Mikä persoona?

Se on ihan korvienvälistä kiinni. Jos haluat kirjoittaa 1-personassa tulee tietty mieleen kirjoitatko itsestäsi.
Oman kokeman voi tietysti muuttaa 3-persoonaan.

Aikamuodoista: Ihan taidoistasi riippuu. Kustantajiin puree varmaan se 3-persoona paremmin.

Mielestäni 1. persoonassa kirjoittaminen on helpompaa.
Minun kohdalla 3. persoonassa kijoittamisesta tulee itseään toistavaa. Sanan Hän tai nimen toistoa voi olla joskus hankala välttää.
Tietysti ammattinsa osaavat kirjoittajat kykenevät kiertämään nämä epäkohdat, mutta näin harrastemielessä.
Lukiessa taas suosin kirjoja jotka on kirjoitettu 3. persoonassa. En tiedä mikä tökkii, mutta minä muodossa kirjotetut kirjat tuppaavat jäädä kesken.

Ota tarkasteltavaksi muutama uusi suomalainen romaani, niistä voi opiskella persoonapronominin vaihtamista. Välillä voit kertoa 3. persoonassa ja sitten taas siirtyä kertomaan 1. persoonassa. Tällaista näkokulmatekniikkaa.
Voit vaihtaa myös kertojaa, jolloin minämuodossa kertojia saa olla niin paljon kuin haluat.
Lähes kaikki on siis mahdollista, kunhan jokin johdonmukaisuus säilyy.

..ovat lähinnä siinä, haluaako kertojan/kirjan (eli lukijan) olevan "kaikkitietävä" vai ei. Kolmannessa persoonassa kirjoitettaessa voi kertoa halutessaan lukijalle vaikka kaiken, mikä jokaisen hahmon päässä pyörii, minämuodossa taas on tavallaan protagonistinsa ja tämän ajatusten "vanki". Oikein hyvin 1.persoonassa kirjoitettu kirja on esimerkiksi A.Camus`in "Sivullinen".

Ensinnäkään en ymmärrä vastaajaa, joka arvioi, että yksikön ensimmäisestä tulisi helpommin mieleen, että puhut itsestäsi. Jos kyseessä on esim. romaani, ei kellään kirjallisuuden konventioita ymmärtävällä ole mitään syytä olettaa, että kertoisit itsestäsi. Ellet sitten itse (tai jotkin muut käytännön seikat) jostain syystä anna niin ymmärtää.

Sen luonnollisesti allekirjoitan, että yksikön ensimmäisessä olet sidottu tiettyyn näkökulmaan. Yksikön kolmannessa voit harrastaa kaikkitietävyyttä tai rajata johonkin tiettyyn henkilöön.

Totta näyttäisi nykyään olevan sekin, että kirjan sisällä saa melko vapaasti hyppiä näiden välillä, kohtuullisuuden rajoissa. Parasta on varmaankin löytää sinun tarinaasi parhaiten sopivat kerronnan muodot.

Makuni aikamuotojen suhteen on sellainen, että preesensiä kestän vain novelleissa, romaaneissa pitää mielellään olla imperfekti. Makukysymyksiä sinänsä.

1. persoonassa on helpompi kirjoittaa, 3. mukavampi lukea.

Itse kirjoitan yleensä 3. persoonassa, joskus kun kerronta tuntuu muuttuvan ulkopuolisen silmäilyksi, kirjoitan 1. persoonassa ja muutan tekstin myöhemmin 3.

Aikamuodoista ollut ja mennyt luontuu helpommin kuin tässä ja nyt. Varsinkin kun etäännyttää tekstiä jossa on jotain omakohtaisia kokemuksia.