherin projektin rahoitusta niin paljon, ettei
sitä enää voitu jatkaa.22
Tämä on hopeaselkäpsykiatrien standardimenettely, mikäli projektin
tulokset uhkaavat status quota ja heidän huolellisesti muokkaamaansa kuvaa
psykiatriasta. Mosher yritti kiertää esteen hakemalla rahoitusta toiselta
NIMHin osastolta, jonka alaa oli sosiaalihuolto, ja vertaisarviointikomitea oli
erittäin innostunut. Kliininen projektikomitea kuitenkin ampui projektin alas,
koska se uhkasi koko akateemisen lääkemalliin perustuvan psykiatrian uskottavuutta.
Se vihjaili tutkimuksesta muka löytyneen ”vakavia virheitä” ja viimeinen
isku oli, että lisärahoitusta heruisi vain, jos Mosher väistyisi projektin
johdosta ja komitea voisi suunnitella projektin uudestaan!
Tämä on yksi rumimmista tempuista, joita olen koskaan nähnyt käytettävän
korkeassa asemassa olevaa tutkijaa vastaan, ja 25 vuotta myöhemmin
Mosher sanoi katkerasti: ”Koska tulokset olivat niin hyviä, minä en mitenkään
voinut olla rehellinen tiedemies.”22 Kun komitea oli tehnyt projektista
selvää eikä rehellisyydestä enää ollut haittaa, se kuitenkin teki tämän hämmästyttävän
tunnustuksen:
”Projekti on luultavasti osoittanut, että joustava, lääkkeetön psykososiaalinen
hoito-ohjelma, joka toteutetaan muualla kuin sairaalassa ja jossa hoitohenkilökunta
koostuu muista kuin asiantuntijoista, voi toimia yhtä hyvin kuin
perinteinen sairaalan ulkopuolella annettu mielenterveyshoito.”22
Mosherista tehtiin hylkiö ja hänet potkaistiin kolme vuotta myöhemmin
kokonaan ulos NIMHista. Jos muut yhdysvaltalaiset uskaltautuivat kyseenalaistamaan
neuroleptien ansioita, he oppivat pian, ettei se edistäisi heidän
uraansa, eikä NIMH myöntänyt enää varoja tämäntyyppisille projekteille.4
Mosherin metodit otettiin kuitenkin käyttöön useissa Euroopan maissa,
ja muut lääkärit raportoivat saaneensa mahdollisimman vähäisellä lääkkeiden
käytöllä yhtä hyviä tuloksia kuin Mosher.22 Monta vuotta myöhemmin
psykiatri John Bola analysoi Mosherin tutkimuksen seuranta-aineiston, joka
oli siihen asti vain kerännyt pölyä arkistossa, ja havaitsi tulosten olevan vielä
positiivisempia kuin mitä Mosher oli julkaissut.22
Mosherin tulokset on vahvistettu Suomessa.4
Kokeilut alkoivat vuonna 1969, kun psykiatri Yrjö Alanen neuvoi henkilökuntaansa kuuntelemaan potilaita,
jotka vainoharhaisista puheistaan huolimatta kertoivat usein mielekkäitä
tarinoita vaikeasta taustastaan. Hoidon ydin oli ryhmäperheterapia, jossa ei
keskitytty psykoottisiin oireisiin vaan toivon säilyttämiseen. Potilaan otetta
elämästä vahvistettiin puhumalla hänen aikaisemmista onnistumisistaan. Nykyään
Suomen suositukset ovat valitettavasti melko lailla valtavirtaa – potilaiden
lääkitystä suositellaan jatkettavan ainakin viisi vuotta ensimmäisen
sairausjakson jälkeen, mikä on katastrofin resepti.
Lapissa työtä jatkoi Jaakko Seikkula, ja metodi alettiin tuntea avoimen
dialogin nimellä. 75 potilaan otoksessa, jossa 30:lla oli skitsofrenia ja 45:llä
muita psykooseja, kahta kolmasosaa ei ollut koskaan altistettu psykoosilääkkeillä,
mutta viiden vuoden kuluttua 80 % oli töissä, koulutuksessa tai etsi
töitä.4 Seikkula on selittänyt Whitakerille, että jos ihmiset pannaan lääkehoitoon,
he menettävät otteensa elämästä eivätkä enää osaa pitää huolta itsestään.
Ideana on siis rajoittaa psykotrooppisten lääkkeiden käyttöä pitämällä
avoimia kokouksia, missä osallistujat jakavat vapaasti ajatuksiaan. Näissä
tapaamisissa käytetään hyvin erilaista kieltä kuin mitä terapeutit yleensä käyttävät,
ja potilaiden kokemuksia ja ajatuksia ja myös omaisten kokemuksia ja
ajatuksia kuunnellaan enemmän.4
Kuten tanskalainen filosofi Søren Kierkegaard
kirjoitti 1800-luvulla, ihmiset on kohdattava heidän omalla alueellaan.
Se pätee myös psykiatriaan

Kyllä on älytöntä, että ihmisiä pakkolääkitään!
Mielestäni kaikki ns "psykiatriset osastot" on suljettava!
Samoin ns " psykiatrinen kuntoutus" lopetettava!
Saadaan satojen miljoonien säästöt, jotka voidaan käyttää fyysillisesti sairaiden hoitoon.
Koko psykiatria on täynnä huuhaaoppeja!
Ihmisten pitää saada kulkea vapaana.
Mitä järkeä on iskeä piikkiä pyllyn, jos ihminen ei käyttäydy kuten "normi" tyyppi?!
Sitä paitsi: kuka on normaali?!!!

