Säikeissä häivähdys kaiken ratkaisusta

Media ilmoitti suuren tiedemiesilon – oli löydetty kadonnut aine, siis materia. Oppikoulussa opimme, että energia ja aine ovat yhtä, jonka Albert Einstein oli maalannut kaavaansa E=mc². Niin – vielä on kadoksissa tuo suurin mysteeri – pimeä energia, kun kadoksissa olevaa tavallista meillekin esiintyvää materiaa (pimeää ainetta?) löydettiin galaksien välisestä avaruudesta [1.

Tiedehenkilöt ovat vimmatusti metsästäneet ”kaiken teoriaa”, nyt se on käsien ulottuvilla. Säikeissä [2 on häivähdys siitä mikä meitä odottaa ”ajassa”, joka on ratkaiseva tekijä tuossa kaiken kaavassa.

Maailmamme kutistuu mustien aukkojen [3 kautta tiheään pakkautuneeseen loppu- ja alkutilaan [!] ja odottaa ajan hetkeä, jolloin mustiin aukkoihin ”uponneet säikeet” yhdessä ylittävät kriittisen ”massan”, jolloin seurauksena on uuden alku – tai sitä ei ole lainkaan, sillä tuo aikaperspektiivi on suhteellinen ja meitä vainoaa rajallinen kyky hahmottaa sellaista, jossa ei ole ulottuvuutta! Kaiken lopussa aika kelautuu kasaan.
…
[1 ~ https://www.hs.fi/tiede/art-2000005831483.html -
[1 ~ https://www.avaruus.fi/uutiset/kosmologia-ja-teoreettinen-fysiikka/outo-loyto-hammentaa-tutkijoita-tasta-galaksista-puuttuu-pimea-aine-kokonaan.html -


Mikä tämä säie oikeastaan on?

Sitä ei ole löydetty, eikä löydetä – sillä se on ”vain” mielikuvituksemme tuote, jotta saamme oivalluksen kautta tyydytyksen, kun löysimme ratkaisun. Ehdotuksia näistä kummallisista ”kuminauhoista” ovat tiedepalstat sakeanaan.
Tosin tuo sakeus sopii nyt esitettyyn ratkaisuun hyvin, sillä säie saa sitä enemmän sakeutta mitä ”syvemmälle” se uppoaa mustaan aukkoon, siis vielä kumuloituen kaikkien mustien aukkojen yhteissummana – yhtyen jossain meille tuntemattomassa ”paikassa”, joka on ”kaikkialla”.

Harvimmillaan tuo mystinen säie on galaksien välisessä avaruudessa, jossa ei juuri lainkaan ole näitä säikeitä – vaan se on harvempaa kuin harvinkaan, eli sitoutunut energia on tuolla pienimmillään … säikeiden sakeutuminen [4 on analoginen ilmiö, kun se lähestyy vetovoimaa, joka on vastustamaton – ja aina lopulta. Musta-aukko imee kaiken, myös nämä sakeutuvat säikeet …

Samalla tällä ajatusmallilla ratkaisemme löytymättömän gravitonin kohtalon. Gravitoni ei olekaan hiukkanen, vaan säikeiden verkosto, jossa vetovoiman (=painovoima) energia liikkuu meille tuntemattomalla nopeudella säieverkostossa.

Gravitaation yhteisvoima pakenee tyhjyyttä ja hakeutuen kohti vetovoimatekijöitä, joista suurin on musta aukko, joksi me sitä nimitämme, vaikka se ei ole kuin keräyskaivo, johon säikeiden maailma lopulta imeytyy kiertymälle jonnekin …
… mystisenä vastavoimana gravitaatiolle esiintyy absoluuttisen tyhjyyden kutistumisvoima … läheten täydellistä nollaa.


… entä kun kaikki säikeet ovat sakeutuneet näihin mustiin aukkoihin?

Kun muu avaruus – Universum on jäänyt tyhjäksi [** - vetävät mustat aukot toinen toisensa kiinni [**, jolloin super musta-aukko imaisee itsensä ja jättää jälkeen – ei mitään. Säikeet pakenivat ”äärettömällä nopeudella” kaivoon, jossa ei ole pohjaa.

Pohjaton kaivo oli kauan sitten – nykytiedon mukaan vajaa 14 miljardia vuotta sitten hetkessä, joka pullautti maailmamme esille jostain – mistä, no sieltä mistä tuossa äsken pohjattomana kaivona puhuimme.

Nyt tunnetussa Big Bang teoriassa säikeet purskahtivat ”neulanreiästä” - hyvin sakeina – tosin täydellisen järjestäytyneinä, mutta räjähdyksen energiasta tyhjentyneinä aloittivat laajentumisen – jossa syntyi äärimmäisen pieni virhe, kun ”olematon löysi mitättömän” [**, jossa me nyt olemme ajanhetkellä ”jotain” - ja laajentuminen kuulemma jatkuu, joka voi kuitenkin olla laskukaava- ja ajatteluvaillinaisuuden virhe, jossa mustat aukot keräävät energiaa kiihtyvällä vauhdilla –

… oliko jossain ajanhetkessä kääntöpiste, sitä emme tiedä … mutta nyt voimme päätellä vapaasti, että säikeiden verkko on kuin joustava kalaverkko, jonka silmäluku suurenee ja lopulta pienenee (sakenee) lähestyttäessä mustan aukon pohjattomuutta …


Saavuttaako ”sisään imeytynyt” kalaverkko lopulta äärettömän massan eli energiatason – jää mielikuvituksen varaan …

Eräs asia meitä lohduttaa, olemme osa tuota säiekoneistoa eli kalaverkkoa ja hivenen sakeampia kuin ympäröivä avaruus (varsinaisia rajapintoja ei ole – ne syntyvät vain mieliimme vaillinaisen aistimaailmamme vuoksi) – puhumattakaan galaksien välisestä avaruudesta, jossa nuo säikeet ovatkin liki seitinohuet – kuitenkin niin, että vetovoimaenergiat sielläkin kulkevat mystisesti gravitoneina!

...
[** Lopulta kaiken päättyessä käydään tyhjyyden kamppailu äärettömyyttä vastaan, jonka ”voittaja” ratkaisee sen uuden alun (Big Bang) pienen pienessä täydellisyydessä (x) olevan virheen, jossa ”olematon kohtaa mitättömän” – siis alku kaiken uudelle vetovoimalle, josta muun muassa meidän nykyinen Universum sai muotonsa, jo kaiken alussa – tuosta virheestä – laajeten toistaiseksi tuosta pienestä mittakaavasta skaalautuen kohti päättymistään.

…
Jatkuu