Voisiko joku aloittaa palstasuhteen kanssani?

Et olisi heti paljastanut, nyt on vähän vaikeaa kuvitella. Muuten kuulostais hyvältä. :)

etsinsua kirjoitti:

Et olisi heti paljastanut, nyt on vähän vaikeaa kuvitella. Muuten kuulostais hyvältä. :)

Noh, eiköhän asia korjaannu, kun möreällä äänelläni kutkuttelen korvaasi ja kertoilen, että olet palstan viehkein typyliini, eikä kukaan viestitä täällä yhtä ihanasti kuin sinä.
Sydämeni on jättänyt monta lyöntiä välistä ja housuveitikkanikin on äärimmäisen terhakkana odottaen edes pientä hymyn karetta juuri sinulta :)))

Millainen on mielettömän vaalea? Kalpea vai peräti albiino?

ihanmieletöntä kirjoitti:

Millainen on mielettömän vaalea? Kalpea vai peräti albiino?

Sehän se totta tosiaan olen - tosi, tosi kalpea albiino 😛 ja vaalee nainen - kalpee on.
Mein lapset, ne vasta kalpeita ois!
Sitä hetkeä odotellessa, et me kaks vaaleeta🥂

Todennäköisesti, jos sinne asti vaan päästäisiin?

Unohin, pitääkin odottaa avioliittoon. Tuli päivitetyt ohjeet tuolta yläkerrasta.
Onhan seksiä muutakin kuin panemista.
https://youtu.be/OKvCV8MFIaw

Selkeää vaimomatskuu, mökötätkin :D

Lievä epäilys valtaa mieleni, hivenen huonot ennusmerkit on nyt tässä palstasuhteessamme. Pihtaat, mökötät ja sinulla taitaa olla sivusuhteitakin :/

Lievä epäilykseni tahtoo vahvistua tiedoksi, ettei sinulla vaan ois sutinaa joidenkin muiden kanssa???

Metallican The Unforgiven poistettiin.
Löytyi vapaaehtoinen palstasuhdemies. No, niin jos minä aloitan. Saat vielä kasvatella rauhassa sitä palaa.
Tämä tuo mieleen sinut.
https://youtu.be/zbQZkqzh9p8

Sinun pettymykseksi olen oikeasti tummahiuksinen, viimeksi olin aidosti vaalea teini-iässä ja nykyinen väri on purkista. Terapeuttisiseksi asiaksi minäkin tätä aioin. Ja tosiaan johonkin ne tunteet on purettava, että pääsee eteenpäin ja aikomus olisi ettei tarvitsisi näillä palstoilla enää vierailla.
Miten on päiväsi mennyt muuten? Minä olen tämän illan hieman kiireinen. Minkälaisia tunteita sulla on vielä kaivattuasi eli siis nyt minua kohtaan? :)

Alkuperäinen ihastukseni oli myös tummahiuksinen. Vaikka innostunkin helposti vaaleista naisista, tummat naiset tuntuvat olevan niitä, jotka oikeasti varastavat sydämeni. Tumma nainen, joka on värjännyt hiuksensa vaaleiksi... Se kuulostaa suorastaan kohtalolta. Aivan kuten kuvitteellinen palstasuhde, jonka takaa löytyy kenties nainen, joka oikeasti vie jalat alta. Ehkä hiuksesi kätkevät salaisuuden, jota kukaan ei olisi koskaan tullut ajatelleeksi. ;)

Ja mitä päivääni tulee niin oloni on ollut tyhjä ja ontto. Sisälläni on tällä hektellä tyhjiö, joka haluaa tulla täytetyksi. Vaikka yritän kovasti unohtaa sinut niin sisimmässäni kaipaan sinua edelleen. Kaipaan hymyäsi ja kauniita kasvojasi. Haluaisin sinut viereeni, mutta sinä olet jossain muualla ja se tekee minut oloni yksinäiseksi...

FoolMe kirjoitti:

Alkuperäinen ihastukseni oli myös tummahiuksinen. Vaikka innostunkin helposti vaaleista naisista, tummat naiset tuntuvat olevan niitä, jotka oikeasti varastavat sydämeni. Tumma nainen, joka on värjännyt hiuksensa vaaleiksi... Se kuulostaa suorastaan kohtalolta. Aivan kuten kuvitteellinen palstasuhde, jonka takaa löytyy kenties nainen, joka oikeasti vie jalat alta. Ehkä hiuksesi kätkevät salaisuuden, jota kukaan ei olisi koskaan tullut ajatelleeksi. ;)

Ja mitä päivääni tulee niin oloni on ollut tyhjä ja ontto. Sisälläni on tällä hektellä tyhjiö, joka haluaa tulla täytetyksi. Vaikka yritän kovasti unohtaa sinut niin sisimmässäni kaipaan sinua edelleen. Kaipaan hymyäsi ja kauniita kasvojasi. Haluaisin sinut viereeni, mutta sinä olet jossain muualla ja se tekee minut oloni yksinäiseksi...

Lue lisää

Huomenta! Minun on kovin vaikea kuvitella, että kirjoittaisit minulle, koska en pidä itseäni kauniina vaikka se onkin kai subjektiivista ja katsojan silmissä. Vaikea uskoa, että kukaan kirjoitteilisi minule oikeasti noin. Mutta kiitän kauniisti. Hyvin osaat kertoa ,mitä sisälläsi koet, minä en ehkä osaa niin hyvin sanoittaa mitä tunnen. Minä elän tunteitani musiikin kautta, jo valmiiksi sanoitettujen lauseiden kautta.

Harva meistä on kaunottaria tai Adoniksia.

Joku viisas joskus, jossain sanoi, että jokaisen tulisi rakastaa itseään ennen muita. Asia tietysti erikseen, jos joku on selkeästi omahyväinen, mutta monessa tapauksessa ihmisten tulisi oikeasti lakata mollaamasta itseään. Jos ihminen aina ajattelee negatiivisesti itsestään, ajatus voimistuu ja lopulta näkyy myös ulospäin. Sama pätee myös toisin päin. Kun hyväksyy itsensä sellaisena kuin on, eikä murehdi liikaa siitä, mitä muut ajattelevat, sekin näkyy kyllä näkyy ulospäin (nimenomaan positiivisessa mielessä). Itselläni ei tietenkään ole mitään tietoa siitä, minkälainen oikeasti olet, mutta neuvoni on joka tapauksessa, että luota itseesi ja ole kuka olet. Kauneus on todellakin katsojan silmissä ja vaikket olisikaan kaikkien silmissä kaunis, niin jostain aina löytyy joku, joka ajattelee toisin. Sama pätee meihin kaikkiin, etkä varmastikaan ole ainoa, joka turhaan epäilee itseään.

