Omakotitalojen järjetön hintataso

Onko 100 tuhatta nykyrahassa paha hinta omakotitalosta? Tuomarinkylästä saa sillä hinnalla hyvänkin talon.

Juomarinkylä on spurgualuetta. Pakilassa hinnat aivan toisenlaiset. 60-luvun normi perhekodista saatetaan pyytää jopa 835t€.

1000m2 tontti Vantaalla arvoltaan n. 130-150 000€ odottaa "parempia"aikoja eli sit kun tulee tarve niin myyn tai rakennan ja myyn. Sellaset 5000€ vuodesta näyttä arvo nousevan.

Kuolen nauruun kun ajattelen asuntovelallisia....monelta menee kämppä kohta.....minuakin vituttaisi raskaasti! Ottakaa lisää velkaa.

> Onko tarkoitus että vain yläluokka saa asua hyvin?

Kyllä. Mistä sinä oikein olet saanut sellaisen käsityksen, että kellä tahansa olisi joku positiivinen oikeus asua miten haluaa? Sossu (tai nykyään Kela) antaa sinulle tarpeeksi rahaa, että saat katon pääsi päälle. Paitsi jos mielummin käytät ne keskikuraan. Loppu on sinusta kiinni. Mene töihin (hyviin töihin, saattaa vaatia koulutusta), niin alkaa raha riittämään omaan taloon stadissakin. Paitsi tietysti jos mielummin käytät ne XO:hon.

Mulla on käyttämätöntä rakennusoikeutta 160m2, lohkaistaanko sulle kirveenvarsi?

Eihän ne talot mitään kalliita ole. Se vaan köyhästä tuntuu siltä.

Jaa, kuka on yläluokkaa, ketkä ovat rikkaita tai köyhiä ja kuka hyötyy pääkaupunkiseudun omakotitalojen hinnasta.

Isovanhempani tulivat Espooseen 1945 sodan jälkeen. Ostivat ukin sotavammakorvauksella ja pienillä säästöillään tontin, vajaat 3000m2, oli pienin mille sai silloin rakentaa. Rakensivat omin pikku kätösin, siis lapiolla, naapurin ja jonkun tuttavan hevosen avustuksella, 2 km päässä olevasta hiekkamontusta hakemallaan hiekalla tien. Sitten tontin toiseen päähän pystyyn pieni pihamökki.
Uurastivat aamusta iltaan ensin palkkatyössä, vaari sen verran minkä kykeni, mummo teki kahta työtä yli 10 vuotta. Viljelivät työn ohessa vihannekset, omenat ja marjat, ja vielä siinä sivussa kasvattivat lapset. 1960-luvulla nousi omakotitalo, autotallit ja muut ulkorakennukset. Ei tarvinnut ottaa velkaa kun rahaa oli säästössä. Elivät yhä niukasti, kasvimaa oli kovassa käytössä. Työtä tekivät yli 80 vuotiaiksi asti omalla pihalla. Ei tullut ilmaiseksi tämä maapohja heille eikä rakennukset.

Vuosien saatossa kaupunki pakkolunasti nolla hinnalla ukin ja mummon tekemän tien itselleen. Kaavoitti ympäristön isot tontit ja naapurit myivät omansa, osa sen takia kun eivät pystyneet enää hoitamaan vanhuuttaan, osa rahan takia.

Kaupunki olisi mielellään jakanut isovanhempienkin tontin neljään osaan, mutta isovanhemmat eivät suostuneet jakamaan. Ajattelivat että oma perhe jatkaa asumista tässä.

Isä ja sedät ja tädit koulutettiin pääosin heidän itsensä opiskelun ohessa tekemän työn tuloilla. Ei ollut opintotukia eikä ilmaisia opintolainoja.

Talo ja tontti jäi lopulta minun isälle ukin ja mummon kuoltua. Isä maksoi täyden korvauksen sisaruksilleen ja sen rahan saadakseen teki hänkin yli 10 vuotta 2:ta työtä. Eipä koskaan kotona näkynyt minun ollessa pieni, ja jos näkyi, niin oli sängyssä ja unessa. Äiti väsyi, ei ollut enää kasvimaakaan mummon hoitamassa kunnossa. Niille tuli avioero ja isä teki vielä liki 4 vuotta kahta työtä ja maksoi äidin ulos talosta. Mielestäni aika kovan hinnan isäkin maksoi tästä paikasta.

Nyt isäkin on haudassa ja kiinteistö on minun. Periaatteessa minulla on omaisuutta yllin kyllin. Mutta kun tämä paikka on minun kotini, niin minulla ei ole pennin latia, kun omaisuutta ei ole realisoitu eikä realisoida jos se minusta riippuu.
En koe olevani yläluokkaa, en asu sen kummemmin kuin kukaan muukaan tavallinen talliainen. 60 vuotta vanhat rakennukset joita pitää remontoida joka vuosi jostain kohtaa. Samanlaisia rakennuksia on kymmeniä tuhansia ympäri Suomea eikä varmaan kukaan meistä koe olevansa erityisen rikas.
Iso piha johon uppoaa rahaa ja paljon työtä joka viikko, mutta se on mielekästä ruumiillista työtä. Ei tarvitse mennä koskaan kuntosalille.

