Kaveri yllättää

Lisää!!!

KAVERI YLLÄTTÄÄ JATKUU...
Siinä avoimuuden puuskassaan Alpo ruoti avioliittonsa ja eronsa. Ei se ollut välttämättä puuska, vaan tyypillistä avointa ja rehellistä puhetta. Seksiasioista puhuminen onnistui myös ihan luontevasti, minulle oli uutta, että hän oli biiseksuali ja harrastanut vaikka minkä moisia kokeiluja ja fetissitkin jylläsivät hänen kertomuksessaan. Lopulta vaimo lähti jonkun aran nyhveron markaan.
– Oikeastaan se lähtö avasi minulle portit elämään ja mahdollisuuden kokeilla vaikka mitä, lopetti Alpo puheensa..
Minnusta alkoi tuntua, etä minä saatoin olla seuraava portista saapuja, mutta ihan kaikkeen en saattanut olla valmis, minä en halunnut ryhtyä miksikään pimuksi vaan tahdoin pysyä miehenä.

Hän tyrkkäsi minulle pullon, käski ottaa pitkän huikan ja vaati kertomaan omasta elämästäni ja ajatuksistani.

Nyt oli pakko tohtia, halusin olla rohkea mies, lisäksi olin saanut hyvän oppitunnin avoimuudesta. Niinpä sain käheällä äänellä kakisteltua ulos, että olin homo.
– Kyllä minä sen olen arvannut. Kerrohan hieman tarkemmin!
Kierrellen ja kaarrellen sain sain hänelle selväksi, että olin mieluummin luonteeltani bottom.
– Siis vain luonteeltasi, entä käytännössä? Mitenkä sinä sitä bottomia harrastat.
Vakuutin, että vaikea sitä on harrastaa jollei ole kaveria.
– Nyt on kaveri!
Minulle tuli hätä:
– En minä mitään nuohoamista tarkoita, en ole sellaista koskaan kokeillut, enkä tiedä miten minä sellaisen kokisin.
– Niin, onhan sitä vaikka minkälaista vaihtoehtoja. Otahan taas huikka ja kerro sitten!
Päätin, että enää en venkoile asiani kanssa, muuten minusta saa niljakkaan kuvan.
– Onhan minulla ollut koko ikäni sellainen haave, että joku piiskaisi minut.
Lausahdukseni tökkäsi kuin seinään, se oli vaatinut hirveän ponnistelun, oli pakko vetää henkeä ja rauhoittua.
– Minä voin piiskata.
– Mutta ...
– Mitä mutta... Enkö minä kelpaa?
– Mutta kun minä haluaisin, että se tapahtuisi niin kuin oikeassa elämässä, sillä tavalla kuin isät piiskasivat ennen vastaa vikuroivia poikiaan.
Minua tarttui vasemmasta olkavarresta rautainen koura.
– Luuletko tosiaan, että minä en pysty sinua piiskaamaan, mikäli sinä pistät vastaan. Jos me sovitaan, että minä kuritan sinua, niin sinä et selkäsaunaa pysty millään konstilla välttämään.
Vakuutin että en epäillyt hänen mahdollisuuksiaan yhtään, olihan hän varmasti voimakkain jätkä, jonka olin koskaan nähnyt.
– Nyt kerrot ihan tarkkaan millaisen selkäsaunan haluat, taikka minä haen ulkoa kunnon raipan ja kylvetän sut perusteellisesti!

Minä aloin kertoa...

JATKUU 2

– Voi perhana! sanoi Alpo. Nyt ne meidän makkarat jäivät saunalle.
Minä pari kuukautta nuorempana olin heti valmis hakemaan ne.
Pian me istuimmekin pöydässä syöden salaattia, kiukaalla kypsytettyä makkaraa ja oikein mainiota paikallisen kaupan leipää. Siinä me juteltiin kaikenlaista: kesästä, säistä, menneistä ja nykyisistä. Kunnes yhtäkkiä minulta karkasi tarinan juoni. Huomasin, että eteiseen johtavan oven päällä sojotti tuore monihaarainen koivupiiska valmiiksi riivittynä. Alpo pirulainen oli hakenut sen sillä aikaa kun minä olin saunalla. Mahanpohjassani räpisköi perhosia. Yritin kiivaasti muistella mitä olin Alpolle saunassa kertonut, mutta ajatus ei tuntunut oikein pysyvän koossa. Minun oli pakko myöntää itselleni, että minua pelotti, mutta mitään en rupea perumaan, ei sellaista kehtaisi Alpon kuullen tehdä. Jos tämä liian tuliseksi menee, niin minä revin itseni vapaaksi sitten tosi tilanteessa.