Sillä miltä ajattelet näyttäväsi ei ole sikälikään mitään merkitystä, sillä täällä palstalla olet aina kaunistakin kauniimpi vaaleahiuksinen, oikeasti tummahiuksinen neitonen, josta palstamiehesi unelmoi. Älä siis turhaan murehdi ja unelmoi hetki itsekin vaaleasta, oikeasti tummasta pastamiestäsi, joka sinua taaskin ajattelee. ;)

Hei ja anteeksi etten ehtinyt vastata aiemmin. Kiireistä aikaa elelen parhaillaan.
Tuosta ulkonäöstä, puhut ihan asiaa, mutta kokemukset muokkaavat ihmistä. Jo ala-asteella pojat sanoivat minulle, että XXX on kaunis, mutta minä olen mukava. Se oli vain jotenkin minun osa olla ruma ankanpoikanen, ei sitä osannut kyseenalaistaa. Mutta mukava ei saa poikaystäviä vaan kavereita. Puhkesin kukkaan melko myöhään ja silloin olisinkin ollut haluttu miesten keskuudessa, mutta en tajunnut omaa viehättävyyttäni. Hoikka, uhkea, (värjätty) blondi olisikin ollut haluttua seuraa eikä vain kaverina. Sisäisesti olin kuitenkin vielä se sama kuin mikä leima minuun oli lyöty lapsena/nuorena.
Tällainen tarina tällä kertaa. Nykytilanteesta ei kannata edes puhua. :)
Hyvää yötä palstamies.

Tiedän mitä tarkoitat, sillä olen ilmeisesti hieman samanlainen itsekin.

Nuoruudessani en koskaan kokenut itseäni rumaksi tai muuten vain ei halutuksi, mutta jostain syystä minua ei koskaan onnistanut tyttöjen suhteen. Tästä johtuen jäin pitkäksi aikaa yksin, minkä seurauksena olin pitkään täysin kokematon ja epävarma itsestäni. Kaiken kaikkiaan elämässäni on ollut lukemattoman paljon karvaita pettymyksiä ihmissuhteiden osalta. Kun aikaa kuluu tarpeeksi, etkä koskaan onnistu, ihminen väkisinkin lannistuu ja lakkaa yrittämästä, hyväksyen lopulta kohtalonsa. Vasta myöhemmin ymmärsin, että itsesääli vaikutti olemukseeni ja sitä kautta siihen miten muut näkevät minut. Päätin tämän seurauksena lakata murehtimasta ja hyväksyin itseni sellaisena kuin olen. Yritin myös muuttaa suhtautumistani epäonnistumisiin ja yritin ottaa niistä enemmän opikseni. Useimmiten ongelman syy oli itsessäni ja täysin korjattavissa jatkoa ajatellen.

Sen oikean löytäminen ei ollut asennemuutoksestakaan huolimatta aina helppoa, mutta huomasin kuitenkin, että ihmiset jotenkin vain vaistoavat mikäli ihmisellä on parempi itsetunto ja kokevat sellaisen henkilön houkuttelevammalta. Tilanteeni ei olekaan enää läheskään niin paha kuin nuorempana, mutta se oikea on omalla kohdallani vieläkin löytämättä.

Menneisyyden leima löytyy siis myös itseltänikin, mutta mitä vähemmän annan sen vaikuttaa itseeni, sitä pienemmältä ja merkityksettömämmältä se tuntuu.

Vähän ankean puoleista tekstiä tuli tällä kertaa, mutta se ei haittaa, koska olen päättänyt, että näen tänä yönä kauniita unia sinusta. :) Hyvää yötä omastakin puolestani.

Hei! Sinähän yökyöpeli olet. Mitäpä unia näit? :)

Yökyöpeli olen kyllä ja pahimman sortin sellainen. Jos ei olisi aamutyötä niin kukkuisin täällä varmaan vielä aamullakin.

Unissani vein sinut moottoripyörän kanssa ajelulle kohti auringon laskua. Kesä oli vielä aluillaan ja tie oli tyhjillään muista ihmisistä. Kun katsoin peilistä taakseni, näin vaaleiden hiustesi heiluvan tuulessa ja tunsin kätesi ympärilläni. Kummallakaan ei ollut kiire minnekään, mutta silloin tällöin nostin vauhtiani jolloin tunsin kun painauduit selkääni vasten ja pidit minusta kovempaa kiinni. En muista minne olimme matkalla, mutta sillä ei ollut väliä, koska olit mukanani. Pysähdyimme ennen pimeää järven rannalle ja katselimme yhdessä laiturilla istuen tyyntä järven rantaa. Kaikki oli rauhallista ja hiljaista. Kun olimme katselleet tarpeeksi, siirsimme katseemme toistemme silmiin ja suutelimme. Ennen pitkää aurinko laskeutui kokonaan ja viimeinen muistikuvani oli, että sinä olit nukahtanut syliini. Sitten herätyskello soi ja uni oli ohitse...

FoolMe kirjoitti:

Yökyöpeli olen kyllä ja pahimman sortin sellainen. Jos ei olisi aamutyötä niin kukkuisin täällä varmaan vielä aamullakin.

Unissani vein sinut moottoripyörän kanssa ajelulle kohti auringon laskua. Kesä oli vielä aluillaan ja tie oli tyhjillään muista ihmisistä. Kun katsoin peilistä taakseni, näin vaaleiden hiustesi heiluvan tuulessa ja tunsin kätesi ympärilläni. Kummallakaan ei ollut kiire minnekään, mutta silloin tällöin nostin vauhtiani jolloin tunsin kun painauduit selkääni vasten ja pidit minusta kovempaa kiinni. En muista minne olimme matkalla, mutta sillä ei ollut väliä, koska olit mukanani. Pysähdyimme ennen pimeää järven rannalle ja katselimme yhdessä laiturilla istuen tyyntä järven rantaa. Kaikki oli rauhallista ja hiljaista. Kun olimme katselleet tarpeeksi, siirsimme katseemme toistemme silmiin ja suutelimme. Ennen pitkää aurinko laskeutui kokonaan ja viimeinen muistikuvani oli, että sinä olit nukahtanut syliini. Sitten herätyskello soi ja uni oli ohitse...

