Hyvät palstalaiset, puhukaamme hieman nykymusiikista. Minua kiinnostaa suuresti ihmisten mielipiteet ja asenteet modernia musiikkia kohtaan. Tällä palstalla puhutaan aika vähän aiheesta, joten kysyisin muutaman kysymyksen. Kommentoikaa vapaasti ja rakentavasti.
Että miten tuo nykymusiikki uppoaa? Voiko moderni musiikki (1950-) olla kaunista ja koskettavaa? Voiko sitä verrata tonaaliseen musiikkiin? Onko musiikki jollain lailla mennyt tai menossa väärään suuntaan? Millaiset säveltäjät kiinnostavat ja miksi? Kommentoikaa myös säveltäjiä, Olivier Messiaenia, Magnus Lindbergiä (tai Veli-Matti Puumalaa) ja Edgar Varesea, jos tunnette.
Hyvää kevättä kaikille! Nauttikaamme musiikista.
Nykymusiikkia
säv. opiskelija
16
717
Vastaukset
- sellisti
Minusta uusi musiikki juuri on sitä, mikä koskettaa meitä nuoria muusikoita.
Itseä harmittaa juuri se, että uutta musiikkia on niin vähän aloittelija-harrastajille. Siis eikö kukaan uusista säveltäjistä halua rahaa, helppoa rahaa? :) Säveltäjä on hyvä säveltäjä vain silloin, kun hänen kappaleitaan esittää RSO tms. - herra säveltäjä
Minua kosketti kaikki Joonas Kokkosen säveltämät karvalakkioopperat.
- Beaver hat
Minua kosketti Joonaksen karvalakki.
- herra säveltäjä
Joonas Kokkosen karvalakkioopperan kantaesityksissä minulla oli aina karvalakki päässäni. Muuten siihen tunnelmaan ei päässyt sisään. Oli kuitenkin oopperatalon naulakon pojille selittelemistä että miksi minä tämän karvalakkini jouduin viemään ooppera aarian puolelle muakani.
- Sailbad Sinner
Lindbergin myöhäisempään tuotantoon on paljon helpompi päästä sisään kuin varhaisempaan. Hän varmaan nuorena enemmän kokeili, miten ideoita ilmaistaan, ja kypsempänä on voinut keskittyä hakemaan niitä ideoita, joita ilmaista. Sama tuntuu pätevän Saariahoon; joskus kymmenkunta vuotta sitten lainasin kirjastosta jokusen Saariahon levyn. En enää muista mitä levyjä olivat; lienevät olleet Ircamin tuotantoa, kun en edes tunnistanut niitä musiikiksi. Sen sijaan Kaukainen rakkaus -ooppera jo livenä tuntui siltä, että tätä pystyy ymmärtämään ja toinen kuuntelu tv:stä oli suorastaan nautittavaa. Minun insinööriluonteeseeni nähtävästi kuuluu, että minun pitää aina jollakin tavalla ymmärtää sävellys, jotta pysytyn siitä nauttimaan. Sen sijaan vaimoni, anoppini ja kälyni nauttivat Kaukaisesta rakkaudesta ensi kuulemalta ja asiaa mitenkään miettimättä.
Oliver Messiaeniltä tunnen vain tupla-cd:n ”The complete works for organ”, jossa on tusinan verran erilaisia meditaatioita ja jokunen muu teos. Ainakin meditaatiot ovat kovin samanoloisia. En pysty heidän logiikkaansa oikein seuraamaan, en tosin montaa kertaa ole yrittänytkään. Ehkä meditaation onkin tarkoitus kuvata harhailevaa ajatusta?- säv. opiskelija
...sinulla on loistava asenne uutta musiikkia, ja musiikkia kohtaan yleensä. Minäkin yritän aina "ymmärtää" musiikkia. Ymmärtäminen musiikissa on estetiikan tuntemista ja omaksumista, ja erilaisten asioiden löytämistä ja havaitsemista musiikista. Uusi musiikki on niin vierasta meidän korvillemme, että sen estetiikkaan sisälle pääseminen on vaikeampaa kuin vanhemman musiikin, "kevyestä" musiikista puhumattakaan. Minulla on erittäin paljon kokemusta nykymusiikista ja silti joudun kuuntelemaan uutta teosta 10-20 kertaa ennen kuin osaan sen noin suurin piirtein ulkoa. Silloin vasta saatan siitä nauttia.
