Tuli tässä mieleen, näin itse aikuisena kirkosta eronneena yksi asia.. Miksi haluatte kastaa lapsenne ev.lut kirkon jäseniksi? Miksi ette anna heille itse mhdollisuutta valita kirkkoaan?
Tämä meidän suomalaisten ev.lut. perinteemme että lapset liitettään kirkkoon parin kuukauden ikäisenä ei mielestäni ole järkevä. Monissa vapaissa suunnissa(esim. helluntailaisuus) lapsi saa ottaa kasteen siinä vaiheessa kun tuntee olevansa siihen valmis, monet vasta aikuisena. Kun lapsi liitetään kirkkoon hän on sen jäsen 18 vuotta ennenkuin voi pelkästään omalla luvallaan erota siitä. Aika rankkaa jos tuohon kahdeksaantoista vuoteen mahtuu vain epäuskoa jumalaan mutta kirkkoon on kuuluttava ja uskontotunneilla käytävä.
Miksei lapsi voi ottaa jessusta vastaan ja liittyä kirkkoon silloin kun hän itse haluaa? JA ennenkaikke akokee olevansa valmis siihen ja tietää asiasta jotakin! Ala-asteen uskontotunnit on täynnä propagandaa siitä miten tämä meidän evlut on ainoa oikea. Eihän lapsi saa ikinä edes mahdollisuutta valita tietään.
Tämä on minun mielipiteeni. 15 vuotiaana jouduin käymään rippikoulun mutta kieltäydyin ehtoollisesta. Näin ollen en ole käynyt rippikoulua, mutta avsta 18 vuotiaana sain erota kirkosta. Olin siis siihen asti väkisin sidottuna laitokseen josta n päässyt irti vaikka olisin mahdollisesti halunnut jotakin ihan muuta.
Tämä meidän suomalaisten ev.lut. perinteemme että lapset liitettään kirkkoon parin kuukauden ikäisenä ei mielestäni ole järkevä. Monissa vapaissa suunnissa(esim. helluntailaisuus) lapsi saa ottaa kasteen siinä vaiheessa kun tuntee olevansa siihen valmis, monet vasta aikuisena. Kun lapsi liitetään kirkkoon hän on sen jäsen 18 vuotta ennenkuin voi pelkästään omalla luvallaan erota siitä. Aika rankkaa jos tuohon kahdeksaantoista vuoteen mahtuu vain epäuskoa jumalaan mutta kirkkoon on kuuluttava ja uskontotunneilla käytävä.
Miksei lapsi voi ottaa jessusta vastaan ja liittyä kirkkoon silloin kun hän itse haluaa? JA ennenkaikke akokee olevansa valmis siihen ja tietää asiasta jotakin! Ala-asteen uskontotunnit on täynnä propagandaa siitä miten tämä meidän evlut on ainoa oikea. Eihän lapsi saa ikinä edes mahdollisuutta valita tietään.
Tämä on minun mielipiteeni. 15 vuotiaana jouduin käymään rippikoulun mutta kieltäydyin ehtoollisesta. Näin ollen en ole käynyt rippikoulua, mutta avsta 18 vuotiaana sain erota kirkosta. Olin siis siihen asti väkisin sidottuna laitokseen josta n päässyt irti vaikka olisin mahdollisesti halunnut jotakin ihan muuta.
Vastaukset 15
Vanhimmat
PENNUT KASTETAAN KOSKA NIIN KUULUU TEHDÄ JOS NE HALUU NIIN NEHÄ SAAVAT SITTE AIKUISINA EROTA JA LIITTYY VAIKKA SITTEN HELVETIN ENKELIIN.PERKELE TOMMOSET NIUHOVITTUPÄÄT RAIVOSTUTTAA SAATANA!!!
Siinäpä paljon mukavaa ja asiallista tekstiä näin aamutuimaan.
Lasten kastaminen on perinne, kyllä, mutta suomalaisten usko ei ole enää yhtä kuvaa kuin menneinä sotavuosina. Uskonnon tarkoitus elämässä ei enää niin suuri.
