Millaisia kokemuksia muilla on uusperheiden perheenlisäyksestä? Useinhan tilanne on se, että isä tapaa lapsiaan vain pari kertaa kuussa ja sitten perheeseen putkahtaakin uusi vauva, joka onkin paikalla jatkuvasti. Minun ex-mieheni meni aivan sekaisin uudesta naisestaan ja pelkäänkin, että meidän yhteiset lapsemme unohtuvat heti, kun uusi rouva synnyttää heidän yhteisen lapsensa. Onko olemassa eroa tyttö- ja poikalasten välillä? Nähtävästi tulokas on poika ja meillä on kolme tytärtä. Suhtautuuko mies eri tavalla poikiin ja tyttäriin?
Unohtuuko vanhat lapset?
Molla
484935
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 48
Vanhimmat
..ne entisen suhteen lapset ole aivan yhtä rakkaita kuin "uusi" vauvakin.. :) Meillä on tulossa ensimmäinen yhteinen lapsi, ja miehellä ennestään jo 3v poika (joka on meillä joka toinen v-loppu). Ei kai kukaan terve ihminen lakkaa tosta vaan rakastamasta omia lapsiaan. :)
Miehelläni on kaksi lasta edellisestä liitosta ja he käyvät meillä tapaamisella just sen verran kuin tapaamissopimukseen on kirjattu, juuri niinä viikonloppuina kuin on kirjattu, yhtään mihinkään joustoon ei lasten lähiäiti suostu.
Suhdetta "entisiin lapsiin" ei siis voi sen kummemmaksi luoda tai tehdä, kun on rajalliset mahdollisuudet.
Meillä on myös yhteinen lapsi. Lapset ovat eri sukupuolta, on siis tyttöä ja poikaa.
Suhtautuminen on ihan samanlaista, sukupuolella ei ole väliä. Ei silläkään, missä lapsi pääsääntöisesti asuu.
Tottakai lähilapsen kanssa tulee vietettyä enemmän aikaa, kun asutaan samassa osoitteessa.. meidän tapauksessa se ei ole kuitenkaan isästä johtuva asia, vaan lähiäidin ehdottomuutta ja ajattelua, ettei isä ole lapsille tärkeä...
Sisarukset kyllä tykkäävät kovasti toisistaan ja tämä meidän yhteinen pieni kaipaa kovasti "viikonloppulapsia". Siksi onkin harmi, etteivät he saa tavata useammin eikä miehen etälapsilla ole lupa olla missään tekemisissä meidän - tai edes isänsä - kanssa sen 2 viikon aikana, kun elävät äitinsä hoiteissa.
Ei ole lupa edes tervehtiä !!!!
Kyllä ne unohtuu tai nykyinen vaimoke pistää miehen unohtamaan!
Ei se nainen ajattele mitä mies tuntee, vaan mitä tämä nainen itse haluaa. Hän haluaa koko miehen itselleen ja sille lapselle. Ei siinä entiset lapset muistu mieleen.
Se alkaa leikkimään kauheen mustasukkaista naista, ja sättii ja painostaa miehen jättämään entinen elämän lapsineen kauas kauas menneisyyteen. Vaihtoehdot ovat miehellä vähissä, eikä hänen auta kuin kiltisti olla tossun alla, tai joutuu maksmaan elareita vielä tästä uudestakin kersasta! Sitten mies onkin jo pulassa.
Jo on tyhmä mies, jos pojat ovat tärkeimpiä kuin tytöt. Onneks mun mies tykkää meidän pojista ja tytöistä tasavertaisesti.
Niin että odota ihan rauhassa, kohta miehestä on muisto vain ja lapset kysyy, kuka tuo on?
Kyllä oot sairaalloisen mustasukkainen hullu ämmä. Sua on vissiin petetty vuonna yksi ja kaksi, etkä ole vieläkään yli päässyt. Hanki lääkitys. Jos isä unohtaa lapsensa, on se isän syy eikä uuden kumppanin. Älä pidä kaikkia yhtä sairaana kuin itse olet!!
Täällä palstalla pyörii tämä hullu eukko. Näitä samoja sairaita viestejä lähettelee joka väliin. Älä siis alkuperäinen usko, että "vanhat" lapset unohtuu. Ei ne mihinkään unohdu; sukupuolesta riippumatta.
Tällä palstalla pyörii tämä hullumpi eukko, joka kannustaa ihmisiä eroamaan naureskelee ex vaimoille pitäen heitä häiriköinä! Hänestä on oikein, että lapset jäävät ilman isää ja oikein nauttii ihmisten kärsimyksistä! Se jos mikä on sairasta!
Unohtiko entinen mieheni aina edellisen lapsen, kun seuraava sisarus syntyi.
Ja mitä tulee tuohon, että yleensähän lapset ovat isällään vain pari kertaa kuussa ... se on asia, johon olet varmasti itse voinut vaikuttaa ...
Kaikki ovat vaan iloisia uudesta tulokkaasta: hän on uusi sisko tai veli vanhoille lapsille! Aikuiset ja lapset rakastavat pieniä vauvoja. Anna heidän kaikkien, niin isien kuin lasten, vain puuhastella ja nauttia pikkuisesta.
