Kummituksia tien reunassa

Olen usein myöhään yöllä autoillessani nähnyt (tai pikemminkin havainnut) omituisia olentoja tien reunassa. Näin tapahtuu varsinkin maanteiden pitkillä metsäosuuksilla. Metsän reunasta irrottautuu hahmo, joka selvästi alkaa ylittää tietä. Hahmo ei ole ihmistä muistuttava, pikemminkin eläimen kaltainen (jos sellainenkaan). Painan jarrua väistääkseni otusta, joka katoaa heti. Se ei palaa takaisin metsään, vaan yksinkertaisesti katoaa ilmaan.

Näin on tapahtunut jo useita kertoja ja alan vähitellen kyllästyä "kummituksiin". En enää yritäkään väistää niitä. Tämä tietenkin voi johtaa onnettomuuteen, jos lopulta pidän oikeaa hirveäkin näkynä. Hahmot nimittäin ovat kuin eläviä olentoja. Ainoa mikä ne erottaa oikeista eläimistä/ihmisistä on juuri tuo haihtuminen ilmaan sekä ulkonäkö: ne ovat kuin karkeita pilapiirroksia elävistä olennoista. Kuitenkaan sitä ei heti huomaa 100km/h vauhdissa...

Olen nyt alkanut miettiä, ovatko hahmot jonkinlaisia kummituksia. Ainakin siten minä niitä nimittäisin. Vai onko kyseessä vain pimeän yön aiheuttama näköharha? Mielipiteitä?
152401
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 15

Vanhimmat

..näen noita "eläinkummituksia" ja useimmiten ne muistuttavat hirveä. Jarrutan kyllä aina kun tämän näen, mutta luulen että silmämme tekevät pimeällä tepposia kun ei muutenkaan näe kunnolla.. ja mulla kyllä tulee motarilla usein näitä..kun vastaan tulevan auton valot heijastavat ja sitten näkee vielä huonommin niin tavallaan varoo hirviä kun tietää että jos se alle tulee niin siinä ei kerkeä mitään näkemään niin tavallaan kuvittelee niitä sinne tielle melkein kokoajan..

Äänestä
  • LUIN METSÄSTYS -KALASTUS PALSTALTA TÄMMÖISEN JUTUN.kAKSI MIESTÄ LÄHTI KALASTUSREISSULLE JA ILLAKSI LEIRIYTYIVÄT JÄRVEN LÄHEISYYTEEN, NO EIVÄT OLLEET VIELÄ NUKAHTANEET KUN ÄÄNI TELTAN ULKOPUOLELTA KEHOITTI SIIRTYMÄÄN POIS ALTA, NO NÄÄ KÖMPII KATSOMAAN VAAN EI KETÄÄN NÄY, TAAS UUDESTAAN KÄYVÄT NUKKUMAAN SAMA TOISTUU, ÄÄNI SANOO POIS ALTA NO TAASKATSOMAAN EIKÄ KETÄÄN TAASKAAN NÄY NÄÄ AATTELEE ETTÄ JOKU PELLEILEE NO ÄÄNI SANOO TAAS POIS ALTA JA SAMASSA JOKIN RYMINÄLLÄ MENEE TELTAN YLI TOISTA MIESTÄ SAttuu ja huutaa kivusta kun selviytyvät ulos ei jälkiä missään ääni sanoi jostain minähän varoitin no jotenkin selviävät matkaan ja lääkäriin oli toinen vietävä kyljestä nahat pois ja muutenkin kolhiulla matkalla tien vieressä oli ianvanha reki kyljellään, siitä pohtivat että oliko tää paikka joku vanhan tien kohta ja tapahtuiko siinä jokin aikamatkailu kun tää reki meni niitten yli hevosineen vai mikä se oli. uskomattomalta kyllä kuulostaa vai mitä.

    Äänestä

  • AIKAISEMMIN kirjoitti:

    LUIN METSÄSTYS -KALASTUS PALSTALTA TÄMMÖISEN JUTUN.kAKSI MIESTÄ LÄHTI KALASTUSREISSULLE JA ILLAKSI LEIRIYTYIVÄT JÄRVEN LÄHEISYYTEEN, NO EIVÄT OLLEET VIELÄ NUKAHTANEET KUN ÄÄNI TELTAN ULKOPUOLELTA KEHOITTI SIIRTYMÄÄN POIS ALTA, NO NÄÄ KÖMPII KATSOMAAN VAAN EI KETÄÄN NÄY, TAAS UUDESTAAN KÄYVÄT NUKKUMAAN SAMA TOISTUU, ÄÄNI SANOO POIS ALTA NO TAASKATSOMAAN EIKÄ KETÄÄN TAASKAAN NÄY NÄÄ AATTELEE ETTÄ JOKU PELLEILEE NO ÄÄNI SANOO TAAS POIS ALTA JA SAMASSA JOKIN RYMINÄLLÄ MENEE TELTAN YLI TOISTA MIESTÄ SAttuu ja huutaa kivusta kun selviytyvät ulos ei jälkiä missään ääni sanoi jostain minähän varoitin no jotenkin selviävät matkaan ja lääkäriin oli toinen vietävä kyljestä nahat pois ja muutenkin kolhiulla matkalla tien vieressä oli ianvanha reki kyljellään, siitä pohtivat että oliko tää paikka joku vanhan tien kohta ja tapahtuiko siinä jokin aikamatkailu kun tää reki meni niitten yli hevosineen vai mikä se oli. uskomattomalta kyllä kuulostaa vai mitä.

    M&K lehdessä lukemasi olen kuullut aikoinaan, loppu vain poikkesi tarinastasi niin, että varoittaja oli vanha puu joka kaatui miesten päälle... näitä tarinoita riittää, sen sijaan kiinnostuin näistä "hirvistä", kutsun niitä nimellä EOLH tai EOL, joka on nimitys riimulle mikä kuvaa suojelua ja se kuvataan uroshirvenä. Itse en ole "niitä" nähnyt, mutta ystäväni sekä toinen hänen lapsistaan on havainnut samoja olentoja, ei kuitenkaan autosta käsin, vaan omassa pihassaan. (asuvat hyvin vanhan metsän ympäröimänä)Ne eivät havaitse pihalla liikkuessaan ihmistä, joten voisin olettaa että eivät autoakaan. EOLit siis suojaavat sekä henkeä että ruumista, mutta myöskin varoittavat ongelmista, joten jos näette EOLin sarvet ylösalaisin silloin matkavauhdin tiputtaminen on varmaan paikallaan. Tämä minulla tuli mieleen ja korostan että se on vain minun mielipiteeni sinänsä mielenkiintoiseen ilmiöön. Pihapiirissä EOLit kulkevat hämärän aikaan, kulkureitti ilmeisesti sattuu vaan osumaan ko talon pihapiiristä. Vielä huomioitavaa on se, että kaksi muuta perheenjäsentä ei niitä näe, joten kaikki eivät niitä "erota". Eivät siis ole erityisen fyysisiä joten päälle ette voi ajaa, toki kiusallista varmaan koettaa hämärässä erottaa elävästä olennosta. Kuulisin mielelläni lisää jos kokemuksia löytyy ja siis TIETÄVÄT HYVÄÄ ei tarvitse pelätä.

    Äänestä

  • taika kirjoitti:

    M&K lehdessä lukemasi olen kuullut aikoinaan, loppu vain poikkesi tarinastasi niin, että varoittaja oli vanha puu joka kaatui miesten päälle... näitä tarinoita riittää, sen sijaan kiinnostuin näistä "hirvistä", kutsun niitä nimellä EOLH tai EOL, joka on nimitys riimulle mikä kuvaa suojelua ja se kuvataan uroshirvenä. Itse en ole "niitä" nähnyt, mutta ystäväni sekä toinen hänen lapsistaan on havainnut samoja olentoja, ei kuitenkaan autosta käsin, vaan omassa pihassaan. (asuvat hyvin vanhan metsän ympäröimänä)Ne eivät havaitse pihalla liikkuessaan ihmistä, joten voisin olettaa että eivät autoakaan. EOLit siis suojaavat sekä henkeä että ruumista, mutta myöskin varoittavat ongelmista, joten jos näette EOLin sarvet ylösalaisin silloin matkavauhdin tiputtaminen on varmaan paikallaan. Tämä minulla tuli mieleen ja korostan että se on vain minun mielipiteeni sinänsä mielenkiintoiseen ilmiöön. Pihapiirissä EOLit kulkevat hämärän aikaan, kulkureitti ilmeisesti sattuu vaan osumaan ko talon pihapiiristä. Vielä huomioitavaa on se, että kaksi muuta perheenjäsentä ei niitä näe, joten kaikki eivät niitä "erota". Eivät siis ole erityisen fyysisiä joten päälle ette voi ajaa, toki kiusallista varmaan koettaa hämärässä erottaa elävästä olennosta. Kuulisin mielelläni lisää jos kokemuksia löytyy ja siis TIETÄVÄT HYVÄÄ ei tarvitse pelätä.