Lisäksi ihmiset ovat viisaampia kuin ennen, ja on selvää etteivät kaikki enää voi olla niin tyhmiä että uskoisivat jumalaan.
No juu, eipä ollut kovinkaan asialista. Kaipasin kuitenkin itsekin asiallisia mielipiteitä.
Vai ovat ihmiset viisaampia kuin ennen.. Ja mihin perustat tämän väitteesi? Tekniikka ja tiede on toki edistynyt huimasti sotavuosista, mutta onko se tehnyt meistä viisaampia?! Miksi ylipäätään ihminen, joka pitää uskoa Jumalaan tyhmyytenä pohtii tällasia asioita..
Pääsyy kuitenkin siihen, että suurin osa ihmisistä edelleen kastaa lapsensa on se, että satutaan kuulumaan kristittyyn maahan, joskin hyvin maallistuneeseen sellaseen. Ei olla muslimimaassa ei. Sekä edelleen löytyy paljon ihmisiä, jotka kastavat lapsensa, koska ne tulevat samalla Jumalan omiksi.
Niin, sait kyllä tosi asiattoman vastauksen heti alkuun mutta lähdit sitten siihen matkaan... Ei kannattaisi alentua samalle tasolle. Sinulle ensiksi vastaaja oli varmaan lähinnä kännissä tai lapsi tai jotain, tämä kun on nimetöntä.
No joo siis halusin vain kommentoida siihen sinun uskovaiset ovat tyhmiä-repliikkiisi, vaikka itsekin myönsit sen olevan hieman.. asiattoman puoleinen. En siis sano, että et saa olla sitä mieltä. Onhan meillä kaikilla oikeus mielipiteeseen, jopa hänellä joka sinulle ensiksi vastasi.
Sanon vain, että en allekirjoita asiaasi yhtään. Vähemmät henkiset lahjat eivät ole edellytys uskolle. (Myönnän kyllä, että jotkut tyhmät ihmiset uskovat Jumalaan - samoin kuin jotkut tyhmät ihmiset uskovat tieteeseen, siis tieteisuskoksi sanon tätä - mutta ei kai älynlahjat näiden kummankaan osapuolen uskoa turhenna, sinänsä?)
Kaikki me emme ole niin tyhmiä kuin jotkut, mutta kovin viisasta meistä ei taida hevin löytyäkään. Viisaus ja tiedostaminen kulkevat mielestäni paremmin käsi kädessä kuin älykkyys ja tiede.
Tiedettäkin kun voi tehdä nykyään lähes kuka tahansa, kun opiskelu ei ole enää rahasta kiinni useimmiten. Ainakin itse olin yliopistolla hyvin pettynyt siihen tasoon, minkälaisia ihmisiä siellä oli. Pinnallisia kanoja ja besserwissereitä. Mutta mutta... olinhan siellä minäkin, aivan, joten lähinnä vain turhat luulot itsestäni ja älykkyydestäni karisivat :( Ihan terveellistä!
Nykyään jo hyvin monille ihmisille on onneksi päivänselvää yksi perusasia. Nimittäin se, että usko ja tietäminen/tiede eivät ole verrannollisia asioita.
Jos nyt puhutaan vaikkapa elämän synnystä. En minä eikä valtaosakaan kristityistä, siis Jeesukseen uskovista kirkon jäsenistä, ajattele - vaikkakin sellaisia kristittyjä on - että Jumala loi todella seitsemässä päivässä kaiken ja juuri niin kuin Raamatun alkulehdillä on. Ei tod!
Valmistuin parhain arvosanoin, luen mielelläni tiedelehtiä tullakseni tietoiseksi siitä, mitä tiede on saavuttanut milläkin saralla - seuraan kaikella tavalla tätä maailmaa. Silti yhtä aikaa uskon Jumalaan. Ja meitä on muitakin.
Jeesuksen mainitsema hengellisesti köyhien autuus ei todellakaan tarkoita, että pitäisi olla erityisellä tavalla "henkisesti köyhä" siis tyhmä saati idiootti tai ainakin ns. vähemmän tiedostava ihminen ollaakseen kristitty tai uskova ylipäätään, nykypäivänä.
