Mä rakastin yhtä tyttöä. Se oli mun paras ystävä ja sitten pikkuhiljaa rakastuttiin. Seurusteltiin kaks vuotta. Sillä oli koko ajan jotain seksisuhteita miehiin siinä samalla, mua ei haitannu, koska ne ei merkinny sille mitään. Mä olin sille se pysyvä, josta se tunnetasolla välitti. Me ei kuitenkaan harrastettu seksiä missään vaiheessa. Nukuttiin yhdessä ja pidettiin toisiamme kädestä ja suudeltiin ja halattiin silloin tällöin, muttei koskaan harrastettu seksiä, ei edes puhuttu siitä. Se ei vaan tuntunu tarpeelliselta.
Tästä on nyt jo muutama vuosi kun erottiin, mutta mua on jäänyt vaivaamaan, että missä muilla tytöistä kiinnostuneilla kulkee lesbon raja? Jotkut on nimittäin sanoneet mulle, etten mä ole mikään oikea lesbo kun en ajattele pillua. Mistä ne muka tietää mitä mä ketäkin kohtaan sisälläni tunnen? Se nainen oli mun elämäni rakkaus.
Tästä on nyt jo muutama vuosi kun erottiin, mutta mua on jäänyt vaivaamaan, että missä muilla tytöistä kiinnostuneilla kulkee lesbon raja? Jotkut on nimittäin sanoneet mulle, etten mä ole mikään oikea lesbo kun en ajattele pillua. Mistä ne muka tietää mitä mä ketäkin kohtaan sisälläni tunnen? Se nainen oli mun elämäni rakkaus.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Just näiden juttujen takia mä inhoan sitä armotonta lokerointia. Sanotaan et oot sitä ja sitä jos teet sitä mut et oo sitä jos et tee sitä. Mitä?!
Miks ihmiset ei voi vaan olla ihmisiä jotka rakastuu/ihastuu/kiinnostuu/kiinnittää huomiota toisiin ihmisiin riippumatta niitten sukupuolesta...
Tärkeintä on se mitä itse tuntee tai tietää olevansa, ei se mitä muut sinusta kuvittelee.
Rakkaus on rakkautta ilman seksiäkin.
miljoonaa eri sorttia. En mä edes tiedä miksi sanoisit itseäsi lesboksi?
tuohan kuulostaa ihan suurelle lähimmäisrakkaus(riippuvuus/hyväksikäyttö) suhteelle.
Mä en sitä todellakaan tuomitse.
Kyllä ihmisiä saa rakastaa ja olla harrastamatta seksiä heidän kanssaan.
Ystäväni rakasti lestadiolaistyttöä ja tyttö tätä. Kahden hyvin erilaisen asenneilmaston ja kulttuurin kohtaamisen takia meidän monen mielestä "mitään ei tapahtunut" ja silti näillä tytöillä oli suhde muutaman vuoden ajan.
Suutelemista, vierekkäin nukkumista. Herkkyyttä. Arjen jakamista.
Ero oli riipaiseva, repivä ja tuskainen. Nyt on toinen naimisissa ja toisella naisystävä. Kumpikin haikailee yhä tätä "mitään ei tapahtunut" suhdetta.
Tämä herättää kysymyksen: Mikä onkaan rakkaudessa ja suhteissamme oleellista: se tunne ja jakaminen vai se toiminta?
seksiä?
Sitäkö tarkoitit?
Suhteessa on mulle oleellista se että henkinenpuoli pelaa ja on se kuuluisa "yhteys".
Seksi tulee mukaan koska mä myöskin rakastan naisen vartaloa. Mutta en mä osaisi aloittaa seksisuhdetta jos ei olisi henkinen puoli kunnossa.
Enkä olisi ihan tyytyväinenkään jos saisin vain maata rakastamani naisen vieressä ja halata.
Koska mä jumaloin rakkaani vartaloa ja en voisi olla platonisessa suhteessa vaikka siinä olisi kuinka herkkyyttä ja muuten elämän jakamista.
Ai niin, sanoinko jo että naisvartalo on jumalainen. On se.
Henkinen yhteys tulee ensin, mutta seksi on myös oleellinen osa suhdetta. Rakastelu on myös jakamista, toisesta oppimista ja syvintä rakkauden ja läheisyyden ilmaisua. Henkinen yhteys rikastaa seksiä ja seksi vahvistaa henkistä yhteyttä. Ja sitä paitsi se on kivaa.. ;)
ole kuitenkaan välttämätöntä. joillekin voi olla, muttei välttämättä kaikille. voi olla sellaisiakin rakkaussuhteita, joissa ei ole seksiä.
sellaiset kommentit voit jättää omaan arvoonsa! kyllä minä ainakin rakastan ihmistä, en pillua! ja luulenpa että näin se on suurimmalla osalla muistakin.
ainakin haluan naistani myös seksuaalisesti. en pystyis tässä suhteessani olemaan ilman seksiä. tämä on tietty joka suhteessa arvioitava, mitä molemmat haluaa.