Lindberg on myöhäisemmässä tuotannossaan (n.1990-) siirtynyt konsonoivampien sävyjen (intervallien ja sointujen) käyttöön. Näin tapahtuu monille säveltäjille nykypäivänä. Sävellysuran alussa nuorena ollaan radikaaleja modernisteja ja vanhemmalla iällä se vaihe väistyy pehmeämpien tunnelmien tieltä. Minä pidän nimenomaan erityisesti Lindbergin myöhäisemmästä tuotannosta. Erityinen suosikkini on klarinettikvintetto vuodelta 1992. Esimerkiksi 80-luvun suurteos Kraft tuntuu kovin raalta ja mahtipontiselta - vieraalta. Saariahosta en ole koskaan erityisesti välittänyt. Hän on taitava säveltäjä, mutta musiikillisesti hän sävellyksensä ovat tyhjän tuntuisia. Hän käyttää paljon efektejä ja harmonioiden vaihtuminen on hidasta. Hänen musiikkinsa tuntuu liian staattiselta usein. Kaukaisessa rakkaudessa tähän puoleen on tapahtunut muutosta. Se on musiikillisesti erittäin monipuolinen ja rikkaasti kirjoitettu. Mutta minun mielipiteeni oopperasta sinä jo tiedätkin...
Messianin tuotantoon tutustuessa ei välttämättä kannata aloittaa hänen urkukappaileistaan. Ne ovat vaikeaa musiikkia. Kannattaa aloittaa teoksesta Quatuor Pour La Fin Du Temps (Aikojen lopun kvartetto tai Lopun aikojen kvartetto). Se on lähtösykäys hänen säveltaiteelleen. Se on erittäin hieno ja vaikuttava teos. Kannattaa panna merkille Messiaenin voimakas katolilaisuus (uskonnollisuus ylipäätänsä) ja se tosiasia, että hän kirjoitti teoksen vankileirillä toisen maailmansodan aikaan.
Noin yleisesti ottaen Dutilleux on myös sellainen säveltäjä, jota kannattaa kuunnella. Hänellä ei ole huonoja teoksia. Hänellä on kaunista musiikkia. - Sailbad Sinner
säv. opiskelija kirjoitti:
...sinulla on loistava asenne uutta musiikkia, ja musiikkia kohtaan yleensä. Minäkin yritän aina "ymmärtää" musiikkia. Ymmärtäminen musiikissa on estetiikan tuntemista ja omaksumista, ja erilaisten asioiden löytämistä ja havaitsemista musiikista. Uusi musiikki on niin vierasta meidän korvillemme, että sen estetiikkaan sisälle pääseminen on vaikeampaa kuin vanhemman musiikin, "kevyestä" musiikista puhumattakaan. Minulla on erittäin paljon kokemusta nykymusiikista ja silti joudun kuuntelemaan uutta teosta 10-20 kertaa ennen kuin osaan sen noin suurin piirtein ulkoa. Silloin vasta saatan siitä nauttia.