Minun maailmaani kristittynä vain sattuu mahtumaan jokin yli minun itseni. Se heijastuu sitten kaikkialle. En ole tarpeeksi ylimielinen ollakseni itse esim. oman etiikkani mittapuu. Elän koko ajan, ja voit uskoa, etten aina haluaisi, Jumalan edessä.
Uskon ihmeisiinkin, tai lähinnä siihen, että Jumala halutessaan voi aikaansaada ihmeen, mutta tiedän niiden olevan valtavan harvinaisia. Minulla on itselläni sairaus tai oireyhtymä, jota ei voi parantaa lääketieteen keinoin, vielä, mutta en kulje esirukoilijalta toiselle rukoilemassa ihmettä. En ajattele, että Jumala tarvisi tällaista välittäjää. Rukoilen, milloin rukoilen, mutta ajattelen sen olevan enemmän minua sillä hetkellä hoitava asia kuin että Jumalalle tarvitsisi erikseen ladella, kertoa ja vaatia häntä toimimaan tahtomallani tavalla.. En osaa ehkä selittää tätä(kään) tarpeeksi hyvin.
Minulle Raamattu on tärkeä kirja ja siellä on valtavasti viisautta elämänohjeeksi itselleni, mutta en usko Raamattuun vaan Jumalaan - siis en usko siihen kirjaan kirjain kirjaimelta ja sana sanalta. En siis edusta sanainspiraatio-oppia, mutta eipä pääosin muukaan kirkkoväki.
Mutta uskon siihen, että siinä kirjassa on valtavasti rikkautta ja tasoja, jos vain haluaa nähdä ja että sen kaiken takana meidän maailmallemme on Rakkaus ja sanon sitä Jumalaksi.
Niin, uskon ehkä siksi, että en vain pysty näkemään tätä maailmaa ja meitä ihmisiä siinä ilman Jumalaa. Ehkä en pysty näkemään sitä siksi, että en kestäisi sitä psyykkisesti. Ei mikään mahdoton ajatus. Mutta vaikka Jumalan olemassaolo olisikin minulle psykologinen kainalosauva, tukikeppi (Freudin ajatus), se sinänsä ei merkitsisi mitään Jumalan olemassaolon totuusarvolle. Hänhän on tai ei ole, ja ihan suvereenisti riippumatta siitä, miten minä koen.
Lapsikasteesta sen verran, että kristinuskossa hyvin olennaista on nimenomaan se, että me emme pysty itse valitsemaan... aikuisenakaan. Emme pysty "ryhdistäytymään", "elämään hyvin" tai "riittämään itse", "tekemään parannusta" tai jopa "uudestisyntymään" omillamme, itse vain kättä nostaen tai väkijoukon eteen mennen, siis ihan ilman armoa/Jumalan rakkautta, vaan että Jumala valitsee meidät.
Kukaan meistä ei yksinkertaisesti voi, vaikka tahtoisikin, valita Jeesusta, niin kuin helluntalaisista taisit kertoakin esimerkin. Että lapsi voisi sitten aikuistuessaan valita. Jumalaa ei voi valita tai luulee liikoja itsestään. Jos minä valitsisin Jumalan niin olisi tämä aika heikoilla.
Kyllä se niin on että Hän on valinnut ja yhä joka päivä valitsee ja kantaa eteenpäin. Omissa käsissä jos olisi usko niin ei hyvä, varsinkin kun pidemmällä aikavälillä omassa elämässä Jumala on asettanut palikat juuri niin miten EN olisi halunnut. Mutta sopeutua täytyy...
Uskonnon puolestaan voi valita ihan vapaasti, ehkä jumaliakin, mutta ei Jumalaa. Siis jos oletetaan tässä, että Hän todella on. Tai sitten Jumala ei ole samalla tavalla Pyhä ja Kaikkivaltias, kirjoitettu isolla.
Sitä, että me emme voi vaikka haluaisimme, on syntiinlankeemus (ei tarvitse välttämättä ajatella niitä kahta ihmistä siellä puutarhassa ja niitä Jumalan askelia jotka siellä kuuluivat...) ja siihen meidän kyvyttömyyteemme rakastaa tarvitaan armo ja Jumalan vastaantulo.