Se on teoriaa.
Mitään masennusta, kaksisuuntaista mielialahäiriötä ym p*skadiagnooseja ei oikeasti ole olemassa!
Toki me jokainen ollaan joskus v*ttuuntuneita elämään.
Se on vain normielämää.
No psykiatrit vääntää siitä elämää mullistavan kokemuksen!
Ja p*skat sanon minä!
Ihmisiä pakkolääkitään ja suljetaan osastoille.
Yksilön pitää saada toimia vapaasti!
Omien mielihalujensa mukaan!
Kaikki psykiatriset osastot suljettava!
Samoin psykiatrinen kuntoutus lopetettava.
Se on yhtä tyhjän kanssa ja tulee kalliiksi yhteiskunnalle.

Miten lääkehoito voi olla välttämätöntä, jos kerran Keropultaalla saadaan parempia tuloksia paljon vähäisemmällä lääkkeiden käytöllä? Siellä ollaaan esimerkiksi skitsofrenian, tuon vakavan aivojen kehityshäiriön (jota jotkut tutkijat vertaavat Alzheimeriin), esiintyvyys saatu laskemaan 90 % 1980-luvulta niin, että lääkkeitä syö pitkällä aikavälillä vain 11 %. Aalosen ja Seikkulan tekemän tutkimuksen mukaan uusien skitsofreniatapausten määri laski jo 1994 tultaessa 50% kymmenessä vuodessa ilman, että muiden non-affektiivisten psykoosien määrä nousi. Mitään mullistavaa ei tapahtunut tuona aikana alueen väestössä eikä skitsofrenian esiintyvyys ole muualla maassa laskenut merkittävästi, jossain jopa noussut. Lääkehoito on toipumisen este suurelle osalle ihmisistä. Nykyään siellä tulee vuosittain vain yksi tai kaksi uutta skitsofreniatapausta.

Skitsofrenian hoitosusitusten ja avoimen dialogin mallin hoidon tulosten välillä on ammottava kuilu, jotka perustuvat niiden todellisuuskäsityksiin. Toinen pitää psykoosia aivosairautena tai aivotoiminnan häiriönä, jota ei useinkaan voi parantaa, vaan jonka oireita pitää lääkitä vuosikausia. Kyseisen hoitomallin tulokset ovat surkeita ja se johtuu siitä, että se perustuu ideologiaan, joka on juuri sellainen, joka on omiaan kroonistamaan psykoottisia ongelmia ja luomaan sairauden nimeltä skitsofrenia. Sitten tuon nöyryytyksen, stigmatisoinnin ja pakkolääkinnän oireita tulkitaan tarkoitushakuisesti tämän pseudosairauden oireiksi. Tutkijat etsivät kiimaisesti alleeliyhdistlemiä, joiden avulla he luulevat pääsevänsä tämän mielikuvitussairauden jäljille ja luovansa mullistavia hoitomuotoja, joiden saavuttaminen olisi paljon halvempaa ja järkevämpää ihan maalaisjärjen käytöllä. Siihen ei tarvittaisi vuosikymmenien tuhansia turhia, usein heikkoja tuloksia tuottavia geenitutkimuksia, vaan sitä, että hoitava taho kuuntelisi, mikä ihmistä vaivaa.

Todennäköisesti tuon harhaisen maailmankuvan korostaminen avoimen dialogin malliin yhdistettynä heikentää pitkän ajan hoitotuloksia, ei paranna niitä. Sedatiivit eivät paranna mitään psykoosia eivätkä estä niiden uusiutumista, ne vain sedatoivat käyttäjänsä. Sedaatiolla voi lyhyellä aikavälillä saada jotain hyvääkin aikaa, mutta tuskin se pitkällä aikavälillä parantaa kenenkään kognitiivista toimintakykyä tai estää psykooseja. Psykiatrian biomedikaalisessa hoitomallissa on minusta varsin perverssistä rahastuksesta heikossa tilassa olevien ihmisten kustannuksella. Vertaisin tuota teollisuutta lasten seksuaaliseen hyväksikäyttöön tai johonkin yhtä perverssiin harrastukseen Siitä ei hyödy tai saa nautintoa kukaan muu, kuin lääkeyhtiöt ja puoskaritiede nimeltä psykiatria, jonka olemassaolo on elimellisesti riippuvainen lääkeyhtiöiden luomista loputtomista markkinointiresursseista. Skitsofrenian historaa voisikin verrata perverssien setien ringiksi, jossa perverssit sedät vuorotellen raiskaavat pikkulasta ja saavat siitä Nobel-palkintoja ja syyttävät pikkulapsen saamia traumoja aivosairauden oireeksi. Aina tulee näitä uusia nerokkaita hoitoja, jotka paitsi tuhoavat kohteidensa elämän, tuottavat mainetta ja mammonaa hoitojen kehittäjille. Tällaisen historian valossa tuollaiset ikivanhat keksinnöt kuten ihmisten kuunteleminen ja ymmärtäminen kuulostavat ihmeen edistyksellisiltä ideoilta, mutta jotenkin niihin ei vain voi olla yhdistämättä tuota rahastuksen elementtiä, niin kiihottavalta se näistä sedistä aina kuulostaa.

