Ei alle 3v hoitoon!

Eikö ookkin veikeetä, että kaikkein pienimmillä on ne pisimmät päivät? vanhemmat ei "jaksa" ölla niitten kanssa. Sama jos on sisaruksia, silloin isompi pk:n ja vauvan kans kotiin. Miksi hoidattaa muilla, ja pitkää päivää.
Todella, lapset kertoo kaikki kotiasiat. kannattaa olla tarkkana mitä kotona puhutaan.

LHt kirjoitti:

Eikö ookkin veikeetä, että kaikkein pienimmillä on ne pisimmät päivät? vanhemmat ei "jaksa" ölla niitten kanssa. Sama jos on sisaruksia, silloin isompi pk:n ja vauvan kans kotiin. Miksi hoidattaa muilla, ja pitkää päivää.
Todella, lapset kertoo kaikki kotiasiat. kannattaa olla tarkkana mitä kotona puhutaan.

Lue lisää

ja säälittävintä on se, miten vähän aikaa vanhemmat kerkiävät olla näiden pikkuistensa kanssa. aamulla herätetään ja kiikutetaan hoitoon, illalla nähdään ehkä 17.-17.30 ja kauan se pieni sen jälkeen jaksaa olla enää hereillä?? tunnin?kaksi tuntia?? voi voi.
ja on ehkä koomistakin, miten paljon lapset kertovat kotioloistaan,,sellaisiakin asioita joita emme todellakaan halua tietää.. kenen perheessä on autovarkaita, kenen perheen jäsen pahoinpiteli jonkun viikonloppuna,jne jne.
lapset ovat niiiiin rehellisiä ja näkevät totuuden. hih.

lastenhoitaja kirjoitti:

ja säälittävintä on se, miten vähän aikaa vanhemmat kerkiävät olla näiden pikkuistensa kanssa. aamulla herätetään ja kiikutetaan hoitoon, illalla nähdään ehkä 17.-17.30 ja kauan se pieni sen jälkeen jaksaa olla enää hereillä?? tunnin?kaksi tuntia?? voi voi.
ja on ehkä koomistakin, miten paljon lapset kertovat kotioloistaan,,sellaisiakin asioita joita emme todellakaan halua tietää.. kenen perheessä on autovarkaita, kenen perheen jäsen pahoinpiteli jonkun viikonloppuna,jne jne.
lapset ovat niiiiin rehellisiä ja näkevät totuuden. hih.

Lue lisää

"Me tarhatädit kyllä tiedämme milloin teillä on loma (lapset sen kertovat)"

"Todella, lapset kertoo kaikki kotiasiat. kannattaa olla tarkkana mitä kotona puhutaan. "

"lapset ovat niiiiin rehellisiä ja näkevät totuuden. hih."

Ja kuulisittepa mitä lapset kertovat hoitajista... Huhhuh ja hihhih, mitä juttua. Kyllä vaan, lapset ovat AINA rehellisiä ja puhuvat AINA totta...

LHt kirjoitti:

Eikö ookkin veikeetä, että kaikkein pienimmillä on ne pisimmät päivät? vanhemmat ei "jaksa" ölla niitten kanssa. Sama jos on sisaruksia, silloin isompi pk:n ja vauvan kans kotiin. Miksi hoidattaa muilla, ja pitkää päivää.
Todella, lapset kertoo kaikki kotiasiat. kannattaa olla tarkkana mitä kotona puhutaan.

Lue lisää

Omat sekä tuttujen kokemukset ovat juuri saman suuntaisia: pienet 1-2 -vuotiaat ovat päiväkodissa 10 tuntisia päiviä, mutta isompien ryhmässä lapset ovat usein osa-aikaisina vain muutaman tunnin päivässä. Tähän saattaa vaikuttaa myös se, että isommat ovat saaneet pikkusisaruksen ja vanhemmat ovat kotona. Tosin kyllähän pientenkin ryhmässä on lapsia pitkiä päiviä, vaikka vanhemmista ainakin toinen on kotona.

kokki kirjoitti:

"Me tarhatädit kyllä tiedämme milloin teillä on loma (lapset sen kertovat)"

"Todella, lapset kertoo kaikki kotiasiat. kannattaa olla tarkkana mitä kotona puhutaan. "

"lapset ovat niiiiin rehellisiä ja näkevät totuuden. hih."

Ja kuulisittepa mitä lapset kertovat hoitajista... Huhhuh ja hihhih, mitä juttua. Kyllä vaan, lapset ovat AINA rehellisiä ja puhuvat AINA totta...

Lue lisää

Ensinnäkin, kiva, että asia nostetaan taas esille; pienten lasten puolesta ei voi koskaan liikaa puhua-heille olisi tarjottava paras mahdollinen!

Mutta en vetäisi taas tätä mustavalkoista linjaa, jossa "sormea herestellen" leimataan pienten pk-lasten vanhemmat välinpitämättömiksi tai jopa huonoiksi. Sillä, meidän ammattilaisten tulisi osata katsoa myös harmaita alueita. Käsi sydämelle arvoisat kolleegat: usealle lapselle on parempi viettää päivä hoidossa kuin ehkä vanhempien kanssa kotona. Joskaan en myöskään "kauppaisi" päiväkotihoitoa alle 3.v ensisijaiseksi hoidoksi.

Muistetaan me päiväkodin työntekijät, että meidän tehtävänämme ei ole todellakaan arvostella ihmisten valintoja, meidän tehtävänämme on hoitaa lapsia ja heidän perheitään parhaan mahdollisen kykymme mukaan, he ovat asiakkaitamme. Enkä totta vieköön suostu uskomaan, että heidän laittaminen erilaisiin vanhemmuudenkategorioihin olisi ammattitaitoa-jos koemme näin, on aika katsoa peiliin!!!

Minua itseäni ärsyttää suunnattomasti nämä mukamas kaiken tietävät kolleegani, jotka niin herkästi tuomitsevat perheitä ja kuvittelevat olevansa tämän kaiken "yläpuolella".

Mutta suurkiitos sinulle Kokki, joka osasit tuoda mukaan humoristisen näkökannan! Olisi mukava kuulla joskus niitäkin kommentteja joita lapset kertovat meistä kasvattajista kotona=)...siinä ammattitaitomme varmasti kukkisi ja nauruhermot kutiaisi!

kokki kirjoitti:

"Me tarhatädit kyllä tiedämme milloin teillä on loma (lapset sen kertovat)"

"Todella, lapset kertoo kaikki kotiasiat. kannattaa olla tarkkana mitä kotona puhutaan. "

"lapset ovat niiiiin rehellisiä ja näkevät totuuden. hih."

Ja kuulisittepa mitä lapset kertovat hoitajista... Huhhuh ja hihhih, mitä juttua. Kyllä vaan, lapset ovat AINA rehellisiä ja puhuvat AINA totta...

