hän hiljaa itsensä huoneeseen sulkee
mieli on musta taas hän itseään suree
vaikka ymmpärillä tapahtuu hän jotenkin unohtuu
kai jaloissa pyörii vain yksinäisyys häntä kutsuu
kuinka varjonsa saisi taas takaisin
eikä vain haamuna ihmisten seassa leijailesi
niin turta hän sisältään on kuka korjaisi sen
yksinäisen ihmisen sielun rikkinäisen
tyhjyyteen epätoivoisesti hän huutaa
eikä edes kaiku sano enään sanaakaan
kai kaikki sanat on jo käytetty usko haudattu
toive odottaa enään ihmettä mitä on odotettu
hiljaisuus taas hänet syliinsä kietoo
siltä hän vielä jaksaa ihmeisiin uskoo
jos ei huomenna niin ehkä....
mieli on musta taas hän itseään suree
vaikka ymmpärillä tapahtuu hän jotenkin unohtuu
kai jaloissa pyörii vain yksinäisyys häntä kutsuu
kuinka varjonsa saisi taas takaisin
eikä vain haamuna ihmisten seassa leijailesi
niin turta hän sisältään on kuka korjaisi sen
yksinäisen ihmisen sielun rikkinäisen
tyhjyyteen epätoivoisesti hän huutaa
eikä edes kaiku sano enään sanaakaan
kai kaikki sanat on jo käytetty usko haudattu
toive odottaa enään ihmettä mitä on odotettu
hiljaisuus taas hänet syliinsä kietoo
siltä hän vielä jaksaa ihmeisiin uskoo
jos ei huomenna niin ehkä....
Vastaukset 5
Vanhimmat
hyvin yksinäisen ihmisen
ja kaunista
on sinussa
kasvamassa.
Sen voi aistia
vaikka vain näin lukien
pääsen läpi rivien.
Aivan kuin varjelisit
sitä kaikelta kovalta
mikä sitä pienenä ja hentona
voi uhata.
Kohta saat avata
ikkunat valoon
on odotuksesi
jo pian päättyvä.
tuosta tunnistan,
on sanat kuin erään läheisen.
olihan se ainakin kauniisti kirjoitettu,tiedä sitten äkykö noin...toivottavasti ainakin toivon niin.kiitos kuitenkin piristävästä ajatuksesta
Tämä runo puhuttelee.. Itse en ole yksinäinen ja huomaan nyt, että en edes tajua, mitä se saattaa merkitä, millainen olo ihmisellä voi olla. Pidän yksinolosta, se on minusta yksi elämän suurista nautinnoista, mutta vain toisinaan. Se on hyvä silloin, kun se on oma valinta.
Toisaalta ihminen voi tuntea itsensä yksinäiseksi vaikka olisi ihmisiä ympärillä paljon ..
".. kuinka varjonsa saisi taas takaisin... tai ..
tyhjyyteen epätoivoisesti hän huutaa eikä edes kaiku sano enään sanaakaan.. "
Tulee mieleen, että mitä se yksinäisyys oikeastaan on ja voiko sanoa, että se on ystävä ...
Mutta hienoa, että on toivoa huomisesta..