Kannattaako käsikirjoitukseen liittää synopsis, kun sen lähettää kustantamolle? Yleensä ajattelisin, että en halua pilata romaanin yllätyksiä synopsiksella, mutta voisihan se toisaalta toimia myös kiinnostuksen herättäjänä. Mitä mieltä olette?
Jos synopsiksen liittää, tuleeko se käsiksen alkuun/loppuun vai saatekirjeeseen? Minkä mittaisen synopsis on hyvä?
Jos synopsiksen liittää, tuleeko se käsiksen alkuun/loppuun vai saatekirjeeseen? Minkä mittaisen synopsis on hyvä?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Yllätyksellä ilmeisesti viittaat johonkin triviaaliin juonenkäänteeseen, jossa superagentti Jack Lemonade paljastuukin olevan rikollispomo Mr Evilin avioton lapsi, tai muuta hölynpölyä? Kirjallisuuden laatu ei riipu "juonesta", vaan sen toteutuksesta. Siksi lyhyt synopsis ei haittaa. Roskakirjallisuudessa tietenkin on aina noita joutavia, tyhmiin ihmisiin vetoavia "yllätyksiä", mutta silloinkin kustannustoimittaja on kiinnostunut siitä miten olet sen toteuttanut.
Joku on noussut väärällä jalalla tänään.
Mun mielestä saate riittää, voit siinä kertoa tarinan ydintä ja mistä on kyse. Kässärisi luetaan kyllä, jos se on hyvä. Ja jos ei, niin synopsis ei sitä paremmaksi tai mielenkiintoisemmaksi tee.
Kiitos. Olinkin alun perin ajattelut romaanin ideaa tiivistettynä pariin lauseeseen, mutta sitten aloin epäröidä.
Se, että kirjailija pystyy tiivistämään tarinansa pariin lauseeseen ja muutaman sivun synopsikseen kertoo siitä, että kirjailija ymmärtää oman tarinansa jujun ja rakenteen pääkohdat. Toisin päin kääntäen: jos kirjailija ei osaa muutamalla lauseelle kuvailla, että mistä tarinassa oikein on kyse ja mitkä ovat juonen suuret pääkohdat ja käänteet, niin varoitusvalot vilkkuvat. Sekava ja päätön ajatustenvirta ja episodimainen, päämäärätön juoni ei yleensä lupaile hyvää.
Jossain hyvässä kirjoitusoppaassa neuvottiin tekemään kolme synopsia. Ensimmäinen on yhden virkkeen tiivistelmä. Toinen on lyhyen kappaleen pituinen. Kolmas on yhden sivun mittainen tai korkeintaan kahden. Jos ei pysty tiivistämään tarinaansa näin, se ehkä kertoo siitä, että tarinalla ei ole teemaa, ei juonta, ei rakennetta. Voisihan alkaa toisinkin päin, eli kirjoittaa itselleen yhden lauseen kirjaidean ennen kuin alkaa väsätä koko käsikirjoitusta. En tiedä, mikä kullekin toimii. Itse en vielä ole päässyt sen kynnyksen yli, että olisin saanut mielessäni juonta luotua, ja tuntuu hölmöltä lähteä kirjoittamaan tietämättä, mihin pyrkii. Pari asiakirjaa tosin olen julkaissut, mutta se on eri asia.
Minkä tahansa asian selostaminen, oli sitten kyse kirjasta, liikeideasta, tai vaikkapa CV:stä, ei saisi mielestäni ylittää yhden sivun pituutta. Siihen tutustuva ei nimittäin jaksa lukea keskittymisen herpaantumatta yli sivun pituista selostusta siitä, mistä 'tuotteessa' on kyse. Tämä on mielestäni hyvä yleisohje pituuteen. Tiivistäminen on kaikki kaikessa. Turha selittely on pahasta.
Tuo mainitsemasi yhden lauseen synopsis ja yhden kappaleen synopsis on erinomainen idea omaa kirjaa tehdessä. Se pitää ajatuksen kirkkaana, sillä voi testata idean toimivuutta.