Algarven Suomi-Seura harjoittelu

Käsittääkseni, Algarven suomi seura on perustettu aikanaan, kun muutama kymmenen Suomalaista osti itselleen loma-asunnon Portimaosta ja jotkut muuttivat sinne kokonaan asumaan Portugalilaisen puolison myötä. Seura on ollut alkuvaiheessa aktiivinen apu näille ihmisille, joista se on myös koostunut. Moni on käynyt viettämässä talvi kuukaudet kaikki vuodet siitä asti ja porukka alkaa olla enimmäkseen 70-80 vuotiaita.
Seuran entinen, ehkä paremminkin alkuperäistä tarkoitusta ajatellen toimiva hallitus joutui syrjään, kun nyt lähivuosien aikana Algarveen talvehtimaan saapunut uusi ryhmä halusi seuran johtoon omat edustajansa. Heitä on nyt määrällisesti enemmän.

Seuran harjoittelija on seuran toimistolla pääosin kai siksi, että siten ovet voidaan pitää auki jos jollain sattuu olemaan toimistolle asiaa. Ei sinne oikein muutoin saisi ketään päivystämään. Sellainen henkilö pitäisi palkata ja Suomesta kukaan ei paikkaa hakisi, koska palkka tulisi olemaan todennäköisesti erittäin pieni ja tarve olisi vain talvi kuukausille.

Toimistolla olemisen lisäksi, harjoittelijalla ilmeisesti on myös vapaus koittaa kehittää jotain aktiviteetteja seuran jäsenille, mutta aktiivisuudesta osallistumiseen en ole tietoinen. Miten koit
tämän puolen ?

Harjoittelijoiden saapumisesta tiedotetaan seuran lehdessä. Kerrotaan kuka on tulossa ja milloin.
Jäsenille se tarkoittaa tietoa siitä, että jos vaikka haluaa käydä lainaamassa kirjan niin siellä toden-näköisesti on joku nuori harjoittelija paikalla. Harjoittelijaan liittyviä asioita ei käydä läpi seuran jäsenmaksun maksavien jäsenten kanssa sen kummemmin, eikä ole tietoa mikä on harjoittelijan
tehtävä seurassa. Apuna toimistolla ilmeisesti, olemalla paikalla. Eihän harjoittelija kuitenkaan alueen asioista tai kieltä yleensä tiedä, eikä niihin liittyvissä asioissa voi auttaa, joten ei heidän puoleensa oikein osaa sitten kääntyäkkään. Mahdollisia kysymyksiä olisi vaikea etukäteen käydä läpi ja perehdyttää harjoittelijaa niihin. Voisin kuvitella että harjoittelija vastaa kysyttäessä, esimerkiksi onko toiminnan johtaja paikalla ja ottaa kysyjän yhteystiedot tarvittaessa.
En tiedä miten työharjoittelua mainostetaan ja mitä oletuksia harjoitteluun saapuvalla on.

Tosiasia kuitenkin taitaa olla juuri se, että kylmässä toimistossa pitää istua ja keksiä itselleen jotain ajankulua. Talvikautena ei ole turisteja, joista voisi saada vapaa-ajalle ikäistään seuraa. Kaikki matkailuun liittyvät palvelut ovat suljettuina, ei vesipuistoja, ei jeeppisafareita, ei vesiaktiviteetteja, eikä rannoilla ole ketään muita kuin yksittäisiä ulkoilijoita.

Jos haluaa löytää enemmän porukkaa, seuraa ja tekemistä, se onnistuu vain kaksi kertaa viikossa alueen eläkeläisten järjestämässä petankki ja mölkky kilpailuissa jos säät sen sallii ja siitä jokainen häipyy sitten taas omille teilleen yksin tai pienellä porukalla.

Nuorelle harjoittelijalle se on varmasti yksinäistä. Niin se on monelle talveksi Algarveen lähtevälle eläkeläisellekkin. Aika käy pitkäksi ja kuten mainitsit, alkoholi muodostuu monelle päivittäiseksi kaveriksi ja se keino päästä tekemisiin muiden ihmisten kanssa.

Toiset kaksi mahdollisuutta löytää enemmän porukkaa, seuraa ja tekemistä on kahden Suomalaisen jo kauan Portugalissa talvensa viettäneen henkilön järjestämä tietokilpailu ja karaoke, nekin molemmat kerran viikossa.

Hyvä kun otit aiheen esille, niin jatkossa harjoitteluun hakevilla ja seurallakin on mahdollisuus miettiä asioita työharjoitteluun liittyen. Uskoisin että sillä tulee olemaan osaltaan vaikutusta ja että harjoittelija ei joudu jatkossa kokemaan yksinäisyyttä ja pettymystä samalla tavoin.

Olin itsekin seuralla harjoittelussa muutama vuosi sitten. Koin osittain samoja tuntemuksia kuin sinäkin. Yksin oleminen oli mielestäni ihan mukavaa ja työtehtävät oli monipuolisia. Esimies (tai no nainen) oli mukava!

Ihan junnulle harjoittelijalle paikka ei sovi, sillä aiemmin mainituissa tietovisoissakin oli välillä aika paljon tuhdissa humalassa olevia eläkeläisiä. Se oli paikoitellen ahdistavaa katseltavaa.

Mutta huima kokemus silti! En vaihtaisi päivääkään, tai noh - ehkä muutaman!

Hieman samoja kokemuksia täälläkin. Perehdytys olisi voinut olla parempi, ja ei niitä humalaisia ollut mukava kattoa. Mutta olihan se ihan kiva kokemus! Siellä pääsi tositoimiin ja heti vauhdilla työn syrjään kiinni. Yksin olemiseen ja pärjäämiseen kannattaa varautua, siellä ei kukaan huolehdi aktiivisesti. Kunhan ilmestyt töihin, niin se riittää heille.