Lindberg on myöhäisemmässä tuotannossaan (n.1990-) siirtynyt konsonoivampien sävyjen (intervallien ja sointujen) käyttöön. Näin tapahtuu monille säveltäjille nykypäivänä. Sävellysuran alussa nuorena ollaan radikaaleja modernisteja ja vanhemmalla iällä se vaihe väistyy pehmeämpien tunnelmien tieltä. Minä pidän nimenomaan erityisesti Lindbergin myöhäisemmästä tuotannosta. Erityinen suosikkini on klarinettikvintetto vuodelta 1992. Esimerkiksi 80-luvun suurteos Kraft tuntuu kovin raalta ja mahtipontiselta - vieraalta. Saariahosta en ole koskaan erityisesti välittänyt. Hän on taitava säveltäjä, mutta musiikillisesti hän sävellyksensä ovat tyhjän tuntuisia. Hän käyttää paljon efektejä ja harmonioiden vaihtuminen on hidasta. Hänen musiikkinsa tuntuu liian staattiselta usein. Kaukaisessa rakkaudessa tähän puoleen on tapahtunut muutosta. Se on musiikillisesti erittäin monipuolinen ja rikkaasti kirjoitettu. Mutta minun mielipiteeni oopperasta sinä jo tiedätkin...
Messianin tuotantoon tutustuessa ei välttämättä kannata aloittaa hänen urkukappaileistaan. Ne ovat vaikeaa musiikkia. Kannattaa aloittaa teoksesta Quatuor Pour La Fin Du Temps (Aikojen lopun kvartetto tai Lopun aikojen kvartetto). Se on lähtösykäys hänen säveltaiteelleen. Se on erittäin hieno ja vaikuttava teos. Kannattaa panna merkille Messiaenin voimakas katolilaisuus (uskonnollisuus ylipäätänsä) ja se tosiasia, että hän kirjoitti teoksen vankileirillä toisen maailmansodan aikaan.
Noin yleisesti ottaen Dutilleux on myös sellainen säveltäjä, jota kannattaa kuunnella. Hänellä ei ole huonoja teoksia. Hänellä on kaunista musiikkia.Täytyy tutustua Messiaeniin paremmalla ajalla. Oli muuten hauska yhteensattuma, että viime viikonloppuna koostin matkavideoita tietokoneella (Pinnacle Studio Plus -ohjelmalla), ja hain sopivaa taustamusiikkia Grand Canyonin osuuteen. Kävin läpi Messiaenin meditaatiot, mutta päädyin lopulta Rautavaaran Angel of Lightiin. Joku amerikkalaissäveltäjä olisi varmaan sopinut paremmin (Aaron Copland: Appalachian journey?), mutta kotoa löytyvä valikoima amerikkalaista musiikkia on melko suppea. Huomasin kyllä netistä, että joku Ferde Grofe oli säveltänyt teoksen nimeltä Grand Canyon suite, mutta pienellä hakemisella löysin vain midi-version, eikä se ainakaan sykähdyttänyt.
Olen muuten Lindbergistä ja Kraftista aivan samaa mieltä kanssasi, se tuntuu puhuvan paljon mutta sanovan vähän. - Suosittelija
Sailbad Sinner kirjoitti:
Täytyy tutustua Messiaeniin paremmalla ajalla. Oli muuten hauska yhteensattuma, että viime viikonloppuna koostin matkavideoita tietokoneella (Pinnacle Studio Plus -ohjelmalla), ja hain sopivaa taustamusiikkia Grand Canyonin osuuteen. Kävin läpi Messiaenin meditaatiot, mutta päädyin lopulta Rautavaaran Angel of Lightiin. Joku amerikkalaissäveltäjä olisi varmaan sopinut paremmin (Aaron Copland: Appalachian journey?), mutta kotoa löytyvä valikoima amerikkalaista musiikkia on melko suppea. Huomasin kyllä netistä, että joku Ferde Grofe oli säveltänyt teoksen nimeltä Grand Canyon suite, mutta pienellä hakemisella löysin vain midi-version, eikä se ainakaan sykähdyttänyt.
Olen muuten Lindbergistä ja Kraftista aivan samaa mieltä kanssasi, se tuntuu puhuvan paljon mutta sanovan vähän.Kun viittasit viestissäsi Grofen sarjaan
Grand Canyon, niin suosittelen kyllä kuunneltavaksi. Pidän sitä yhtenä parhaimpana
amerikkalaissäveltäjän teoksena.