"Tällaisen historian valossa tuollaiset ikivanhat keksinnöt kuten ihmisten kuunteleminen ja ymmärtäminen kuulostavat ihmeen edistyksellisiltä ideoilta, mutta jotenkin niihin ei vain voi olla yhdistämättä tuota rahastuksen elementtiä, niin kiihottavalta se näistä sedistä aina kuulostaa."

Tähän tilanteeseen on tultu, kun mielenterveyden ylimmiksi ammattilaisiksi on nostettu psykiatrit, joiden näkökulma ihmisten kärsimyksestä on diagnoosikeskeinen ja biologispohjainen. Suorastaan "aivopakkomielteinen." Heillä on kuin joku pakkomielle ja fetissi aivoihin liittyen, jossa kaikki nähdään aivojen rakenteen ja aivojen kemioiden kautta. Terapiaote on toissijaista. He haluavat päästä kokeilemaan potilailla lääkkeitä ja erilaisia biologisia hoitoja.

Akuutissa psykoosin hoidossa ihmisiä lähinnä säilötään osastolla, ja pidetään mahdollisimman lääkittyinä ja alennetaan kohtelussa johonkin lapsen tasolle. Ihmiskohtaamiset on monesti toissijaisia.

Kun vaan riittävästi aivoja kuvataan ja psykoosin kokeneiden geenejä syynätään niin psykoosisairauksien synty ratkaistaan. Ehkä löydetään mullistava lääke! Näin nykypsykiatrit varmaan ajattelevat.

Samaan aikaan Keroputaan mallisa ihmisiä hoidetaan toisella otteella, hyvinkin tehokkaasti.

Ja nykytieteeseen vaikuttaa suuresti lääkeyhtiöiden intressit, mitkä näkyvät korostettuna tukena lääkeratkaisulle. Psykiatrit ovat mukana tekemässä tiedettä lääkeyhtiöiden kanssa.

Itse en voi psykoosin kokeneena mitenkään ymmärtää hoitosuosituksia, joiden mukaan lääke on välttämätön osa psykoosien hoitoa. Kuin perusta hoitoa. Koin niistä voimakkaan sedaation, enkä juurikaan mitään hyötyä ns oireissanikuten emotionaalisissa pulmissani ja harhaluuloissa. Koin niistä myös jotain sellaisia oireita jotka oikeasti häiritsi paranemista ja elämänlaatua. Ne vaikutti ajatteluuni niin että minun oli hankalampi ymmärtää mitä kävin läpi ja reflektoida itseäni. Tunsin itseni tyhmemmäksi ja turrutetuksi emotionaalisella tasolla. Olin välinpitämättömämpi ja koin lääkkeistä apatiaa ja kyvyttömyyttä tehdä asioita. Olin myös syvästi ahdistunut jostain oireista mitä oli alkanut lääkkeiden aikana, joiden sanottiin olevan psykoosioireita, vaikkakin ne hävisivät lääkkeet lopettaessa. Kaikkea mitä sanoin pidettiin psykoosin oireena. Minua peloteltiin jos en tee kuten sanotaan, kuinka minulle käy huonosti.

Psykoosini talttui lääkkeen alasajon jälkeen (negatiiviset vaikutukset lääkkeistä hävisivät myös vähitellen lopetuksen jälkeen). Epäilen syyksi psykoosin häviämiselle olevan sen, että siirryin kotiini pois stressaavasta ja traumatisoivasta osastoympäristöstä. Ja sain tukea ja ymmärrystä lähipiiriltä. Sain omassa tahdissani työstää asioita, ilman että minua olisi pakotettu mihinkään. Olin pitkän aikaa pois mistään hoidosta tämän jälkeen ja kokosin itseni pikkuhiljaa. Vaikka olen ollut hoitojärjestelmässä, en koe saaneeni siitä juurikaan apua.

Uskon, että ihmisten kuunteleminen ja ymmärtämispyrkimykset toimivat varmasti paremmin lähtökohtana hoidolle. Kuin pikainen lääkehoito,jolla psykoosioireet halutaan "laittaa sileäksi" ja sitten ehkä myöhemmin lääkittynä 2 vuotta alkaa työstää jotain.

OMehlo kirjoitti:

"Tällaisen historian valossa tuollaiset ikivanhat keksinnöt kuten ihmisten kuunteleminen ja ymmärtäminen kuulostavat ihmeen edistyksellisiltä ideoilta, mutta jotenkin niihin ei vain voi olla yhdistämättä tuota rahastuksen elementtiä, niin kiihottavalta se näistä sedistä aina kuulostaa."