Eikä se rakkaus sittenkään meistä huokuen esiin tule vaan kyllä elämässä on vain riiputtava armossa. Ei "uskoontulo" tai "Jumalan valitseminen" tai aikuiskaste tee meistä ihmisinä sen kummoisempia. Kyllä meille on sama risti, ihan jokaista varten eikä siinä ole sijaa millekään omalle, jollekin hyville teoille tai muille ansioille.. Ei ole omassa voimassa tehdä parannusta tai kannata harrastaa muutakaan hurskastelua. Sillä ei pitkälle pötki.
Lapsikasteessa siis kristityt vanhemmat toivovat, tai ainakin minä toivoisin jos voisin saada lapsia, että kasteessa Jumala ottaa tämän pienen omakseen ja solmii hänen kanssaan hyvän omantunnon liiton.
Että tapahtui mitä tahansa lapsen elämän matkalla, hän on aina, oli sitten hengellisesti kuinka kaukana tahansa, Jumalan oma ja voi aina luottaa, että Jumala tulee vastaan. Sinänsä en ymmärrä ajatustasi siitä, että miksi lapsikaste, koska ei se varmaankaan haitaksi ole kellekään, että tällainen lahja on pyydetty lapselle.
Kenenkään ei tarvitse käydä rippikoulua, kirkon puolesta. Kyllä sinne itse ilmoittaudutaan. Jos ei tahdo käydä, niin ei käy. Jos tahtoo käydä, mutta ei tahdo ehtoollista eikä konfirmaatiota, niin ei sitten käy ehtoollisella eikä tule konfirmaatioon. Rippikoulun voi käydä ilman niitäkin. Turha on ylipäätään kirkkoa syyttää, jos esim. omat vanhemmat ja suku odottavat kovasti niitä rippijuhlia ja itse tahtoo lahjoja ja olla niin kuin kaverit. Se on ihan oma valinta.
Toinen asia on tietysti taloudelliset seuraamukset pienen kirkollisveron (sanon aivan tahallaan.. :)) muodossa. Nimittäin Raamattuhan puhuu tulojemme kymmenyksistä ja me maksamme jotakin 1-2/100, asuinpaikastamme riippuen. No tuskin 2% on missään vielä.
MUTTA eihän nämä tietääkseni koske seurakuntalaista kuin vasta sitten, kun hänellä on tietty määrä tuloja. Ei siis lasta eikä nuorta, joka ei tienaa.. Eikä vanhemmilta oteta sen enempää kirkollisveroa sen mukaan, montako lasta on ja käyttää esim. kirkon kerhopalveluja tms.
(myönnän että yritysten asema on kinkkinen ja voisi olla reilumpikin kohtelu mutta se ei nyt liity lapsikasteeseen)
Ja nyt päästäisiin siihen, mitä kaikkea kirkollisverolla SAA, mutta se on taas jo eri juttu ;) Jutellaan..
Tällaisia mielipiteitä, ihan omiani vain ja toivottavasti tarpeeksi asiallisesti.
Sullahan tuo elämänkatsomus tuntuu olevan varsin laajamielinen, jo pelkästään tuon verbaliikan suoltamisen puolesta. Toivotan sulle onnea ja menestystä, kun ei kerta oma riitä. Lapsemme syntyy (toivottavasti reippaana ja terveenä) 11.3.2005 ja hän itse saa valita uskontokuntansa, mikäli kokee sen hänelle omakseen. nim. nimiäiset meillä
emme kastaneet lastamme. Itse kuulun vielä kirkkoon mutta aikomus on siitä erota.. viimeksi olen kirkossa käynyt kun pääsin ripiltä 9v. sitten.. Mieheni kuuluu eri uskontoon kuin minä. Tulevat seuraavat lapset jätämme myös kastamatta, saavat itse sitten liittyä mihin haluavat jos haluavat.
kasteta tulevaa lastamme.