    Kirjoitin tuon puheenvuoron nimimerkillä taika, joka olikin varattu ja liikun nyt täällä rekisteröityneenä kukkumaijan nimimerkillä, harmi ettei kukaan kiinnostunut jatkamaan keskustelua aiheesta joka itseäni olisi kiinnostanut. No, mikään ei estä minua jatkamasta tätä vaikka yksinpuheluna... saman talon pihapiirin läpi kulkee myös ikiaikasten polku, joihin viittasin edellisessä otsikossa. Kertoisin heistä jos joku haluaa kuulla...

    Äänestä

  • kukkumaija kirjoitti:

    Kirjoitin tuon puheenvuoron nimimerkillä taika, joka olikin varattu ja liikun nyt täällä rekisteröityneenä kukkumaijan nimimerkillä, harmi ettei kukaan kiinnostunut jatkamaan keskustelua aiheesta joka itseäni olisi kiinnostanut. No, mikään ei estä minua jatkamasta tätä vaikka yksinpuheluna... saman talon pihapiirin läpi kulkee myös ikiaikasten polku, joihin viittasin edellisessä otsikossa. Kertoisin heistä jos joku haluaa kuulla...

    no kerro toki, mua ainakin kiinnostaa :)

    Äänestä

  • kukkumaija kirjoitti:

    Kirjoitin tuon puheenvuoron nimimerkillä taika, joka olikin varattu ja liikun nyt täällä rekisteröityneenä kukkumaijan nimimerkillä, harmi ettei kukaan kiinnostunut jatkamaan keskustelua aiheesta joka itseäni olisi kiinnostanut. No, mikään ei estä minua jatkamasta tätä vaikka yksinpuheluna... saman talon pihapiirin läpi kulkee myös ikiaikasten polku, joihin viittasin edellisessä otsikossa. Kertoisin heistä jos joku haluaa kuulla...

    Niinpä niin, kiusallisiahan nämä otukset nimenomaan ovat. Mutta olen itsekin ajatellut, etteivät todellakaan mitenkään vaarallisia vaan paremminkin päinvastoin. Olen jopa joskus miettinyt, että ne saavat ilmestymisellään hiljentämään vauhtia sen verran, että ehkä jossain kauempana hirvi ehtii ylittää tien ennen kuin satun kohdalle. Kuka tietää...

    Mutta kerro toki lisää näistä ikiaikasista...

    Äänestä

  • autoilija kirjoitti:

    Niinpä niin, kiusallisiahan nämä otukset nimenomaan ovat. Mutta olen itsekin ajatellut, etteivät todellakaan mitenkään vaarallisia vaan paremminkin päinvastoin. Olen jopa joskus miettinyt, että ne saavat ilmestymisellään hiljentämään vauhtia sen verran, että ehkä jossain kauempana hirvi ehtii ylittää tien ennen kuin satun kohdalle. Kuka tietää...

    Mutta kerro toki lisää näistä ikiaikasista...