Tähän tilanteeseen on tultu, kun mielenterveyden ylimmiksi ammattilaisiksi on nostettu psykiatrit, joiden näkökulma ihmisten kärsimyksestä on diagnoosikeskeinen ja biologispohjainen. Suorastaan "aivopakkomielteinen." Heillä on kuin joku pakkomielle ja fetissi aivoihin liittyen, jossa kaikki nähdään aivojen rakenteen ja aivojen kemioiden kautta. Terapiaote on toissijaista. He haluavat päästä kokeilemaan potilailla lääkkeitä ja erilaisia biologisia hoitoja.

Akuutissa psykoosin hoidossa ihmisiä lähinnä säilötään osastolla, ja pidetään mahdollisimman lääkittyinä ja alennetaan kohtelussa johonkin lapsen tasolle. Ihmiskohtaamiset on monesti toissijaisia.

Kun vaan riittävästi aivoja kuvataan ja psykoosin kokeneiden geenejä syynätään niin psykoosisairauksien synty ratkaistaan. Ehkä löydetään mullistava lääke! Näin nykypsykiatrit varmaan ajattelevat.

Samaan aikaan Keroputaan mallisa ihmisiä hoidetaan toisella otteella, hyvinkin tehokkaasti.

Ja nykytieteeseen vaikuttaa suuresti lääkeyhtiöiden intressit, mitkä näkyvät korostettuna tukena lääkeratkaisulle. Psykiatrit ovat mukana tekemässä tiedettä lääkeyhtiöiden kanssa.

Itse en voi psykoosin kokeneena mitenkään ymmärtää hoitosuosituksia, joiden mukaan lääke on välttämätön osa psykoosien hoitoa. Kuin perusta hoitoa. Koin niistä voimakkaan sedaation, enkä juurikaan mitään hyötyä ns oireissanikuten emotionaalisissa pulmissani ja harhaluuloissa. Koin niistä myös jotain sellaisia oireita jotka oikeasti häiritsi paranemista ja elämänlaatua. Ne vaikutti ajatteluuni niin että minun oli hankalampi ymmärtää mitä kävin läpi ja reflektoida itseäni. Tunsin itseni tyhmemmäksi ja turrutetuksi emotionaalisella tasolla. Olin välinpitämättömämpi ja koin lääkkeistä apatiaa ja kyvyttömyyttä tehdä asioita. Olin myös syvästi ahdistunut jostain oireista mitä oli alkanut lääkkeiden aikana, joiden sanottiin olevan psykoosioireita, vaikkakin ne hävisivät lääkkeet lopettaessa. Kaikkea mitä sanoin pidettiin psykoosin oireena. Minua peloteltiin jos en tee kuten sanotaan, kuinka minulle käy huonosti.

Psykoosini talttui lääkkeen alasajon jälkeen (negatiiviset vaikutukset lääkkeistä hävisivät myös vähitellen lopetuksen jälkeen). Epäilen syyksi psykoosin häviämiselle olevan sen, että siirryin kotiini pois stressaavasta ja traumatisoivasta osastoympäristöstä. Ja sain tukea ja ymmärrystä lähipiiriltä. Sain omassa tahdissani työstää asioita, ilman että minua olisi pakotettu mihinkään. Olin pitkän aikaa pois mistään hoidosta tämän jälkeen ja kokosin itseni pikkuhiljaa. Vaikka olen ollut hoitojärjestelmässä, en koe saaneeni siitä juurikaan apua.

Uskon, että ihmisten kuunteleminen ja ymmärtämispyrkimykset toimivat varmasti paremmin lähtökohtana hoidolle. Kuin pikainen lääkehoito,jolla psykoosioireet halutaan "laittaa sileäksi" ja sitten ehkä myöhemmin lääkittynä 2 vuotta alkaa työstää jotain.

Lue lisää

"Psykoosini talttui lääkkeen alasajon jälkeen (negatiiviset vaikutukset lääkkeistä hävisivät myös vähitellen lopetuksen jälkeen). Epäilen syyksi psykoosin häviämiselle olevan sen, että siirryin kotiini pois stressaavasta ja traumatisoivasta osastoympäristöstä. Ja sain tukea ja ymmärrystä lähipiiriltä. Sain omassa tahdissani työstää asioita, ilman että minua olisi pakotettu mihinkään. Olin pitkän aikaa pois mistään hoidosta tämän jälkeen ja kokosin itseni pikkuhiljaa. Vaikka olen ollut hoitojärjestelmässä, en koe saaneeni siitä juurikaan apua."


Minulla oli psykoosistani vähän sama kokemus. Luojan kiitos minulla oli perhe, joka oli huolehti minusta, oli viisas ja kärsivällinen. Vanhempani eivät kannustaneet minua omaksumaan mitään sairaan identiteettiä ja onnittelivat minua, kun lopetin neuroleptien syönnin. Jos olisin ollut vähemmän onnekas perheeni suhteen, minulle ei olisi välttämättä käynyt hyvin. Psykoosista toivuin psykiatrisesta hoidosta huolimatta, en sen johdosta. Tuntuu, että psykiatriassa sotketaan lyhyen aikavälin sedaatio johonkin sairautta hoitavaan interventioon. Eihän se ole mitään hoitoa, että sedatoi ihmisen välinpittömäksi psyykkiselle kivulle. Se on vain huumaamista, joka on lyhyellä aikavälillä ehkä joillekin "hyödyllistä", mutta se ei korjaa mitään aivojen kroonista ongelmaa.