Lue lisää

tottakai me nyt tiedetään, että lapset puhuvat meistä kotona!!! vanhemmat usein kertovatkin, mitä lapsi on sanonut. enkä minä ainakaan tee työpäivän aikana sellaisia asioita, mitä joutuisin häpeämään!!

täti kirjoitti:

tottakai me nyt tiedetään, että lapset puhuvat meistä kotona!!! vanhemmat usein kertovatkin, mitä lapsi on sanonut. enkä minä ainakaan tee työpäivän aikana sellaisia asioita, mitä joutuisin häpeämään!!

Lue lisää

Uskon, että hoitajat tekevät työnsä ihan asiallisesti. Ei se silti estä lapsia kertomasta ihan mitä tahansa juttuja, kuten: "Raija muuttui tänään sudeksi", "tarhan tädit on kaikki raskaana", "Maarit menee mun kanssa naimisiin" jne. Lasten jutuilla on vain mielikuvituksen rajat...

Niin mihin se lapsen energia sitten kuluu jos sinä häntä rattailla tuuppaat. Ei se lasta väsytä, vaikka juoksisit kuuttakymppiä! Anna lapsen itse leikkiä ja kävellä, niin eiköhän ainakin vähän rauhoitu.
Viiden lapsen äitinä uskallan väittää, että jos lapsi on pari tuntia aamupäivällä ulkoleikeissä(ei rattaissa istumassa), ruuan jälkeen on aika raukea olo.

Kuka työntää?? kirjoitti:

Niin mihin se lapsen energia sitten kuluu jos sinä häntä rattailla tuuppaat. Ei se lasta väsytä, vaikka juoksisit kuuttakymppiä! Anna lapsen itse leikkiä ja kävellä, niin eiköhän ainakin vähän rauhoitu.
Viiden lapsen äitinä uskallan väittää, että jos lapsi on pari tuntia aamupäivällä ulkoleikeissä(ei rattaissa istumassa), ruuan jälkeen on aika raukea olo.

Lue lisää

Tämä menee asian vierestä, mutta vastaan silti:

Et tainnut ymmärtää, ilmaisin itseni ilmeisesti huonosti.
Olemme ulkona pari tuntia lapsen kanssa, joskus enemmänkin. Leikkipuistossa leikkimässä tai sitten kävelyllä: lapsi kävelee osan matkasta aina, koska ei "jaksa" vain istua rattaissa.

Joskus olemme myös avoimessa päiväkodissa, missä on muitakin lapsia ja leikkikavereita ja touhua ja tekemistä.
Sinne mennään kävellen, lapsi istuu rattaissa ja kävelee osan matkaa, mutta koko matkaa hän ei jaksa kävellä. On sen verran pitkä matka.

Tuon avoimen pk:n jälkeen hän nukahtaa yleensä rattaisiin.
Ulkoilun jälkeen: leikkipuisto, hiihtäminen (1,5 vuotiaan hiihtäminen, no jaa.. mutt suksilla kuitenkin) , pulkkahomma, kävely rattaiden vierellä - joko leikkipuistoon, kauppaan, tai muuten vaan kävelyllä....

Tuo siis aamusella, Ja puolen päivän aikaan ruoka, sitten päiväuneille jne, ihan se tavallinen päivärytmi.
Ruuan jälkeen onkin ihan raukea olo. Iltapäivällä, päiväunien jälkeen, on taas uutta virtaa ipanassa... menoa ja meininkä piisaa.

Kotona sisällä on ihan tavallista, leikkiä, rakentelua, lukemista .. mitä nyt lasten kanssa on..

Viime kesänä tuo ipana ei vielä osannut kävellä. Konttasi. Hän ei viihtynyt hiekkalaatikolla, vaikka toiset samanikäiset istuivatkin ja kauhoivat ämpäriin hiekkaa.

Hän halusi keinumaan. Ja kun se kyllästytti, halusi rattailla ajelulle.
Toisinaan ei halunnut mitään muuta kuin rattailla ajelulle.
Olisiko pitänyt huudattaa lasta hiekkalaatikolla? Laittaa keinuun istumaan ja parkumaan?
Vaikka naapurin samanikäinen lapsi istui rattaissa, tai kauhoi sitä heikkaa lapiolla, minun tenavani konttasi kohti rattaita, nousi niitä vasten ja huusi.

Kyllä hänelle viime kesänä, alle vuoden ikäisenä, riitti ajelulenkit rattailla.
Nauttii hän nytkin, alle 2 vuotiaana, rattailla matkaamisesta, kuten autokyydistäkin.


Yhteensä viiden lapsen vanhempina niin minä kuin mieskin ollaan huomattu, miten erilaisia kaikki lapset ovat.

Tämä on ihan erilainen kuin vanhemmat sisarensa.

Ensi kesänä ilmeisesti mennään fillarilla: minä poljen ja ipana nauttii vauhdista takapakkarin turvaistuimessa.

Uskomaton superäiti olet jos vielä yh-äitinä pystyt kotona olemaan! Suuri kunnioitus sinulle, ehkä se ei aina olekkaan niin että raha ratkaisee. Valitettavasti se on niin että vanhemmat eivät ole siellä tarhassa katsomassa miten Paavo itkee äidin perään. Meidän päiväkoti on 100 lapsen päiväkoti ja henkilökuntaa on yli 20 heistä ei kukaan ole vienyt lastaan päiväkotiin ennen 3v ja he joille vielä on lapsia tulossa ovat mun kanssa samaa mieltä.

Me todellakin tiedetään mitä elämä siellä on ja onhan se myös vanhemmille (lisää maksua), joillekin ei työnteko edes kannata ja kuitenkin pitää mennä (200e päivähoitomaksu).

Ja vielä edelliselle 2vuotias ei todellakaan kaipaa päiväkotiin, eivät edes osaa jakaa leluja vielä ja siitäkin tappelu koko ajan. Virikkeitä ehkä mutta niitä voi keksiä myös kotona. Tehkää metsäretkiä, kerätkää kiviä ja keppejä. Tehkää hiekkalinna jne. Kuka lapsi viihtyy ulkona jos aikuinen seisoo kädet taskuissa katsomassa (ei edes päiväkodissa).

Yh-äiti olen ylpeä sinusta sinussa on se jokin mitä monelta puuttuu- sydän ja lapset ensin perjaate. Mun sydäntä särki kun jouduin "Paavon" äidille kertoa että oppi päiväkodissa kävelee ja se äiti itki (ei ollu valinnanvaraa). Ei lapsi tarvitse uutta asuntoa tai autoa ei hän niistä ymmärrä mitään hän tarvitsee vanhempia! Meillä vanha auto ja asutaan kaksiossa vuokralla ja olen onnellisen 6kk tytön äiti jonka mies myös kannustaa kotiin jäämistä!