Tämä asumismuoto on minun isovanhempieni, isäni ja nyt minun valintani ja elän sen kanssa. Jos se jotain kaivelee tai tekee kateelliseksi, niin ei voi mitään.
Minä maksan kiinteistöverossa niistä neliöstä mitä tällä tontilla on rakennusoikeutta jäljellä aivan riittävästi joka vuosi.

Miten olis tällanen alakerta, hinta ei vielä paha, nellljä tonnia

https://huutokaupat.com/3011334/autotalliosake-35-m-metsala-helsinki

Kyllä on varaa maksaa jos asuu Helsingissä.

Suomalaisista juuri kukaan ei asu Helsingissä, vain 7-8% kantasuomalaisista.
92-93% asuu muualla.
Maahanmuuttajista taas noin puolet asuu Helsingissä.
On oma valinta missä haluaa asua ja mitä haluaa sen vuoksi maksaa.
Niin kauan kun löytyy ihmisiä ketkä maksaa asunnosta kymmenkertaisia hintoja sen oikeaan arvoon nähden, niin kauan asuntojen hinnat pysyvät korkeina ja nousevat.
Sama oikeastaan kaikessa muussakin. Moni ajaa ostohinnaltaan 150.000€ autolla minkä valmistamis kustannus tehtaalla on vain alle 15.000€. Silti ihmiset maksavat näistäkin "ylihintaa" ja hinnat niissäkin nousee kun maksajia joka tapauksessa riittää. Kun tuollaisen kalliin auton ajaa ulos autoliikkeéstä putoaa joissakin tapauksissa arvosta lähes 50.000€ mikä kertoo kuinka paljon ilmaa asioissa on.
Jos asunnot/autot ei mene kaupaksi liian korkean hinnan takia, niiden hinnat tulevat alaspäin.

Ei se tyhmä ole joka pyytää. KAHJU on se joka ostaa
https://www.hs.fi/kaupunki/helsinki/art-2000008349000.html

Helsingissä myydään 300 000 euron taloa, jossa ei voi asua, jota ei saa purkaa ja jota ei kannata korjata

299 000 €
73 m², myydään purkukuntoisena
Oravatie 17, Herttoniemi, Helsinki
4H K kellari
Tontti 600 m2
myyjä REMAX

Meillä itsellä minkäänlaisia asumiskuluja ei ole ollut viiteentoista vuoteen. Vaikka asuintilaa 380m2. Itse asiassa joka kuukausi tulee rahaa vuokratuottona pihapiirissä, kuitenkin kadun toisella puolella olevasta talosta joka ollut vuokrattuna tuon 15 vuotta. Vuokratuotto sen verran että kattaa omat asumiskulut ja jää vuosittain yli noin 4k€. Mikä on sijoitettu toisaalle.

Köyhällä on varaa vain parhaaseen.
Meidän koko suku on köyhää.
Itse olen niin käyhä ettei ole kunnolla varaa pitää omaa maatilaa. Sama juttu palvelusväen kanssa. Meidän kokki on niin köyhä ettei sillä ole varaa kunnon lomiin kun on töissä vuorokauden ympäri jos meillä asukkailla jotain naposteltavaa tekisi mieli.
Naposteluja tarjoilevat molemmat sisäkkömme ovat myös tosi köyhiä. Kummallakaan ei ole varaa pitkiin mekkoihin eikä ehjiin sukkiin. Joutuvat kulkemaan minimekoissa ja verkkosukissa. Sama siivoojamme! Hekin ovat ilmeisen köyhiä kun pyytävät palkkaa joka kuukausi. Vaikka saavat asua puoli ilmaiseksi vierastiloissamme ja voivat syödä kokkimme tekemiä ruokia sopimushinnoilla.
Autonkuljettajamme valittelee myös ettei oikein ole varaa mihinkään.
On oikea maanvaiva kun aina valittamassa. Jospa tietäisi kuinka köyhiä me olemme niin ei valittaisi. Meillä ei aina ole varaa ajella edes kaikilla autoillamme joka päivä kun siihen ei riitä aika. Joskus on kaupassakin käytävä 3-4 auton letkoissa jotta ehtiin niitä käyttää. Itse istun aina viimeisessä autossa että edes näen muut autot joita autonkuljettajamme ajavat.
On siis ihan turha tulla huutelemaan omista vaikeuksista kun ette vaikeuksista mitään tiedä.
Tulkaa kokeilemaan millaista on elää köyhänä.

Sairasta ja sairasta,hullu on se joka maksaa mitä pyydetään!
Meikä osti omakotitalon helsingin alatikkurilasta ja talo laupumgin vuokratontilla rv 1954 ja täysin rempattu asuinpintaalaa 89 neliötä ja kellari ja hinta oli 150 tuhatta e.
Älkää olko niin tanan tyhmiä.

Tyhmyreitä ne on hesan kantakaupungin alueelta saa nykyään omakotitalon paljon halvemmalla kuin kerrostaloasunnon koska kukaan itseään kunnioittava ei halua siellä asua.
Kantakaupungin raja menee nykyteorian mukaan siinä mihin ratikka kulkee.

Millonkas köyhillä olisi mihinkään varaa ollut?

Omakotitalossa pääkaupunkiseudulla asuva kuuluu yläluokkaan.

Klaukkalasta saa 400-500 ihan kivan uudehkon okt. Sähköautot pihassa ja halpaa sähköä kun ajelee töihin helsinkiin. Miksi maksaa tuplat helsingissä vastaavasta?