Neuroleptien esi-isä klooripromatsiini löydettiin aikana, jolloin lobotomia oli vielä suosittua ja sitä alettiin käyttää psykiatriassa tavallaan kemiallisena lobotomiana, kun sen huomattiin aiheuttavan samankaltaista välinpitämättömyyttä ja aloitekyvyttömyyttä. Siksi sitä tutkittiin juuri anestesialääkkeenä -se piti ihmisen tietoisena, mutta välinpitämättömänä kivulle. Mielisairaalat rauhoittuivat lääkityksen ansiosta toki, mutta eihän se mikään hoidollinen interventio ole, että ei tarvitse enää leikellä ihmisten aivoja vauroittaakseen niitä tai käyttää jotain muita aivan ääliömäisiä poppakonsteja, kuten insuliinikoomaa tai sähköshokkeja.

Teoria jostain ihmeen dopamiiniepätasapainosta kaiken maailman tilojen selityksenä, oli kyse sitten äärimmäinen amfetamiinipsykoosi taikka usko telepatiaan, on jo ajatuksena niin jälkijättöinen, etten ymmärrä kenenkään vakavasti otettavan psykiatrin sitä kauppaavan. Mutta niin ne vain tekevät. Ilmeisesti olettavat, että heidän potilaistaan jokainen on älyllisesti jälkeenjäänyt. Jos psykiatriassa ymmärrettäisiin lääkityksen, sedaation, todellinen rooli siinä, että akuutissa psykoosissa ihmisen hermosto tarvitsee lepoa, niin ymmärtäisin sen harkitun käyttämisen. Mutta he ovat kehttäneet tuon lyhytaikaisen vaikutuksen pohjalta mitä erikoisempia teorioita kaikkien maailman vääränlaisten ajatusten, uskomusten ja kokemusten neurokemiallisista perusteista ilman, että heillä on mitään empiiristä pohjaa teorioilleen. Heidän hoitonsa perustuvatkin vähän vastenmieliselle ihmisten esineellistämiselle ja jälkijättöiselle toive-ajattelulle, jossa korostuu enemmän psykiatrian lääketieteellisen statuksen pönkittäminen ihmisten todellisten ongelmien ratkaisun sijasta.

Koska käypähoito suositus käytännössä sitoo sekä sairaaloita että lääkäreitä on vaikea uskoa että Keroputaallakaaan toiminta jatkuisi entiseen malliin.

https://www.laakarilehti.fi/ajassa/paakirjoitukset/miten-kaypa-hoito-suosituksia-tulee-kayttaa/

Val­viran mu­kaan "lää­kä­rillä on­kin oi­keus, jo­pa velvol­lisuus, poi­keta ylei­sistä hoito­suo­si­tuk­sista, jos tä­mä on po­tilaan koh­dalla lääke­tie­teel­li­sesti perus­teltua ja toteu­tet­ta­vissa turval­li­sesti" (3). Avain­sanat: lääke­tie­teel­li­sesti perus­teltua.

Hoito­suo­si­tusten juri­dinen mer­kitys on kui­tenkin vii­me vuo­sina kas­vanut, vaik­ka ne ei­vät lää­käriä muodol­li­sesti velvoi­takaan. Lää­kärien toi­minnan asian­mu­kai­suutta ar­vioidaan oikeu­sis­tui­missa as­ti suosi­tusten poh­jalta. Kun toi­mii suosi­tusten mu­kaan, täyt­tää käytän­nössä vaati­muksen hy­vän hoito­käy­tännön mukai­sesta hoi­dosta (4).



Näin käy jos esittää käypähoidosta eriäviä näkemyksiä kuinkahan moni lääkäri uskaltaa oikeasti toimia vastoin käypähoito suosituksia.


https://www.is.fi/kotimaa/art-2000000763996.html

Pitkän uran Mehiläisessä tehnyt Aku Kopakkala irtisanottiin eilen ja työvelvoite päättyi välittömästi.
Kolmetoista vuotta Mehiläisellä työskennelleen psykologi ja kuntoutusjohtaja Aku Kopakkalan mukaan hänet irtisanottiin eilen esitetyn Ylen MOT-ohjelman seurauksena.

Kopakkalan mukaan tieteelliset tutkimukset osoittavat masennuslääkkeiden haittojen olevan suurempia kuin hyötyjen.

– Se tieto on eri kuin hoitokäytäntö. Mutta siitä ei saisi puhua, siitä puhuminen johtaa siihen, että työpaikka menee, Kopakkala toteaa.

Mehiläisen lääketieteellinen johtaja Jarmo Karpakka vahvistaa IS:lle, että Kopakkala on irtisanottu yrityksen palveluksesta.

Karpakka kertoo tunteneensa Kopakkalan pitkään ja tienneen hänen olevan eri mieltä joistain Käypä hoito -suosituksista.

– On sovittu, ettei Mehiläisen nimissä lähdetä arvioimaan Käypä hoito -suosituksia, Karpakka taustoittaa irtisanomispäätöstä.