Tarhatäti ap kirjoitti:

Uskomaton superäiti olet jos vielä yh-äitinä pystyt kotona olemaan! Suuri kunnioitus sinulle, ehkä se ei aina olekkaan niin että raha ratkaisee. Valitettavasti se on niin että vanhemmat eivät ole siellä tarhassa katsomassa miten Paavo itkee äidin perään. Meidän päiväkoti on 100 lapsen päiväkoti ja henkilökuntaa on yli 20 heistä ei kukaan ole vienyt lastaan päiväkotiin ennen 3v ja he joille vielä on lapsia tulossa ovat mun kanssa samaa mieltä.

Me todellakin tiedetään mitä elämä siellä on ja onhan se myös vanhemmille (lisää maksua), joillekin ei työnteko edes kannata ja kuitenkin pitää mennä (200e päivähoitomaksu).

Ja vielä edelliselle 2vuotias ei todellakaan kaipaa päiväkotiin, eivät edes osaa jakaa leluja vielä ja siitäkin tappelu koko ajan. Virikkeitä ehkä mutta niitä voi keksiä myös kotona. Tehkää metsäretkiä, kerätkää kiviä ja keppejä. Tehkää hiekkalinna jne. Kuka lapsi viihtyy ulkona jos aikuinen seisoo kädet taskuissa katsomassa (ei edes päiväkodissa).

Yh-äiti olen ylpeä sinusta sinussa on se jokin mitä monelta puuttuu- sydän ja lapset ensin perjaate. Mun sydäntä särki kun jouduin "Paavon" äidille kertoa että oppi päiväkodissa kävelee ja se äiti itki (ei ollu valinnanvaraa). Ei lapsi tarvitse uutta asuntoa tai autoa ei hän niistä ymmärrä mitään hän tarvitsee vanhempia! Meillä vanha auto ja asutaan kaksiossa vuokralla ja olen onnellisen 6kk tytön äiti jonka mies myös kannustaa kotiin jäämistä!

Lue lisää

"Ei lapsi tarvitse uutta asuntoa tai autoa ei hän niistä ymmärrä mitään hän tarvitsee vanhempia"!

Tässä se lyhyesti koko totuus sanokoot kuka mitä tahansa.

Tässäpä minun mielipiteeni!
Minun mielestäni on jotenkin hauskaa että pitää olla kotona muksun kanssa 3 vuotta. Haloo muksusta tulee itsepäinen ja vanhanaiakinen... En missään nimessä olisi kotona 3 vuotta. Tietty rakastan lastani ja tykkään touhuta hänen kanssaan. Mutta ei minulla ole varaa olla niin pitkään kotona ja niinkuin jo sanoin en haluasikaan olla kotona niin pitkään.

Minä ja mieheni laitoimme tyttömme tarhaan 1 vuotiaana, kun ei ollut muuta vaihtoehtoa. Ja täytyy kyllä myöntää että olen siitä erittäin tyytyväinen. Tyttöni on niin sosiaalinen ja kiltti. Hän laulaa jo monet laulut ulkoon ja ihan oikealla melodialla. Tyttö on nyt 2v. Tarhassa oppii niin paljon enemmän, kun kotona mamman kanssa. Se on ihan selvää että ei sitä jaksa kotona kokoajan leikkiä ja riehua.

Ja tällä viestillä en tarkota että olisin oikeassa tai paheksuisin muita mammoja. Niinkun alussa jo kirjoitin, tämä on vaan oma mielipiteeni.

Olen suomenruotsalainen joten anteexi jos menee pieleen!

Itse henkilökohtaisesti olen sitä mieltä (olen sen myös tässä keskustelussa tuonut julki, jos olet aiemmat kirjoitukset viitsinyt lukea), että valitettavasti täällä Suomessa tuo tukien suuruus on yhtä tyhjän kanssa ja tällöin vanhemmilla ei ole muuta mahdollisuutta kuin mennä töihin. Tällöin on ihan oikeutettua viedä alle 3-vuotias lapsi päivähoitoon. Joten älä koe olevasi huono äiti! Päättäjät meillä Suomessa huonoja ovat!!!!

Tässä saiski yhteiskunta tulla vastaan ja ottaa vastuuta lapsistamme. Äideille korkeintaa 6 tunnin päivät ja hoitotukea kotiin. Kaikilla ei ole pakko mennä töihin, se vaan kertoo jotain itsekkyydestä. Ja yhteiskunnalle joka tapauksessa tulee maksu myöhemmin kun tulee ongelmia turvattoman lapsuuden vuoksi!!!!

isoäiti3 kirjoitti:

Tässä saiski yhteiskunta tulla vastaan ja ottaa vastuuta lapsistamme. Äideille korkeintaa 6 tunnin päivät ja hoitotukea kotiin. Kaikilla ei ole pakko mennä töihin, se vaan kertoo jotain itsekkyydestä. Ja yhteiskunnalle joka tapauksessa tulee maksu myöhemmin kun tulee ongelmia turvattoman lapsuuden vuoksi!!!!

Lue lisää

Minäkin kannatan ajatusta siitä, että jompi kumpi vanhemmista on oikeutettu lyhyempään työpäivään lapsen ollessa pieni (tai miksi ei vielä perusopetuksen aikana?). Mutta miksi sen on aina oltava äiti, mikä isän rooli lapsen elämässä on? Mielestäni myös isä voisi tehdä lyhyempää työpäivää, kyllä mies pärjää leikki-ikäisen lapsen kanssa siinä missä nainenkin.

Mikä on sinun mielestäsi hyvä aika lapsen siirtyä julkisen päivähoidon piiriin? Entäs esiopetus, tulisiko se mielestäsi olla pakollinen kaikille 6-vuotiailla? Sillä esiopetuksella estetään syrjäytymistä.

Ja voisitko vielä ystävällisesti kertoa, mistä löytäisin linkin tutkimukseen jossa todetaan, että päivähoito aiheuttaa "turvattoman lapsuuden". Vai onko tämä vaan sinun mututietoasi ja omat mielikuvituksesi? Luulisi, että näin tärkeästä aiheesta olisi tehty kunnon tutkimus.

Ihmetyttää vielä tuo mainitsemasi työ juttu...mitähän te oikeen teetätte lapsilla tarhassa, jos se muka on työtä heille? Eikö siellä pitäisi leikkiä, levätä, olla ulkona, askarrella jne. ?? Ei se minusta kovin työnteolta kuulosta... Lapsethan nauttivat toistensa seurasta! Antakaa myös te tätit lasten olla lapsia :)

klöop. kirjoitti:

Ihmetyttää vielä tuo mainitsemasi työ juttu...mitähän te oikeen teetätte lapsilla tarhassa, jos se muka on työtä heille? Eikö siellä pitäisi leikkiä, levätä, olla ulkona, askarrella jne. ?? Ei se minusta kovin työnteolta kuulosta... Lapsethan nauttivat toistensa seurasta! Antakaa myös te tätit lasten olla lapsia :)

Lue lisää

4v oppi päiväkodissa mm Vittu, saatana, niskasta kiinni ja turpiin perkele,
Tuollaisiako tädit lapsille opettavat ?

tiinaliina kirjoitti:

4v oppi päiväkodissa mm Vittu, saatana, niskasta kiinni ja turpiin perkele,
Tuollaisiako tädit lapsille opettavat ?

