Mietin, pohdin, haaveilen.
Päätäni seinään hakkaan.
Miten olenkaan taas tässä
neuvoa kyselemässä?
En osaa sanoin edes kuvailla
tätä kaipuuta.
Kun saisin huutaa sen maailmalle
olisiko oloni parempi?
Jos saisin edes kuiskata,
sinulle sen kuiskaisin.
Anna minulle anteeksi
etten aiemmin älynnyt,
ennemmin tajunnut.
Kidutan itseäni päivin ja öin.
Kuulen sanasi edelleen korvissani:
Meni jo.. on myöhäistä..
Tuntuu, että aina käy näin..meillä..
meille..
väärä aika, väärä paikka...
mutta ehkä oikeat ihmiset..
Päätäni seinään hakkaan.
Miten olenkaan taas tässä
neuvoa kyselemässä?
En osaa sanoin edes kuvailla
tätä kaipuuta.
Kun saisin huutaa sen maailmalle
olisiko oloni parempi?
Jos saisin edes kuiskata,
sinulle sen kuiskaisin.
Anna minulle anteeksi
etten aiemmin älynnyt,
ennemmin tajunnut.
Kidutan itseäni päivin ja öin.
Kuulen sanasi edelleen korvissani:
Meni jo.. on myöhäistä..
Tuntuu, että aina käy näin..meillä..
meille..
väärä aika, väärä paikka...
mutta ehkä oikeat ihmiset..
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ei ku oli,
mutta meni....
Siitä ei oo
tietoo, että...
äääh, ihan liian vaikeeta kyselet. mutta hyvä idea tuossa runossa.
Kommenttisi oli juurikin yhtä järkevä...
pidin siitä...;)
kiitos...=)
Harvemmin noissa tunteen asioissa järkeä niin paljon on mukana. Tarkoitukseni oli nyt sitten sanoa vain, että hyvin kuvasit elämän mielettömyyttä, epäreiluutta ja epäonnea. surullistakin! Ja tuo edellinen kommetti oli kirjoitettu hirmu väsyneenä, joten pahoittelut siitä.
..mutta pidin siitä silti..;)