Minä en usko muistakaan syistä, että käytäntö siellä on ainakaan nykyään niin ruusuista tai lääkevapaata kuin usein ulkomaita myöten kuvaillaan. Olen kuullut tai lukenut useammasta lähteestä, että siellä ollaan esimerkiksi lääkityksessä siirrytty paljon tavallisempaan neuroleptien käyttöön. Lisäksi esimerkiksi näiden vuosien aikana on siirrytty osaksi lääketehtaiden johtamana vanhemman polven neurolepteista uusiin atyyppisiin neurolepteihin, ja luultavasti Keroputaalla ollaan enemmän tai vähemmän seurattu tätäkin kehitystä.

Tämä hieman poikkeaa asiasta, mutta uusien, patentilla olevien atyyppisten neuroleptien markkinoinnissa tehtiin paljon hyvin kyseenalaisia tutkimuksia, kuten verrattiin uutta lääkettä, jolla on pienempi affiniteetti dopamiinireseptoreihin isoon annokseen vanhemman polven haloperidolia, joka sitten estää dopamiinireseptoreita todella voimakkaasti. Tämä on yksi keino, jolla uudempien lääkkeiden haittavaikutukset (tardiivi dyskenisia, ym) saatiin näyttämään hyvin suotuisilta verrattuna vanhempiin lääkkeisiin. Kuitenkin juuri ennen uusien lääkkeiden markkinointia osa tutkijoista tai lääkäreistä oli jo huomannut, että paljon pienemmällä haloperidolin annoksella voi estää psykoosia aika tehokkaasti ilman niin suuria haittavaikutuksia. Toisaalta toisilla vanhemmilla lääkkeillä, kuten perphenazinella, on muutenkin pienempi affiniteetti dopamiinireseptoreihin ja siten vähemmän sen vaikutuksen riskejä. Tämän kaltaisten temppujen avulla saatiin sekä lääkärit että potilaat vakuutettua siitä, että uudet lääkkeet ovat merkittävästi turvallisempia. Uusilla lääkkeillä on myös merkittäviä metabolisia haittavaikutuksia niiden muiden reseptorivaikutusten vuoksi.

En muista tarkkoja tutkimuksia tai niiden tekijöitä, mutta muistaakseni silloin kun Suomessa tutkittiin joitain noita tarpeenmukaiseen hoitoon liittyviä ajatuksia, niin jossain tutkimuksessa jotkut paikat laitettiin kokeilemaan niitä periaatteita tavanomaisella lääkityksellä (siis niillä vanhemman polven lääkkeillä) ja toiset mahdollisimman vähäisellä lääkityksellä. Sen tutkimuksen nimi oli joku sen suuntainen kuin “Bla bla bla.. Is immediate neuroleptization always required?” Tuossa kuvauksessani voi olla erilaisia asiavirheitä, mutta muistan kyllä hyvin, että olen nähnyt joskus tuon kaltaisen suomalaisen tutkimuksen.

Kyllä niin on.
Pakkolääkityt lopetettava.
Psykiatria alasajettava
Mt-kuntoutus lopetettava.
Psykiatriset yksiköt lopetettava.
Ihmisten pitää saada olla vapaasti!
Mt-työntekijät ne "hoitoa" tarvitsevat.
Joten: he eivät koe tarvitsevansa hoitoa.
Siis ns hoito on tehotonta!

Käyn avohoidossa osastolla kellokoskella.

Ainakin TAYS:in osastolla sitä on annettu.

Itse olen harkinnut Norjaa ,siellä kuulemma ohjeistetaan käyttämään lääkkeettömiä hoitokeinoja psykiatriassa.Työhyvinvointi pitäisi olla siellä paremmin otettu huomioon ja palkkataso on parempi kuin Suomessa tietysti elinkustannuksetkin ovat korkeammat.Kuljettajia ja hoitajia ainakin on sinne lähtenyt.Vaikea tietysti sanoa kun itse vain päivän matkalla siellä lapsuudessani käväisin kieltä kai pitäisi edes auttavasti osata puhua.Ainahan voi mennä norjalaiseen vankilaan sekin on parempi vaihtoehto kuin Suomen psykiatrisen jäjestelmän antama "hoito."

Olen samaa mielipuolta! Millä helvetin oikeudella ihmisiä pidetään suljetulla osastolla?! Ei ihminen ole mikään lammas tai sika joka suljetaan karsinaan.
Elukoillakin on paremmat olot kuin ns "mt-ongelmaisilla".
Kuka p*run neropatti voi määrittää sen kuka on ns terve/sairas?!!!
Mikä on totuus.

Janssen-Cilagilla on oma vastaava valistussivusto https://www.skitsofreniatietoa.fi/home. Näköjään Lundbeckillä on myös kaksisuuntaisen mielialahäiriön valistussivusto http://www.bipoinfo.fi. Jos ei saa mainostaa suoraan, niin lääketehtaiden mainostus siirtyy tämän kaltaisille valistussivustoille, potilasjärjestöjen tukemiseen, puhumattakaan lääkettä tukevista oikeista tieteellisistä julkaisuista.