Lapset ovat aina oppineet elämän tosiasioita vanhemmilta lapsilta ja toki ympäristön aikuisiltakin. Meinaatko, että lapsi joka on vain kotona sisarusten tai pihapiirin lapsien kanssa ei opi kiroilemaan? Ei kukaan opeta lasta kiroilemaan, mutta lapsi kyllä oppii tunnistamaan, kielletyt ja viehättävät asiat. Isot pojat opetta.... ;)

Jos sinä et rahallisesti selviä niin miten tuo Yh-äiti selviää??? Ja kuten sanoin lapsi tarvitsee vanhempiaan ei uutta autoa tai omakotitaloa! Kuten itse sanoit leikki on lapsen TYÖ! Itsehän myös sanoit sen että kotona tulee hulluksi! Hulluksi kun saa viettää aikaa lapsen kanssa?!? Puhuit itsesi selvästi pussiin! Tämä kirjoitus oli minun mielipide ja sillä selvä!

klöop. kirjoitti:

Ihmetyttää vielä tuo mainitsemasi työ juttu...mitähän te oikeen teetätte lapsilla tarhassa, jos se muka on työtä heille? Eikö siellä pitäisi leikkiä, levätä, olla ulkona, askarrella jne. ?? Ei se minusta kovin työnteolta kuulosta... Lapsethan nauttivat toistensa seurasta! Antakaa myös te tätit lasten olla lapsia :)

Lue lisää

Lapsen päivä päiväkodissa on verrattavissa aikuisen työpäivään. EI SIIS tarkoita TYÖTÄ sen varsinaisessa merkityksessä. Jo pelkkä isossa ryhmässä oleminen ja sosiaalinen " kanssakäyminen" on työtä meille aikuisillekin.

Ap ope kirjoitti:

Jos sinä et rahallisesti selviä niin miten tuo Yh-äiti selviää??? Ja kuten sanoin lapsi tarvitsee vanhempiaan ei uutta autoa tai omakotitaloa! Kuten itse sanoit leikki on lapsen TYÖ! Itsehän myös sanoit sen että kotona tulee hulluksi! Hulluksi kun saa viettää aikaa lapsen kanssa?!? Puhuit itsesi selvästi pussiin! Tämä kirjoitus oli minun mielipide ja sillä selvä!

Lue lisää

No kuuleppa, minä puhuin omasta tilanteestani, en yh-mamman tilanteesta. Ehkäpä hän saa elatusapua ja voi saada parempaa äitiyspäivärahaa jos on ollu töissä ja taloudessa ei ole niin montaa jonka suuhun pitäisi ruoka ostaa ja vaatteet päälle pukea. Ja ehkä voi olla myös sukulaisia jotka auttavat, en sano, että on koska en sitä tiedä. Mutta kumma juttu jos et ole aiemmin kuullut, että joidenkin ihmisten on pakko viedä lapsi hoitoon, jotta pärjäävät taloudellisesti paremmin!

Niin ja tiedoksi, että meillä ei ole autoa eikä mitään luksuselämää...tyytyväisiä ja onnellisia ollaan kun saadaan syödäksemme ja katto on vielä pään päällä.
Niin ja se vielä, että ainakin minä kaipaan sosiaalia virikkeitä ja uskon ja olenhan sen omin silmin havainnutkin, että myös rakas poikani nauttii suunnattomasti toisten lasten seurasta ja ei meinaa välillä millään saada kotiin lähtemään hoidosta hakiessamme. Tässä pysyy äiti ja lapsi virkeänä eikä pääse tylsistymään :)

Niin ja en sanonut että leikki on lapsen työ...lueppa tarkemmin. Ihmettelen jos sitä kutsutaan työksi!! Ja kuule varmasti pidän siitä huolen, että lapseni saa rakkautta, hellyyttä ja läheisyyttä omilta vanhemmiltaan. Se nyt on itsestään selvyys! Hän on minun poikani ja tärkeintä tässä maailmassa! Joten huolehdippa ope nyt ihan vaan omasta elämästä...tsau bella :)

Ap ope kirjoitti:

Jos sinä et rahallisesti selviä niin miten tuo Yh-äiti selviää??? Ja kuten sanoin lapsi tarvitsee vanhempiaan ei uutta autoa tai omakotitaloa! Kuten itse sanoit leikki on lapsen TYÖ! Itsehän myös sanoit sen että kotona tulee hulluksi! Hulluksi kun saa viettää aikaa lapsen kanssa?!? Puhuit itsesi selvästi pussiin! Tämä kirjoitus oli minun mielipide ja sillä selvä!

Lue lisää

Sitäkään en ymmärrä miksi puhutaan koko ajan äiti-lapsisuhteesta kun mielestäni yhtä tärkeä on isä-lapsisuhde. Me kun teemme molemman 3-vuorotyötä..(siis minä olen viimeisen vuoden kätilö opiskelija niin käytännössä meillä on koko ajan työharjottelua ja sehän on 3-vuorotyötä.)Niin yritämme ainakin järjestää työvuorot niin, että toinen on illassa ja toinen aamussa niin lapselle ei tule niin pitkä aika olla hoidossa. Ja perheessä molemmat otetaan yhtä paljon vastuuta ja mm.kesällä isä jää hoitovapaalle kuukaudeksi, jotta pystyy olemaan kotona pojun kans eikä tarvii hoitopaikkaa järjestää. Kyllä lapsen elämässä molemmat vanhemmat ovat yhtä tärkeitä eikä isän osuutta sovi väheksyä. Samalla tavalla sitä vaipatkin vaihdetaan...

klöop. kirjoitti:

Ihmetyttää vielä tuo mainitsemasi työ juttu...mitähän te oikeen teetätte lapsilla tarhassa, jos se muka on työtä heille? Eikö siellä pitäisi leikkiä, levätä, olla ulkona, askarrella jne. ?? Ei se minusta kovin työnteolta kuulosta... Lapsethan nauttivat toistensa seurasta! Antakaa myös te tätit lasten olla lapsia :)

Lue lisää

Jo se, että joutuu viettämään monta tuntia isossa lapsiryhmässä, väsyttää pientä ihmistä. Se tasainen häly-ääni (joka välillä nousee ja laskeekin) on väsyttävää ja häiritsevää kuunneltavaa lapselle.

