Luin taas ohjeita, kuinka huonosti syövä lapsi opetetaan syömään uusia makuja.
Minä en ymmärrä, miksi asia niin huolettaa näinä päivinä?
Vanhemmat syyttäkööt itseään, kun eivät ole lusikoineet tenaviensa suuhun eri makuja ajoissa. Kun lapsi pienenä palleroisena on nälkäisenä lautasen ääressä, maistuu kyllä useimmat ruokalajit.
Liikaa maustetut voivat aiheuttaa vastustusta, ja lapsen massukin voi reagoida, mutta kun tavallisen perunamuusin lisukkeeksi annetaan lusikalla uusia makuja lapsen maisteltavaksi, huomaa piankin, mikä maku on mieleinen.
Turhaanhan lasta pakottaa syömään ruokalajeja, jotka eivät maistu. Mutta pieni oppii kyllä syömään sipulilla maustettua ruokaa, pinaattimuhennosta, parsakaalia, kunhan se tarjotaan oikein.
Muistan, kun naapurini valitti, että poika ei syö makaroonia. Ihmettelin, mikä siinä mättää. Teetkö liian väkevän kastikkeen, kysyin. Hän vastasi, että keittää makaroonit suolavedessä ja panee lautaselle. "Ei mitään kastiketta, eihän se sellaista kuitenkaan söisi".
Siis pelkkää makaroonia, ja vielä ihmetellään!
Vähän vanhempaa lasta pystyy manipuloimaan omalla innolla: "Nyt onkin kuule eri hyvää ruokaa! Nyt maistetaan kilpaa. "
Pakottaminen on niin väärin. Ruokaa ei saa panna lautaselle liikaa. Lapsi on tyytyväinen, kun on jaksanut syödä kaiken ja juonut puoli lasia maitoa. Se pitää aina noteerata ja kysyä, ottaako lapsi vähän lisää. Jos ei halua, niin ei tyrkytetä. Jälkiruokaa pitää olla pieniruokaiselle. Siinä voi olla loput kalorit.
Pääasia, että ruokailu on mukava hetki päiväohjelmassa. Ja lapsen kanssa syö joku aikuinen. Lasta ei pidä panna yksin ruokapöytään.
Minä en ymmärrä, miksi asia niin huolettaa näinä päivinä?
Vanhemmat syyttäkööt itseään, kun eivät ole lusikoineet tenaviensa suuhun eri makuja ajoissa. Kun lapsi pienenä palleroisena on nälkäisenä lautasen ääressä, maistuu kyllä useimmat ruokalajit.
Liikaa maustetut voivat aiheuttaa vastustusta, ja lapsen massukin voi reagoida, mutta kun tavallisen perunamuusin lisukkeeksi annetaan lusikalla uusia makuja lapsen maisteltavaksi, huomaa piankin, mikä maku on mieleinen.
Turhaanhan lasta pakottaa syömään ruokalajeja, jotka eivät maistu. Mutta pieni oppii kyllä syömään sipulilla maustettua ruokaa, pinaattimuhennosta, parsakaalia, kunhan se tarjotaan oikein.
Muistan, kun naapurini valitti, että poika ei syö makaroonia. Ihmettelin, mikä siinä mättää. Teetkö liian väkevän kastikkeen, kysyin. Hän vastasi, että keittää makaroonit suolavedessä ja panee lautaselle. "Ei mitään kastiketta, eihän se sellaista kuitenkaan söisi".
Siis pelkkää makaroonia, ja vielä ihmetellään!
Vähän vanhempaa lasta pystyy manipuloimaan omalla innolla: "Nyt onkin kuule eri hyvää ruokaa! Nyt maistetaan kilpaa. "
Pakottaminen on niin väärin. Ruokaa ei saa panna lautaselle liikaa. Lapsi on tyytyväinen, kun on jaksanut syödä kaiken ja juonut puoli lasia maitoa. Se pitää aina noteerata ja kysyä, ottaako lapsi vähän lisää. Jos ei halua, niin ei tyrkytetä. Jälkiruokaa pitää olla pieniruokaiselle. Siinä voi olla loput kalorit.
Pääasia, että ruokailu on mukava hetki päiväohjelmassa. Ja lapsen kanssa syö joku aikuinen. Lasta ei pidä panna yksin ruokapöytään.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.