Yrittämällä vai yrittämättä

No mitäs, toisen solujen keruukerran jälkeen ekalla yrittämällä tärppäsi, intensiivisen lääkärissä ramppaamisen jälkeen. Siinä sivussa kuultiin noin miljoona "rohkaisevaa" tarinaa, jossa lasta alkoi pukkaamaan kun lopetettiin "turha hermoilu" ja "unohdettiin koko asia". Ainahan sitä on rannalta hyvä neuvoja antaa....

Kyllä näiden asioiden kanssa pitää niin edetä, että ensin yritetään ja sitten otetaan järeämmät keinot käyttöön. Me emme koskaan olisi saaneet lasta, jos olisimme uskoneet "vanhempien ja kokeneiden" neuvoa ja unohtaneet koko asian.
Tutkimusten jälkeen voitiin todeta, että emme koskaan olisi saaneet lasta ilman apua.

ensin vimmatusti yitettiin yli kaksi vuotta kuukausi toisensa perään aina pettymys kuukautisten alkaessa. Viime vuoden loppupuolella asia oli jotenkin jäänyt jo taka-alalle ja olimme lähes hyväksyneet sen että kotikonstein ei lapsia meidän pirttiin tule. Kunnes 2,5 vuoden lopputuloksena plussasin joulukuun alussa. Voi sitä riemua keskenämme. Kunnes viikolla 13 verinen vuoto... Se oli tuulimuna :( mutta positiivinen merkki vissiin siitä että raskaaksi voisin sittenkin tulla.. toivottavasti

Pakko sanoa, että ei se asia oikeen hoidoissa kävijöiltä voi unohtua. Silti oma tuore tarinani on ällöttävän samanlainen, kuin mitä aina kuulee. Eilen plussasin PAS-hoidosta juuri ja olen pos.tuloksesta vielä epäuskoinen itsekin.
Alkio, joka siirrettiin, oli luokkaa 3 eli ei mikään top. Olin epäuskoinen sen elinvoimaisuuden suhteen (kuten aiemminkin olen ollut, eli sillä ei oikeesti ole vaikutusta). Tämän hoidon aikana kuitenkin ajattelin jo, että oli sitten viimeinen hoitokerta, usko alkaa loppua. Aloimme jo miettiä adoptiota meille varteenotettavana vaihtoehtona ja soittelin jo muutamia puheluita sos.virastoon.

Kaiken lisäksi olen juuri vaihtamassa työpaikkaa eli klassinen raskaaksi"hankkiutumis"ajankohta. Jotain perää kohdallani voi olla sillä, että nyk. työstä aiheutunut stressi uuden työpaikan ratkeamisen myötä laukesi ja silleen olin vastaanottavaisempi alkion suhteen.

Näitä asioita ei kyllä kauheesti voi suunnitella. Toivon että tämä oma tilani nyt kestää, vaikka se tuntuu epätodelliselta ja uskomattomalta. Onnea muillekin yrityksiin.

Joopa joo.Köpsintä,mitä lapsettomuudesta kärsiville voi sanoa on,että lopettakaa "yrittäminen",hankkikaa koira,vaihtakaa työpaikkaa,rakentakaa talo...tai lopettakaa asian ajattelu.Ilmottautukaa adoptiojonoon niin se ja se tuli heti raskaaksi.Justiinsa.Voihan se olla,että tärppää ajattelematta,mutta miten joku vuosia lapsettomuuden kanssa kamppaillut voi unohtaa asian ,mikä on elin tärkeä.Voi elää eämää hoitojen keskellä,tai antaa elämän mennä omalla painollaan Ilman aktiiviyrittämättä.Kummastakin on kokemusta.10 vuotta ilman ehkäsyä.Kullan kallis pienokainen saatiin hoidoilla.Synnytyksen jälkeen lääkäri yritti väkisin kirjottaa e-pillereitä,kun hänkin aatteli seuraavan raskauden odottelevan nurkan takana...kun lapsettomuus stressi ei enään vaivaa.No synnytyksestä kulunut 7 vuotta,eikä sisaruksia kuulu.Eikä näiden vuosien aikana ole vauvan yritys ollu todellakaan pääasia. ps.Koira hommattu,talo rakennettu ja työtä vaihdettu..eli voi vaan sanoa,että nämä asiat ovat jonkun korkeamman käsissä !

Tää on kai se klassinen tarina... Yritettiin yli 2 vuotta. Molemmat munatorvet tukossa (laparoskoopiassa todettua. IVF ja PAS tehtiin tuloksettomina. Hoitoja oli tarkoitus jatkaa syksyllä, mutta kesän aikana raskaustesti näytti positiivista.