Kaduttaa muurahaisten kiusaaminen

Tänään olin lenkillä purunradalla ja näin siellä metsän reunalla muurahaispesän puun juurella, kävin vilkaisemassa. Siitä muistui mieleen nuoruuteni typeryys.

Minusta oli nuorena 1980-luvun lopulla hirmu "hauska" maalla ja siellä metässä kiusata muurahaisia, kivitin niiden pesiä ja pahimmillaan sytytin yhden pesän tuleen bensalla, mutta onneksi sammutin sen, sentään sen verran oli älyä jälellä. Huh huh sitä typeryyttä minkälainen sitä olikaan!

Mutta mistä moinen katumus on tullut, ei se ole pelkästään vanheneminen. Olen tutkinut henkisiä asioita ja henkistä maailmaa, tajunnut sen että kaikki tietoisuus on yhtä, muurahaisista eläimiin ja ihmiseen, eikä vain nisäkkäissä vaan myös kaikissa kasveissa jopa kivissä, koko maailmankaikkeus on yhtä tietoisuutta, maailmankaikkeus on yhtä kuin elämä ja kaikenlaista elämää pitää kunnioittaa.

Ostin syys-alesta perhoskiikarin ja tarkoitus ensi kesänä käydä moikkaamassa hienoja muurahaisia vähän ystävällisemmässä tutkailu hengessä. Toisena kiinnostaisi hommata järkkäriin makro-ojektiivi ja kuvailla pienten otusten puuhastelua :)