Tuolla bipoinfossa on esimerkiksi seuraavanlainen kirjoitus. Tietysti Lundbeckin oma asenapiini nostetaan tuossa esiin sillä tavalla, että se on ensimmäinen psykoosilääke, joka on tuotu markkinoille nimenomaan kaksisuuntaisen mielialahäiriön hoitoon. Todellisuudessa Lundbeck haki sille lääkkeelle myyntilupaa Euroopassa skitsofrenian hoitoon, mutta sitä ei myönnetty, koska sen tehokkuudesta ei ollut tarpeeksi näyttöä. Hyi tällaista “valistusta”.

"Ne vaikuttavat keskushermoston toimintaan säätelemällä aivojen välittäjäaineita, kuten dopamiinia ja serotoniinia. Psykoosilääkkeitä käytetään usein yksin tai yhdessä muiden mielialantasaajien kanssa erityisesti manian hoidossa.

Psykoosilääkkeet jaetaan kahteen ryhmään eli perinteisiin ja toisen polven antipsykootteihin, joita käytetään kaksisuuntaisen mielialahäiriön hoidossa selvästi enemmän. Perinteisiin psykoosilääkkeisiin kuuluu haloperidoli ja uudempiin psykoosilääkkeisiin risperidoni, aripiprasoli, tsiprasidoni, ketiapiini, olantsapiini, asenapiini ja lurasidoni. Näistä asenapiini on viiteenkymmeneen vuoteen ensimmäinen lääke, joka on tuotu markkinoille nimenomaan kaksisuuntaisen mielialahäiriön hoitoon. “

where.is.my.mind kirjoitti:

Tuolla bipoinfossa on esimerkiksi seuraavanlainen kirjoitus. Tietysti Lundbeckin oma asenapiini nostetaan tuossa esiin sillä tavalla, että se on ensimmäinen psykoosilääke, joka on tuotu markkinoille nimenomaan kaksisuuntaisen mielialahäiriön hoitoon. Todellisuudessa Lundbeck haki sille lääkkeelle myyntilupaa Euroopassa skitsofrenian hoitoon, mutta sitä ei myönnetty, koska sen tehokkuudesta ei ollut tarpeeksi näyttöä. Hyi tällaista “valistusta”.

"Ne vaikuttavat keskushermoston toimintaan säätelemällä aivojen välittäjäaineita, kuten dopamiinia ja serotoniinia. Psykoosilääkkeitä käytetään usein yksin tai yhdessä muiden mielialantasaajien kanssa erityisesti manian hoidossa.

Psykoosilääkkeet jaetaan kahteen ryhmään eli perinteisiin ja toisen polven antipsykootteihin, joita käytetään kaksisuuntaisen mielialahäiriön hoidossa selvästi enemmän. Perinteisiin psykoosilääkkeisiin kuuluu haloperidoli ja uudempiin psykoosilääkkeisiin risperidoni, aripiprasoli, tsiprasidoni, ketiapiini, olantsapiini, asenapiini ja lurasidoni. Näistä asenapiini on viiteenkymmeneen vuoteen ensimmäinen lääke, joka on tuotu markkinoille nimenomaan kaksisuuntaisen mielialahäiriön hoitoon. “

Lue lisää

Mitenköhän esimerkiksi tuo bipoinfon valistussivu, joka selvästi markinoi asenapiiniä kohderyhmälle, suhtautuu näihin alla oleviin yleisiin periaatteisiin. Mainostajan kyllä pystyi tunnistamaan sivun alalaidasta. Kyseenalaisia kohtia ovat esimerkiksi:

- Kaupallisia viestejä ei saa piilottaa muuhun viestintään.
- Piilomainonta tai peitelty mainonta ei ole koskaan hyväksyttävää.

[Mainonnan tunnistettavuus - Kilpailu- ja kuluttajavirasto](https://www.kkv.fi/Tietoa-ja-ohjeita/markkinointi-ja-asiakassuhde/mainonnan-tunnistettavuus/)

“Mainoksen on oltava tunnistettavissa mainokseksi vaivatta esitystavasta ja mainosvälineestä riippumatta. Kuluttajalla on oikeus tietää, milloin häneen yritetään vaikuttaa kaupallisesti. Mainonnan tunnistettavuuden vaatimus koskee kaikkia kanavia ja muotoja, myös sosiaalista mediaa. Kyseenalaisia kohtia ovat esimerkiksi "Kaupallisia viestejä ei saa piilottaa muuhun viestintään."

Markkinoinnista on käytävä selkeästi ilmi se, että kyseessä on mainos ja kuka on mainostaja. Mainonnan tunnistettavuus siis edellyttää, että nämä tiedot annetaan esimerkiksi mainostekstin alussa, eikä esimerkiksi sen lopussa tai tekstin keskelle sijoitettuna. Yleisiä periaatteita ovat:

Kaupallisia viestejä ei saa piilottaa muuhun viestintään.
Mainostaja on markkinoinnissa voitava tunnistaa.
Piilomainonta tai peitelty mainonta ei ole koskaan hyväksyttävää.
Kuluttajansuojalain säännökset koskevat kaikkia vastuutahoja; sekä mainostajaa että markkinoinnin suorittajaa.”

