Syöpäsairaiden omaisia paikalla. Kuinka pärjätä surun , menetyksen pelon ja arjen kanssa?
Syöpäsairaan omaiset
Adenokatsinomasdottir
5453
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 6 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Voimia sinulle.Tiedän niin tarkkaan tuon tunteen,enkä oikein osaa mitään "ohjetta "sinulle antaa....päivä kerraallan ja nauttien niistä hyvistä päivistä....
Hyvin menee kun puntit ovat tasan.
Tarkoitan sitä kun eläkeläispariskunnan kummallakin osapuolella on saman aikaisesti syöpä.
Vaimoni parantamaton verisyöpä todettiin ennen minun suolistosyöpääni.
Vaimon oireet pidetään hallinnassa sytostaateilla ja joillakin muilla stöfnöillä mutta varsinaista parannusta ei ole teoriassakaan.
Omani leikattiin ja jälkimainingeissa näytettiin puukkoa vielä kahdesti. Sytostaattilääkitty vaimoni hoiti pahimmat "tuiskukuukauteni" luonnollisena osana elämäämme.
Minulla ei sentään ole kuolemantuomiota niskassa mutta olen seurannassa vaikka ensimmäiseen puukotukseen tulee aikaa 8 vuotta.
Vaimoni elää "lahjavuosia". Maksimi elinikäennuste, 12 vuotta, on ohitettu jo 8 vuotta sitten.
On asioita joille ei mahda mitään. Niiden kanssa on vaan elettävä!
Minulle tuli ero kun sairastuin eturauhassyöpään. Levinnyt luustossa "päästä varpaisiin". Kumpa vielä löytäisin ystävän jonka kanssa saisi jakaa arkea.
Oliko syöpään sairastuminen syynä eroosi vai menikö huonosti jo ennen syöpää?
Tuo vimeinen virkkeesi on NIIN totta. Joillekin asioille ei voi mitään ja niide kanssa on vaan elettävä. Tai opittava elämään.