Kuka muistaa Kärkkäisen Saimin Porvoon liepeiltä. Yritin muistaa kennelnimeä mutta en muista. Siitä on kuitenkin yli 40 vuotta aikaa.
Sieltä ostimme ensimmäisen sakumme. Kasvatti myös laivakoiria. Saimin tavoista ei ollut koskaan mitään valittamista. Kävimme siellä silloin tällöin sieltä ostetun Laxan kanssa. Laxan isä oli Saksasta tuotettu Mecherscmit. Minulla on kuvia missä pienet koirat matkustavat Laxan selässä kuvanottoa varten.
Nyt olen miltei samanikäinen kuin Saimi silloin.
Laxalta leikattiin 3.asteen lonkkavika. Koira tuli täysin kuntoon, ainoastaan jää talvella saattoi kipeyttää mutta muuten ok. Puolikas Disperin oli silloin tällöin kipuun ohje.
Laxa oli suht kookas iso koira. Luonne oli sellainen että poikani (7 vuotta) pystyi käyttämään lyhyellä pissareissulla. Itselläni oli päivähoitolapsia . Heille piti tehdä selväksi vain se että kun koira nukkuu, ei saa koskea. Ei koskaan mitään ongelmia.
Sitten Saimi lupasi minulle uuden pennun koska Laxalla oli lonkkis todettu. Laxakin oli välikuvattu pienenä. En sitä vaatinut enkä pyytänyt mutta ajattelin että ehkä se meille vielä mahtuisi.
Niinpä haettiin Saimilta täysin musta sakunpentu. Annoin sen nimeksi Ali.
Mutta muuten sujui hyvin mutta pentu ei erottanut omia lelujaan eikä lapsetkaan.
Eli itkien jouduin soittamaan Saimille että meikä on haukannut liian ison palan.
Niin sitten veimme ystäväni kanssa Alin takaisin.
Yhteyksisssä olimme Saimin kanssa myöhemminkin. Ali pärjäsi hyvin näyttelyissä ja yhdesä olin mukanakin.
Ei sen nimi sitten enää tuossa vaiheessa ollut Ali vaan joku muu.
Herätimme hilpeyttä kun kuljin nuorimmaisen jonkun kuun vanhana vaunuissaan, kaksi hoidokkiani pitävät vaunujen sangasta kiinni, Ali istuu vaunun jalkopäässä ja Laxa juoksee siinä hihnassa niinkuin paikkansa parhaiten hakee. Tällä sortilla olimme varsinainen näky.
Sieltä ostimme ensimmäisen sakumme. Kasvatti myös laivakoiria. Saimin tavoista ei ollut koskaan mitään valittamista. Kävimme siellä silloin tällöin sieltä ostetun Laxan kanssa. Laxan isä oli Saksasta tuotettu Mecherscmit. Minulla on kuvia missä pienet koirat matkustavat Laxan selässä kuvanottoa varten.
Nyt olen miltei samanikäinen kuin Saimi silloin.
Laxalta leikattiin 3.asteen lonkkavika. Koira tuli täysin kuntoon, ainoastaan jää talvella saattoi kipeyttää mutta muuten ok. Puolikas Disperin oli silloin tällöin kipuun ohje.
Laxa oli suht kookas iso koira. Luonne oli sellainen että poikani (7 vuotta) pystyi käyttämään lyhyellä pissareissulla. Itselläni oli päivähoitolapsia . Heille piti tehdä selväksi vain se että kun koira nukkuu, ei saa koskea. Ei koskaan mitään ongelmia.
Sitten Saimi lupasi minulle uuden pennun koska Laxalla oli lonkkis todettu. Laxakin oli välikuvattu pienenä. En sitä vaatinut enkä pyytänyt mutta ajattelin että ehkä se meille vielä mahtuisi.
Niinpä haettiin Saimilta täysin musta sakunpentu. Annoin sen nimeksi Ali.
Mutta muuten sujui hyvin mutta pentu ei erottanut omia lelujaan eikä lapsetkaan.
Eli itkien jouduin soittamaan Saimille että meikä on haukannut liian ison palan.
Niin sitten veimme ystäväni kanssa Alin takaisin.
Yhteyksisssä olimme Saimin kanssa myöhemminkin. Ali pärjäsi hyvin näyttelyissä ja yhdesä olin mukanakin.
Ei sen nimi sitten enää tuossa vaiheessa ollut Ali vaan joku muu.
Herätimme hilpeyttä kun kuljin nuorimmaisen jonkun kuun vanhana vaunuissaan, kaksi hoidokkiani pitävät vaunujen sangasta kiinni, Ali istuu vaunun jalkopäässä ja Laxa juoksee siinä hihnassa niinkuin paikkansa parhaiten hakee. Tällä sortilla olimme varsinainen näky.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.