    Siispä, tutustuin ikiaikasiin tämän samaisen ystäväni kautta vuonna -98 kun he rakensivat talon pohjoiseen (paikkakunta pieni, en mainitse nimeltä). Talo on siis uusi, mutta tontti ja seutu melko koskematonta. Maa on perittyä, joten se oli aivan luonnollinen valinta tämän perheen rakennushankkeelle. Jonkin aikaa asuttuaan perheen pää alkoi havaita outoa liikettä pihapiirissään. Ikiaikasten perinteinen kulkureitti ilmeisesti vain sattui kulkemaan pihan reunamilta, eivätkä he "vaivautuneet" muuttamaan tapojaan, sillä vaikka maa kuuluukin talon isännälle, he ovat varmasti "hallinneet" aluetta pitempään, uskomme että ovat olleet siellä paljon ennen meitä. Reitti siis sivuaa pihaa, ei ole tietoa mistä tulevat ja minne menevät, molemmilla suunnilla on pelkkää metsää. Ikiaikasta ei näe jos katsoo suoraan,pitää vilkuilla ikäänkuin "syrjäsilmällä", suoraan katsoessa ne eivät katoa, niitä vaan ei näe, hankala selittää. Niitä näkee suven aikana, ei siis lumentulon jälkeen ennenkuin maa on taas sula. Aurngonpaisteella tai pimeällä niitä ei myöskään ole, (tai ehkä onkin, ei vaan erotettavissa) Parhaiten ne erottaa pilvisenä päivänä. Ikiaikaset kävelevät hieman hitaammin kuin me ihmiset mutta kevyesti siitä huolimatta, että eivät kulje maan pinnalla, vaan jalat katoavat jostain polven ja nilkan välistä maan sisään. Ne näkevät ihmisen, (ehkä yhtä epäselvästi kuin me näemme ne), mutta eivät osoita mitään kiinnostusta talonväkeä kohtaan, saatavat korkeintaan vilkaista ohimennessään. Kuitenkin väistävät tarvittaessa esim. pihalla juoksevia lapsia, siis eivät kulje "läpi". Ystäväni on tarkkaillut heitä vuosia ja uskoo niitä olevan yhteensä ehkä viisi. Koko tänä aikana ainoastaan kerran on eräs heistä pysähtynyt ohikulkeissaan, ystäväni oli silloin portailla tupakalla, mutta silloinkin ikiaikasen huomion kiinnitti joku ihan muu jota tämä jäi katsomaan, ystäväni ei erottanut mitään erityistä. Maasto kohoaa sinne suuntaa minne he menevät ja ystäväni mielestä menevät "maan sisään" Ikiaikanen on ehkä noin 130-140 cm, harmaa, tai olisiko väritön parempi sana, sen pään muoto muistutaa kyljelleen käännettyä ruutusalmiakkia, tavallaan nelisakaraisen tähden muotoinen, olemus hyvin levollinen ja ruumiinrakenne samanlainen kuin meillä. Muutama heidän vieraistaan on nähnyt niitä, eivät läheskään kaikki, minäkin olen istunut "väijyssä" tuntikausia ilman tulosta, joskaan ystävänikään ei niitä silloin ole huomannut. Eivät "ravaa" jatkuvasti edestakaisin, mutta lähes viikottain kuitenkin ja mielenkiintoista on sekin että kulkusuunta on aina sama. Ystävääni ne eivät mitenkään häiritse, elävät rauhaisaa rinnakkaiseloa.

    Äänestä

  • kukkumaija kirjoitti:

    Siispä, tutustuin ikiaikasiin tämän samaisen ystäväni kautta vuonna -98 kun he rakensivat talon pohjoiseen (paikkakunta pieni, en mainitse nimeltä). Talo on siis uusi, mutta tontti ja seutu melko koskematonta. Maa on perittyä, joten se oli aivan luonnollinen valinta tämän perheen rakennushankkeelle. Jonkin aikaa asuttuaan perheen pää alkoi havaita outoa liikettä pihapiirissään. Ikiaikasten perinteinen kulkureitti ilmeisesti vain sattui kulkemaan pihan reunamilta, eivätkä he "vaivautuneet" muuttamaan tapojaan, sillä vaikka maa kuuluukin talon isännälle, he ovat varmasti "hallinneet" aluetta pitempään, uskomme että ovat olleet siellä paljon ennen meitä. Reitti siis sivuaa pihaa, ei ole tietoa mistä tulevat ja minne menevät, molemmilla suunnilla on pelkkää metsää. Ikiaikasta ei näe jos katsoo suoraan,pitää vilkuilla ikäänkuin "syrjäsilmällä", suoraan katsoessa ne eivät katoa, niitä vaan ei näe, hankala selittää. Niitä näkee suven aikana, ei siis lumentulon jälkeen ennenkuin maa on taas sula. Aurngonpaisteella tai pimeällä niitä ei myöskään ole, (tai ehkä onkin, ei vaan erotettavissa) Parhaiten ne erottaa pilvisenä päivänä. Ikiaikaset kävelevät hieman hitaammin kuin me ihmiset mutta kevyesti siitä huolimatta, että eivät kulje maan pinnalla, vaan jalat katoavat jostain polven ja nilkan välistä maan sisään. Ne näkevät ihmisen, (ehkä yhtä epäselvästi kuin me näemme ne), mutta eivät osoita mitään kiinnostusta talonväkeä kohtaan, saatavat korkeintaan vilkaista ohimennessään. Kuitenkin väistävät tarvittaessa esim. pihalla juoksevia lapsia, siis eivät kulje "läpi". Ystäväni on tarkkaillut heitä vuosia ja uskoo niitä olevan yhteensä ehkä viisi. Koko tänä aikana ainoastaan kerran on eräs heistä pysähtynyt ohikulkeissaan, ystäväni oli silloin portailla tupakalla, mutta silloinkin ikiaikasen huomion kiinnitti joku ihan muu jota tämä jäi katsomaan, ystäväni ei erottanut mitään erityistä. Maasto kohoaa sinne suuntaa minne he menevät ja ystäväni mielestä menevät "maan sisään" Ikiaikanen on ehkä noin 130-140 cm, harmaa, tai olisiko väritön parempi sana, sen pään muoto muistutaa kyljelleen käännettyä ruutusalmiakkia, tavallaan nelisakaraisen tähden muotoinen, olemus hyvin levollinen ja ruumiinrakenne samanlainen kuin meillä. Muutama heidän vieraistaan on nähnyt niitä, eivät läheskään kaikki, minäkin olen istunut "väijyssä" tuntikausia ilman tulosta, joskaan ystävänikään ei niitä silloin ole huomannut. Eivät "ravaa" jatkuvasti edestakaisin, mutta lähes viikottain kuitenkin ja mielenkiintoista on sekin että kulkusuunta on aina sama. Ystävääni ne eivät mitenkään häiritse, elävät rauhaisaa rinnakkaiseloa.