Lue lisää

Huomenta! Olipa täydellinen uni. Kesä, järvi ja laituri ja kaikki. Osaisinkohan oikeasti enää rauhoittua nukahtamaan laiturille, olen sen verran levoton tapaus nykyään. Unissa kaikki on toki mahdollista. :) Minä näin töissäyönä unta , että joku treenasi sirkushevosiaan näytäntöä varten, mutta kun menin niitä katsomaan niin ne näyttivätkin minusta kirahveilta. Hassu, typerä uni.
Oletko vapaalla viikonlopun?

Kaikki unet, joissa sinä olet ovat täydellisiä, vaikka saatoinkin ehkä ujuttaa mainitsemaani uneen jonkin verran unelmointiakin...

Hassut ja typerät unet ovat yleensä myös niitä kaikkein parhaimpia. Unet harmillisesti aina unohtuvat, mutta tyhmin uni mikä itselleni tulee mieleen oli tapaus, jossa näin unta siitä kuinka pyörin sängyssä, enkä saanut millään unta. Olin unessa niin turhautunut, että lopulta heräsin omaan turhautumiseeni. Kello oli tuolloin klo 4 yöllä ja vaikka olisin voinut nukkua vielä pari tuntia, en saanut enää sinä yönä unta. Uni tuntui herätessä niin typerältä ja huvittavalta, ettei aikainen herätys edes harmittanut ja tapaus jäikin jotenkin mieleen.

Mitä vapaisiin tulee niin olen töiden osalta ihan normaalissa arkipäivätyössä eli viikonloput ovat aina normaalisti vapaita. Viikonlopputöitäkin on joskus tullut tehtyä, mutta nykyisellään ovat onneksi todella harvinaisia. Se mitä olen tosin joskus kaipaillut olisi myöhäisempään työvuoroon siirtyminen kun luonteeltani tällainen yökukkuja olen. Nykytyössä se ei vain onnistu, joten täytyy vain kestää aamuherätyksiä toistaiseksi. Mites, oletko itse enemmän aamuvirkku vai onko sinussakin yökyöppääjän vikaa?

FoolMe kirjoitti:

Kaikki unet, joissa sinä olet ovat täydellisiä, vaikka saatoinkin ehkä ujuttaa mainitsemaani uneen jonkin verran unelmointiakin...

Hassut ja typerät unet ovat yleensä myös niitä kaikkein parhaimpia. Unet harmillisesti aina unohtuvat, mutta tyhmin uni mikä itselleni tulee mieleen oli tapaus, jossa näin unta siitä kuinka pyörin sängyssä, enkä saanut millään unta. Olin unessa niin turhautunut, että lopulta heräsin omaan turhautumiseeni. Kello oli tuolloin klo 4 yöllä ja vaikka olisin voinut nukkua vielä pari tuntia, en saanut enää sinä yönä unta. Uni tuntui herätessä niin typerältä ja huvittavalta, ettei aikainen herätys edes harmittanut ja tapaus jäikin jotenkin mieleen.

Mitä vapaisiin tulee niin olen töiden osalta ihan normaalissa arkipäivätyössä eli viikonloput ovat aina normaalisti vapaita. Viikonlopputöitäkin on joskus tullut tehtyä, mutta nykyisellään ovat onneksi todella harvinaisia. Se mitä olen tosin joskus kaipaillut olisi myöhäisempään työvuoroon siirtyminen kun luonteeltani tällainen yökukkuja olen. Nykytyössä se ei vain onnistu, joten täytyy vain kestää aamuherätyksiä toistaiseksi. Mites, oletko itse enemmän aamuvirkku vai onko sinussakin yökyöppääjän vikaa?

Lue lisää

Jossain vaiheessa olin illalla yhdentoista aikaan virkeimmilläni, silloin olisi voinut mennä vaikka helposti lenkille. Tällä hetkellä olen jonkin verran alamaissa, että tekisi mieli vain nukkua koko ajan ja kuitenkin herään usein yöllä kolmen, neljän aikaan, enkä saa enää unta. :/
Tiedät varmaan miksi minulla on kurja olo, sen takiahan täällä olenkin. Odottelen, että se menee ohi, mutta syksyn kylmyyden ja harmauden tuleminen ei ainakaan auta sitä yhtään.
Arvasin, että taisi olla enemmänkin unelmointia kuin unta se mitä kirjoitit.
Hyvää yötä ja kauniita unia. Itse odottelen, että pääsen suihkuun ja käpertymään sänkyyn sikiöasentoon tuijottamaan seinää ennen unentuloa.

Suurin piirtein samat tunteet itselläkin tällä hetkellä. Itselläni työelämä sentään pakottaa jonkinlaiseen rytmiin, mutta toisaalta jokainen työpäivä menee lähinnä minuutteja laskiessa millon päivä päättyisi. Töistä päästyä illat menevät lähinnä jumittaessa kun ei mikään oikein tunnu miltään. Tiedän, että tämäkin vaihe menee varmasti ennen pitkää ohi, mutta ei se tee tätä kovinkaan helpoksi.

Tilanne voisi kuitenkin olla huonomminkin, sillä sinä sentään olet täällä. Vaikka tämä palstasuhde onkin todellisuudessa vain pelkkää feikkausta niin feikkiunelmissakin on aina jonkin verran totuutta mukana. Kuten aiemminkin, seinään tuijottamisen sijaan aion itse ainakin edelleen unelmoida sinusta ja toivoa, että palstamiehesi tuo sinulle edes hieman valoa ja lämpöä muuten niin synkkään ja kylmään syksyyn.

Hyvää yötä ja kauniita unia siis omastakin puolestani.

Kauniit sanat kyllä lämmittää. Nyt onkin hyvä käpertyä noin kahdeksan tunnin verran sikiöasentoon, joista pari tuntia on jopa untakin ja kuunnella stressipulssin kohinaa korvissa. :D
Minun ei ole hyvä olla yksin, kun joskus tuntuu, että pimahtaa, mutta sait kyllä minulle hymyn huulille ystävävällisilla sanoillasi. Kaunista huomista kohti. Jospa päivä toisi jotain kivaa meille.

