Piip-testi, oppilas kuoli

Hyvä kysymys "Onko koulu yleensä oikea paikka tehdä rankkoja kuntotestejä?
En ota mitenkään kantaa Espoolaisessa koulussa tapahtuneeseen murheelliseen tapahtumaan enkä halua yhdistää kirjoitustani tapahtuneeseen mutta jo aiemmin kuultuani tästä Piip-Testistä heräsi kysymys onko testin turvallisuus varmistettu kaiken kuntoisten oppilaitten osalta?

Verrataampa koetta sydämen rasituskokeeseen joka voidaan tehdä täysin oireettomalle terveelle ihmiselle. Kun rasituskokeeseen mennään lääkereseptit tulee ottaa mukaan ja esittää ne ennen koetta lääkärille joka tekee tarvittavat tutkimukset. Koe suoritetaan lääkärin valvonnassa kuntopyörää polkien väsymystilaan asti tai kunnes ilmaantuu sellaisia löydöksiä tai vaivoja, jotka pakottavat keskeyttämään kokeen. Kokeen aikana tarkkaillaan testattavan EKG:ta, verenpainetta ja muita toimintoja. Jos testattavalla esiintyy rintakipuja tai EKG:ssä havaitaan poikkeavaa, koe keskeytetään välittämästi. Jos koe tehdään polkemalla
- Polkemisen aikana seurataan sydänfilmiä, pulssia ja verenpainetta.
- Tupakoida ei saa neljään tuntiin ennen tutkimusta.
- Alkoholin käyttö on kielletty kahtena vuorokautena ennen tutkimusta.
- Ennen tutkimusta on oltava syömättä noin 3–4 tuntia. Myöskään kahvia, teetä tai kolajuomia ei saa juoda.
- Poikkeuksellista rasitusta täytyy välttää tutkimusta edeltävänä päivänä ja tutkimuspäivänä.
Rasituskoe tehdään ns. työjohteisena eli kuormitustehoa lisätään säännöllisin toisin kuin Piip-Testissä, yleensä kolmen tai neljän minuutin välein. Koe tehdään oirerajoitteisena eli kuormittaminen lopetetaan riittävän voimakkaiden tai merkittävien oireiden ilmaantuessa.

Piip-testissä ”piiskataan” ilman koetta edeltävää lääkärin tarkastusta tai valvontaa kylmiltään testattava kunnosta riippumatta äärirajoille. Katso seuraavat videot.

https://www.msn.com/fi-fi/lifestyle/video/tällainen-on-armoton-piip-testi/vi-BBNrHUxhttps://www.ruutu.fi/video/3296932
https://www.youtube.com/watch?v=qVc4o9v-4BQ

Kaikki testattavat oppilaat eivät ole urheilijoita tai kovinkaan kovakuntoisia huomioiden digiviihteen ja somen viemän osan liikunnasta jolloin kaikilla ei ole välttämättä niin kova peruskunto että voitaisiin laittaa kylmiltään rääkkiin. Huonon tuloksen pelko muiden oppilaiden edessä saattaa myös ajaa testattavan liian rankkaan ylisuorittamiseen jopa hengen vaaralliselle rajalle. Moniko tulee menehtymään ennen kuin tuo hulluus lopetetaan. Armeijassakin kuntoa aletaan nostaa tasaisesti ilman riskirasittamista. Kovin heppoisin eväin on lähdetty testaamaan lasten kestävyysajoja.

Erittäin ikävä tapahtuma ja koko liikunta pitäisi lopettaa turhana koulusta kokonaan.

Erittäin ikävä tapahtuma. Osanotto omaisille.

Eipä kuitenkaan vielä hötkyillä tai syytellä ketään mistään. Ehkä oppilaalla oli jokin piilossa oleva sairaus tms. jonka rasitus laukaisi. Kannattaa nyt vain ottaa iisisti ja antaa asiantuntijoiden tehdä hommansa. Mikään ei parane kirjoitella palstoille kaikenlaista ennen kuin kaikki faktat ovat tiedossa. Toki jos paljastuu, että jotkut testit/harjoitukset ovat liian rankkoja, niin sitten pitää asialle tehdä jotakin, mutta ennen kuin tiedetään varmasti, ei kannata spekuloida ja lietsoa turhaa hysteriaa.