    Hei!

    Luin juttuasi ikiaikaisista ja tuli mieleeni, että meillä on kesämökki Pohjois-Karjalassa, on äitini ja hänen sisariensa entinen kotitalo. Tämän mökin pihalla on suuri vanha kuusi, mutta metsät ympäriltä on harvennettu. Olisiko mahdollista, että sielläkin olisi Ikiaikaisia? Jos sinulla on muita vinkkejä, kun nuo mainitsemasi, Ikiaikaisten havaitsemiseen niin voisitko laittaa viestiä heidi.raty@suomi24. Kiitos.

    Äänestä

  • kukkumaija kirjoitti:

    Siispä, tutustuin ikiaikasiin tämän samaisen ystäväni kautta vuonna -98 kun he rakensivat talon pohjoiseen (paikkakunta pieni, en mainitse nimeltä). Talo on siis uusi, mutta tontti ja seutu melko koskematonta. Maa on perittyä, joten se oli aivan luonnollinen valinta tämän perheen rakennushankkeelle. Jonkin aikaa asuttuaan perheen pää alkoi havaita outoa liikettä pihapiirissään. Ikiaikasten perinteinen kulkureitti ilmeisesti vain sattui kulkemaan pihan reunamilta, eivätkä he "vaivautuneet" muuttamaan tapojaan, sillä vaikka maa kuuluukin talon isännälle, he ovat varmasti "hallinneet" aluetta pitempään, uskomme että ovat olleet siellä paljon ennen meitä. Reitti siis sivuaa pihaa, ei ole tietoa mistä tulevat ja minne menevät, molemmilla suunnilla on pelkkää metsää. Ikiaikasta ei näe jos katsoo suoraan,pitää vilkuilla ikäänkuin "syrjäsilmällä", suoraan katsoessa ne eivät katoa, niitä vaan ei näe, hankala selittää. Niitä näkee suven aikana, ei siis lumentulon jälkeen ennenkuin maa on taas sula. Aurngonpaisteella tai pimeällä niitä ei myöskään ole, (tai ehkä onkin, ei vaan erotettavissa) Parhaiten ne erottaa pilvisenä päivänä. Ikiaikaset kävelevät hieman hitaammin kuin me ihmiset mutta kevyesti siitä huolimatta, että eivät kulje maan pinnalla, vaan jalat katoavat jostain polven ja nilkan välistä maan sisään. Ne näkevät ihmisen, (ehkä yhtä epäselvästi kuin me näemme ne), mutta eivät osoita mitään kiinnostusta talonväkeä kohtaan, saatavat korkeintaan vilkaista ohimennessään. Kuitenkin väistävät tarvittaessa esim. pihalla juoksevia lapsia, siis eivät kulje "läpi". Ystäväni on tarkkaillut heitä vuosia ja uskoo niitä olevan yhteensä ehkä viisi. Koko tänä aikana ainoastaan kerran on eräs heistä pysähtynyt ohikulkeissaan, ystäväni oli silloin portailla tupakalla, mutta silloinkin ikiaikasen huomion kiinnitti joku ihan muu jota tämä jäi katsomaan, ystäväni ei erottanut mitään erityistä. Maasto kohoaa sinne suuntaa minne he menevät ja ystäväni mielestä menevät "maan sisään" Ikiaikanen on ehkä noin 130-140 cm, harmaa, tai olisiko väritön parempi sana, sen pään muoto muistutaa kyljelleen käännettyä ruutusalmiakkia, tavallaan nelisakaraisen tähden muotoinen, olemus hyvin levollinen ja ruumiinrakenne samanlainen kuin meillä. Muutama heidän vieraistaan on nähnyt niitä, eivät läheskään kaikki, minäkin olen istunut "väijyssä" tuntikausia ilman tulosta, joskaan ystävänikään ei niitä silloin ole huomannut. Eivät "ravaa" jatkuvasti edestakaisin, mutta lähes viikottain kuitenkin ja mielenkiintoista on sekin että kulkusuunta on aina sama. Ystävääni ne eivät mitenkään häiritse, elävät rauhaisaa rinnakkaiseloa.