"Olin niin sairaudentunnoton, että tervehdyin."

No mainiota! :) :) Olen iloinen puolestasi.

Ne diagnoosti voit heittää hittoon. Eivät merkitse mitään.

:) Juurikin näin.

Onnittelut! Tuohan on hienoa ennen kaikkea sinun itsesi kannalta. Sinä olet se todellinen voittaja. Kun kykenee hylkäämään valtion ja psykiatrian valheet on mahdollisuudet vielä paljoon. Kannattaa mahdollisimman nopeasti unohtaa valtion viralliset valheet sairauksista, "lääkityksistä" ja "loppuelämän kestävästä sairaudesta". Ne ovat kaikki valhetta, jolla ajetaan aivan muiden tahojen kuin asianomaisen etua.

Valheet hylkäämällä voi saada itsensä taas toimintakykyiseksi ja kykeneväksi elättämään itsensä. Varmasti myös elämänlaatusi on paljon parempi, kun on huumaavien aineiden käytön loputtua pää selvempi ja ajatus toimivampi. Itsetuntokin parantuu, kun ei usko psykiatrian dogmaan. Jokainen toki saa uskoa mihin tahtoo. Jos elämä on mielekkäämpi valheiden kanssa, saa sitä puolestani uskoa mielisairauksiin skitsofreniasta ADHD:hen, joulupukkiin ja menninkäisiin.

Hänhän kertoi jo 23.2.20 tervehtyneensä lopetettuaan kaikki lääkkeensä jo vuosi sitten . On parantunut skitsofreniasta ja skitsoaffektiivisesta häiriöstä ja ei kai häntä enää otettaisi osastolle, joten turhaan pelottelet.

Anonyymi kirjoitti:

Hänhän kertoi jo 23.2.20 tervehtyneensä lopetettuaan kaikki lääkkeensä jo vuosi sitten . On parantunut skitsofreniasta ja skitsoaffektiivisesta häiriöstä ja ei kai häntä enää otettaisi osastolle, joten turhaan pelottelet.

Lue lisää

Minä olen joskus puoli leikillään todennut broidille että minua salakuunnellaan, vaikutan pörssikursseihin jne. ja hän kertoi sen psykiatrille jonka takia saan injektiona abilifyä vaikka en ole psykiatrille puhunut mitään sellaista mutta joka lukee potilaskertomuksessakin ja sen vuoksi olen joutunut myös pari kertaa pakkohoitoon ja nyt olen auroran kuntoutusyksikössä vaikka en pode varsinaista mielisairautta vaan lähinnä pakko oireista häiriötä ja tiettyjä fobioita. On tämä suomi paska maa kun täällä näin poljetaan ihmisoikeuksia ja harjoitetaan vapaudenriistoa riittämättömillä perusteilla.

Anonyymi kirjoitti:

Minä olen joskus puoli leikillään todennut broidille että minua salakuunnellaan, vaikutan pörssikursseihin jne. ja hän kertoi sen psykiatrille jonka takia saan injektiona abilifyä vaikka en ole psykiatrille puhunut mitään sellaista mutta joka lukee potilaskertomuksessakin ja sen vuoksi olen joutunut myös pari kertaa pakkohoitoon ja nyt olen auroran kuntoutusyksikössä vaikka en pode varsinaista mielisairautta vaan lähinnä pakko oireista häiriötä ja tiettyjä fobioita. On tämä suomi paska maa kun täällä näin poljetaan ihmisoikeuksia ja harjoitetaan vapaudenriistoa riittämättömillä perusteilla.

Lue lisää

Olen pahoillani siitä mitä olet joutunut kokemaan psykiatrian taholta.

Anonyymi kirjoitti:

Minä olen joskus puoli leikillään todennut broidille että minua salakuunnellaan, vaikutan pörssikursseihin jne. ja hän kertoi sen psykiatrille jonka takia saan injektiona abilifyä vaikka en ole psykiatrille puhunut mitään sellaista mutta joka lukee potilaskertomuksessakin ja sen vuoksi olen joutunut myös pari kertaa pakkohoitoon ja nyt olen auroran kuntoutusyksikössä vaikka en pode varsinaista mielisairautta vaan lähinnä pakko oireista häiriötä ja tiettyjä fobioita. On tämä suomi paska maa kun täällä näin poljetaan ihmisoikeuksia ja harjoitetaan vapaudenriistoa riittämättömillä perusteilla.

Lue lisää

Ota yhteyttä oikeusapuun. Netistä löytyy. Kyllä joku jutun ottaa. Nykyäänhän on tullut se vammaisten oikeuksien ratifiointi ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimesta on tullut voitettu psykiatria-juttu.

Anonyymi kirjoitti:

Ota yhteyttä oikeusapuun. Netistä löytyy. Kyllä joku jutun ottaa. Nykyäänhän on tullut se vammaisten oikeuksien ratifiointi ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimesta on tullut voitettu psykiatria-juttu.

Lue lisää

En lukenu viestiketjua... Mut ite vaan lakkasin käymästä piikeillä...myöhemmin sain tabletit, jotka lopetin omin päin...