Itse olen jo aikuinen nainen 30 ja odotan esikoistani. Isäni aiheuttaman hylkäämisen ja surun olen jo prosessoinut mielessäni selväksi.
Oma isäni rakastui aikoinaan tulisesti ja meni heti eron ollessa selvä äidistäni uudelleen naimisiin. Uusi vaimo suhtautui meihin "vanhoihin lapsiin" mustasukkaisesti. Isäni maksoi meille ruokkomaksuja (olimme sisarteni kanssa syntyneet avioliitossa), tapasi meitä noin 1,5 vuoden välein, unohti syntymäpäivät, oli hyvin kylmä ja etäinen. Silti hän kehua retosteli maailmalla, että hän elättää lapsiaan (maksoi minimielatusavustukset, vaikka on erittäin hyvin ansaitseva mies). Koimme vuosien varrella kaikenlaisia nöyryytyksiä. Anteeksi olen antanut, mutten voi koskaan unohtaa. Siksi en ole biologisen isäni kanssa missään tekemisissä ja tulevaisuudessakaan en anna "isäni" tuottaa pettymystä lapsenlapselleen!
Isäni on jo ns. kolmannella kierroksella ja mielestäni hänen kannattaisi hakea ulkopuolista apua ongelmiinsa...
Kyllä ne vaan tuppaa unohtumaan... Ja varsinkin jos ex käyttäytyy moukkamaisesti lasten avulla. Miehet kun eivät ole äitejä. Ja kyllähän se niin on, että haluat olla siellä ja niiden ihmisten kanssa, missä sinulla on itsesi hyvä olla?
Ja sehän näillä uusilla rouvilla on tarkoituskin, tehdä lisää jottei miehen energia enään riitä huomioimaan edellisen suhteen lapsia. Aika rankaahan se olisi naisellakin uudet lapset ja hoitaa suhteet edellisiinkin. Vaikka lapsettomia miehiäkin on tarjolla, niin miksi pitää toisille, joilla on rasitteita jo ihan tarpeeksi, tehdä vielä lisää???? Kun entisiäkään ei kyetä kunnolla huolehtiin????
Eihän nämä uusperheiden perustajat voi tietää miltä entisistä lapsista tuntuu, eivätkä välitäkkään. Edelliset lapset kun vaan ovat mahdollisimman paljon poissa tieltä ja hiljaa, niin hyvin menee. Tottakai aikuiset väittävät ettei kukaan kärsi.
Lapset kun vasta aikuistuttuaan tajuavat mitä vääryyttä ovat saaneet kokee niin sieltä se totuus vasta kuuluu. Ihan turhaa uusperheellisten on lasten suulla puhua. Lapset kun monasti vielä piilottaa surunsa menetetystä vanhemmastaan! Kun lapset jo jotain tajuavat, niin vihahan heillä vaan kasvaa näitä uus sisar puolikkaita kohtaan, vaikka joku lapsellinen uusperheenperustaja jotain muuta väittäisi!
Kenen suulla sinä puhut ? Lastenko? vai omalla katkeralla äänelläsi?
Kyllä lapset ikävöivät etävanhempaa. Se on ihan luonnollista. Onko lapsella oikeus ikävöidä etävanhempaansa, vai kieltääkö lähi sen? Hokeeko lähi, että etä on paska, ei se teistä välitä? -vain siksi, että itse inhoaa exäänsä.
Kieltääkö lähi lapsi olemasta missään tekemisissä etän uuden kumppanin kanssa - ja vain ja ainoastana siksi,e ttä on itse kateellinen kun toisella on elämä?
Ei siksi, että tuntisi exän nyxän - ei siksi, että nyxä kohtelisi lapsia huonosti tai mitään muutakaan oikeaa syytä... vain lähin oma katkeruus syynä?
Kieltääkö lähi tervehtimästä etää - toista vanhampaansa - jos näkevät tämän kauppajonossa?!! Ja kuitenkin lapset tulevat tapaamiselle ihan kuten sovittu on, mutta ei vaan haluta, että etä on mukana lasten muussa elämässä, mielellään ei saisi olla ollenkaan, mutta onpahan ilmainen lapsenlikka lapsille. Jolta saa sitten vielä vähän rahaa... lapsiin se raha ei kuitenkaan mene, on sen verran riepuiset vaatteet eikä yhtään harrastusta.
Tämmönen toiminta on ihan totta, ja sitten täällä ulvotaan, miten vanhempi-lapsi -suhdetta hankaloittaisi exän nyxä ! HAH! ÄIDIT . lähivanhemmat, voisi mennä joskus ihan oikeasti ajatella lastensa parasta, lopettaa tyhmä kaunan kantaminen ja sallia lapsilleen oikeuden rakastaa niitä ihmisiä, joita he rakastavat - vaikka omaa isäänsä ! Ja sisaruksiaan ! vaikka he ovatkin "puolikkaita" ja asuvat eri osoitteessa.
Lapsen on pakko piillottaa ilonsa uudesta sisaruksesta, ja surunsa ja ikävänsä, koska äiti = lähi ei hyväksy näitä tunteita näitä ihmisiä kohtaan.
Tämäkö sitten on lapsen paras??
Kyllä täällä saa olla ihan vapaasti katkera tai kitkerä!
Kyllä se vaan niin on, että ne uudet naiset laittaa kyllä isin unohtaan ensimmäiset lapset jos ei muuten niin juuri tekemällä kakaroita lisää ja konstilla, että heti raskaaksi kun mies on löydetty, ettei paluuta entiseen enää ole.
Täällähän hyvä ihminen riidellään juuri siitä asiasta, että miksi isä unohtaa, eikä siitä ettei saisi isää nähdä! Mutta se uusi nainen on kaiken pahan alku. Se jos kuka estää kaiken mitä enää jäljellä onkaan.
Äidit eivät vain halua että ne uudet naiset sotkeutuvat lasten elämään. Niitä ei lapsi tarvi! lapsella on paha olla jo muutenkin, kun isä ei ole enää hänen kanssaan kuin kerran kuussa, jos silloinkaan.
Voi herranjeesus sentään näitä katkeria exiä. Kuulostat ihan äidiltäni. Erosivat 20 vuotta sitten ja edelleen äitini jaksaa kaikissa mahdollisimman epäsopivissa tilanteissa vittuilla "siitä huorasta" ym. mukavaa. Muistan miten suunnattomasti lapsena häpesin ÄITINI käytöstä ja huomasin miten vuosi vuodelta ajatukseni kääntyivät nimenomaan häntä kohtaan negatiivisiksi - ja juuri tuon jatkuvan katkeran jankuttamisen ja isäni mustamaalauksen takia. Aina vaan haukuttiin miten "minä olen teidät kyllä ihan yksin kasvattanut" ja "eikä teidän isästänne koskaan ollut mihinkään" ym. paskaa. En enää yhtään ihmettele että isäni häipyi, koska ajan mittaan olen huomannut että äidilläni oli/on käsittämätön tarve puuttua kaikkiin mahdollisiin asioihin ja hän oli/on aina oikeassa, muiden mielipiteille vain halveksivasti hymähdellään.
sitä pitää mutta pelkäänpä pahoin ettei nämä katkerat exät ota kirjoitusta opikseen. Ei taida älykkyysosamäärä riittää moisen tekstin sulattamiseen.
"Lapsen on pakko piillottaa ilonsa uudesta sisaruksesta, ja surunsa ja ikävänsä, koska äiti = lähi ei hyväksy näitä tunteita näitä ihmisiä kohtaan.
Tämäkö sitten on lapsen paras??"
Tietämissä tapauksissa edellisten lasten äiti ei ole inhonnut lastensa isän uusperhettä millään tavalla, eikä lapsia manipuloitu. Silti lapset ovat inhonneet uusia sisarpuoliaan, kun ovat tunteneet menettävänsä isänsä kokonaan.
Lapsentekovimmaisille naisille! Hankkikaa perheenne jonkun lapsettoman kanssa. Mistä olette jääneet noin vajaaksi, kun ette saa muuta kuin jo ennestään liuta lapsia miehiä? Ilmeisesti ette ole kelvanneet kenellekkään! Kaikkein pahansuopaisempia akkoja mitä voi olla, jotka ovat meinanneet jäädä kokonaan rannalle ruikuttaan. Sitten he pullistelevat täällä kun ovat jonkun "helppo heikin" saaneet koukkuunsa! Sairaan itsekkäitä oman edun tavoittelijoita vaan, eikä mitään muuta. Elättäjää vain hakevat itselleen ja uusille tekeleilleen! Lopettakaa exien parjaaminen ja ruikutus. Jos lapset eivät teidän uusperheitä (erheitä) hyväksy, pysykää hiljaa! Kai nyt lapsilla on omatkin aivot ja silmät näkeen kuinka mustasukkaisuudessa viette heiltä kaiken!
En ole katkera, eronnut enkä karannut vaan lähiomaisena lasten surua katsellut!
Sinkkunaisena luin järkyttyneenä tekstiäsi. Miten voit kieltää ketään saamasta lapsia (ja perhettä), kun olet itsekin niitä saanut. Sehän on täysin ihmisyyden vastaista kieltää saamasta lapsia, varsinkin noin heppoisin perustein. Jos mies on sinusta eronnut, niin hänellä on oikeus rakentaa uusi elämä uuden kumppanin kanssa. Vanhaa perhettä ei mielestäni ole olemassa paitsi muistoissa, mutta tietenkin lapsista tulee pitää hyvää huolta. Lapsiahan he ovat ja siten syyttömiä aikuisten asioihin.
Sitäpaitsi ei ole helppoa yli kolmekymppisenä löytää kivaa ja vapaata miestä. Suurin osa vapaista miehistä alkaa olla eronneita avioliitosta tai avoliitosta ja lapsiakin jo monella on. Tietenkin itse ottaisin lapsettoman miehen mieluiten, mutta aina se vaan ei ole mahdollista. Eikä tulisi mieleenkään kysyä jonkun miehen exältä, että saanko tehdä lapsen. Haloo!
Jos sulla on asiat noin huonosti, ei se merkitse, että muilla on! Kenenkään ei tarvi niitä huoria elämäänsä huolia, ainakaan lasten! Ja kyllä lapsella on oikeus isäänsä, vaikka lain voimalla, jos alatte estää tai vaikeuttaa heidän yhdessä oloa!
Sä saat myös vapaasti hävetä äitiäsi, joka sut on aikuisuuteen kasvattanut, mutta on lapsia, jotka arvostavat äitänsä, että ei ole koskaan jättänyt heitä.
Isälle uuden elämän rakentaminen on ilmeisesti paljon tärkeämpää, kuin olla omien lastensa tukena, se ei ole enää tervettä. Enkä usko, että se olisi ainoastaan isän oma päätös, kyllä niillä naisilla on melkoinen merkitys, ja avun anto siihen, että entinen elämä on out!
En missään vaiheessa sanonut että asiani ovat huonosti. Opettele lukemaan. Sanoin että LAPSENA HÄPESIN ÄITINI KÄYTÖSTÄ. Olin 10-vuotias kun vanhempani erosivat, siinä vaiheessa ei todellakaan arvostanut sitä että kylässä vieraat katselivat kiusaantuneina äidin vaahtoamista ja vilkuilivat säälivästi meitä lapsia.
En myöskään missään vaiheessa ole väheksynyt tai "epäarvostanut" hänen kykyään kasvattaa meitä kolmea. Mutta jatkuva katkeruuden syytäminen muiden niskaan on ällöttävää ja saa lopulta normaalissa ihmisessä aikaan vastareaktion.
Isäni ei koskaan ole asunut yhdessä sen naisen kanssa, hän on enemmänkin erakkoluonne ja viihtyy yksinään, mutta seurustelevat kuitenkin edelleen eli ilmeisesti sopivat toisilleen koska järjestely tyydyttää molempia. Isä kävi kuitenkin meitä säännöllisesti tapaamassa (tapaamispaikka isovanhempien luona). Hän kertoikin jossain vaiheessa että suurin syy eroon oli päästä pakoon heikkohermoista, nalkuttavaa ja kaikkitietävää vaimoa.
Ettei olisi ollut sama teillä...
Yli kolmekymppinen vanhapiika herää nyt vasta, että jotain puuttuu...Haloo
Mitä muka olen saanut? Mistä tiedät onko minulla lapsia ja olenko halunnut niitä ollenkaan? Luuletko kaikkien haluavan lapsia? Sanoin vaan etten ole katkera, eronnut tai karannut, kun täällä kaikki arvostelijat luokitetellaan katkeriksi.
Jos nyt kolmeenkymppiin mennessä ei ole mikään suhde pysynyt tai mitään vielä löytynyt, niin alkaisin jo oleen melko epätoivoinen! Heh heh hee... Eikö ole tarpeeksi typerää miestä vielä löytynyt?
Olisit voinut jo ihan ilman miestäkin lapsen tehdä. Sillä et tiedä onnistuuko se suhde lapsellisen miehenkään kanssa. Harvat uusperheet pysyy, ja sehän se kaikkein riskialttein suhde on. Hetkenpäästä olet jo itsekkin yksinhuoltaja.
Säälinkin näitä "isättömiä" lapsia, kun isä on heillä olemassa muttei elämässä. Niin lapsista tulee pitää huolta mutta taitaa olla vaan sanan helinää, kun käytännössä asiat eivät siltä näytä. En ole vaan sellaisia uusperhe systeemejä nähnyt missä kärsijöitä ei ole. Ja aina ne kärsijät ovat lapsia!
En ole vanhapiika, vaan olen ollut sinkkuna puolisen vuotta pitkän suhteen jälkeen. Ihmeellistä vahingoniloa, minusta vain katkera ihminen voi tuntea tyydytystä siitä, että joku ei ole löytänyt elämänkumppania. Annat todella hyvän kuvan älykkyydestäsi kirjoituksellasi.
Totta, olisin voinut lapsen yksinkin tehdä, taloudellisessa mielessä, mutta haluan kuitenkin perheen perustaa kuten kuka tahansa. Ja se perhe voi olla uusperhekin, vaikka riskinsä ja vaikeutensa siinä on. Tulevaisuutta ei voi ennustaa eikä sitä, että jääkö yh-äidiksi. Kuka nyt lähtee perustamaan perhettä sillä mielellä että kuitenkin yh-äidiksi tässä jäädään. Mieletöntä negatiivisyyttä, hohhoijaa.
Tiedän muuten uusperheitä omassa lähipiirissäkin, joissa elämä on ihan mallillaan ja lapset elävät tasapainoista elämää ja oma isäkin on kuvioissa mukana.
Sulla on ihan oikeasti lepakoita tapulissa...
Ei kenenkään tarvitse tulla sulta eikä muiltakaan lupaa kysymään, jos haluaa eronneen ihmisen kanssa saada lapsia. Lapset kuuluu monilla ihmisillä onnelliseen parisuhteeseen ja kyllähän mieskin niitä lapsia on haluaa eikä se ole vain naisten keksintöä, että nytpäs hankin lapsen. Meillä ainakin on sisarpuolien kanssa hyvät välit eikä kukaan vihaa ketään. Sitä paitsi, tuolla logiikalla sisarukset vihaisivat aina omia täyssisaruksiaankin, kun niitä syntyisi lisää. Viehän nekin samalla tavalla isän huomiota. Ja suoraan sanottuna, en ole ikinä kuullut kenenkään lapsen vihaavan tai kokeneensa vääryttä saadessaan lisää sisaruksia. Ja saanko kysyä miksi sinun mielestäsi lapset ovat rasitteita? Inhoatko lapsiasi niin yli kaiken?
Sulla taas ei ole käsitystä muusta kuin omasta helposta elämästä! Johon ei kuulu muuta kuin; minä-minä-minä-minä!
Ja sähän sen tiedät, mulkero....
Onko sun mielestä tosiaan ihan jees että äiti nöyryyttää lapsia julkisesti ihan vaan sen takia että itseä vituttaa niiden faijan uusi muija? Enkä tarkoita aikuisia lapsia vaan jos ovat pieniä tai teini-iässä. Silloinhan just kaikki nolaukset tuntuu pahimmalta. Kyllä mun mielestä olis ainakin ollut ihan hirveetä jos mutsi olis huoritellut tai puhunut törkeyksiä. Olin kauhean herkkänahkainen murrosikäisenä ja otin tuollaiset jutut tosi raskaasti.
Ja tällaisia nämä ovat ns. suomalaiset miehet, heh.. voi jee...! Puhuu tyhjiä kun päässäkään ei ole kuin tyhjää...!
että olen mies...
En sanonut niin! Kukaan äiti ei varmaan halua lapsilleen pahaa, eikä varsinkaan nöyryyttää heitä! Sen tekevät aivan muut ihmiset kuin äiti.
Siksi onkin tärkeää, että äiti ei anna aiheuttaa lapsilleen enempää mielipahaa, ja pitää huolen ja tarkkailee kenen seurassa lapset ovat. Kaikki seura ei ole lapselle hyväksi. On syytä välttää ihmisiä, joista tietää olevan lapselle henkistä haittaa.
Jos jotakuta äitiä vituttaa joku uusi muija lasten isän elämässä, niin yleensä siitä tulee lapsellekin ongelmia.
Ole mun puolesta vaikka sekasikiö!
Tietty siitä tulee lapselle ongelmia jos mutsi nimittelee ja huorittelee lapsen isän uutta muijaa jatkuvasti. Mua ainakin olis alkanut ihan hirveästi ahdistaa jos mutsi olis tuolla tavalla aggressiivisesti vouhottanut Ja eikös ahdistuminen sitten ole "henkinen haitta" lapselle.
Mitä koitatte huijjata! Edestään löytää sen minkä taakseen jättää, aivan varmasti!
Riippuu miehestä, antaako hän aikaansa edellisen suhteen lapsille ollenkaan. Ettekö pelkää että omille lapsillenne käy samanlailla. Mieshän voi vaihtaa aina nuorempaan.
Lähipiirissäni lapset eivät halua edes nähdä sisarpuoliaan. He eivät ole ikinä mahtuneet isänsä uusioperheeseen. Parempi kuin isää ei olisi ollut ollenkaan. Lapset saivat alussa vaan pettymyksiä ja turhia lupauksia, jotka eivät ikinä toteutuneet. Uusperhe vaimoke piti siitä huolen ettei isältä liiennyt enään yhtään mitään edellisille lapsille. Hän uhkasi häipyä ja laittaa laskun perään jos miehen edelliset lapset tulee hänen huusholliinsa.
Ei multa tarvi kysellä lupaa. Kyselkää luvat niiltä miesten edellisiltä lapsilta. Haluaako ne puolikkaita? Tietämissäni tapauksissa lapsilta ei kysytty mitään, vaan töksäytettiin tylysti jossain vaiheessa.
Miettikääpä pienessä tyhmässä päässänne, miten olette avioliittonne hoitaneet ´- ei mies lähde ONNELLISESTA ja onnistuneesta liitosta noin vain, ensimmäisen " vokottelevan naikkosen " ,niinkuin uusikkovaimoja kutsutte, matkaan.
Jos te olette noin herneaivoisia tyhjänkitisijöitä, jonka pääkoppaan ei mahdu muuta kuin kakarat ja hiekkalaatikko ja naapurin samanlaiset ystävättäret, ei ole ihme, että mies lähtee ja helposti.
Itselläni on mies, joka oli oli jo valmiiksi eronnut, kun hänet tapasin. Ja se oli menoa heti ensi silmäyksellä- molemmin puolin. Mieheni arvostaa kotimme rauhallisuutta ja sitä, että voi puhua aikuisen kumppanin kanssa jostakin muustakin kuin lapsista ja siitä, mitä naapurin muija on tänään tehnyt tai sanonut.
Eniten miestäni ällötti exässään se, että tämä ei vaivautunut enää seuraamaan aikaansa, ei välittänyt, mitä maailmalla tapahtuu, eikä välittänyt myöskään ulkonäkönsä hoitamisesta.
Miehen lapset eivät alussa saaneet käydä meillä ollenkaan (ei niin, että minä heitä olisin niin kovin kaivannutkaan ). Mutta sitten, kun tämä exä iski ikioman poikaystävän ( nyttemmin heitä on ollut jo sarja, että se naikkosista...) hoitopaikka, eli isin koti sopi mainiosti.
Eipä siinä mitään, ihan kilttejä tyttöjä ovat, mutta pois se minusta, että rupeaisin toisen muijan lapsia omimaan, pitää lapsenne ! Olen asiallinen, ystävällinen ja kohtelias. Huolehdin, että kaikki on kunnossa, mutta äitipuolta en suostu näyttelemään.
Opetelkaa hoitamaan myös parisuhdettanne niiden lapsienne lisäksi, kyllä mies tarvitsee rinnalleen ihmisen, joka on myös oikea nainen, eikä vain lastensa kautta elävä äiti.
Niin löydät miehen jolla on edelliset lapset täysi- ikäisiä. Kun pakollinen elatusvelvollisuus lopuu niin voit hyvillä mielillä tehdä sellaiselle lapsia lisää.
Älykkäänä en ole ikinä pitänyt sellaisia naisia jotka tekee lisää elatusvelvolliselle pienten lasten isälle lapsia. Miksi edelliset miehesi eivät ole siihen hommaan kelvanneet? Kamala pakkomielle naisilla saada se kauan kaivattu perhe juuri sellaisille miehille joilla olisi entisissäkin lapsissa jo aivan tarpeeksi.
Mitä ihmettä! Ne katkerat exät jaksaa.ainaista vikinää ja valitusta niistä uusista naisista.
Miksi sitä lasten isää ei koskaan syytetä? aina vika niissä uusissa naisissa? Jos se isä niitä lapsiaan tosissaan haluaa tavata niin se tapaa,ei siihen "uudella naisella" ole paljon sanottavaa. Täällä kun näitä juttuja on lukenut niin useimmiten se on mennyt niin että kun lasten isä löytää uuden naisen niin exät ovat alkaneet vinkua ettei uusi nainen saisi kuulua lasten elämään ja hankaloittavat tapaamisia.Ja sitten itketään taas kuinka lapset ei nää isäänsä? onko uuden naisen vika? Pitääkö kaikkien eronneiden isien pysyä yksin koko loppuelämänsä jotta exällä säilyy mielenrauha?
Mies nauttii naisesta joka ei heti hankkiudu paksuksi ja hiljaisesta rauhallisesta meiningistä. On se mukavaa uhrata aikaa itselleen ja parisuhteellekkin, kun kamala penskalauma olisi jatkuvasti kiljumassa.
Tietenkin mies hakeutuu muuhun seuraan nalkuttavasta akasta ja penskoistaan jos hän ei olisi välttämättä mitään perhettä ole halunnutkaan. Naiset vaan väkisin tekee lapsia kenelle tahansa. Ei tarvi mitään rakkauttakaan olla suhteessa, eikä mitään muutakaan yhteistä kun lapsia pusketaan ensimmäisenä. Turha siinä on ihmetellä jos mies haluaa ja kaipaa keskustelutaitoisen älykkään naisen seuraa.
Kaikki naiset muuttuu nalkuttaviksi pahan näköisiksi noita- akoiksi jos saavat yksin ne lapsensa hoidella. Pitäisi kyllä hieman tarkemmin miettiä haluaako mies todella niitä lapsia! Tai tehdä vain itselleen niitä ja sen verran että jaksaa hoitaa ne jos miehestä apuja ei ole.
Vanhempien ei kuulu kysellä lapsiltaan lupaa yhtään mihinkään, koska ovat VANHEMPIA! Vanhemmat ovat aikuisia ihmisiä, jotka saavat tehdä omat päätökset kysymättä lapsilta. Tähän tää nykyaika on mennyt, lapsilta muka pitäisi perheen perustamiseen kysyä lupa. Ja minkä vuoksi lapset eivät olisi sisarpuoliaan halunneet nähdä? Ehkä siksi, että äiti haukkuu koko ajan uutta vaimoa ja entistä miestä, ja jos lapsiraasu sattuu heistä pitämään, niin voi lapsiparkaa, kyllä syyllistetään. Mitenkäs sitten tapahtuu, jos äiti löytää uuden ja hankkii lisää lapsia. Unohtaako äiti edellisen liiton lapset? Jos sun logiikkaa on uskominen, niin sehän on väistämätöntä. Äläkä yleistä, jos olet kuullut tutuntutunkumminkaiman selityksiä asioista, et ole kuitenkaan kuullut kuin toisen puolen asiasta, joka kaiken lisäksi yleensä on vääristelty ja väritetty kertojan omaan totuuteen sopivaksi
Minusta on outoa kuvitella, että elatusvelvollisuuden päätyttyä isä lakkaisi huolehtimasta ja tukemasta lapsiaan taloudellisesti esimerkiksi opiskelua varten. Enkö silloin tälläisessa tilanteessa tuhoa heidän mahdollisuuksiaan jos tässä vaiheessa saan lapsia, siis sinun ajatusmaailmassasi vai eikö sinun maailmassasi ole tapana opiskella ja hankkia hyvää työpaikkaa. Ilmeisesti ei, kun mielestäsi naiset saalistavat elättäjää näistä elatusvelvollisista isistä.
En ole etsimässä "elättäjää" itselleni ja tuleville lapsilleni, sllä olen hyväpalkkaisessa työssä. Se mitä toivon on hyvä parisuhde ja onnellinen perhe, oli se lapsettoman tai lapsellisen miehen kanssa.
Eihän mies lähdekkään, vaan nämä uudet mimmit vievät ne! Ihan oikeesti, tidän tapauksia paljon. Onnellinen avioliitto päättyy, kun mimmit iskee kyntensä perheelliseen mieheen, ja nauttivat siitä, että vaimo jää lasten kanssa yrittämään jatkaa elämää! Se on mimmien tavoite saada rikottua suhteita, ja viel kilpailevat kuka eniten! Hävytöntä.
Kuule kyllä sille isillekin hiekkalaatikko pitäisi mahtua, onhan ne lapset hänenkin. Mutta lapseton mimmi joka on vapaa vastuusta, on miehelle paratiisi.
Pitäisikö perheessä välttää lapsista puhuminen? Silloinko sun mielestä isi ei jättäisi perhettään? Koti missä on lapsia, ei voi olla aina rauhallinen, siellä on elämää! Onko sekin liikaa isille, että lapset leikkii? Jopa on sulla ajatukset.
Niin, harvoin sillä äidillä on aikaa välittää itsestään,kun lapset ovat pieniä. Jos miestä ällöttää se, että äiti ajattelee ensisijaisesti lapsiaan kuin itseään, ei voi olla täysjärkinen. Niin, no yleensä miehillä on enemmän aikaa itselleen kuin muille, lapsilleen, joten pakostakin äidille jää lapsista suurempi vastuu.
Muuhun sinä et kykenekään kuin lapsenlikaksi, se on omiaan. No näytä sinä sille miehelle, miten ajattelet itseäsi ja seuraat maailmaa, pidät ralon hijaisena, ja puhut muustakin kuin lapsista. Miten onnistuu?
No onnistuu varmasti kun veit perheestä miehen, jollain kummalliella syyllä, mutta vielä tulee aika, jolloin itket miehen perään, kun löysi uuden vapaan naisen, joka ei puhu aina lapsista, ja pitää talon hiljaisena... jne...!
Ensimmäinen avioliittoni oli hyvin täysipainoinen ; suhtauduimme lapsiin hyvin rennosti, elämääni mahtui paljon muutakin kuin vain lapset.
Heistä tuli tasapainoisia ja hyvinkasvatettuja ja etenkin itsenäisiä nuoria. Heidän isänsä, siis ensimmäinen aviomieheni kuoli heidän ollessaa täysi-ikäisyydyyden kynnyksellä.
Jos olisit lukenut hieman tarkemmin tekstini, olisit huomannut, etten suinkaan VIENYT, enkä edes vikitellyt kenenkään aviomiestä. Nykyinen mieheni oli jo eronnut vaimostaan, kun tapasimme. Ja mietin tosi pitkään ja tarkasti, haluanko enää uutta liittoa. Rakkaus kuitenkin voitti, banaalisti sanottu, mutta totta.
En usko, että mieheni on enää kenenkään uuden perään haikailemassa, mutta jos näin käy, kestän sen kyllä. Olen työelämässä ja tulen toimeen sekä taloudellisesti että itseni kanssa. Ts. osaan elää elämääni tarvittaessa ihan iman miestäkin.
Hyvästä suhteesta ei kukaan pysty miestä noin vain viemään, kannattaa aina välillä vilkaista peiliin. Enkä tällä tarkoita ulkonäköä.
Muista en tiedä, mutta kyllä minä "kelpasin", flaksi kävi hyvin. Rumimpia sai potkia perästä pois.
En todellakaan huolinut sitä ensimmäistä, "ketä tahansa". Enkä halunnut olla "kuka tahansa". Näitäkin miehiä oli: oli hirveä hinku saada kumppani, perustaa perhe, tehdä yhteinen lapsi, kuka tahansa tuntui kelpaavan, kunhan vain jonkun saisi lassottua kiinni...
Ei kiitos. Olin hyvin tyytyväinen omaan sinkkuelämääni.
Ja sitten tapasin miehen, joka niinikään oli onnellinen omassa senhetkisessä elämässään.
Lapsentekovimmainen.. semmoisia MIEHIÄ - eronneitakin - ennätin tavata kyllästymiseen asti !
Uusperheitä on erilaisia. Exiä on erilaisia. Lähivanhempia, etävanhempia, uusia kumppaneita äiti-isäpuolia - - ei ketään voi sulloa mihinkään muottiin, kaikki ovat erilaisia.
On lähiäitejä jotka eivät halua että lapsi tapaa isäänsä. Ikävä kyllä. Syitä ja selityksiä löytyy.
On etäisejä, jotka eivät ole kiinnostuneita lastensa tapaamisesta. Ikävä kyllä.
Ja uusia kumppaneita, jotka eivät hyväksy "entisiä" lapsia.. ja silti aikuiset jatkavat suhdetta.. ikävä kyllä.
Sinun mielestäsi on puppua, jos lähiäiti kiusaa lapsiaan.
Sinulle on totta vain se kokemus, että etäisä kiusaa lapsiaan.
Minä olen nähnyt ilmeisesti enemmän uusperheitä ja eroja kuin sinä.
Olen nähnyt myös semmoisen eron, missä äiti halusi eroa, nakkasi isän pihalle. Isä oli kait liian kiltti, koska siivosi, laittoi ruokaa, hoiti lapset, vie ja haki päivähoitoon, huolehti iltapsesut-pusut ja nukkumaanmenot.
Ja kun kun mies löysi uuden elämänkumppanin, ex-muija suuttui ja haukkui itselleen tuntemattoman naisen lapsilleen pataluhaksi, haukkuuu heidän isäänsä... eikä lapset saa olla missään tekemissä isänsä kanssa muulloin kuin tapaamisviikonloppuina.
Elarit kyllä kelpaa.
Vanhat elämät pois meidän elämästä! Eikun vanhat lapset unohduksiin vaan!
Hyvä hyvä! Pysyköön täydellisten äitiensä luona!
Jokainen äiti huolehtikoon omistansa! Kaikki tekee näin, niin kyllä on täydellinen tulevaisuus tarjolla!!
meillä oli äidillä ja isällä sama juttu.. meitä on kolme tyttöä ja vanhemmat erosivat ja menivät uusiin naimisiin ja saivat molemmat pojat.. ei isä meitä oo unohtanu eikä äitikään!
eiköhän tuo ole ihan ihmisistä kiinni. Jos menet nyt lapsillesi sanomaan että isä varmaan unohtaa teidät niin silloinhan lapsista alkaa tuntumaan siltä joten kannattaa jättää manipulointi pois ja elää vaan omaa elämää. Ja jos isä lapsiaan rakastaa niin he ovat kaikki saman arvoisia.
Taitaa tähän ketjuun (foorumiin ylipäätään) kirjoittaa kaikki sellaiset, joilla ei perhettä olekaan...tekstit ei ainakaan näytä aikuisten aivolohkoista pursunneen.
Eronneita ja karanneita on maa täynnä ja kuka tahansa voi yhtäkkiä päätyä uusperheelliseksi. Jos eroaa kolme-nelikymppisenä, niin tuskinpa sen ikäisiä on enää lapsettomia miehiä sen kummemmin kuin naisiakaan salonkikelposia joka sormelle monta kappaletta! Jos joku haluaa kolmekymppisenä eronneena lopettaa kokonaan toisen sukupuolen tapailun, niin mikäs siinä kai sitten.
Varmin tapa on tietysti olla tekemättä lapsia, sillä avioliitoista kun 35% päätyy eroon ja avoliittojen purkautumista kun ei käsittääkseni tilastoida.
Niin, eipä tilastoida avoliittoja-ja eroja.
Mitäpä niissä on tilastoimistakaan, ne ovat vain suhteita muiden suhteideb joukossa. Niihin on helppo mennä, ja niistä on helppo kävellä ulos.
Mitä vanhalle kunnon avioliitolle on tapahtunut?
Kaikki ovat nykyisin jotain avomiehiä tai avovaimoja ; ovatko lapset sitten avolapsia?
Tällaisesta sitoutumattomuuden tilasta voi helposti kävellä uuteen sitoutumattomuuden tilaan, ja avovaimojen on sitten turha huudella näiden avomiestensä perään, mitään juridista sidettähän ei ole. Lapset ovat ainoa side, ja lapsien avulla sitten kikkaillaan ja keinotellaan ja kiristetään tätä uuden avopesän rakentanutta miestä.
Ruvetkaa pikkuhiljaa elämään vastuullista elämää, varautukaa heti näihin hatariin suhteisiin ajautuessanne, että miesten on tosi helppoa ajautua niistä myös tiehensä. Ja aivan turha on sitten syytellä näitä uusia avotipusia mistään, parempi vain hoitaa oma pesänsä kuntoon ja yrittää pyydystää maksajaksi jotain uutta avo-otusta.
Siis meillä ei ainakaan miehen edelisestä avioliitosta olevat lapset mihinkään unohtuneet. Täällä ne yhtälailla lattiaa kuluttaa ja meidän hermoja niinkuin ennenkin *nauraa*.
Mutta minun X "unohti" omat lapsensa vähäksi aikaa ja se on kurjaa. Nyt taas muistaa lapset mutta ensi kesästä ei tietoakaan sillöä heille tulee uusi vaavi ja katsellaan kuinka käy :O
Mielestäni ei ole mitään merkitystä sille kunpaa sukupuolta syntyvä lapsi on vaan sillä kuinka isä osaa suhtautua ko, tilanteeseen.
Meillä mies ainakin on ollut todella otettu kun hän sai/saa hoitaa lastaan enkä minä omi sitä itselleni kokonaan. Mies ketoi kuinka hän oli ennen vaan kantojuhta kun etä lapset olivat vauvoja. Häntä ei tarvittu muuhunkuin yölliseen kantamiseen kun lapsi ei muuten rauhoitu !!!
Siispä heitän ilmaan kaikille äideille mietittävää.... Kuka kumma on sanonnut teille että isän ei tarvitse luoda kiinteää sidettä lapseensa jo vauva iässä ??? Kuinka kummassa siis se isäsuhde voisi olla kovinkaan tiivis/läheinen kun lapset kasvavat ???? Ja äiti on aina hoitannut kaiken ! Kysyn vaan.........
Meillä mies on on alusta asti ilmoittanut, että hänen lapsensa ovat hänelle tärkeintä elämässään. Jos meille joskus tulisi lapsi, luulisin että nykyiset lapset olisivat edelleen piirun verran tärkeimpiä, koska heillä on luonnollisesti aina erityinen asema, etenkin esikoisella. Ei tarkoita, ettei rakastaisi muitakin lapsiaan. Esikoiseen on vain muodostunut oma suhteensa, koska hoiti häntä ensimmäiset 3 kk lapsen äidin sairauden vuoksi.