Se on noin 33 minuuttia kestävä ja osat ovat:
Auringon nousu (minusta paras), Värikäs erämaa,
Karjapolulla, Auringon lasku ja Sademyrsky.
Musiikkihan on kyllä niinkuin ruokakin;
kaikilla on vähän eri maku. Suosittelen
kuitenkin.
- cantis
Itse en nykymusiikkia liiemmälti tunne, mutta olen kuitenkin löytänyt jo pari loistavaa nykymusiikin säveltäjää.Luonteeltani olen kaiketi postmodernisti sillä minua puhuttelevat etenkin Rautavaara ja Kokkonen.Näihin kahteen säveltäjään olen tutustunut Cantores minores- kuoroharrastukseni kautta,etenkin Rautavaara on parissa vuodessa ohittanut suosikkisäveltäjieni listalla ns. vanhoja säveltäjiä niin paljon,että voisin sanoa kuuntelevani mielummin Rautavaaraa kuin Bachia. Rautavaaraa kuulin ensimmäistä kertaa kun lauloimme hänen 70-luvulla säveltämäänsä Vigiliaa.Se oli luultavasti myös ensimmäinen modernin musiikin kappale jota olen ikinä kuullut,ja modernia se kyllä olikin glissandot ja uhkaava basso-ostinato jäivät heti mieleeni. Tämän jälkeen rupesin kuuntelemaan Rautavaaraa ja modernia kuoromusiikkia enemmän ja tutustuin myös Kostiaisen,Kortekankaan ja Bergmanin kappaleisiin(jälkimmäisen kappaleet kuullostavat tosin inhottavasti siltä että ne eivät pysy kasassa,sillä yhtäkkiset tekstuurilliset ja temaattiset muutokset ovat niin suuria). Rautavaaran instrumentaalisävellyksistä suosikkini,on joka kuulemalla sananmukaisesti tajuntaa laajentavan hieno sinfonia: Angel of light.
- esponi3
kertokaa joku nykymusan sävelyätäjä vitun jonnet
- Pro Ligeti
Tutustu unkarilaiseen György Ligetiin, jonka juhlavuosi on menossa.
- Hullumies Suora
Vaikuttavinta nykymusiikkia on The Beatles. Eritoten John Lennon on ylivertainen.
- Hohottaja
Noei.
- Lennonkusee
Lennon ei ole edes säveltäjä.
- happopaa89
Stockhausenia ei mainittu? Helposti suosikkisäveltäjäni, toisena ehkä Xenakis.
- Onneksi paska kuolee
kun sitä ei elätetä pakkoveroilla.
Kiitos kamalasti !!!
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Paras olisi vain unohtaa
Tuleekohan tähän meidän tilanteeseen ikinä mitään selvyyttä. Epätoivo iskee taas, enkä jaksaisi enää odottaa. Kohta lop751286- 681185
Nämä kaikki alla olevat aloitukset on saman naisen aloituksia
Kuinka paljon täytyy vintissä viheltää että esiintyy välillä jopa miehenä, ja sitten itse vastailee omiin kysymyksiinsä?138896huono omatunto
johtuu siitä, että minulla on tunteita sinua kohtaan. Se vaikuttaa asiaan. Kaipasin sinua tänäänkin.51852Mietitikö nainen koskaan
Miksi me ollaan päädytty tähän pisteeseen. Lähestmistapaa ei ole. Tarvitaanko me oikeasti enää tätä.73753Päätin juuri että
En odota että meidän välillä enää tapahtuisi mitään. Tämä on aivan liian monimutkaista ja kyllä sinäkin olisit joskus mi29742Suomalaisia naisia lennätetään seksimatkoille
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/1f5f5e20-8c36-4907-9640-8e0c3b017c5a Gambia on jo vuosia ollut yhtä kuin munanhaku ma157734- 60730
Onnistuit sohaisemaan mua
Kaikkein herkimpään kohtaan ja kyseenalaistamaan mun luottamuksellisuuden. Kun sitä ei ole niin ei ole mitään muutakaan58727- 76665