Musiikkikappaleiden postaaminen ei ole yleensä tapaistani, mutta jotenkin ajattelin tämä sopisi tähän väliin:

https://www.youtube.com/watch?v=6AOlbwQMOuw

Harvinaista herkkua sinulle siis kuunneltavaksi siltä varalta jos ei uni tule jostain syystä tänä yönä. Kyllä se tästä vielä iloksi muuttuu molemmille. ;)

Kiitos musiikista ja harmi jos se on harvinaista herkkua, sillä rakastan musiikkia ja taisin vähän virtuaalisesti rakastua sinuun sen myötä. :) Kuuntelin kappaleen ennen nukahtamista ja minulla on tapana kuunnella muutenkin musiikkia viimeisenä illalla. Heräsin tosin kolmen neljän aikaan taas, enkä saanut enää unta. Herätys olisi ollut vasta kuuden aikaan, niin eipä siinä ole muuta tekemistä kuin pyöriä ja odotella kellon soimista. Sitten lopulta en meinannut jaksaa nousta ylös ollenkaan, kun aika olisi ollut. Tänään on ollut ihan hyvä päivä, vähän stressaava ja kiireinen. Onneksi pian on tulossa aika jolloin saan hetkeksi ladata akkuja ja on jotain vastapainoa arkiselle puurtamiselle. Yksi ilta jotain muuta, kunhan en vaan tulisi kipeäksi.
Miten päivä meni, iloisissa merkeissä? :)

Mukava kuulla, että musiikki kelpasi. Etenkin se, että kuulee jonkun oikeasti pitävän, vaikkakin virtuaalisesti tuntui hyvältä. Virtuaalista tai ei, mutta jokin sanoo minulle, että oikeasti tarkoitit mitä sanoit ja se saa tämän virtuaalisuhteen tuntumaan itselleni taas hieman aiempaa enemmän todellisemmalta. ;)

Vaikka musiikin postaus onkin harvinaista herkkua minun tapauksessani niin se ei tarkoita kuitenkaan ettenkö tekisi niin joskus myöhemminkin. Itse haluan ajatella, että kun postauksien määrän pitää hillittynä niin jokainen tapaus tuntuu aina hieman merkityksemmältä. Musiikki on itsellenikin erittäin tärkeää ja se onkin itselleni yksi tapa paeta arjen harmautta.

Oma päiväni oli varmaankin ainakin töiden osalta täydellinen vastakohta omallesi, sillä tänään töissä oli hommien osalta aivan totaalisen hiljaista. Päivä menikin lähinnä kahvia juodessa ja peukaloita pyöritellessä. Töissä ei tarvinnut siis stressata, mutta ei se toimettomana olokaan mitään hirveän innostavaa ole. Hiljainen meno on jatkunut jo jokusen aikaa ja olenkin melko turhaantunut nykyiseen työhöni. Jos asiat kuitenkin etenevät suunnitellusti niin siirryn toivottavasti melko pian uusiin ja parempiin hommiin, joten toivoa on ilmassa tämänkin suhteen.

Ehkä se tunne oli jotain sekoitusta tunteista jota tunnen kaivattuani kohtaan ja sitä, että miten hyvältä tuntui saada jotain ystävällistä huomiota jota annoit minua kohtaan, kun näit vaivaa etsiä kappaleen ja postasit sen tänne. Pienet ystävälliset teot ja sanat tuntuvat hyvältä. Tämän kirjoittelun taka-ajatus minulla oli, että saisin tuhlattua nämä pantatut tunteet. Sitten pääsen ehkä eteenpäin pääni jumiuttavista ajatuksista. Vaikka tämä ei varsinaisesti vie mihinkään konkreettiseen. Tuntuu varmaan vähän hassulta ajatukselta, että "pitää" leperrellä tuntemattoman kanssa, mutta yritän tuoda ajatukseni ja tunteeni esiin mahdollisimman totuuden mukaisesti.
Olisi kiva, jos voisit kertoa mitä tunnet oikeaa kaivattuasi kohtaan. Mihin tilanne tyssäsi ja miksi asiat eivät edenneet niin kuin ehkä olisit toivonut ja halunnut? Jos voit jotain ylimalkaan kertoa?
Tämä päivä oli oikeastaan ihan kiva päivä, työkaveri oli mukava ja huumorintajuinen, niin sai nauraakin päivän aikana useamman kerran hänen jutuilleen. Positiivisen ihmisen seurassa on itsekin hyvä olla. Sullahan on unelmatyö monen mielestä, istutaan kahvilla ja odotellaan. :)

Aivan samoja tuntemuksia on itsellänikin. Kun kaipaa jotakuta, eikä saa vastakaikua tunteilleen on mielestäni aivan tarpeeksi surullista, mutta tieto siitä, että kaikki suuret tunteet sisälläsi menevät tunteidesi kohteen kohdalla hukkaan tekee siitä mielestäni vielä astetta kurjempaa. Jos kuitenkin pystyt jotenkin antamaan edes pienen osan rakkaudestasi jollekin sitä oikeasti kaipaavalle niin tiedät ainakin, ettei rakkautesi ollut täysin haaskattua. Se onkin perimmäinen syy miksi päädyin tänne palstalle kaipailemaan jotain täysin tuntematonta ihmistä. Jos rakkaudestani edes pieni osanen tavoitti sinut niin se saa minut paljon paremmalle tuulelle vaikka me molemmat tietäisimmekin, että tämä kaikki on vain unelmointia, joka ei välttämättä johda mihinkään.

Oma kaivattuni on eräs nainen, johon törmäsin alun perin sattumalta töissä vuosia sitten. Pidin hänestä välittömästi ja vaikka näin häntä vain silloin tällöin, usein vain vilaukselta, tunteeni häntä kohtaan kasvoivat ajan myötä aina vain suuremmiksi. Hänen ulkonäkönsä tuo itselleni usein mieleen Rachel Weisz nimisen näyttelijättären. Etenkin hänen silmissään on jotain samaa ja voisin uppoutua niihn helposti vaikka koko päiväksi. Olemukseltaan hän on hieman hiljainen, muttei kuitenkaan varsinaisesti ujo. Kaiken kaikkiaan hänestä huokuu aina sellainen yleinen positivisuus ja hyväntuulisuus, jota harvemmin tulee vastaan. Ennen pitkään ihastukseni kasvoi niin suureksi, että tunnustin tunteeni hänelle. Hän oli kuitenkin varattu, joten jätin asian siihen. Siirryin tuolloin pian pois sen hetkisestä työstäni joten hän unohtui useiksi vuosiksi.

Kohtalo jostain syystä johdatti meidät kesän jälkeen jälleen yhteen ja vanhat tunteet palasivat välittömästi takaisin (muutama jaettu katse vain ja se oli taas menoa). Jotenkin vain tiesin, että hän on edelleenkin varattu ja kärvistelin monta viikkoa salaa tunteideni kanssa (kirjoitellen niistä myös tänne). Lopulta paineet kävivät niin suureksi, että tunnustin tunteeni hänelle toistamiseen. Lopputulos oli sama kuin aiemminkin ja pettymys oli myös sen mukainen. Vaikka jouduin pettymään en voi olla hänelle edes vihainen, sillä torjuessaankin minut hänellä oli huoli siitä että oli loukannut minua. Vaikka hän särkikin taas sydämeni niin tein kaikkeni etten antaisi sen näkyä, koska en halunnut hänen olla huolissaan minusta. Vaikka pahimmat tunteet laukesivatkin tunnustuksen myötä niin ajattelen häntä siitä huolimatta edelleen joka päivä aamusta iltaan. Tilannetta onneksi helpottaa, että olen saanut kanavoitua tunteitani johonkin positiiviseen eli siihen, että saan edes helpotettua jonkun muun vastaavassa tilanteessa olevan eli toisin sanoen sinun oloasi.

Se, että töissä on hiljaista ei itseasiassa paranna tilannetta kun silloin jää niin paljon aikaa toisen kaipaamiselle, mutta joka päivä tuntuu aina hieman paremmalta. Tänään ei ollut onneksi ihan niin hiljaista kuin eilen, joten tänään pystyi siirtämään huomiota taas hieman enemmän muihinkin asioihin kuin tunteiden ajatteluun.

Onpas surullisen kuuloinen tilanne. Harmi ettei kiinnostus sitten ollutkaan molemmin puolista. Toisaalta on helpompaa ihailla sellaista ihmistä jota ei oikein kunnolla tunne. Haluaisitko olla hänen kanssaan jotenkin tekemisissä vaikka suhde ei olekaan mahdollinen? Onneksi sait kuitenkin ystävällisen vastauksen tunteiden tunnustukseesi. Minulle on joskus suututtu, kun olin aloitteellinen miehen suhteen, se oli kamalaa ja rupesin vielä itkemään siinä tilanteessa josta tämä mies suuttui vielä enemmän. Eihän kovin empaattinen ollut luonteeltaan muutenkaan, yllätyin vaan niin reaktiosta, että tuli tunteet pintaan. Olen itsekin joutunut antamaan pakit joskus ja olen tehnyt sen niin hienotunteisesti kuin pystyin.
Minun on lähes mahdotonta kiinnostua kenestäkään ulkonäön perusteella, en oikein välttämättä muista miltä toiset edes näyttävät, koska en katso ulkonäköä niin tarkkaan. Olisin tosi huono tuntomerkkien antajana :)
Ehkä iän myötä on oppinut katsomaan enemmän miehiäkin sillä silmällä ja tullut ehkä pinnallisemmaksikin. Minun tapauksessa se johtuu selvästi siitä, että on tullut epävarmemmaksi omasta ulkönäöstään vanhenemisen myötä ja klassisesti ns. näkee omat viat muissa. Kunpa pääsisin epävarmuuksistani eroon taas. Olen miettinyt jopa yhtä kirurgista operaatiota, jonka ehkä toteutankin joskus hamassa tulevaisuudessa.
Meni ehkä vähän sivuraiteille tarinointi.
Hyvää yötä ja unia ja kiireistä huomista työpäivää sinulle! :)

Surullinen tilannehan tuo tosiaan on, mutta yirtän tästä huolimatta vain hyväksyä asian ja olla liikaa takertumatta siihen. Maailmaan mahtuu niin paljon ihmisiä, että jostain aina löytyy joku toinen kun vain jaksaa tarpeeksi etsiä. Pettymys on tunteena aina kitkerä ja jos siihen jää rypemään, sitä joutuu helposti synkkyyden valtaan mistä voi olla äärimmäisen vaikea palautua. Olen joskus joutunut kokemaan tuonkin ja olenkin päättänyt etten lankea sille polulle enää koskaan. Ihmisen itsetunto on siitä mielenkiintoinen, että se joko murskaantuu tai vahvistuu riippuen siitä millä tavoin ruokit sitä. Synkistely johtaa aina epätoivoon ja positiivisuus palauttaa takaisin pinnalle jos oikeasti vain uskoo siihen mitä ajattelee itsestään.

Kaivattuni on ihmisenä sen verran erityinen tapaus, että olisin iloinen hänen seurastaan siitäkin huolimatta etten voisi saada häntä omakseni. Ongelmana kuitenkin on, että lähempi tuttavuus tarkoittaisi sitä, että joutuisin jatkuvasti tukahduttamaan tunteitani, mikä on melkeinpä pahempaa kuin torjutuksi tuleminen. Tilanne voisi olla myös kiusallinen kaivattunikin näkökulmasta, mikä sekin tuntuu ajatuksena pahalta.

Kun mainitsit, että olet epävarma itsestäsi ja ulkonäöstäsi niin voin kokemuksesta sanoa, että sinun ei kannattaisi murehtia niinkään ulkonäöstäsi vaan siitä miten hyvin olet sinut itsesi kanssa. Ulkonäön merkitystä ei voi tietenkään vähätellä, mutta itse näkisin, että se on todellisuudessa hyvinkin toissijainen seikka kun puhutaan rakkaudesta. Olen seurustellut kauniiden ja ei niin kauniiden ihmisten kanssa, enkä koskaan nähnyt toisen ulkonäköä suhteen kannalta ratkaisevan tekijänä. Mieleeni tulee erityisesti eräs exäni, joka oli äärimmäisen epävarma ulkonäöstään. Ko. suhteessa eniten itseäni harmitti juuri hänen huono itsetuntonsa ja se olikin mielestäni suurin syy siihen miksi suhde ennen pitkää kariutui. Yritin aina sanoa, että pidin hänestä sellaisena kuin hän oli, mutten kuitenkaan koskaan onnistunut saada häntä siitä vakuuttuneeksi. Tämän hetkisenkin ihastukseni tapauksessa ihastuin alunperin nimenomaan hänen olemukseensa, enkä niinkään ulkonäköönsä. Moni muu henkilö on todellisuudessa varmasti paljon kauniimpi kuin hän, mutta minun silmissäni hän on kauniimpi kuin kaikki muut, koska ihastuin hänen koko olemukseensa.

Jos olet itse harkitsemassa esimerkiksi kirurgista toimenpidettä niin itse miettisin kyllä kahteen kertaan onko se edes tarpeellista.Jos leikkauksen tarpeen taustalla on vain epävarmuus itsestäsi niin todennäköisesti leikkaus ei korjaa mitään (tai pahimmassa tapauksessa vain pahentaa asiaa).Jos taustalla sen sijaan on jokin konkreettinen korjausta vaativa vika tai asia, joka todella häiritsee sinua itseäsi niin silloin se voi ollakin järkevää. Muista kuitenkin, että todellinen kauneus ei tule kirurgin veitsen kautta vaan oikeasti se kumpuaa jostain sisimmästäsi.

Tämmöisiä ajatuksia tosiaan tällä kertaa. Kauniita unia ja oikein mukavaa huomista sinullekin. ;)

Tänään saan kärsiä kohmelosta, kun eilinen ilta meni viihteellä. Harvinaista minun kohdalla, että saan itseni siihen kuntoon, että tulee krapula tai että edes käyn missään. Hyvä ilta oli kumminkin, yöllä kotiin palatessa oli vain kylmä.
Minusta nuorena on helppo olla tyytyväinen itseensä, pysyy helposti hoikkana, ei ole vielä iän tuomia muutoksia, juonteita tai ryppyjä. Naisilla vanhenemisen suhteen suunta on vaan alaspäin, mutta eihän sille voi mitään. Ulkonäöllisesti minua luullaan toisinaan aika paljonkin ikäistäni nuoremmaksi, enkä vielä vanha olekaan. Jospa minulle on tulossa se pyöreisiin vuosiin liitetty ikäriisi. Miehet ostaa tietyssä vaiheessa sen moottoripyörän ja nahkahousut ja ehkä kasvattaa parran. :) Mitäs naisen identitentteilyyn sitten kuuluu? Oman markkina-arvonsa testaaminen jotenkin, harkitsemalla toy-boyta, miettiminen, että missä tilanteessa on elämässään ja onko saanut hankittua materiaa, mitä yhteiskunnan normit odottaa. En oikeasti kyllä ole kriisissä, muuten kuin ikäväni kanssa. Miksi kaikkeen pitäisi keksiä edes jokin diagnoosi tai vastaava.
Toteutumaton rakkaus on varmaan yksi kivuliaimmista asioista ihmisen elämässä, vaikka ihmiset tietysti kokevat nämäkin asiat yksilöllisesti. Minä yritän nyt toipua itseaiheututetusta olostani ja välttelen noita liuottimia taas tovin verran. Tekstin sisältökin paranee varmaan sen myötä. Kaunista päivän jatkoa!

Pieni nollailu sillöin tällöin tekee kyllä hyvää. Itsellänikin viikonloppu on mennyt enemmän tai vähemmän viihteen merkeissä vaikkakin olen onnistunut pitämään viihteen sen verran hyvin kurissa ettei krapulaa ole iskenyt. Nykyään tulee muutenkin todella vähän juotua ylipäätänsä, joten ehkä olen siinä suhteessa tulossa itsekin jo hieman vanhaksi. Syyllistyn itseasiassa nahkapöksyjä lukuunottamatta mainitsemiisi miesten ikäkriisin merkkeihin, joten ehkä iällä on minuunkin jonkinlainen vaikutus vaikken koekaan, että itselläni mitään varsinaista ikäkriisiä olisikaan. Naisilla ikääntyminen on varmasti paljon pahempi paikka monestakin syystä, mutta kyllä se ikääntyminen toisaalta koskee yhtälailla miehiäkin.

Olen kuitenkin jälleen kerran sitä mieltä, että moni murehtii usein täysin turhaan näitäkin asioita. Ikääntyminen kuuluu elämään ja ikä tuo aina omat hyvät ja huonot puolensa. Nykään vain on vallallaan epärealistinen nuoruuden ihannointi, minkä takia moni ihminen yrittää väkisin olla kuin parikymppinen sen sijaan, että olisi ylpeä omasta iästään. Mielestäni ihminen on hieman kuin viinikin ja vain paranee vanhetessaan, mikäli ei anna itsensä mennä pilalle. Sama pätee ulkonäköönkin. Rypyt, juonteet ja muut iän tuomat merkit saattavat saada sinut näyttämään vanhemmalta, mutta ne myös tuovat ihmiseen persoonallisuutta ja arvokkuutta. Jos ihminen on vain onnistunut pitämään itsestäsi aikojen kuluessa tarpeeksi hyvää huolta, eikä ole tuhonnut omilla toimillasn terveyttään niin tuskin sellaisella henkilöllä on myöskään mitään syytä olla tyytymätön ulkonäköönsä.

Iästä puhuminen toi itselleni itseasiassa mieleen jälleen erään kappaleen, jonka voisin laitella sinulle illaksi kuunneltavaksi. Toivottavasti krapulasi helpottaa ja muutenkin viikonloppusi menee mukavissa merkeissä. :)

https://www.youtube.com/watch?v=BGBM5vWiBLo

Kiitos musiikista! :) Minusta tuntuu, että minulla on mennyt kaksi päivää toipuessa tästä olosta. Kiva, että kohta pääsee nukkumaan. Minun viihteellä koluamista rajoittaa kiitettävästi lapsi, kun arkirytmi ja viikonloputkin menevät yleensä aina samalla kaavalla.
Tuosta ulkonäöstä ja sen merkityksestä parisuhteisiin vielä sellainen muisto, että ainakin kolme eri miestä on kertonut minulle eri sanoin, että olivat olleet aiemmin pinnallisia ja ulkonäkökeskeisiä, mutta nykyisin se ei enää merkkaa heille niinkään. Ero- tai riitatilanteessa on sitten tullutkin avautumista minun ulkonäön puutteiden suhteen. Siksi minun on vaikea uskoa, jos joku sanoo jotain positiivista minusta, kommentoi kauniiksi tai muuta sellaista. Itse en ole aiemmin ollut tosiaan kovin kiinnostunut pinnallisista asioista kuin vasta erilaisten huonojen kokemusten myötä.
Kiva "jutella" sinun kanssa vähän syvällisimmistä asioista, en yleensä juttele tällaisia kenenkään kanssa nykyään.
Nollailu teki tosiaan hyvää tällä kertaa, en vaan saanut nukuttua nollailun myötä niin hyvin kuin olisin kuvitellut. Tietty stressi on pohjavireenä ilmeisesti koko ajan. Ei hyvä.
Hyvää yötä, kauniita unia! :)

Taisit nollailla sitten oikein kunnolla kun ei yhden päivän aikana olo helpottanut. Toivottavasti sait olosi paranneltua maanantaita vasten sentään. Itselläni ei ole lapsia omasta takaa, joten en tiedä miten pahasti lapsen hoitaminen sitoo, mutta kyllä siinä varmasti on kädet täynnä tekemistä. Olen varmasti väärä henkilö sanomaan mitä vanhemmuus merkitsee, mutta uskon vanhemmuuden olevan kuitenkin niitä elämän kannalta kaikkein tärkeimpiä asioita, jonka rinnalla ihmissuhteetkin jäävät toissijaiseksi. Ehkä itsekin joskus saan kokea senkin, mutta tässä vaiheessa ajatus tuntuu omalla kohdallani vielä melko kaukaiselta.

Vielä tuohon ulkonäköasiaan liittyen, sinun tapauksessa mainitsemasi miehet, jotka ovat avautuneet ulkonäköasioista kuulostaa enemmänkin vain yleiseltä katkeruudelta mitä erotilanteisiin liittyy. Ihmiset tuppaavat sanomaan kaikenlaisia asioita suuttuessaan ja saattavat liioitella tai isekä sellaisiin kohtiin, jotka tietävät olevan toiselle erityisen herkkiä. Siksi en usko, että muiden loukkauksia kannattaisikaan ottaa liian vakavasti. On tietenkin erittäin hankala sanoa millainen tilanteesi oikeasti on, mutta tällainen vaikutelma ainakin itselleni jäi. Huonot kokemukset tuppaavat aina jäämään mieleen päälimmäisiksi, mutta se ei tarkoita sitä, että niistä pitäisi murehtia eniten.

En tiedä mistä se johtuu, mutta minun tapauksessani jutut tuppaavat usein ajautumaan nimenomaan syvällisemmälle tasolle jos keskustelut käydään kirjoittamalla. Olen käynyt monia syvällisiä keskusteluita naamatustenkin, mutta olen luonteeltani sellainen itsekseen mietiskelijä, joten kirjoittaessa saan asiat rauhassa pureksittua, joten se näkyy ilmeisesti myös juttujenkin laadussa.
Toivottavasti uni maistui viikonlopun jäljiltä ja sinulla oli oikein mukava maanantaipäivä. Hyviä illan jatkoja! :)

Hei! Perjantainen kuohari, viini, olut ja siideri olis sellainen cocktail, että olin alussa jo hävittää puhelimeni ja kaikki korttini, kun maksoin narikkaa. Ystävällinen herrasmies sitten mainitsi, että taisit jättää kyseiset tavarat lojumaan tiskille. :) Loppuillasta olin taas skarppina ja pystyin jopa nauttimaan pääesiintyjän musiikista, alkuillasta kun kuulo jotenkin hävisi mystisesti :) Kotiin tullessa olin jo käytännössä selvä.
Minulla on ollut viime päivinä mielialan kanssa vaikeaa, mieleen on tullut vanhoja juttuja, kun näitä on raapustellut. Lapsi on minulle se joka pitää tässä elämässä kiinni. Tuskin olisin elossa ilman häntä. Lapsen isälle olin aikoinaan lähinnä ihminen, jonka kanssa hän hankki lapsen. Hänen suuri rakkautensa oli häntä huomattavasti vanhempi nainen menneisyydestä, jonka kanssa hänellä oli meneillään silloinkin jotain, kun olin vielä yhdessä lapsen isän kanssa. Nyt he ovat onnellisesti yhdessä, mikäs siinä, en vaan kunnioita sitä roolia, joka tällä naisella oli silloin, kun luulin, että rakkaus lapsen isään kestää ja oli olemassa. Nyt, kun mietin niitä aikoja, en voi uskoa kuinka naivi ja luottavainen olin, jokapäivä kerroin, että rakastan.
Jotain hyvää siitäkin suhteesta sitten tuli tähän maailmaan, rakastan lastani ja vaikea edes kuvitella, että muunlaista oikeaa rakkautta on olemassakaan, ei ainakaan ole ollut minun menneisyydessäni. Valheen päälle on paha rakentaa mitään pysyvää ja olen oppinut vähän epärehellisyyttä itsekin. Ennen olin oikein raadollisen rehellinen puheissani, toimissani ja jopa ajatuksissani. Nyt olen oppinut, että jokainen valehtelee joskus, jopa minä itsekin. Mahtavaa olisi kyllä esim. sellainen parisuhde, jossa oikeasti voisi puhua rehellisesti toiselle mitä tahansa ja silti tulisi kuulluksi ja hyväksytyksi. Asioista voisi puhua avoimesti ilman, että olisi pelko, että toinen jättää tai tulee kamala riita, jos ei ole samaa mieltä. Ja olisi asiota joille voisi yhdessä nauraa eli mätsäävä huumorintaju olisi myös mahtava juttu. :)
Mutta olen jo tähän ikään mennessä huomannut, että ei se välttämättä mene niin kaikilla ihmisillä. Kaikki ei saa sitä itselleen täydellistä suhdetta, painotus on sanalla itselleen.
Näitä mietteitä tänään, syksy ja pimeys ei todellakaan sovi minulle :)
Parempaa iltaa sulle!

Elämä on kieltämättä julmaa. Etenkin sen oikeasti hyvän ihmisen löytäminen tuntuu usein olevan melkeinpä mahdotonta. Hyviäkin ihmisiä on varmasti maailma täynnä, mutta sellaisen ihmisen saaminen itselleen onkin sitten huomattavasti paljon hankalampaa kuin törmätä siihen väärään ihmiseen.
Kyse ei mielestäni ole niinkään siitä, että niitä vääriä ihmisiä olisi enemmän kuin niitä hyviä vaan siitä, että siitä oikeasti hyvästä ihmisestä pidetään kyllä kiinni loppuun asti, eikä päästetä irti, jos sellainen ikinä löydetään. Tämä ei tietenkään päde kaikkiin. Jotkut oikeasti hyvät ihmiset, jotka ns. aikanaan "myöhästyivät junasta" sen oikeasti hyvän ihmisen etsimisessä törmäävät myöhemmin useimmiten nimenomaan niihin vääriin yksilöihin, eivätkä tunnnu ikinä löytävän sitä itselleen sitä oikeaa. Ajan kuluessa tilanne tuntuu vain pahenevan, koska hyvät ihmiset ennen pitkää huomataan ja korjataan jonkun toimesta parempaan talteen.Jossain vaiheessa käy myös helposti niin, että ennen hyvät ihmiset kokevat liian paljon epäonnea, muuttuvat katkeriksi ja huonojen kokemusten kautta menevät itsekin pilalle.
Kaikki tämä on itsellenikin aivan liian tuttua huttua ja monesti vaatii melkoisen paljon voimia yrittää ajatella postiivisesti kaikesta. Elämä on kuitenkin tällaista, joten ei auta kuin yrittää sopeutua. Onneksi elämä kuitenkin yllättää silloin tällöin ja joskus vastaan tulee niitä harvoja hyviäkin tapauksia. Nimenomaan nämä valonpilkahdukset auttavat jaksamaan antavat toivoa siitä, että jotakin hyvääkin on vielä edessä. Itse yritän pitää omasta puolestani huolta, että olisin edes silloin tällöin jollekin sellainen, että saisin hänen elämänsä tuntumaan hieman paremmalta. En minäkään mikään täydellinen ole ja itsellänikin on omat heikkouteni ja ikävät piirteeni, mutta eipä kukaan oikeasti täydellinen ole.
Hieman synkältä on vaikuttanut itsellänikin tämä viikko tähän mennessä, mutta pimeän syksyn hyvänä puolena uni ainakin maistuu paremmin. Toivottavasti aurinko paistaa kuitenkin vielä sinne päin vaikka syksy pitkällä jo onkin. ;)

Hyvin kirjoitit parisuhteen muodostumisasioista, olen samaa mieltä ja havainnoinut samoja asioita omassakin elämässäni. Eli ei mitään lisättävää tai vastaansanomista siihen aiheeseen. :)
Hyvä, jos olet saanut nukuttua, minä en saa edes oikein unta kunnolla, en ole saanut moniin kuukausiin. Tänä päivänä töissä minusta tuntui, etten yksinkertaisesti jaksa tehdä fyysisesti niitä tehtäviä joita piti tehdä. Sen verran poikki olen ollut.
Taidan mennä lepäämään, kun nyt on siihen hetkiseksi mahdollisuus. Takki on jotenkin tyhjä henkisestikin. Olisipa jotain kivaa viihdykettä odotettavissa. :)
Hauskaa illanjatkoa!

Oon tässä miettinyt... Ollaan nyt viestitelty melko pitkään siitäkin huolimatta, että ollaan vain kaksi toisille tuntematonta henkilöä, joiden suhde perustuu pelkän ajatuksen feikatusta palstasuhteesta ympärille. Molemmat meistä ovat samassa tilanteessa eli kummankin sisimpää korventaa kaipuu omasta kaivatustaan, jonka haluaisi hellittävän edes hetkeksi. Itselläni on ainakin sellainen tunne, että tämä suhteellisen lyhyt, mutta mielenkiintoinen "suhde" on antanut edes hieman helpotusta tuohon tunteeseen.

Itsestäni on kuittenkin alkanut tuntumaan siltä, että haluaisin yrittää päästää irti täällä palstalla kirjoittelusta kun se tuntuu joka päivä palauttavan ajatukseni siihen kaivattuuni, jota en tahdo saada pois mielestäni. Olisin kenties lopettanut tänne palstoille kirjoittelun jo aiemmin, mutta haluan palata joka päivä tänne kirjoittelemaan omalle palstanaiselleni. Totuus on kuitenkin, että tämä kaikki on oikeasti vain unelmointia, sillä tämä tuskin johtaa oikeasti mihinkään. En halua tuottaa sinulle taas uutta pettymystä, mutta jotenkin itselleni on tullut sellainen olo, että minun pitäisi vain yrittää päästää irti ja pitää hieman taukoa kaikesta palstailuun liittyvästä.

Mitä itse ajattelet? Olisiko aika sanoa hyvästit vai onko itselläsi vielä mielessä jotain ajatuksia tai mitä tahansa muuta mitä mielessä haluaisit vielä jakaa palstamiehellesi? En sano hyvästejä vielä ja olen täällä odottamassa sinua kunnes kaikki on sanottu mitä on tarvetta sanoa. Luulen kuitenkin, että päästäkseni yli nykyiestä tilanteestani, luulen sen vaativan etäisyyden ottamista siitä mihin olen takertunut jo aivan liian pitkään eli palstojen takana lymyilyyn ja arvuutteluun asioista, jotka hyvin pienellä todennäköisyydellä todellisuudessa liittyvät minuun. Jotenkin itselläni on sellainen olo, että ainoa aito asia mitä täältä on löytynyt on juurikin tämä feikiksi alunperin tarkoitettu palstasuhde, mikä on ajatuksena melko ihmeellistä.

Toivottavasti en heittänyt tätä huonoon väliin. Muista kuitenkin, että olet mielessäni kaikesta huolimatta... ;) Ja tietenkin hyvää illanjatkoa itsellesikin.

Byääh, sinäkin jätät minut! Ei vaiskaan ;D ei tullut huonoon väliin. Ajattelin itsekin samaa, kun viime viestin kirjoittelin. Olen käynyt täällä lähes pelkästään lukemassa sinun viestisi. Samoin minulle täällä vieraileminen saa ne haikeat tunteet ja ajatukset pintaan ja turhaahan vierailu täällä muuten on kuin juuri sen osalta, että olen saanut kirjoitella kanssasi. En ajatellut alunperin, että aiheet käyvät niin synkiksi ja raskaiksikin. Hyvä maku jäi minulle tästä "suhteesta" :) Sai kirjoitella mielen päällä olevista asioista ja kommentteja niihin.
Olen jotenkin hieman masentunut, etten jaksaisikaan täällä enää mitään kovin syvällistä kirjoitella ja käydä läpi, vaikka se on ollutkin tosi kivaa kanssasi. Samalla kuitenkin on ihan hyvä olo, vaikka tilanne ei ole kaipauksen osalta muuttunut mihinkään.
Hyvää jatkoa palstan ulkopuolelle. Ja helpotusta ikävöintiin, kun on sen aika. :)

Mukava kuulla, että ollaan samoilla linjoilla ja saatiin tälle molempien mielestä hyvä loppu aikaiseksi. Ihan mielenkiintoinen kokemushan se tämäkin oli ja hauskaa niin pitkään kuin sitä kesti. Ei muuta kuin oikein mukavaa syksyä, helpotusta ikävään ja hyviä jatkoja itsellesikin. :)

Palstamies kuittaa ja siirtyy näillä puheilla palstojen ulkopuolelle, palstanainen kaikesta huolimatta vielä mielessään. ;)

Kaunis ja runollinen kirjoitus.

Hei! Tuon kuvauksen perusteella se en ole ainakaan minä. :) niin kauniisti kuvailet kaipaamaasi iihmistä.

Hyvää huomenta ja terveellistä aamiaista!
Minulla on myöhäinen aamu joten toivotan sinulle hyvää päivää musiikin kera.
https://youtu.be/xnKhsTXoKCI
https://youtu.be/9aRlxHtB0pg
Elämässä pitää olla vähän kumpaakin, niin säilyy tasapaino.

70 senttiä omia tummia hiuksia:)...enkä koskaan leikkaa pois...sanotaan naisen kruunuksi...hmm, faktaa vai fiktiota?

Olen kyllä nainen ja kiitos, että kutsuit minua herttaiseksi. Miksi et usko, että olen nainen? Onko se musiikkimaku vai mikä? :)