Täysin mennyt hermot. Olen vapaaehtoisesti lapseton 27 -vuotias. Minulla olisi kaikki puitteet lapselle: omakotitalo, mies, vakituinen työ, mutta en ole lapsia koskaan halunnut, eikä halua miehenikään.
Tämä on asia mikä on aivan ylitsepääsemätön äidilleni. En liioittele yhtään jos sanon, että tästä aiheesta käydään keskustelua joka viikko, viimeisen 7 vuoden ajan. Ennen se oli sentää enemmän yleisesti keskustelua siitä, miten hän kokee, ettei lapsettomat naiset voi olla onnellisia, naisten tehtävä on tehdä lapsia ja miten on velvollisuus jatkaa sukua. Nyt se on jo enemmän tyhmäksi haukkumista ja suoraa syyllistämistä, sillä olenhan jo iha just 30.
Miten tollasen ihmisen kanssa voi keskustella? Ihan käsittämättömän vanhanaikainen ja kapeakatseinen ajattelu.
Muita samassa tilanteessa?
Tämä on asia mikä on aivan ylitsepääsemätön äidilleni. En liioittele yhtään jos sanon, että tästä aiheesta käydään keskustelua joka viikko, viimeisen 7 vuoden ajan. Ennen se oli sentää enemmän yleisesti keskustelua siitä, miten hän kokee, ettei lapsettomat naiset voi olla onnellisia, naisten tehtävä on tehdä lapsia ja miten on velvollisuus jatkaa sukua. Nyt se on jo enemmän tyhmäksi haukkumista ja suoraa syyllistämistä, sillä olenhan jo iha just 30.
Miten tollasen ihmisen kanssa voi keskustella? Ihan käsittämättömän vanhanaikainen ja kapeakatseinen ajattelu.
Muita samassa tilanteessa?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.