Aasiaan jossain vaiheessa. Nyt sellainen fiilis, että pitäisi päästää lontooseen katsoman matsi tai pari. Toinen vaihtoehto La lliga poitsun kanssa. Siellä vois olla viikon.
0Äänestä
entykkääreissata
En ulkomaille, kotimaahan joskus myöhemmin.
0Äänestä
Knainen
Noh, jos ensin 4viikon hirvee matkan valmistelutressi jossa ressissä pakkaa ja hommaa paperit ja rokotteet kuntoon.
Sen jälkeen aikataulutusressi jossa ensin pitää keksiä miten pääsee lentokentällä ajoissa ja jos menee autolla että mihin sen saa parkkiin joka ei maksa!
Sitten hirveellä kiireellä ja ressillä lentokentälle. Viime hetkillä juoksee tullin ryysiksessä painavien laukkujen kanssa. Ressi on kova ehtiikö koneeseen.
Viimein koneessa jossa saa ottaa rennosti. Matkakohteen lentokentällä uusi ressi. Missä matkatavarat ? Mitä tässä ryysiksessä näkee. Ehtiikö kyytiin jolla pääsee hotellin jne.. joten kaiken tuon jälkeen luulen että tuo
Intian 7 vrk:n Joogamatka ois ihan passeli mun hermoille.
Rauhoittamista ja mietiskelyä Intian maisemissa
0Äänestä
Tstsstssaa
Älä lähde ollenkaa niin et stetassaa..
0Äänestä
Knainen
Tstsstssaa kirjoitti:
Älä lähde ollenkaa niin et stetassaa..
En nykyisin enää matkustelekaan. Passinikin on vanhentunut 5-6 vuotta sitten.
Tuntuu siltä että kun porukka tekemällä tekee itselleen jotain erilaista niin he tuo samalla itselleen hirveän stressin ja kellon perässä juoksun sekä paljon odotuksia tulevalta.
Usein olen nähnyt että matkoilla sitten ollaa pahantuulisia, stressaantuneita, touhotetaan tai kiukutellaan ja riidellään sen takia kun ensinnäkin aikataulutettu juoksu kellon kanssa kiristää hermoja (jos lapsia mukana, he väsyy pitkästä matkustuksesta ja istumisesta ja aloittaa kiukuttelun) joka osataan lisää tunnelman kireyttä.
Sitten matkakohteessa kun asiat ei menekään unelmoidusti ( harvoin oikeasti unelmat ja mielikuvitus on yhtenevää todellisuuden kanssa) niin alkaa se pettymys ja siitä johtuva tappelu ja pahantuulisuus.
Kohteessa ei ole sellaista kuin kuvitteli , hotelli on huono, kohteessa on hikisen kuuma ja olo epämukava, liikaa ohjelmaa päiville, liian kallista, matkatavarat eksynyt johonkin väärään paikkaan lentokentällä, lapset väsyneitä ja kiukuttelee, tulee parisuhdetappelu jne.
Ihmiset lähtee matkalle hakemaan elämyksiä, lomaa ja pakoon elämäänsä. Mutta harvoin sitä pääsee pakoon vaikka maisemat erit.
Olet ehkä 2000 euroa köyhempi, muutaman maiseman ja valokuvan rikkaampi mutta saanut loman juosta kellon kanssa kilpaa ja kohdata sitä omaa elämää sielläkin pääsemättä pakoon.
Itse tykkäisin lomasta jossa ei aikatauluja ei kiirettä, ei mitään ryysistä. Mahdollisimman vähän ihmisiä ja kelloja sekä aikarajoja.
Ammattini on sellainen että työpäivinä koko päiväni on aikataulutettua. Työvaihe toisen perään täytyy saada tiettyyn aikarajaa mennessä valmiiksi. Kellon kanssa juoksu alkaa aamulla herätyskellon soittoon ja päättyy kun tulen illalla töistä kotiin eli juoksen kellon kanssa kilpaa noin 10 tuntia päivässä, viitenä päivänä viikossa ja usein hiestä työpaidat märkänä!
Arvattavaa varmaan miksi lomalla en halua nähdä aikatauluja, enkä tod. Hirveitä ihmispaljouksia. Kuka haluaa lomalla sitä missä olosuhteissa työpäivinä on 10 tuntia päivittäin ?
uskaltaa enää maailmatilanne huomioon ottaen matkustaa minnekkään. Aina paukkuu ja rysähtelee milloin missäkin ihmisjoukossa, ja ei koskaan voi tietää milloin se tapahtuu.
0Äänestä
ehkäpälähdenkin
Lissabon ja/tai Nizza, Lissabon jos jompikumpi. Kiinnostavaa.
0Äänestä
kaupunkilomamielummin
Pariisi, Praha, Milano tai Rooma. Kevennyksenä lisäksi St Pauli ja Reeperbahn.
Vastaukset 15
Vanhimmat
En minnekään.
Aasiaan jossain vaiheessa. Nyt sellainen fiilis, että pitäisi päästää lontooseen katsoman matsi tai pari. Toinen vaihtoehto La lliga poitsun kanssa. Siellä vois olla viikon.
En ulkomaille, kotimaahan joskus myöhemmin.
Noh, jos ensin 4viikon hirvee matkan valmistelutressi jossa ressissä pakkaa ja hommaa paperit ja rokotteet kuntoon.
Sen jälkeen aikataulutusressi jossa ensin pitää keksiä miten pääsee lentokentällä ajoissa ja jos menee autolla että mihin sen saa parkkiin joka ei maksa!
Sitten hirveellä kiireellä ja ressillä lentokentälle. Viime hetkillä juoksee tullin ryysiksessä painavien laukkujen kanssa. Ressi on kova ehtiikö koneeseen.
Viimein koneessa jossa saa ottaa rennosti. Matkakohteen lentokentällä uusi ressi. Missä matkatavarat ? Mitä tässä ryysiksessä näkee. Ehtiikö kyytiin jolla pääsee hotellin jne.. joten kaiken
tuon jälkeen luulen että tuo
Intian 7 vrk:n Joogamatka ois ihan passeli mun hermoille.
Rauhoittamista ja mietiskelyä Intian maisemissa
Älä lähde ollenkaa niin et stetassaa..
En nykyisin enää matkustelekaan. Passinikin on vanhentunut 5-6 vuotta sitten.
Tuntuu siltä että kun porukka tekemällä tekee itselleen jotain erilaista niin he tuo samalla itselleen hirveän stressin ja kellon perässä juoksun sekä paljon odotuksia tulevalta.
Usein olen nähnyt että matkoilla sitten ollaa pahantuulisia, stressaantuneita, touhotetaan tai kiukutellaan ja riidellään sen takia kun ensinnäkin aikataulutettu juoksu kellon kanssa kiristää hermoja (jos lapsia mukana, he väsyy pitkästä matkustuksesta ja istumisesta ja aloittaa kiukuttelun) joka osataan lisää tunnelman kireyttä.
Sitten matkakohteessa kun asiat ei menekään unelmoidusti ( harvoin oikeasti unelmat ja mielikuvitus on yhtenevää todellisuuden kanssa) niin alkaa se pettymys ja siitä johtuva tappelu ja pahantuulisuus.
Kohteessa ei ole sellaista kuin kuvitteli , hotelli on huono, kohteessa on hikisen kuuma ja olo epämukava, liikaa ohjelmaa päiville, liian kallista, matkatavarat eksynyt johonkin väärään paikkaan lentokentällä, lapset väsyneitä ja kiukuttelee, tulee parisuhdetappelu jne.
Ihmiset lähtee matkalle hakemaan elämyksiä, lomaa ja pakoon elämäänsä. Mutta harvoin sitä pääsee pakoon vaikka maisemat erit.
Olet ehkä 2000 euroa köyhempi, muutaman maiseman ja valokuvan rikkaampi mutta saanut loman juosta kellon kanssa kilpaa ja kohdata sitä omaa elämää sielläkin pääsemättä pakoon.
Itse tykkäisin lomasta jossa ei aikatauluja ei kiirettä, ei mitään ryysistä. Mahdollisimman vähän ihmisiä ja kelloja sekä aikarajoja.
Ammattini on sellainen että työpäivinä koko päiväni on aikataulutettua. Työvaihe toisen perään täytyy saada tiettyyn aikarajaa mennessä valmiiksi.
Kellon kanssa juoksu alkaa aamulla herätyskellon soittoon ja päättyy kun tulen illalla töistä kotiin eli juoksen kellon kanssa kilpaa noin 10 tuntia päivässä, viitenä päivänä viikossa ja usein hiestä työpaidat märkänä!
Arvattavaa varmaan miksi lomalla en halua nähdä aikatauluja, enkä tod. Hirveitä ihmispaljouksia.
Kuka haluaa lomalla sitä missä olosuhteissa työpäivinä on 10 tuntia päivittäin ?
:)) näinhän se menee.
San Pedro Sula Hondurasiin
Tuolla ei tainnu olla paikkaa mihin menisin. 😅
Budapestiin
uskaltaa enää maailmatilanne huomioon ottaen matkustaa minnekkään.
Aina paukkuu ja rysähtelee milloin missäkin ihmisjoukossa, ja ei koskaan voi tietää milloin se tapahtuu.
Lissabon ja/tai Nizza, Lissabon jos jompikumpi. Kiinnostavaa.
Pariisi, Praha, Milano tai Rooma. Kevennyksenä lisäksi St Pauli ja Reeperbahn.
Dublin, Kööpenhamina, Rooma. Tuossa järjestyksessä.
En matkusta. Kiusattais muuallaki.