    Siis eikö tuo ole aika utopiaa?

    Jos nyt yliluonnollisista tapauksista puhutaan, ehkä olen sellaisen kerran saattanut kohdata mutta muuten...

    Äänestä

  • Dave_From_Sheffield kirjoitti:

    Siis eikö tuo ole aika utopiaa?

    Jos nyt yliluonnollisista tapauksista puhutaan, ehkä olen sellaisen kerran saattanut kohdata mutta muuten...

    meneppäs kuule kaveri lukeen vaikka ne sata muuta tarinaa jossa rapisee nurkissa ja joku koputtaa, oijoi!! Tää aihe yks harvoista josson jotain muutaki ku samaa lärinää ku kaikissa muissaki. Jos tää on mielestäs yliluonnollista niin siitä vaan! Siinäkö menee utopian raja että jotain näkyy eikä vaan kuulu? Jään odottaan lisää... mutten sulta Dave

    Äänestä

  • kiinnostaako... kirjoitti:

    meneppäs kuule kaveri lukeen vaikka ne sata muuta tarinaa jossa rapisee nurkissa ja joku koputtaa, oijoi!! Tää aihe yks harvoista josson jotain muutaki ku samaa lärinää ku kaikissa muissaki. Jos tää on mielestäs yliluonnollista niin siitä vaan! Siinäkö menee utopian raja että jotain näkyy eikä vaan kuulu? Jään odottaan lisää... mutten sulta Dave

    ...jopas nyt oli negatiivinen asenne. Kyllähän se ihan mielenkiintoiselta vaikutti mutta hm... onko miten paljon perää sitten? Yllättävän moni kertoo paranormaaleja tarinoita ja taas on monia, jotka eivät usko tällaisiin...

    Ja vinkkinä, että koitahan nyt ehostaa kirjoituksesi ulkoasua jonkin verran...

    Äänestä

  • kukkumaija kirjoitti:

    Siispä, tutustuin ikiaikasiin tämän samaisen ystäväni kautta vuonna -98 kun he rakensivat talon pohjoiseen (paikkakunta pieni, en mainitse nimeltä). Talo on siis uusi, mutta tontti ja seutu melko koskematonta. Maa on perittyä, joten se oli aivan luonnollinen valinta tämän perheen rakennushankkeelle. Jonkin aikaa asuttuaan perheen pää alkoi havaita outoa liikettä pihapiirissään. Ikiaikasten perinteinen kulkureitti ilmeisesti vain sattui kulkemaan pihan reunamilta, eivätkä he "vaivautuneet" muuttamaan tapojaan, sillä vaikka maa kuuluukin talon isännälle, he ovat varmasti "hallinneet" aluetta pitempään, uskomme että ovat olleet siellä paljon ennen meitä. Reitti siis sivuaa pihaa, ei ole tietoa mistä tulevat ja minne menevät, molemmilla suunnilla on pelkkää metsää. Ikiaikasta ei näe jos katsoo suoraan,pitää vilkuilla ikäänkuin "syrjäsilmällä", suoraan katsoessa ne eivät katoa, niitä vaan ei näe, hankala selittää. Niitä näkee suven aikana, ei siis lumentulon jälkeen ennenkuin maa on taas sula. Aurngonpaisteella tai pimeällä niitä ei myöskään ole, (tai ehkä onkin, ei vaan erotettavissa) Parhaiten ne erottaa pilvisenä päivänä. Ikiaikaset kävelevät hieman hitaammin kuin me ihmiset mutta kevyesti siitä huolimatta, että eivät kulje maan pinnalla, vaan jalat katoavat jostain polven ja nilkan välistä maan sisään. Ne näkevät ihmisen, (ehkä yhtä epäselvästi kuin me näemme ne), mutta eivät osoita mitään kiinnostusta talonväkeä kohtaan, saatavat korkeintaan vilkaista ohimennessään. Kuitenkin väistävät tarvittaessa esim. pihalla juoksevia lapsia, siis eivät kulje "läpi". Ystäväni on tarkkaillut heitä vuosia ja uskoo niitä olevan yhteensä ehkä viisi. Koko tänä aikana ainoastaan kerran on eräs heistä pysähtynyt ohikulkeissaan, ystäväni oli silloin portailla tupakalla, mutta silloinkin ikiaikasen huomion kiinnitti joku ihan muu jota tämä jäi katsomaan, ystäväni ei erottanut mitään erityistä. Maasto kohoaa sinne suuntaa minne he menevät ja ystäväni mielestä menevät "maan sisään" Ikiaikanen on ehkä noin 130-140 cm, harmaa, tai olisiko väritön parempi sana, sen pään muoto muistutaa kyljelleen käännettyä ruutusalmiakkia, tavallaan nelisakaraisen tähden muotoinen, olemus hyvin levollinen ja ruumiinrakenne samanlainen kuin meillä. Muutama heidän vieraistaan on nähnyt niitä, eivät läheskään kaikki, minäkin olen istunut "väijyssä" tuntikausia ilman tulosta, joskaan ystävänikään ei niitä silloin ole huomannut. Eivät "ravaa" jatkuvasti edestakaisin, mutta lähes viikottain kuitenkin ja mielenkiintoista on sekin että kulkusuunta on aina sama. Ystävääni ne eivät mitenkään häiritse, elävät rauhaisaa rinnakkaiseloa.