Hyvin tuntuvat kaikki tietävän, kuinka testi on ’rääkki’ ja kuinka liikunnanopetus on samanlaista kuin omassa nuoruudessa.

HS ja pari iltapäivälehteä sai lietsottua sellaisen paniikin, että oksat pois. Pitäähän lehtien myydä, mutta nyt niitä myydään mässäilemällä lapsen kuolemalla.

Piip-testi on varsin armollinen kestävyyskunnon mittaus. Cooperin testi on monin verroin rankempi. Huonokuntoinen lopettaa testin jo alkuvaiheessa ja itsensä äärimmilleen laittaminen vaatii urheilutaustaa.

Liikunta ei ole vaarallista, ja tätä testiä voi huoletta jatkaa. Ikävä tapaus, mutta sama olisi voinut käydä portaita noustessa tai bussille juostessa. Olisiko silloin keskeytetty kakkos ja sitä ylemmissä kerroksissa koulunkäynti?

Piip testiä ei voi mitenkään verrata portaiden nousuun tai mihinkään muuhun vapaaseen liikkumiseen. Testin voi nähdä armollisena liikuntaa aktiivisesti harrastanut, liikuntaa harrastamattomalle testi kuntoilleiden kanssa ja luokan edessä on fyysisesti ja henkisesti rankka. Portaita noustaan omaan tahtiin, tarvittaessa levätään tai jopa pysähdytään samoin kuin muussakin terveys- tai kuntoliikunnassa toisin kuin Piip testissä testattavaa piiskataan voimien hiipuessa kovemmalle ja kovemmalle rasitukselle. Lisäksi testattava joutuu henkiseen pakkosuoritustilaan opettajan ja muiden oppilaiden edessä ja saattaa joutua ylisuorittamaan ettei huonolla suorituksella joutuisi koulukiusatuksi.

Koulu ei saisi olla paikka missä oppilaita luokitellaan kunnon mukaan tai ylipäätään pakotetaan testeihin jotka saattavat vaarantaa oppilaan terveyden tai laukaista ennalta arvaamattoman sairauskohtauksen, etenkin kun ennen tällaisia testejä ei tarkasteta oppilaan terveyteen liittyviä taustoja tai testistä vastaavalla ei ole saatavissa testiin osallistujista terveystietoja voiko hän edes osallistua kylmiltään henkisesti ja fyysisesti rajuun testiin.

Koulun tulisi keskittyä tuollaisten testien tilaan opettamaan terveysliikuntaa mikä pitää nimensä mukaisesti yllä terveyttä ja kohottaa sen lisäksi kuntoa eri tavoin. Elimistö tarvitsee vaihtelevia ärsykkeitä, jotta kunto kehittyy monipuolisesti. Monipuolinen liikunta on usein myös hauskempaa kuin yhden lajin harrastaminen tai rääkkäävä liikkuminen. Koulun tehtävä olisi opettaa kiinnostavia tapoja liikkua kunkin oppilaan omilla ehdoilla kunto ja mahdolliset rajoitteet huomioiden. Näin liikunnasta on helpompi tehdä tapa joka kuuluu osana elämään. Tuollaisella Piip rääkkäyksellä asetetaan vain puolikuntoiset, liikuntaa harrastamattomat lapset vaaraan josta voi koitua kohtalokkaita seurauksia ja tehdään liikunnasta jopa epämiellyttävää.

Terveysliikuntaan ja kuntoiluun koulu voi opettaa ja ohjata kaikissa arkisissa toimissa joissa ihminen liikkuu kuten kauppamatkat kävellen tai pyöräillen, lumityöt, siivoaminen, puutarhan hoito, marjastus, metsässä liikkuminen jopa halonhakkaaminen. Suunnistaminen ja luonnossa selviytyminen. Liikunnalla on suotuisa vaikutus terveyteen. Terveys- ja kuntoliikuntaa voidaan opettaa käytännössä riskittömästi ja eriympäristöissä ohjata lasta omatoimiseen liikuntaan.

Liikunta kasvatus on tärkeää ja siihen koulun käytettävissä oleva aika tulisi käyttää siten että lapset oppisivat omatoimisesti harrastamaan käytännössä terveys- ja kuntoliikuntaa oman terveytensä ylläpitämiseksi liikkua niin että liikunta olisi osa jokapäiväistä elämää. Samat rajut testit liikuntaa harrastavilla ja -harrastamattomille erikuntoisille lapsille on rinnastettavissa siihen jos juuri sukset saanut pakotetaan hiihtämään kilpaa kilpaa hiihtoa harrastaneiden kanssa, etenkin kun testeistä vastaavalla ei ole tarvittavaa tietoa kunkin testiin osallistuvan terveydentilasta. Vaikka lapsi kävisi koulua normaalisti ja menestyisi opinnoissa ei ole mitenkään itsestään selvyys että hän olisi terveydellisistä syistä kykenevä tai saisi ylipäätään osallistua rankkoihin kuntotesteihin. Nämä tiedot voi olla myös lapselle vaikeita kertoa opettajalle leimautumisen pelossa.

Testi on netissä nähtävissä videolla ja lisäksi testin kulku selostettuna useissakin kirjoituksissa melko tarkasti, joten sen rankkuus ei jää epäselväksi, ainakaan urheilua harrastaneille tai urheiluohjaajina toimiville. Testi sopii aikuisille terveille ammattiurheilijoille, lapsilta se saattaa viedä pois kokonaan liikuntaharrastuksen ihanuuden. On hyvä asia, että koululaisten terveyttä ja kuntoa seurataan. Testit voivat kuitenkin olla huomattavasti kevyempiä ja hauskempia. Kyseinen testi ei edes mittaa suorituskykyä ja kuntoa. Oma lapseni harrasti kilpajuoksua, oli kouluaikana maastojuoksukilpailuissa aina kymmenen parhaanjoukossa, usein kolmen kärjessä, samoin hiihdossa, liikunnan arvosana 10. Hänellä oli voimakas sydän ja tilavat keuhkot, mutta jos hänen aikanaan olisi ollut ko. testi, hän ehkä ei olisi siinä menestynyt. Hänen oli pidettävä kunnon vahti koko kilpailun ajan voittaakseen esim. 400m juoksun, jos vauhti oli liian hidas, loppukirin nopeimmat pyyhälsivät ohitse. Haluan todella tietää mihin ko. läkähtymistestiä tarvitaan. ja minkä ominaisuuden mittaamiseen se on suunniteltu. Ko. lapseni pelasi kilpaa pesäpalloa vielä keski-ikäisenä ja kuoli syö. pään lähes kentältä suoraan. Mikään hyvä terveysmittarikaan ko. testi ei taida olla, kun testin suunnittelija väittää, että pesäpallopeleissä juostaan kovempaa. Rankka paikka oppilaan vanhemmille joka tapauksessa ja heillä on kyllä oikeus syytöksiin. Tietysti kuolinsyytutkimukset ym. valaisevat lisää, mutta ilman niitäkin on pääteltävissä testin rankkuus ja käytetyssä muodossa sen tarpeettomuus.

Keskustelua seurattuani en ota osaa missä on syy tapahtuneeseen ja olisiko traaginen tapahtuma voitu välttää, en ota kantaa tapahtuneeseen tai syyllistä mitään tahoa.

Kun tietää mitä riskejä kunto testeihin liittyy jos testauksissa ei noudateta tarvittavia varotoimia ja turvallisuusohjeita niin nousee esiin seuraavia kysymyksiä:

Miten peruskouluissa suoritetuissa ja yleistyneissä erilaisissa kuntotesteissä on taattu koululapsien turvallisuus? Otetaanpa vertailun vuoksi Puolustusvoimien toimintamalli jossa testataan aikuisia. Heillä kuntotesteissä vaaditaan testistä vastaavilta pätevyyttä ja testaaminen edellyttää testaajilta pätevyyttä toimia kuntotestaajana. Miten tämä on hoidettu peruskouluissa joissa testataan lapsia ja nuoria?

Nyt peruskouluihin rantautunut Piip testi sisältää äärimmäisen rankkaa dynaamista lihastyötä ja se kuuluu kuormittavimpiin urheilusuorituksiin. Kuntotestissä ei ole kysymys vain liikunnasta tai urheilusta, se on testi jossa testattavaa rasitetaan hänen kestävyytensä ja voimiensa äärirajoille. On käsittämätöntä että treenaamattomat ja peruskunnoltaan eritasoiset ja eri-ikäiset lapset alistetaan liikuntatunneille rantautuneisiin rankkoihin testeihin. Lapset jotka eivät osaa vaatia tai katsoa oman turvallisuutensa perään. Herää kysymys mitä ovat testeissä käytetyt menetelmät, onko niiden turvallisuus ja soveltuvuus lapsille ja nuorille varmistettu niin etteivät ne aseta lasten ja nuorten terveyttä vaaralle alttiiksi. Mikä on testaajien pätevyys riskejä sisältävää lasten ja nuorten testaamista ajatellen? Osaavat testaajat seuloa testattavista ne, joille testaus voi aiheuttaa terveydellistä vaaraa ja tarvittaessa ohjata heidät lääkärintarkastukseen jo ennen testausta? Hallitsevatko testaajat testien keskeyttämiskriteerit ja osaavat aloittaa hätäensiavun tunnistamiensa oireiden perusteella? Onko kaikilla kouluilla yhtenevät ohjeet, käytäntö ja pätevyysvaatimukset? Miten lastemme turvallisuus on varmistettu?

Vertailun vuoksi Puolustusvoimien kuntotestaukset ja turvallisuus Lähtökohtana on, että testeihin osallistuu terveet tai lääkäriltä luvan saaneet henkilöt. Testaajan on aina varmistettava, että testattava on terve tai hänellä on lääkärin myöntämä lupa osallistua testeihin. Testaajan velvollisuutena on lähettää testattava työterveyshuollon tarkastukseen, mikäli hän epäilee, että kuntotestaus aiheuttaa testattavalle terveydellisen vaaran. Testattava on itse vastuussa siitä, että hän antaa totuudenmukaisen tiedon terveydentilastaan, tai että hänellä on testin suorittamiseen lääkärin lupa.

Testaustoiminnan turvallisuus Kuntotestien turvallisuudesta ei saa tinkiä. Useiden tutkimusten perusteella on arvioitu, että maksimaalisissa kuntotesteissä kuolemaan johtavan komplikaation todennäköisyys testin aikana tai välittömästi sen päättymisen jälkeen on noin 0,01 %. Riski on pieni mutta olemassa ja jokainen menehtynyt on liikaa. Fyysisen toimintakyvyn testeihin osallistuu myös vähän liikuntaa harrastavia, ylipainoisia ja keskimääräistä heikommassa kunnossa olevia henkilöitä. Heille fyysiseen kuormitukseen liittyvien terveydellisten haittojen vaara on suurempi.

Testaajien pätevyys
Eri henkilöstöryhmien testaamisoikeudet on määritetty hallinnollisessa määräyksessä ”Fyysisen toimintakyvyn perusteet”. Palkatun henkilöstön fyysistä työkykyä arvioivia testejä (kestävyys- ja lihaskuntotestit) saavat johtaa vain puolustusvoimien testaajakurssin hyväksytysti suorittaneet henkilöt. Testaajaoikeus myönnetään näyttökokeissa osoitetun osaamisen perusteella. Testaajapätevyys kirjataan PV SAP HCM tietojärjestelmään lisenssinä, joka on voimassa 10 vuotta. Terveys- ja liikunta-alan peruskoulutus on eduksi testaustoiminnassa.
Testien laadukas toteutus edellyttää, että Testaajat
- osaavat seuloa testattavista ne, joille testaus voi aiheuttaa terveydellistä vaaraa ja ohjata heidät lääkärintarkastukseen jo ennen testausta,
- tietävät tarkasti kunkin testin tarkoituksen ja teknisen suoritustavan,
- hallitsevat testisuoritusten ja olosuhteiden vakioinnin
- hallitsevat testien keskeyttämiskriteerit,
- osaavat tulosten tulkinnan toimintakyvyn ja terveyskuntokäsitteen periaatteiden mukaisesti
- osaavat aloittaa hätäensiavun tunnistamiensa oireiden perusteella,
- osaavat laatia testituloksia hyödyntäen yksilöllisen testituloksia hyödyntäen yksilöllisen, turvallisen ja toteuttamiskelpoisen liikuntaohjelman.
Olisiko näihin seikkoihin syytä kiinnittää huomiota myös peruskoulun osalta ja tarvittaessa laatia yhtenevä käytäntö, henkilöstövaatimukset ja turvallisuusnormit kaikille kouluille.

Laajemmin
https://puolustusvoimat.fi/documents/1948673/2258811/PEVIESTOS-kuntotestaajankäsikirja-2015/332148cf-be2e-49ea-8fa2-0df6423724fc/PEVIESTOS-kuntotestaajankäsikirja-2015.pdf

Mielestäni koulumatkojen turvallisuuteen tai tapaturmariskiin ei voi vedota. Koulumatkojen riskitekijät vaihtelevat alueellisesti suuresti ja riskit liittyvät yleisiin liikenteessä sattuneisiin tapaturmariskeihin, joiden riskitekijöiden vähentäminen on ihan oma lukunsa.
Koulua taas on pakko käydä ja kyseinen testi on käsittääkseni ollut tarkoitus tehdä joka koulussa kaikille oppilaille luokilla 5 ja 8. Jos koulussa ei ole testin suorittajien käytössä edes oppilaiden terveystietoja, on seuraavatkin testit seurauksiltaan arvaamattomia. Tosin oppilaiden terveysriskit voivat tulla esiin vasta ensi kertaa ko. testien yhteydessä. Kyseisen oppilaan kohdalla herää kysymys, olisiko hän koskaan saanut kuolemaan johtavaa kohtausta , jos testiä ei olisi tehty. Jos tietosuojalaki kieltää terveystietojen antamisen, pitäisi ainakin oppilaiden vanhemmilta saada lupa testien suorittamiseen ja edes kysyä oppilailta tuntevatko he tai tietävätkö he itsensä terveeksi testipäivänä. Alle 15 vuotiaille ei saa tehdä edes kyselytutkimuksia ilman vanhempien lupaa, miten on mahdollista että heidän fyysistä kuntoa saa testata rankoilla testeillä, ilman vanhempien tietoisuutta asiasta. Ymmärrän, että testin suunnittelijoiden on puolustettava testejänsä ja pettymys on suuri, kun testien suorittaminen nyt kyseenalaistaan. Parempi kuitenkin kaikkien kannalta on tehdä kyseiseen testaustapaan muutoksia kuin odottaa lisää uhreja.

Murheellinen tapaus ja uutinen,.Syvä osanotto pojan läheisten suureen suruun.
Onko tuo testi liian rankka? Ehkä kuitenkin henkisen pääoman kartuttaminen on koulun päätarkoitus, ei huippu-urheilijoiden etsiminen.

Opetusneuvos Pietilän kommentti Iltalehdessä 19.09.2018
”Ollaanko seuraavaksi vaatimassa kaiken hengästyttävän toiminnan kieltämistä” Pietilä huomauttaa, että tutkimusten mukaan sydän- ja verenkiertoelimistön aktiivisena pitäminen on kansanterveydellisesti hyödyllistä. Move! -mittauksia tehdään nyt kolmatta syksyä viides ja kahdeksas luokkalaisille.

Pietilän kommentti kuulostaa aika vähättelevältä suhtautumiselta jos tuota Piip testiä vähätellään ja rinnastetaan johonkin vain ”hengästyttävään” toimitaan. Suhtautuuko opetushallitus yleisemminkin tuolla asenteella oppilaiden ja lasten turvallisuuteen?

Käsittämätöntä on jo se että viides- ja kahdeksasluokkalaisiin eli 12 ja 15 vuotiaisiin sovelletaan samaa testiä kun huomioidaan että kolmen vuoden ikäerolla tuossa iässä siis 12 vuotiaan lapsen ja 15 vuotiaan nuoren fyysinen kehitys on aivan eri tasoilla.

Hyvä on se jos opetushallitus on jo käynnistänyt vuoropuhelun Espoon, opetus- ja kulttuuriministeriön ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen kesken, ilmeisesti ainakin toinen osapuoli kantaa edes jonkinlaista vastuuta. Lääkäri-lehden asiantuntijat pitävät tärkeänä, että urheilun aiheuttamat äkkikuoleman riskiä lisäävät sydänsairaudet olisi tärkeä selvittää kaikilta lapsilta, ei siis vain urheilijoilta.

Lasten ja nuorten kunnon selvittäminen on tärkeää mutta on olemassa testausmenetelmiä ja niissä käytettävää välineistöä joilla testattavan kuntoa ja elintoimintoja voidaan seurata keskeytymättä koko testin ajan ja keskeyttää testi tarvittaessa jos ilmenee jotain hälyttävää.

Tärkeintä olisi laatia maan kaikille kouluille yhtenevät ohjeet ja vaatimukset testien ja siitä vastaavien ammattipätevyydestä sekä testin vaatimista varotoimista niin ettei aseta lasten ja nuorten terveyttä vaaralle alttiiksi. Ellei testaajalla ole saatavilla testattavien terveystietoja samassa kuntotesteissä voi olla mukana sydänsairaita, diabeetikkoja, verenpaineesta kärsiviä, ylipainoisia tai muuten alikuntoisia jopa flunssaisia joten jo nämä tuovat riskejä testaamiseen.

Kaikilla kouluilla tulisi olla yhtenevät säännöt ja testaaminen tulisi olla luvanvaraista, sitä saisi suorittaa vain henkilö jolla on kokeeseen perustuva riittävä pätevyys testin suorittamiseen ja valvontaan. Näin testaajilla olisi hallinnassa seuloa joukosta riskihenkilöt ja sopeuttaa testit kunnon ja terveyden vaatimalle tasolle. Hallinnassa olisi myös keskeyttämiskriteerit ja kyvyt aloittaa hätäensiapu tunnistamiensa oireiden perusteella (kuten edellinen kirjoittaja oli tuonut asian esiin). Näin kaikilla kouluilla olisi yhtenevät ohjeet, käytäntö ja pätevyysvaatimukset. Ilman ammattipätevyyttä testaaminen ja sen turvallisuus muutoin testien taso ja turvallisuus on jäämässä maallikko puoskarien käsiin jossa tärkein lasten ja nuorten tuvallisuus on vaarassa.

Tapahtunutta puolustellaan sillä, että koululla tai opettajilla ei ollut käytettävissä oppilaan terveystietoja. Siihen voidaan varmaankin tulevaisuudessa saada muutos. Vielä ei ole selvitetty, oliko kyseinen oppilas ennestään sairas vai johtuiko tapaturma yksinomaan testin rankkuudesta tai jostakin täysin ennalta odottamattomasta syystä. Pyörtymistä tunneilla ei kaiketi pidetä vakavana oireena. Pyörtymisiä tapahtuu melko usein suurissa tapahtumissa ja ihmisjoukoissa kuten presidentin linnanjuhlissa ja koulujen juhlasaleissa mm. ennen aamuhartauksien aikana, tilojen ollessa väkimäärään nähden liian pienet. Pyörtymisiä pidetään lähes normaalina, mutta ne kertovat kuitenkin asianomaisen hapenottokyvystä jotakin keskivertoväestöön nähden.
Ihmettelen kuitenkin vielä myös sitä, että piip testiin ei ilmeisesti kuulu lainkaan testejä, joiden tehtävänä on mitata sydämen sykkeen muutoksia. Mittaushan olisi mahdollista tehdä sekä ennen että jälkeen testin. Mittaustulokset etenkin palautumisen nopeus jonkin kevyemmän testin jälkeen saattaisi antaa viitteitä oppilaan soveltumisesta rankempiin kuntotesteihin. Rankka astmakohtaus saattaisi silti kyllä olla ennalta arvaamaton.

Tänään lehdessä oli lastenlääkäri Poutasen lausunto lasten liikunnan rajoittamisesta. Hänen mielestään se voi olla haitallista, jos kyseinen kohu aiheuttaa liikunnan rajoittamista ja pitää testejä soveltuvina yleistesteinä koko ikäluokalle. Kuitenkin rankka testi ja koululiikunta eivät ole läheskään sama asia. Koululaiset eivät ole mitään nukkeja , joiden kunnolla ja terveydellä voi leikkiä.

Minusta tämmöiset testit pitäisi tehdä oppilaan ja opettajan kanssa kahdenkesken, sen takia kun sitä ei halua halua näyttää heikommalta kuin muut oppilaat ja kiusaamisen ja kettuilun pelko pistää suorittajan ylikuormittamaan itsensä ehkä jopa hengen vaarallisesti. Meillä oli ala-asteella uimakilpailu missä uin juuri kyseisen pelon ja näyyttämisen halun takia niin lujaa että menetin tajunnan ja upposin altaan pohjalle eikä kyseistä tilannetta huomannut kukaan, onneksi heräsin jotenkin ihmeen kummasti lyötyäni pääni pohjaan. Liika suoritus/kilpailu liian nuoressa iässä aiheuttaa ylilyöntejä minkä seurauksena tämmöistä voi tapahtua.

Yhteiskunta on vakavasti sairas, kun kouilussa koulutetaan kilpailemaan. Sellainen yhteiskunta ei ala toimimaan, kuin itsekkäästi.

Pukit kaalimaan vartijoina
Yleuutisten mukaan yliopistotukija Arja Sääkslahti Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellisestä tiedekunnasta ei pidä viivatestiä vaarallisena tapana mitata oppilaan kestävyyttä, jos lapsen tai nuoren terveydentila on tiedossa ( https://yle.fi/uutiset/3-10408014 )
Korostan ”JOS LAPSEN TAI NUOREN TERVEYDENTILA ON TIEDOSSA. Samaan näkemykseen on päätynyt Opetushallituksen kuntointoilijat.

Jo pelkästään lapsen heikko fyysinen kunto on terveysriski vaikka mitään varsinaista sairautta testattavalla ei olisikaan, puhumattakaan mahdollisista piilevistä sairauksista jotka lapsi tai nuori jättää leimautumisen pelossa kertomatta. Useiden tutkimusten perusteella on arvioitu, että maksimaalisissa kuntotesteissä kuolemaan johtavan komplikaation todennäköisyys testin aikana tai välittömästi sen päättymisen jälkeen on noin 0,01 %. Prosenttiluku ei ole suuri mutta kun se suhteutetaan satojen tuhansien testattavien lasten ja nuorten määrään riskiryhmään kuuluu satoja lapsia ja nuoria.

On myös syytä miettiä mihin näitä testituloksia tarvitaan. Koulu voi ohjata lapsia ja nuoria terveelliseen liikuntaan muullakin tapaa kuin kestokyvyn rajoille rääkkäämällä ja siten että lapsi tai nuori saisi virikkeitä omaehtoiseen ja mielekkääseen liikkumiseen.

Hulluinta tässä on se että nyt testin turvallisuutta arvioivat ne jotka ovat tämän testin kouluille tuoneet tai olleet sitä kehittämässä. On selvää taustajoukot jotka ovat riskitestin kehittäneet ja suositelleet eivät pysty perääntymään. Testi sinällään voi olla turvallinen perusterveille mutta onko kaikki lapset ja nuoret edes perusterveitä, puhumattakaan siitä mikä heidän peruskuntonsa on kun heidät asetetaan äkikseltään rankkaan testiin tai mikä on testaajan pätevyys tehdä ja valvoa testejä.

Piip, piip, piip, -, -, -, -, -, - . Testi hylätty.

On jo ennakkoon ollut saatavilla riittäväsyi tutkimuksiin perustuvaa tietoa että Piip- ym. muihin raskaisiin kestävyyden ja nopeuden äärirajoille vietyihin testeihin liittyy todellisia riskejä. Useiden tutkimusten perusteella on arvioitu, että maksimaalisissa kuntotesteissä kuolemaan johtavan komplikaation todennäköisyys testin aikana tai välittömästi sen päättymisen jälkeen on noin 0,01 %. Riski näyttää prosenttuaalisesti pieneltä mutta ei tarvita kummoistakaan matematiikkaa suhteuttaa 0.01 % kymmeniin- tai vuosien kuluessa satoihin tuhansiin testattaviin lapsiin kun nähdään että riski koskeekin kymmeniä lapsia ja nuoria eli merkittävää joukkoa kouluikäisissä lapsissa ja nuorissa.

Testin suosittelijoiden ja niitä teettävien on syytä miettiä kuka ottaa harteilleen testien riskit? Kaikkien lasten ja nuorten terveydentilasta emme saa ennakko tietoa edes lääkärin tarkastuksin kuten Espoon traagisessa tapauksessa. Koulut eivät ole kuntotutkimus- tai testaus keskuksia, koulujen tärkeä tehtävä olisi ohjata lapsia ja nuoria omaehtoiseen monipuoliseen elämäntapaan johon kuntoliikunta kuuluu sen oleellisena osana. Koulujen tehtävä ei ole myöskään kasvattaa huippu-urheilijoita he löytyvät lasten ja nuorten omien harrastusten ja heitä kiinnostavien lajien kautta. Testit olisi syytä jättää ammattilaisten tehtäväksi.

Kun ottaa huomioon käytetyn testin raskauden ja puoli kuntoisille raakuuden jossa rasitus kasvaa sen edetessä äärirajoille oli vain ajan kysymys milloin jotain tällaista tapahtuu. Mennyttä emme voi muuttaa mutta siitä pitäisi ottaa oppia, myöntää virheet ja puutteet sekä muuttaa tulevaa.

Piip testissä kuolleen pojan kuolinsyyksi kirjattiin sepelsuonien synnynnäinen epämuodostuma, Ilta-Sanomat kertoo.

https://yle.fi/uutiset/3-10407378
https://yle.fi/uutiset/3-10433875?utm_campaign=newsdaily&utm_content=2018-10-02

Minusta keskustelussa on nyt lähtenyt viriämään täysi asiantuntemattomuus liikunnasta.

On kaksi täysin eri asiaa tehdä maksimisuoritusta kelloa vastaan kuin liikkua vapaasti omien tuntemusten mukaan.

Jos tehdään maksimisuoritusta kelloa vastaan niin terveysriski on todellinen. Kun oppilas laitetaan tekemään elämänsä rankinta liikuntasuoritusta, niin vahinkoja sattuu.

Jos vaikka laitettaisiin keski-ikäiset vanhemmat juoksemaan maksimitehoista coopperin testiä, eli 12 minuuttia täysiä, niin: Veikkaisin että vähintään tässä ketjussa esitetty 0.01% eli joka kymmenes tuhannes kuolisi.

Riski ei ole terveelle ja hyväkuntoiselle on pienempi mutta treenaamattomalle henkilölle iästä riippumatta on aina riski. Kun riittävän monta henkilöä testataan niin on päivän selvää että jossain vaiheessa osallistuu testiin henkilö jolla on joku piilevä sairaus tai terveydellinen rasite. Ilman äärimmilleen rasittamista tällainen henkilö voi elää normaalielämän mutta elämä voi katketa tällaiseen testiin. Tämänkään koululaisen terveydentila ei ollut aiemmin selvinnyt edes lääkärin tutkimuksissa. On suoranaista typeryyttä kiistää asioita muuksi. Tietysti testin kehittäjät ja sen käyttöön ottaneet eivät halua myöntää että jossain meni pieleen, mutta vain typerys pitää kiinni erehdyksestään, viisas myöntää ja korjaa virheensä. On vaikea löytää ainuttakaan syytä miksi tällaisia rääkkitestejä tehdään kouluissa, kuntoilu jokaisen peruskuntoon sopeutettuna on hyväksi kaikille ja siihen tulee nuoria ohjata ja antaa virikkeitä kuntoiluun omatoimisesti oman terveyden, kunnon ja voimavarojen mukaan kullekin mieluisalla tavalla.