Minä ja mieheni emme kuulu kirkkoon, joten on luontevaa että lapsemme nimi ilmoitetaan rekisteriin ja jos pidämme, pidämme 'nimiäiset'.
Olemme sitä mieltä että lapsi kasvettuaan aikuiseksi voi sitten itse valita mihin uskoo, tai uskooko yhtään mihinkään.
Olen kanssasi eri mieltä. Kasteessa lapsi otetaan seurakunnan jäseneksi. Hän kuuluu ev.lut. yhteisöön ja hänellä on siellä oma tärkeä roolinsa.
Sinulla on oikeus mielipiteeseesi, minulla omaani. Piste.
PS Ala-asteen uskonto on tänään erilaista kuin sinun lapsuudessasi.
on niitä muitakin uskontoja kuin ev. lut. ite kuulun siihen, mies on ortodoksi. lapsi myöskin kastetaan ortodoksiksi, vaikkei kumpikaan meistä oo mitenkää uskonnollinen.eli sehän on iha sama onko lapsi minkä kirkon jäsen tahansa, eikä ne maksut nyt oo kenenkää kukkarost niin isot ettei vois kirkkoon kuulua. ja se on vanhempien päätös kastaako vaiko ei, ja loppujen lopuks lapset on tasan tarkkaan ainakin 18 vuotiaaks asti riippuvaisia vanhemmistaan!!!! sano kuka mitä tahansa mut niin totta se vaan on. ja vielä siitäki niin kauan ku vanhemmis henki pihisee!!!!! et kastakaa lapsenne uskontoon ku uskontoon, kunhan se tuntuu oikealta.
Harmaan massan ajattelemattomuutta jälleen. Itse en kuulu kirkkoon monestakaan syystä, mutta tuo verotuspuoli nousee monilla ensimmäisenä mieleen ja on muiden syiden muassa _oikeasti hyvä syy_ erota kirkosta. Vaikka minun talouteni ei siihen reilun prosentin verotukseen kaatuisikaan, niin pitkässä juoksussa tulisin maksaneeksi kirkolle melkoisia summia palveluista, joita en tarvitse ja väittämistä, joihin en usko. Vielä kun Suomi on näiden tapakristittyjen luvattu maa, niin näiden ajattelemattomien kirkollisveron maksajien kerryttämä summa alkaa olla varmasti huikea. Iät ajat kirkko on haalinut ja saanut lahjoituksinakin rahaa sekä rahan arvoista omaisuutta ja silti pitää kerätä lisää. Missään nimessä en halua tukea mitään kirkon toimintaa ja toivottavasti yhä useammat ymmärtäisivät, kuinka järjetöntä on tukea sadoilla euroilla vuodessa jotain, mille ei itsellä ole edes tilausta. Jos ette osaa itse laskea, niin voitte tarkastaa vuosittaisen "kymmenyksenne" esimerkiksi tuolta: http://www.vapaa-ajattelijat.fi/info/verolaskuri.html
Olen myös hyvin usein kuullut toteamuksia tyyliin: "Emme ole millään tapaa uskonnollisia, mutta haluamme kuitenkin asiat tällä ja tällä tavalla, pappeineen kaikkineen". Jos se jokin uskonripe siellä taustalla on kuitenkin jollain tapaa vielä tärkeä asia, niin ei siihen uskomiseen kirkkoa, saatika sitten kirkollisveroa tarvita.
Asiaan liittyen; lapseni sai jo nimen maistraatissa, mutta pidämme nimiäiset pienelle joukolle sukulaisia ja ystäviä. Olkoon se vauvan ensimäinen oma juhla. Kaikki sukulaiset eivät varmasti järjestelystä ole innoissaan, mutta pian on vuorossa myös häät ilman kirkkoa, joten hyvä alkaa tottumaan ajatukseen.
jos ja kun lapsemme syntyy tähän maailmaan, hänet tullaan kastamaan ev.lut seurakunnan jäseneksi. Emme ole mieheni kanssa mitenkään uskovaisia, mutta uskonnollisia kylläkin. Käymme jouluna kuuntelemassa jumalanpalveluksen, ja samalla muistamme menneitä läheisiämme hautausmailla. Kumpikin olemme ev.lut seurakunnassa, ja arvostamme konfirmaaatiota ja varsinkin vihkimistä, joka meillä on aivan tuore. Tuntuu ajatuskin kamalalta, että olisi pitänyt maistraatissa mennä naimisiin, tai että ei voisi toimia kummina.