    Aika kiinnostava juttu.
    Mutta miten nämä "ikiaikaiset" suhtautuu kameroihin, onko niistä mahdollista saada kuvaa?

    Vai onko kukaan yrittänyt?

    Äänestä

  • HeidiR kirjoitti:

    Hei!

    Luin juttuasi ikiaikaisista ja tuli mieleeni, että meillä on kesämökki Pohjois-Karjalassa, on äitini ja hänen sisariensa entinen kotitalo. Tämän mökin pihalla on suuri vanha kuusi, mutta metsät ympäriltä on harvennettu. Olisiko mahdollista, että sielläkin olisi Ikiaikaisia? Jos sinulla on muita vinkkejä, kun nuo mainitsemasi, Ikiaikaisten havaitsemiseen niin voisitko laittaa viestiä heidi.raty@suomi24. Kiitos.

    samaa mieltä D:n kanssa , suotta hermostut, jokaisella oikeus mielipiteeseen... Niin, paljon olen minäkin ikiaikasista kysellyt mutten ole huomannut tuota valokuva-asiaa tiedustella, otan puhelun viikonloppuna ja selvitän asian. Vaikea sanoa missäpäin Suomea he liikkuvat, maaston pitänee ainakin olla samantapainen kuin ylläolevassa, (tuskin kadulla vastaan tulevat). Minäkin olen odottanut innolla, että joku raportoisi vastaavasta, laittakaa rohkeasti tietoa jos on. Siitä kuvaamisesta vielä, häiriintyvätköhan he jos yrittäisi kuvata... toisaalta kun salamavaloakaan tuskin tarvitsisi (tietoni valokuvaamisesta ovat olemattomat),niin huomaisivatko edes. No, kuten sanoin otan selvää.

    Äänestä

  • kukkumaija kirjoitti:

    Siispä, tutustuin ikiaikasiin tämän samaisen ystäväni kautta vuonna -98 kun he rakensivat talon pohjoiseen (paikkakunta pieni, en mainitse nimeltä). Talo on siis uusi, mutta tontti ja seutu melko koskematonta. Maa on perittyä, joten se oli aivan luonnollinen valinta tämän perheen rakennushankkeelle. Jonkin aikaa asuttuaan perheen pää alkoi havaita outoa liikettä pihapiirissään. Ikiaikasten perinteinen kulkureitti ilmeisesti vain sattui kulkemaan pihan reunamilta, eivätkä he "vaivautuneet" muuttamaan tapojaan, sillä vaikka maa kuuluukin talon isännälle, he ovat varmasti "hallinneet" aluetta pitempään, uskomme että ovat olleet siellä paljon ennen meitä. Reitti siis sivuaa pihaa, ei ole tietoa mistä tulevat ja minne menevät, molemmilla suunnilla on pelkkää metsää. Ikiaikasta ei näe jos katsoo suoraan,pitää vilkuilla ikäänkuin "syrjäsilmällä", suoraan katsoessa ne eivät katoa, niitä vaan ei näe, hankala selittää. Niitä näkee suven aikana, ei siis lumentulon jälkeen ennenkuin maa on taas sula. Aurngonpaisteella tai pimeällä niitä ei myöskään ole, (tai ehkä onkin, ei vaan erotettavissa) Parhaiten ne erottaa pilvisenä päivänä. Ikiaikaset kävelevät hieman hitaammin kuin me ihmiset mutta kevyesti siitä huolimatta, että eivät kulje maan pinnalla, vaan jalat katoavat jostain polven ja nilkan välistä maan sisään. Ne näkevät ihmisen, (ehkä yhtä epäselvästi kuin me näemme ne), mutta eivät osoita mitään kiinnostusta talonväkeä kohtaan, saatavat korkeintaan vilkaista ohimennessään. Kuitenkin väistävät tarvittaessa esim. pihalla juoksevia lapsia, siis eivät kulje "läpi". Ystäväni on tarkkaillut heitä vuosia ja uskoo niitä olevan yhteensä ehkä viisi. Koko tänä aikana ainoastaan kerran on eräs heistä pysähtynyt ohikulkeissaan, ystäväni oli silloin portailla tupakalla, mutta silloinkin ikiaikasen huomion kiinnitti joku ihan muu jota tämä jäi katsomaan, ystäväni ei erottanut mitään erityistä. Maasto kohoaa sinne suuntaa minne he menevät ja ystäväni mielestä menevät "maan sisään" Ikiaikanen on ehkä noin 130-140 cm, harmaa, tai olisiko väritön parempi sana, sen pään muoto muistutaa kyljelleen käännettyä ruutusalmiakkia, tavallaan nelisakaraisen tähden muotoinen, olemus hyvin levollinen ja ruumiinrakenne samanlainen kuin meillä. Muutama heidän vieraistaan on nähnyt niitä, eivät läheskään kaikki, minäkin olen istunut "väijyssä" tuntikausia ilman tulosta, joskaan ystävänikään ei niitä silloin ole huomannut. Eivät "ravaa" jatkuvasti edestakaisin, mutta lähes viikottain kuitenkin ja mielenkiintoista on sekin että kulkusuunta on aina sama. Ystävääni ne eivät mitenkään häiritse, elävät rauhaisaa rinnakkaiseloa.

    Onko tämä "ikiaikainen" kenties sama kuin maahinen.

    Äänestä

  • Amerest kirjoitti:

    Aika kiinnostava juttu.
    Mutta miten nämä "ikiaikaiset" suhtautuu kameroihin, onko niistä mahdollista saada kuvaa?

    Vai onko kukaan yrittänyt?

    Kävimpä taas keskustelua "pihapiiriläisistä" ystäväni kanssa. Ei ole yritetty kuvata, enkä oikein osannut perustella hänelle miksi pitäisikään. Siihenkään onko kysymys maahisista en osaa vastata, minulla kun ei taas niistä ole mitään kokemusta, jos jollakulla on, antaapa tulla niin otetaan sitten kantaa. Toivotan autoilijalle turvallisia ajokilometrejä jatkossa, kiitän mielenkiinnostanne, palaamme asiaan myöhemmin samalla otsikolla jos aihetta ilmenee...

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


autoilija kirjoitti:

Olen usein myöhään yöllä autoillessani nähnyt (tai pikemminkin havainnut) omituisia olentoja tien reunassa. Näin tapahtuu varsinkin maanteiden pitkillä metsäosuuksilla. Metsän reunasta irrottautuu hahmo, joka selvästi alkaa ylittää tietä. Hahmo ei ole ihmistä muistuttava, pikemminkin eläimen kaltainen (jos sellainenkaan). Painan jarrua väistääkseni otusta, joka katoaa heti. Se ei palaa takaisin metsään, vaan yksinkertaisesti katoaa ilmaan.

Näin on tapahtunut jo useita kertoja ja alan vähitellen kyllästyä "kummituksiin". En enää yritäkään väistää niitä. Tämä tietenkin voi johtaa onnettomuuteen, jos lopulta pidän oikeaa hirveäkin näkynä. Hahmot nimittäin ovat kuin eläviä olentoja. Ainoa mikä ne erottaa oikeista eläimistä/ihmisistä on juuri tuo haihtuminen ilmaan sekä ulkonäkö: ne ovat kuin karkeita pilapiirroksia elävistä olennoista. Kuitenkaan sitä ei heti huomaa 100km/h vauhdissa...

Olen nyt alkanut miettiä, ovatko hahmot jonkinlaisia kummituksia. Ainakin siten minä niitä nimittäisin. Vai onko kyseessä vain pimeän yön aiheuttama näköharha? Mielipiteitä?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu