Hölmö pentu

Täällä myös toinen joka ihastuu vaan reilusti vanhempiin. Itse olen 23v naisellinen nainen joka syttyy vaan toisista naisellisista ja reilusti vanhemmista. Tämä tietysti on jollain tasolla todella ärsyttävää, koska rajaa ihan älyttömästi ja seuraa on vaikea löytää :/

Itse olen kohta 50 v nainen. Minua varmasti pidetään heterona. Mutta olen ihastunut reilu 30 v naiselliseen naiseen. Olisin niin iloinen, jos hän lähestyisi minua. Joten uskon, että monikin kypsempi nainen ottaisi lähestymisen kohteliaisuutena. Joku voi tietysti järkyttyä, mutta..

Itsellä sama "vaiva". Järjestäen kiinnostun aina itseäni vanhemmista naisista, ja näin on aina ollut. Yksi poikkeus taitaa olla seurusteluhistoriassa, että oli itseäni muutaman vuoden nuorempi, mutta jotenkin henkisellä viisaudella kompensoi fyysistä ikää :D Tätä poikkeusta lukuunottamatta itseäni nuoremmat tai itseni ikäisetkään eivät sytytä ollenkaan - ei fyysisesti eikä henkisesti.
Eräs suuri ja pitkäaikainen ihastukseni oli mua yli 30 v vanhempi, mutta yleensä n. 10-20 vuotta vanhemmista naisista kiinnostun.

Totta, että rajoittaa seuranhakua kovasti ja vaikeuttaakin sitä. Ja jotenkin tuntuu että sen tyyliset naiset joista kiinnostun, tuppaa aina olemaan heteroja tai sen oloisia, että lähestymiseen tarvitaan kamalasti rohkeutta.

Piilotettua äidin läheisyyden kaipuuta? Millaiset äitisuhteet takana?

Minulla päinvastoin tuo asia. Olen hieman yli 50-v., mutta ikäistäni nuoremmannäköinen ja -oloinen ja minusta aina olleet kiinnostuneet itseäni huomattavasti nuoremmat naiset. En koe sitä mitenkään ongelmaksi paitsi silloin kun olen sinkku kuten nyt ja on aavistuksen vaikeampaa löytää nuoremmista vakikumppania kuin vanhemmista. Tuosta lauseesta voi päätellä sen, että olen itse kiinnostunut itseäni 20 - 30 vuotta nuoremmista. Minuun vetoaa naiselliset naiset enimmäkseen, ei niinkään poikamaiset, koska olen itse olemukseltani vähemmän naisellinen ;) mutten myöskään mikään pahimman sortin rekkis.

Onpa mielenkiintoinen avaus, sillä tätä tuli taas pohdittua viikonvaihteessa. Olen nelikymppinen ja ikääni jonkin verran nuoremman näköinen, mikä on hiukan ongelma (vaikka toki sinänsä mukavaa). Nimittäin nyt kun keväästä asti olen etsinyt seuraa, niin kaikki minua lähestyvät naiset ovat järjestäin selvästi nuorempia. Perjantaina poikkesin firman pippaloiden jälkeen dtm:ssä ja aika nopeasti kanssani tuli tanssimaan oikein viehättävä nuori nainen. Siis ei varmaan paljon yli 20-vuotias. Häkellyin taas täysin enkä ikinä tiedä miten indikoisin hänelle(kään), että olet nyt varmaan erehtynyt iästäni. :) Tuollainen lähemmäs 20v. ikäeroa on itselleni liikaa, vaikkakin on myönnettävä ihastuneeni tasan 11v. nuorempaan aivan todella valloittavaan naiseen. Harmi kyllä tapaan oman ikäisiäni naisia aika vähän ja kolmikymppisiä verrattain paljon johtuen harrastuksistani ja kiinnostuksenkohteistani. Lisäksi pidän enemmän aavistuksen poikamaisista kun selvästi femmeistä. Toisaalta se tarkoittaa muutakin kuin ulkonäköä, enemmänkin käyttäytymistä ja tyyliä.
Vastauksena kysymykseen, niin ei se nyt mitenkään haittaa, jos joku minuun ihastuu. Itse vain en oikein osaa tehdä asialle mitään, jos toinen on paljon nuorempi ja olen ainakin supervarovainen, jos ei muuta. Riippuu paljon ihmisestä ja hänen elämänkokemuksestaan miten tarkemmin ottaen suhtaudun. Mielenkiintoista joka tapauksessa tietää, että jotkut siis ehkä tekevät sen ihan tarkoituksella eivätkä vain erehdy iästäni.

Täällä kans yksi ilmoittautuu. Aina vanhemmat. Olen ollut naimisissa itseäni 17v vanhemman naisen kanssa jo yli 11 vuotta. Mietinkin tässä että kun itse vanhentuu niin milloin alkaa tsekkaa niitä nuorempia:)

No hyvä että on noinkin päin. Itse taas mietin, että onko se ihan hölmöä, että itseä taas kiinnostaa itseäni nuoremmat ihanat poikamaiset naiset, eivätkä suinkaan yhtään itseäni vanhemmat, eikä edes välttämättä samanikäiset. Toisaalta taas olen aina ajatellut, että ei ketään -30-40 vuotiasta voi kiinnostaa enää muutamaa vuotta vajaa keski-ikäinen 50v. naisellinen nainen. Itselle ikä ei ole se kaikkein tärkein asia suhteessa. Joku tosi nuori voi olla kypsä ja mennyt jo tarpeeksi ja haluaa elää suhteessa, josta tietää, että ei ole mitään hetken huumaa, kun taas jollain liki viiskymppisellä voi menokenkä vipattaa liiankin kanssa ja elämä on yhtä pintaliitoa.

Ei ole helppoa ei. Ja sitten kun ei baareista viitsi ketään lähteä etsimään ja kotoa ei kukaan tule hakemaan, niin tässähän sitä sitten ollaan ja haaveillaan yksikseen, josko joskus joku jossain tulisi vastaan ja veisi jalat alta. Se olisi niin parhautta. Kun olisi elämässä se oma rakas ja tärkeä nainen. Se, jonka kanssa jakaa elämän ilot ja surut.

Minä viehätyin nuorena 20 vuotiaana hieman vanhemmista 30-40 vuotiaista. Heidän tietämyksensä ja varmuus kiehtoi. He olivat sinut itsensä kanssa. Nyttemmin reiluna kolmekymppisenä on taas alkanut viehättämään nuoremmat. Energisyys ja jonkinlainen rohkeus, joka minulta siinä iässä puuttui. Oman ikäisenikin kiinnostavat, mutta usein tietynlainen häveliäisyys on läsnä. Emmehän kasvaneet ihan niin lesbo myönteisessä kulttuurissa teini-iässä. Vaikka eletty elämä opettaa tuntemaan itseään, niin nuorissa on vapauttavaa suoruutta. Tietysti olemme erilaisia kaikki, joten turha yleistää. Nämä ajatukset vain muutaman kokemuksen perusteella.

Tässä puhutaan vain ihastumisesta ja ihastuksista monikossa. En välitä olla ihastus muiden joukossa, etsin rakkautta ja parisuhdetta. Tuntuu, että nuoret mimmit haluaa vanhemmasta naisesta vain kokemusta, eikä kumppania. Itse olen aina viehättynyt itseäni reilustikin nuoremmista poikamaisista naisista. Olen enempi naisellinen 38-vuotias lesbonainen, lapseton ja savuton sinkku.

Päivääkään yli 40:sen näköisenä, varsin 'munakkaana' 50:senä 25:tiaan tyttären äitinä nuoren aikuisen naisen (18-29W) lähestymistä ei jotenkin vaan osaa ottaa tosissaan. Asiaan saattaa toki vaikuttaa se, että vietän suhteellisen paljon aikaa työn/opiskelun kautta ky. ikäluokan kanssa. Jotta homma menisi kunnolla vaikeaksi niin asun landella, olen mukavuudenhaluinen ja kyllästyn tosi nopeesti, aasinsillaksi virtuaali-tuttavuudet/deittailu. Tätä sinkkuilua tai keskenäni olemista on jatkunut vuosia eikä tunnelin päässä näy valoa:(
Siispä sinä yli 30 alle 50-vuotias, tekevä, 'reipas, nuorekas', ryhdikkäänä matkaa kulkeva, haasteita rakastava nainen, luonnollisesti sinkku ja mielellään lapseton nainen yllätä ja kohtaa kaltaisesi:D

Haluaisinko siis "kivan, mukavan ja hauskan" kumppanin kyllästymään itseeni nopeasti?

Tuolla reseptillä ihmisiä haavoitetaan, kun toinen sitoutuu, toinen ei edes tiedä, mitä sana tarkoittaa. Kuulostaa ihmisten käyttämiseltä. ei vastavuoroiselta ihmissuhteelta. Run when you can!!