Mielestäni kirkkoon kuuluminen ei velvoita yhtään mihinkään, vaan antaa erilaisia mahdollisuuksia. Jokainen voi sitten täysi-ikäisenä päättää, mihin haluaa uskoa tai kuulua. Ev.lut seurakunta on kovin maallistunut, eikä moni miellä sitä edes varsinaiseksi uskonnoksi verrattuna esim. katoliseen kirkkoon tai islaminuskoisiin.
Jokainen vanhempi tehköön niin kuin parhaaksi näkee, mutta turha on kenenkään alkaa toistaan opettamaan. Tuskin päätös suuntaan tai toiseen lapsen elämää pilaa.
itse olen taas ihmetellyt niitä itsekkäitä ihmisiä jotka eivät lastaan halua kastaa.enemmistö meistä täällä kuitenkin on kastettu ja ainakin itse haluan että lapseni saa kuulua tähän enemmistöön,niin kauan että voi itse asiasta päättää.muistan kuinka lapsena luokallani oli pari oppilasta jotka eivät kuuluneet kirkkoon,heitä kiusattiin ja syrjittiin sen takia.ei kai kukaan lapselleen tälläistä halua?!onhan se parempi kastaa ja tosiaan sitten kun lapsi on tarpeeksi vanha päättämään itse,hän saa erota kirkosta jos haluaa..
Koetan nyt vastata alkuperäiseen kysymykseen, ja olla puuttumatta siihen, kuuluuko tässä maassa (tai muuallakaan) olla seurakunnan jäsen vai ei tai miten se vaikuttaa itse kenenkin ihmisarvoon.
Itse en kuulu kirkkoon, mutta eroamisen syy ei varsinaisesti ole uskomisessa. Oma suhteeni siihen, mitä pidän uskonnon osalta totena kun on ollut niin kauan ihan samanlainen kuin vain muistan. Erosin kirkosta, sillä en koe omikseni useitakaan periaatteita, joita ev.lut. seurakunnat ylläpitävät ja erityisesti täällä pohjoisen konservatiiviseudulla.
Omassa lapsuudenkodissani uskonto ei ollut pääosassa päivittäisessä elämässä, mutta jos halusin osallistua seurakunnan tapahtumiin, sain niin tehdä. Sain itse päättää kirkostaeroamisestani (olin tosin jo täysi-ikäinen siinä vaiheessa), eikä sitä päätöstä kotona kritisoitu.
Koska seurakuntaan kuuluminen on iso osa kulttuuria edelleenkin, kastoimme lapsemme ev.lut. seurakunnan jäseneksi(mieheni kuuluu kirkkoon). Myös hän voi myöhemmin valita itse, millä tavalla uskonnno haluaa nähdä.
Tälle alkuperäisen "miksi kastatte lapsianne kysymyksen tehneelle helluntai-lahko hihhulille" sanoisin:
Tarkista nopeasti kantasi kasteeseen, sillä helluntaiseurakunnan lapsista noin 90% tulee harhaan johdettuja aivo-vammaisia, jotka hyvin monesti tekevät itsemurhan.
Lopuksi kysyisin sinulta: "Tekikö kipeää kun järki lähti"?
Mistäkähän sait moiset prosenttiluvut....Itse kuulun ev.lut, mutta en ymmärrä toisten uskontojen mollaamista.Eikö nämä ole kuitenkin jokaisen oman sydämen asioita...Ystäväpiirissämme on monia eri uskontojen edustajia, enkä ole kenenkään huomannut olevan toistaan huonompi.
Itse kastamme vauvamme, koska haluamme hänelle mahdollisuuden kummeuteen, vihkimiseen kirkossa ja kirkollisen siunauksen elämälleen.Hän itse isona päättäköön, arvostaako näitä asioita elämässään.