Ajattelinpa kertoa tässä parin vuoden takaisista tapahtumista jotka sattuivat vaarin kuoleman jälkeen hänen kotonaan. Jälkeenpäin ne tuntuvat aivan käsittämättömiltä ja sattumaksikin liian epätodennäköiseltä. Eli muutama päivä vaarin kuoleman jälkeen lapset olivat kokoontuneet mummin luokse suunnittelemaan hautajaisia ja muita käytännön järjestelyjä. Jossain vaiheessa keskustelu ajautui kuolemaan ja kummitteluun liittyviin asioihin. Olin itsekin tuolloin paikalla ja kuuntelin mielenkiinnolla, millaisia kummitustarinoita enoni muistivat. Juuri kun enoni oli puolivakavissaan kertonut erään tarinan ja tuli hiljaisuus, keittiöstä kuului aivan korvia raastava räminä, ilmeisesti liesituulettimen hormista, talohan oli vanha ja tällaiset äänet eivät sinänsä ole mitenkään tavattomia. Kuitenkin kaikki säikähtivät ja itseltänikin sydän pomppasi kurkkuun. Kesti hetken ennen kuin kukaan uskaltautui ylös sohvalta ja keittiöön tarkistamaan tilanteen. Eihän siellä sitten mitään näkynyt, mutta jäi kummallinen tunne siitä, että juuri kummitustarinoiden aikana keittiöstä kuului tällainen selittämätön ääni. Toinen tapaus sattui tasan viikko hautajaisten jälkeen sunnuntaina puoliltapäivin. Mummillani oli tapana sytyttää joka päivä pöydälle kynttilä vaarin muistoksi. Kuitenkin tuona sunnuntaina sattui aivan ihmeellinen pikku "onnettomuus" tuon kynttilän kanssa. Tasan samalla kellon lyömällä kun vaari viikko sitten laskettiin hautaan, kynttilän lasinen jalusta räjähti useaan kappaleeseen ja itse kynttilä sammui. Tokihan tämänkin voi selittää johtuvaksi kynttilän lämmöstä, mikä halkaisee lasin sopivassa tilanteessa, mutta voiko tuo ajankohta olla sattumaa? Tämä ei ole keksittyä, vaikka siltä saattaakin kuulostaa. Onko muilla vastaavia "sattumia"? Olisi mielenkiintoista tietää.
Sattumaako?
ihmettelijä
2798
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
käymässä olelevalle ystävälleni, että koska isoäitini on jonkin aikaa sitten kuollut, varmasti siitä johtuu, että ovet ja ikkunat saattavat meillä liikkua itsekseen, ja joskus tauluja pudota seiniltä (tämä ystäväni oli muuten isoäitini suosikki). Samantien taulu tuli ryminällä seinältä alas. Taisimme kummatkin olla naamat hiukan valkoisina... "No, ei se mitään, oli hyvä ihminen täällä ollessaan, varmaan on vieläkin :-I..."
Kerran myös näin isoäitini, paria vuotta myöhemmin. Tuli katsomaan lastani, ensimmäistä lapsenlapsenlastaan... Hyvä kokemus. Isoäitini omasi jonkinlaisia ennustajanlahjoja, hänestä radio-ohjelmakin tehtiin. Esiäitinsä oli shamaani pohjoisessa.
Mun äiti kuoli reilut neljä vuotta sitten ja meillä on ollu tapana viiä kynttilä sen haudalle aina jouluna, kuolinpäivänä ja joskus syntymäpäivänäki. kolme vuotta oli kuolemasta kulunu ja aioin sillonkin viedä kynttilän haudalle mutta en sitten päässytkään koko päivänä ja päätin viedä sitten seuraavana päivänä. Kello oli vartin yli puolenyön ja kuulu hirvee ryminä olohuoneesta. Mää sit ryntäsin kattomaan että mitä ihmettä siellä tapahtu...ja huomasin että kirjahyllystä oli tullu yks lasihylly alas koriste esineineen kaikkineen. Lieneekö sattumaa vaan vai oisko mun äiti käyny ilmasemassa mielipiteensä asiasta. Seuraavana päivänä vein sen kynttilän sitten...
Toinenki juttu on mua joskus mietityttäny. Tää ei nyt ehkä ihan suoranaisesti liity näihin sattumiin mutta mun äiti aina eläessään sano että sitten kun hän kuolee niin hänet pitää polttohaudata. Mää menin sitten parisen päivää äitin kuoleman jälkeen käymään mun vanhempien asunnolla veljeni kans. Mää sitten siinä sanoin isälle ja veljelle että mahtokohan se äiti tosiaan ihan oikeesti haluta sen polttohautauksen. No seuraavana yönä äiti tuli mun uniin ja sano että kyllä hän todellaki haluaa sen polttohautauksen ja se toive sitten toteutettiin. Se on monesti käyny mun unissa...
Mielenkiintonen ajatus sekin että voiko kuolleitten sukulaisten kanssa olla yhteydessä unien kautta?