Isäntä nousi ekana pöydästä ja ilmoitti:
– Nyt siivoat jäljet ja sen jälkeen minä teen sinun pakaroihin jäljet!
– Vitsikästä...
Minä ryhdyin töihin, vähän piti miettiä, mikä tavara mihinkin kuului, mutta en minä viivytellyt. Kuitenkin siinä touhutessa toinen näytös pääsi hetkittäin unohtumaan. Kun menin luuttuamaan ruokapöytää huomasin visan siirtyneen pöydän nurkalle. Oli kummallista, etten ollut huomannut kuinka se tapahtui. Mutta nyt minä huomasin, että Alpo oli hävinnyt. Ajattelin, että jos mies ei puoleen tuntiin ilmesty, niin sitten minä lähden etsimään. Auton ääntä minä en ainakaan ollut kuullut. Otin korista lehden istuin sohvalle ja aloin tutkimaan sitä.

Eteisen ovi aukesi ja isäntä astui sisään, hän oli käynyt pukemassa vaaleansinisen kauluspaidan ja käärinyt hihansa ylös kyynärtaipeeseen asti. Eittämättä sisään astui oikein komea karju. En ollut varma olinko puhunut saunassa hänelle pukeutumisesta, en varmaankaan tai sitten olin ollut todella hermostunut ja hukannut siksi kaikki muistijäljet aivoistani.

– Vai ei tämä poika tiedä kuinka piiskaa annetaan aikuiselle miehelle. Mutta kohta sinä sen näet, saneli Alpo ja astui eteeni seisomaan. Minä en oikein tiennyt mitä minun pitäisi tehdä, mutta silloin kaveri tarttui salaman nopeudella minua tukasta kiinni ja veti minut seisomaan. Hän pyöräytti minut ympäri ja tarttui käsivarrellaan tiukasti minua kaulan ympäri kiinni. Minä säikähdin ja tartuin kaksin käsein kiinni käsivarteen joka kulki leukani alitse. Kuten arvata saattaa, minä en saanut yhtään hänen otettaan löyhtymään. Samassa vastapuoli painoi toisella kädellään shortsini alas polviin ja lähti raahaamaan minua penkin luo. Ote kaulastani irtosi, mutta samalla nousin ilmaan ja mätkähdin Alpon polviensa päälle mahalleni. Penkki jymähti meidän kahden painosta. En kerennyt henkeä vetämään kun piiskaaja oli jo oikeassa ranteessani tiukasti kiinni. Tajusin , että hän oli työntänyt vasemman kätensä polviensa välistä alas ja vetänyt käteni vasemman reitensä alitse. Nyt olin sellaisessa loukussa, että en pääsisi siitä mitenkään pois, jollen saisi rannettani vapaaksi.

Enhän minä mitään saanut, mutta Alpon oikea käsi tanssitti vapaasti koivupiiskaa paljailla pakaroillani. Toimitusta kesti melkoisen ajan ja minä yritin kiemurrella vapaaksi, mutta homma ei onnistunt minun voimilla. Piiska sattui kunnolla ja ahdistus nousi sisälläni ja minulta pääsi lopuksi surkea marina.
– Joko sinä olet saanut tarpeeksi?
Minä myönsin saaneeni ja nousin ylös kiitollisena, häpeissäni, pakarat tulessa Alpon sylistä.
– Miltä se tuntui, oliko se yhtään sellaista kuin olit kuvitellut.
–Olihan se jossain määrin.
– Mikä erosi eniten?
– Sinä et antanut minun yhtään rimpuilla.
Äläpäs poika yritä, olihan sulla vapaa tahto sätkiä vaikka kuinka paljon. Ei vaitiskaan, minä ajattelin ottaa asian hallitusti, ettei tule mitään yllätyksiä, enhän minä tiennyt miten riski kaveri sinä oikeastaan olet.
Vaikka minä salaisesti ihailin Alpon voimia ja olin iloinen siitä, että se oli hän joka minut piiskasi, niin kuitenkin minua nyt hävetti, kun hän antoi lausunnon minun voimistani.
– Jos vielä joskus sinut piiskaan, niin pitää silloin antaa vähän enemmän narua sinulle.
Tällä kertaa ninä en osannut ajatella tulevaisuudesta mitään, sillä minä olin saanut ihan kunnolla piiskaa.

Kiva tarina, olisinpa ollut mukana!