Isän "uuden" oikeudet

PK 3:1a.2 sääntelee lesken asumisoikeuden yhteisessä kodissa seuraavasti:

"Rintaperillisen jakovaatimuksen ja testamentinsaajan oikeuden estämättä eloonjäänyt puoliso saa pitää jakamattomana hallinnassaan puolisoiden yhteisenä kotina käytetyn tai muun jäämistöön kuuluvan eloonjääneen puolison kodiksi sopivan asunnon, jollei kodiksi sopivaa asuntoa sisälly eloonjääneen puolison varallisuuteen. Yhteisessä kodissa oleva tavanmukainen asuntoirtaimisto on aina jätettävä jakamattomana eloonjääneen puolison hallintaan."

Kun kysyjän äidin kuoltua ei ole toimitettu omaisuuden ositusta, isän kuoltua tulee toimitettavaksi kaksi ositusta: 1) isän ja ensimmäisen vaimon välinen; 2) isän ja toisen vaimon (lesken) välinen. Ensimmäisen osituksen jälkeen toteutetaan vielä perinnönjako kysyjän molempien vanhempien jälkeen.

Jos isän hallitsema asunto hänen ja ensimmäisen vaimon välisessä osituksessa jää kokonaan lopullisesti isän pesän omaisuudeksi, sitä koskee alussa lainattu perintökaaren säännös. Jos kuitenkin asunto tässä osituksessa tulee osaksikin 1. vaimon perillisten omistukseen (joko sen takia, että 1. vaimo omisti siitä osan, tai sen tähden, että 1. vaimon perilliset saavat isän pesältä tasinkona omistusoikeuden asuntoon - kokonaan tai osaksi) sanottu PK:n leskensuojasäännös ei koske nyt puheena olevaa asuntoa.

Viimeksi mainitussa tapauksessa leskelle siis ei kuulu oikeutta puolisoiden yhteisenä kotina olleen asunnon elinaikaiseen hallintaan jakamattomana. Tämä seuraa siitä, että säännöksen sanamuodon mukaan leski saa pitää jakamattomana hallinnassaan "... jäämistöön kuuluvan ... asunnon ...", mikä tarkoittaa, että KOKO asunnon tulee kuulua vainajan jäämistöön (tai osaksi jäämistöön ja osaksi leskelle). Jos näin ei ole, vaan asunnolla on muitakin omistajia (isän 1. vaimon perilliset), asunto ei kuulu po. säännöksen edellyttämällä tavalla kysyjän isän jäämistöön; tällöin vain osa siitä kuuluu isän jäämistöön, mikä edellä olevan mukaisesti ei riitä lesken asumissuojan toteutumiseen.

P. Pöljä kirjoitti:

PK 3:1a.2 sääntelee lesken asumisoikeuden yhteisessä kodissa seuraavasti:

"Rintaperillisen jakovaatimuksen ja testamentinsaajan oikeuden estämättä eloonjäänyt puoliso saa pitää jakamattomana hallinnassaan puolisoiden yhteisenä kotina käytetyn tai muun jäämistöön kuuluvan eloonjääneen puolison kodiksi sopivan asunnon, jollei kodiksi sopivaa asuntoa sisälly eloonjääneen puolison varallisuuteen. Yhteisessä kodissa oleva tavanmukainen asuntoirtaimisto on aina jätettävä jakamattomana eloonjääneen puolison hallintaan."

Kun kysyjän äidin kuoltua ei ole toimitettu omaisuuden ositusta, isän kuoltua tulee toimitettavaksi kaksi ositusta: 1) isän ja ensimmäisen vaimon välinen; 2) isän ja toisen vaimon (lesken) välinen. Ensimmäisen osituksen jälkeen toteutetaan vielä perinnönjako kysyjän molempien vanhempien jälkeen.

Jos isän hallitsema asunto hänen ja ensimmäisen vaimon välisessä osituksessa jää kokonaan lopullisesti isän pesän omaisuudeksi, sitä koskee alussa lainattu perintökaaren säännös. Jos kuitenkin asunto tässä osituksessa tulee osaksikin 1. vaimon perillisten omistukseen (joko sen takia, että 1. vaimo omisti siitä osan, tai sen tähden, että 1. vaimon perilliset saavat isän pesältä tasinkona omistusoikeuden asuntoon - kokonaan tai osaksi) sanottu PK:n leskensuojasäännös ei koske nyt puheena olevaa asuntoa.

Viimeksi mainitussa tapauksessa leskelle siis ei kuulu oikeutta puolisoiden yhteisenä kotina olleen asunnon elinaikaiseen hallintaan jakamattomana. Tämä seuraa siitä, että säännöksen sanamuodon mukaan leski saa pitää jakamattomana hallinnassaan "... jäämistöön kuuluvan ... asunnon ...", mikä tarkoittaa, että KOKO asunnon tulee kuulua vainajan jäämistöön (tai osaksi jäämistöön ja osaksi leskelle). Jos näin ei ole, vaan asunnolla on muitakin omistajia (isän 1. vaimon perilliset), asunto ei kuulu po. säännöksen edellyttämällä tavalla kysyjän isän jäämistöön; tällöin vain osa siitä kuuluu isän jäämistöön, mikä edellä olevan mukaisesti ei riitä lesken asumissuojan toteutumiseen.

Eli oliko yllä oleva esimerkki tapauksessa, jossa menevät naimisiin? Mutta jos pysyvät kihloissa muuttuuko mikään vai onko sama tilanne kuin yllä on kuvattu? Kiitokset hyvistä vastauksista.

Tyttönen kirjoitti:

Eli oliko yllä oleva esimerkki tapauksessa, jossa menevät naimisiin? Mutta jos pysyvät kihloissa muuttuuko mikään vai onko sama tilanne kuin yllä on kuvattu? Kiitokset hyvistä vastauksista.

Jos pysyvät kihloissa mikään ei muutu nykyisestä. Kihlattulla ei ole avio-oikeutta, asumissuojaa tai mitään muutakaan. Lain edessä heitä kohdellaan käytännössä ventovieraina toisilleen. Kihlatulla on tosin muistaakseni mahdollisuus saada tietyillä ehdoin hyvitystä pesästä kertakaikkisena korvauksena mutta tätä ei käytännössä juurikaan tule sovellettavaksi.

Tietysti isäsi voi tehdä testamentin tai lahjoittaa omaisuuttaan kihlatulleen...