" Eikö siellä pitäisi leikkiä, levätä, olla ulkona, askarrella jne. ??"
- Juu, ei, tuo ei kuulosta työteolta. Mutta päiväkodin arki ei ole pelkästään tuota! Päiväkotihan ei ole pelkkä hoitopaikka, siellä myös opetetaan lapsille asioita. Paljon on vapaanleikin lisäksi erilaisia opetustuokioita, retkiä ym. ym. Ja päiväkodissa on päiväjärjestys jota pyritään noidattamaan eli lapsi ei esim. pääse nukkumaan päiväunia juuri silloin kuin väsyttää (poikkeuksena tietenkin ne vauvat jotka tarvitsevat vielä ne kahdet päiväunet, mutta niistäkin pyritään siirtymään yksiin päiväuniin mahdollisimman nopeasti). Ja sitten löytyy myös niitä vanhempia, joiden lapsi ei saa nukkua päiväunia (vaikka lapsi niitä vielä tarvitsisikin).

Kyllä me annamme lapsien olla lapsia, mutta meillekin ylempi taho antaa ohjeita, mitä lapsille pitäisi päiväkodissa opettaa!!!!

Päiväkoti ei siis todellakaan ole mikään lepokoti. Se on lapsen työpaikka (onhan sanottu, että jo leikki on lapsen työtä)! Valitettavan paljon vain löytyy niitä vanhempi, jotka eivät tätä ymmärrä!

lastenhoitaja kirjoitti:

Jo se, että joutuu viettämään monta tuntia isossa lapsiryhmässä, väsyttää pientä ihmistä. Se tasainen häly-ääni (joka välillä nousee ja laskeekin) on väsyttävää ja häiritsevää kuunneltavaa lapselle.

" Eikö siellä pitäisi leikkiä, levätä, olla ulkona, askarrella jne. ??"
- Juu, ei, tuo ei kuulosta työteolta. Mutta päiväkodin arki ei ole pelkästään tuota! Päiväkotihan ei ole pelkkä hoitopaikka, siellä myös opetetaan lapsille asioita. Paljon on vapaanleikin lisäksi erilaisia opetustuokioita, retkiä ym. ym. Ja päiväkodissa on päiväjärjestys jota pyritään noidattamaan eli lapsi ei esim. pääse nukkumaan päiväunia juuri silloin kuin väsyttää (poikkeuksena tietenkin ne vauvat jotka tarvitsevat vielä ne kahdet päiväunet, mutta niistäkin pyritään siirtymään yksiin päiväuniin mahdollisimman nopeasti). Ja sitten löytyy myös niitä vanhempia, joiden lapsi ei saa nukkua päiväunia (vaikka lapsi niitä vielä tarvitsisikin).

Kyllä me annamme lapsien olla lapsia, mutta meillekin ylempi taho antaa ohjeita, mitä lapsille pitäisi päiväkodissa opettaa!!!!

Päiväkoti ei siis todellakaan ole mikään lepokoti. Se on lapsen työpaikka (onhan sanottu, että jo leikki on lapsen työtä)! Valitettavan paljon vain löytyy niitä vanhempi, jotka eivät tätä ymmärrä!

Lue lisää

Ja päiväkodista miten homma sujuu...
Olen kyllä kuullut sanonnan, että leikki on lapsen työ, mut ei toi meillä ainakaan tunnu kauheen tuskasta hommaa olevan...tottakai ne pienet lapset väsyvät vaikka istusivat vaan paikoillaan! Niin ja täälläpäin Suomea lapset saavat nukkua unensa silloin kun väsyttää. Ja ainakin meidän poika nukkuu vielä kahdet unet, kun tykkää herätä aamulla 5-6 välillä niin ei siinä ihan yhillä unilla pärjätä.
Niin ja mä oon ollu päiväkodissa yli vuoden töissä, eli olen kyllä nähnyt mitä se homma on. Onneks ei tarvii enää olla... Et pärjäilkää vaan!

lastentarhanopettaja ole lukenut psykologian kirjoista siitä, että lapsen ensimmäinen vierastamisvaihe ajoittuu yleensä 9-10 kk ikään. Lapsi alkaa pikkuhiljaa käsittää olevansa erillinen yksilö, ei enää yhtä äitinsä kanssa. Ja sinusta ja hänestä juuri tämä on ikä, jolloin lapsen on parasta mennä hoitoon? Onneksi olkoon teille vaan!

klöop. kirjoitti:

Sitäkään en ymmärrä miksi puhutaan koko ajan äiti-lapsisuhteesta kun mielestäni yhtä tärkeä on isä-lapsisuhde. Me kun teemme molemman 3-vuorotyötä..(siis minä olen viimeisen vuoden kätilö opiskelija niin käytännössä meillä on koko ajan työharjottelua ja sehän on 3-vuorotyötä.)Niin yritämme ainakin järjestää työvuorot niin, että toinen on illassa ja toinen aamussa niin lapselle ei tule niin pitkä aika olla hoidossa. Ja perheessä molemmat otetaan yhtä paljon vastuuta ja mm.kesällä isä jää hoitovapaalle kuukaudeksi, jotta pystyy olemaan kotona pojun kans eikä tarvii hoitopaikkaa järjestää. Kyllä lapsen elämässä molemmat vanhemmat ovat yhtä tärkeitä eikä isän osuutta sovi väheksyä. Samalla tavalla sitä vaipatkin vaihdetaan...

Lue lisää

sinun tulisi ehkä vaihataa alaa... Et tajua äidin ja lapsen symbioosista hölkäsen pöläystä. Eikö teille opeteta siitä mitään esimerkiksi perusopinnoissa? Opit ehkä teknisesti hyvin, miten synnytys etenee ja kuinka siinä milloinkin toimitaan. Mutta kyllä sinun hiukan pitäisi käsittää, mistä äidiksi tulemisessa on kysymys. Sinähän olet suorastaan mahdoton ajatuksinesi! Ehkäpä on niin, että kätilöiksi sopivat juuri tuollaiset putkiajatteliat, empaatikot liene pillahtaisivat itkuun toisen tuskaa seuratessaan. Mutta älä sinä jakele neuvoja täällä, hoida sinä vaan se lapsen päästö ja jätä vanhemmuus muille.

ponantsa kirjoitti:

lastentarhanopettaja ole lukenut psykologian kirjoista siitä, että lapsen ensimmäinen vierastamisvaihe ajoittuu yleensä 9-10 kk ikään. Lapsi alkaa pikkuhiljaa käsittää olevansa erillinen yksilö, ei enää yhtä äitinsä kanssa. Ja sinusta ja hänestä juuri tämä on ikä, jolloin lapsen on parasta mennä hoitoon? Onneksi olkoon teille vaan!

Lue lisää

Ai kauheeta kun sitä nyt pitää ihan hermostua... Kuuleppa nyt ponantsa...ihme nimi...

Ensinnäkään kätilö ei ole pelkästään synnytystenhoitaja, toki se on meidän erityisosaamisalue, josta saamme myös olla ylpeitä. Lisäksi kätilö voi työskennelle mm.lapsivuodeosastolla, naistentaudeilla, gynen polilla, äitiyspoliklinikalla ja neuvolassa, prenataalilla jne.lisäksi nykyään kätilön tutkinto sisältää myös sairaanhoitajan tutkinnon, joten voimme työskennellä missä vaan!!

Toiseksi, luuletko olevasi kovinkin hyvä ihmisasiantuntija suomi24 keskustelujen perusteella?
En tiedä mikä itse olet ammatiltasi, mutta voit olla aivan huoletta meidän koulutuksen suhteen. Itse olen juuri pyrkinyt korostamaan varhaista vuorovaikutusta ja se onkin tänäpäivänä hyvin keskeisessä asemassa mm.lapsivuodeosastolla. Jos esimerkiksi puhutaan imetyksestä, niin mielestäni imetyksenkään yksi ja ainut asia ei ole se ravinto, vaan se, että lapsi saa olla äidin rinnalla, tuntea äidin tuoksun ja olla turvassa. Ja samoinhan se äiti saa vastavuoroista rakkautta ja iloa omasta lapsestaan.

Meillä on hyvin paljon opetuksessamme kaikkea muuta kuin sitä teknistaidollista osaamista, se on sitten käytännön juttuja. Ja sanoisimpa, ettei ihan kenestä vaan ole tähän ammattiin. Olen itse kokenut elämässä nuoreen ikään mennessä hyvinkin paljon ikäviä, siis todella satuttavia asioita ja uskon myös niistä olevan hyötyä tulevassa ammatissani. Siis vaikka ne ovat olleet kipeitä niin kuitenkin ne ovat kasvattaneet ja vahvistaneet minua ihmisenä ja on ehkä helpompi ymmärtää toista ihmistä.

Tämä päiväkotiasia menee vaan aina ihan liiallisuuksiin. En todellakaan voi ymmärtää ihmisiä, jotka työskentelevät päiväkodissa, etteivät he sallisi siellä alle 3-vuotiata lapsia! Ehkäpä juuri he ovat väärällä alalla! Onko se todella niin vaikea käsittää etteivät kaikki pysty olemaan kolmea vuotta kotona! Ja eivät kaikki ajattele, että heidän lapsensa kärsii. Jos hän on vuorokaudessa 8 tuntia hoidossa niin siinä jää vielä 16 tuntia aikaa olla äidin ja isän kanssa ja tuskin kenenkään lapsi on 7 päivää viikossa hoidossa!!

Lapset ovat lahja, ei mikään itsestäänselvyys, niin minusta on ihan älytöntä kiistellä tällaisista pikkuasioista! Eikö se ole tärkeää, että perhe on tasapainossa ja lapsi turvallisessa ympäristössä?

Joka tapauksessa, olen ollut hoitoalalla nyt n.7 vuotta. Ja olen aina saanut potilailta/asiakkailta kuin esimiehiltäkin hyvää palautetta nimen omaan siitä, että huomioin potilaan yksilöllisesti ja olen empaattinen ihminen. Ne ovat vahvuuksia, jotka pyrin säilyttämään muutenkin elämässä. Mutta on hyvä muistaa, että on ja pitää olla tietynlainen ammattietiikka ja me hoitajatkin olemme vain ihmisiä, joten kyllä minulla on samanlainen oikeus kuin sinulla kirjoittaa tänne ihan mitä haluan. Ja se ei tarkoita sitä, että käyttäytyisin työssäni jotenkin epäeettisesti, koska sitä en tee. Tämä on kutsumusammatti ja hoidan työni vastuullisesti ja potilaita/asiakkaita kunnioittavasti loppuun saakka.

Ja vierastamisesta vielä...kaikki pienet lapset joita minä olen tavannut, vierastavat nimenomaan siinä 8kk paikkeilla ja sitten se taas vähenee 10kk iässä ja tulee uudelleen vuoden iän jälkeen. Kaikkea ei tarvitse kirjoista lukea vaan maalaisjärkikin on sallittua! Hyvää jatkoa sinulle, älä revi pelihousujasi!

heh heh kirjoitti:

Ai kauheeta kun sitä nyt pitää ihan hermostua... Kuuleppa nyt ponantsa...ihme nimi...

Ensinnäkään kätilö ei ole pelkästään synnytystenhoitaja, toki se on meidän erityisosaamisalue, josta saamme myös olla ylpeitä. Lisäksi kätilö voi työskennelle mm.lapsivuodeosastolla, naistentaudeilla, gynen polilla, äitiyspoliklinikalla ja neuvolassa, prenataalilla jne.lisäksi nykyään kätilön tutkinto sisältää myös sairaanhoitajan tutkinnon, joten voimme työskennellä missä vaan!!

Toiseksi, luuletko olevasi kovinkin hyvä ihmisasiantuntija suomi24 keskustelujen perusteella?
En tiedä mikä itse olet ammatiltasi, mutta voit olla aivan huoletta meidän koulutuksen suhteen. Itse olen juuri pyrkinyt korostamaan varhaista vuorovaikutusta ja se onkin tänäpäivänä hyvin keskeisessä asemassa mm.lapsivuodeosastolla. Jos esimerkiksi puhutaan imetyksestä, niin mielestäni imetyksenkään yksi ja ainut asia ei ole se ravinto, vaan se, että lapsi saa olla äidin rinnalla, tuntea äidin tuoksun ja olla turvassa. Ja samoinhan se äiti saa vastavuoroista rakkautta ja iloa omasta lapsestaan.

Meillä on hyvin paljon opetuksessamme kaikkea muuta kuin sitä teknistaidollista osaamista, se on sitten käytännön juttuja. Ja sanoisimpa, ettei ihan kenestä vaan ole tähän ammattiin. Olen itse kokenut elämässä nuoreen ikään mennessä hyvinkin paljon ikäviä, siis todella satuttavia asioita ja uskon myös niistä olevan hyötyä tulevassa ammatissani. Siis vaikka ne ovat olleet kipeitä niin kuitenkin ne ovat kasvattaneet ja vahvistaneet minua ihmisenä ja on ehkä helpompi ymmärtää toista ihmistä.

Tämä päiväkotiasia menee vaan aina ihan liiallisuuksiin. En todellakaan voi ymmärtää ihmisiä, jotka työskentelevät päiväkodissa, etteivät he sallisi siellä alle 3-vuotiata lapsia! Ehkäpä juuri he ovat väärällä alalla! Onko se todella niin vaikea käsittää etteivät kaikki pysty olemaan kolmea vuotta kotona! Ja eivät kaikki ajattele, että heidän lapsensa kärsii. Jos hän on vuorokaudessa 8 tuntia hoidossa niin siinä jää vielä 16 tuntia aikaa olla äidin ja isän kanssa ja tuskin kenenkään lapsi on 7 päivää viikossa hoidossa!!

Lapset ovat lahja, ei mikään itsestäänselvyys, niin minusta on ihan älytöntä kiistellä tällaisista pikkuasioista! Eikö se ole tärkeää, että perhe on tasapainossa ja lapsi turvallisessa ympäristössä?

Joka tapauksessa, olen ollut hoitoalalla nyt n.7 vuotta. Ja olen aina saanut potilailta/asiakkailta kuin esimiehiltäkin hyvää palautetta nimen omaan siitä, että huomioin potilaan yksilöllisesti ja olen empaattinen ihminen. Ne ovat vahvuuksia, jotka pyrin säilyttämään muutenkin elämässä. Mutta on hyvä muistaa, että on ja pitää olla tietynlainen ammattietiikka ja me hoitajatkin olemme vain ihmisiä, joten kyllä minulla on samanlainen oikeus kuin sinulla kirjoittaa tänne ihan mitä haluan. Ja se ei tarkoita sitä, että käyttäytyisin työssäni jotenkin epäeettisesti, koska sitä en tee. Tämä on kutsumusammatti ja hoidan työni vastuullisesti ja potilaita/asiakkaita kunnioittavasti loppuun saakka.

Ja vierastamisesta vielä...kaikki pienet lapset joita minä olen tavannut, vierastavat nimenomaan siinä 8kk paikkeilla ja sitten se taas vähenee 10kk iässä ja tulee uudelleen vuoden iän jälkeen. Kaikkea ei tarvitse kirjoista lukea vaan maalaisjärkikin on sallittua! Hyvää jatkoa sinulle, älä revi pelihousujasi!

Lue lisää

Itsekin toteat nokkelana, että tiedät tämän ensimmäisen separaatiovaiheen. Miksi olet silti valmis viemään lapsesi hoitoon juuri silloin? Tai hyväksyt sellaisen ajatuksena yleensä?

Miksi et voi olla kotona ensimmäistä kolmea vuotta? Tuntuuko että seinät kaatuu päälle?

ponantsa kirjoitti:

Itsekin toteat nokkelana, että tiedät tämän ensimmäisen separaatiovaiheen. Miksi olet silti valmis viemään lapsesi hoitoon juuri silloin? Tai hyväksyt sellaisen ajatuksena yleensä?

Miksi et voi olla kotona ensimmäistä kolmea vuotta? Tuntuuko että seinät kaatuu päälle?

Lue lisää

Niin tiedät miksi vien lapseni hoitoon. Meillä ei ole varaa olla kotona kolmea vuotta!!! Jomman kumman puolison on pakko olla töissä kun toinen opiskelee! Ja minun on saatava äkkiä opinnot loppuun jotta mies pääsee jatkamaan opintoja. Ja jos satut tietämään, niin koulusta ei voi olla kuin kaksi vuotta pois tai opintosuoritukset vanhenee... Hoida nyt vaan se oma elämäs, kyllä me pärjätään!!

klöop. kirjoitti:

Niin tiedät miksi vien lapseni hoitoon. Meillä ei ole varaa olla kotona kolmea vuotta!!! Jomman kumman puolison on pakko olla töissä kun toinen opiskelee! Ja minun on saatava äkkiä opinnot loppuun jotta mies pääsee jatkamaan opintoja. Ja jos satut tietämään, niin koulusta ei voi olla kuin kaksi vuotta pois tai opintosuoritukset vanhenee... Hoida nyt vaan se oma elämäs, kyllä me pärjätään!!

Lue lisää

Sitä vaan vielä, että elämässä täytyy oppia siihen ettei aina saa haluamaansa. Ja vaikka meillä jokaisella on tietyt arvot olemassa, niin aina ei voi elää niiden mukaan jos meinaa tässä yhteiskunnassa selvitä. Täytyy ajatella järkevästi ja tasapainoitella joka suhteen, niin sitä mennään päivä kerrallaan eteenpäin! Miksi ette voi hyväksyä äitiä ja isää jotka joutuvat viemään lapsensa pienenä hoitoon? Luulis et joku edes kannustas eikä vaan aina haukuttas. Et oo varmaan sen parempi äiti kuin minäkään!!

klöop. kirjoitti:

Sitä vaan vielä, että elämässä täytyy oppia siihen ettei aina saa haluamaansa. Ja vaikka meillä jokaisella on tietyt arvot olemassa, niin aina ei voi elää niiden mukaan jos meinaa tässä yhteiskunnassa selvitä. Täytyy ajatella järkevästi ja tasapainoitella joka suhteen, niin sitä mennään päivä kerrallaan eteenpäin! Miksi ette voi hyväksyä äitiä ja isää jotka joutuvat viemään lapsensa pienenä hoitoon? Luulis et joku edes kannustas eikä vaan aina haukuttas. Et oo varmaan sen parempi äiti kuin minäkään!!

Lue lisää

-tehkää toki ihan miten huvittaa. Mutta älä väitä että alle kolmevuotiaan hoitoon vieminen olisi lapselle paras ratkaisu. Se on paras ratkaisu teidän perheelle.

ponantsa kirjoitti:

-tehkää toki ihan miten huvittaa. Mutta älä väitä että alle kolmevuotiaan hoitoon vieminen olisi lapselle paras ratkaisu. Se on paras ratkaisu teidän perheelle.

Se on myös paras ratkaisu monen muunkin perheessä.

tessi kirjoitti:

Se on myös paras ratkaisu monen muunkin perheessä.

oikein paljon onnea ja menestystä teille... (hehheh...)

Ponantsa kirjoitti:

oikein paljon onnea ja menestystä teille... (hehheh...)

Onnee vaan Ponantsalle itelleen.

ponantsa kirjoitti:

-tehkää toki ihan miten huvittaa. Mutta älä väitä että alle kolmevuotiaan hoitoon vieminen olisi lapselle paras ratkaisu. Se on paras ratkaisu teidän perheelle.

Älkää menkö ihmiset henkilökohtaisuuksiin! En tiedä millä perusteella kukaan voi sanoa mikä on parasta hoitoa alle kolmevuotiaalle. Voisin kuvitella, että se täysin kiinni lapsen elinympäristöstä. Mutta kerronpa miten meillä.

Olemme kutakuinkin varakas nuori akateeminen pari (autoja ja kiinteistöjä, ei lainaa, ikää 30 ja risat). Pari pientä lasta. Olleet hoidossa reilun yhden vuoden ikäisestä pienehkössä päiväkodissa. Aluksi hirvitti viedä lapsia hoitoon, varsinkin kun tuttu lto oli jauhanut tätä samaa "ei alla 3v tarhaan" laulua.

Mutta meidän kokemuksena _meidän_ lastemme osalta tämä tarhaan vienti oli loistava ratkaisu. Ovat oppineet ties mitä; sosiaalisia taitoja, toisen huomioonottamista yms. Asumme maalla ja kotipiirissä lapset eivät ikinä olisi saaneet samanlaista kosketusta ikätovereihinsa.

Mainittakoon, että työhön meno on meidän työtehtävissämme oleellista, pitkät poissaolot heikentäisivät oleellisesti ammatillista osaamista sekä vaarantaisivat työpaikan. Enkä myöskään voi väheksyä sitä noin 4500 e/kk menetystä joka tulisi mikäli toinen meistä jäisi kotiin. Sitä pidettiin vaihtoehtona siihen asti kunnes näimme miten tarhaelämä toimii. Toimi niin hyvin että nyt olemme töissä ja lapset tarhassa.

Näin meillä. Ai niin. Se tutun lto lausahduskin johtui siitä, että "nämä pienet ovat niin työläitä hoidettavia". Tuohon en voi todeta kuin että ko. henkilö ei ehkä ole ihan oikealla alalla.
Lto on palvelu ja kasvatusammatti jota tulee tehdä siinä viitekehyksessä, jonka lait yms. asettavat. En minäkään kaikesta tykkää töissäni mutta silti teen parhaani arvostelematta asiakkaitani.

Tällähetkellä ei ole rikos viedä alle 3v tarhaan.
Se voi olla jopa varsin hyödyllistä.

isä_ kirjoitti:

Älkää menkö ihmiset henkilökohtaisuuksiin! En tiedä millä perusteella kukaan voi sanoa mikä on parasta hoitoa alle kolmevuotiaalle. Voisin kuvitella, että se täysin kiinni lapsen elinympäristöstä. Mutta kerronpa miten meillä.

Olemme kutakuinkin varakas nuori akateeminen pari (autoja ja kiinteistöjä, ei lainaa, ikää 30 ja risat). Pari pientä lasta. Olleet hoidossa reilun yhden vuoden ikäisestä pienehkössä päiväkodissa. Aluksi hirvitti viedä lapsia hoitoon, varsinkin kun tuttu lto oli jauhanut tätä samaa "ei alla 3v tarhaan" laulua.

Mutta meidän kokemuksena _meidän_ lastemme osalta tämä tarhaan vienti oli loistava ratkaisu. Ovat oppineet ties mitä; sosiaalisia taitoja, toisen huomioonottamista yms. Asumme maalla ja kotipiirissä lapset eivät ikinä olisi saaneet samanlaista kosketusta ikätovereihinsa.

Mainittakoon, että työhön meno on meidän työtehtävissämme oleellista, pitkät poissaolot heikentäisivät oleellisesti ammatillista osaamista sekä vaarantaisivat työpaikan. Enkä myöskään voi väheksyä sitä noin 4500 e/kk menetystä joka tulisi mikäli toinen meistä jäisi kotiin. Sitä pidettiin vaihtoehtona siihen asti kunnes näimme miten tarhaelämä toimii. Toimi niin hyvin että nyt olemme töissä ja lapset tarhassa.

Näin meillä. Ai niin. Se tutun lto lausahduskin johtui siitä, että "nämä pienet ovat niin työläitä hoidettavia". Tuohon en voi todeta kuin että ko. henkilö ei ehkä ole ihan oikealla alalla.
Lto on palvelu ja kasvatusammatti jota tulee tehdä siinä viitekehyksessä, jonka lait yms. asettavat. En minäkään kaikesta tykkää töissäni mutta silti teen parhaani arvostelematta asiakkaitani.

Tällähetkellä ei ole rikos viedä alle 3v tarhaan.
Se voi olla jopa varsin hyödyllistä.

Lue lisää

Tiedän ettei kyseinen henkilö riko vaitiolovelvollisuutta. Se rikotaan jos keskustellaan nimillä. Tämän tiedän koska lopputyöni käsitteli juuri tätä. Eli erottuuko henkilökunnan mielestä yhteiskunnassa ne lapset jotka ovat olleet alle 3-vuotiaana päiväkodissa niistä lapsista jotka ovat saanet olla kotona ja miten. Siinä oli monta analyysia eri perheistä. Tiedättekö mitä selvis? Selvis että uravanhempien lapset tekevät enemmän pahaa ja rikollisuutta kun niitten lasten joiden vanhemmat ovat kotona. Syy siihen oli että uravanhemmat ei ole ikinä kotona. Päätökset lapsi joutuu tekemään itse. Alle kolmevuotias ei ole valmis päiväkotiin (leikki yksinleikkiä, ei pysty lelut jakaamaan toisen kanssa). Olen itse jo neljättä vuotta kotona ja hyvin ollaan pärjätty omasta mielestä. Tarkoitus ois viedä lapsi hoitoon vasta eskariin. Minä kun en töihin kaipaa. Rakkaus voittaa rahan!

isä_ kirjoitti:

Älkää menkö ihmiset henkilökohtaisuuksiin! En tiedä millä perusteella kukaan voi sanoa mikä on parasta hoitoa alle kolmevuotiaalle. Voisin kuvitella, että se täysin kiinni lapsen elinympäristöstä. Mutta kerronpa miten meillä.

Olemme kutakuinkin varakas nuori akateeminen pari (autoja ja kiinteistöjä, ei lainaa, ikää 30 ja risat). Pari pientä lasta. Olleet hoidossa reilun yhden vuoden ikäisestä pienehkössä päiväkodissa. Aluksi hirvitti viedä lapsia hoitoon, varsinkin kun tuttu lto oli jauhanut tätä samaa "ei alla 3v tarhaan" laulua.

Mutta meidän kokemuksena _meidän_ lastemme osalta tämä tarhaan vienti oli loistava ratkaisu. Ovat oppineet ties mitä; sosiaalisia taitoja, toisen huomioonottamista yms. Asumme maalla ja kotipiirissä lapset eivät ikinä olisi saaneet samanlaista kosketusta ikätovereihinsa.

Mainittakoon, että työhön meno on meidän työtehtävissämme oleellista, pitkät poissaolot heikentäisivät oleellisesti ammatillista osaamista sekä vaarantaisivat työpaikan. Enkä myöskään voi väheksyä sitä noin 4500 e/kk menetystä joka tulisi mikäli toinen meistä jäisi kotiin. Sitä pidettiin vaihtoehtona siihen asti kunnes näimme miten tarhaelämä toimii. Toimi niin hyvin että nyt olemme töissä ja lapset tarhassa.

Näin meillä. Ai niin. Se tutun lto lausahduskin johtui siitä, että "nämä pienet ovat niin työläitä hoidettavia". Tuohon en voi todeta kuin että ko. henkilö ei ehkä ole ihan oikealla alalla.
Lto on palvelu ja kasvatusammatti jota tulee tehdä siinä viitekehyksessä, jonka lait yms. asettavat. En minäkään kaikesta tykkää töissäni mutta silti teen parhaani arvostelematta asiakkaitani.

Tällähetkellä ei ole rikos viedä alle 3v tarhaan.
Se voi olla jopa varsin hyödyllistä.

Lue lisää

senkin leuhkija!!!!sullahan on varaa palkata vaikka kotiin hoitaja.

ärsyyntynyt kirjoitti:

senkin leuhkija!!!!sullahan on varaa palkata vaikka kotiin hoitaja.

Niin, mutta miten se olisi parempi ratkaisu kuin tarha?

sama koulutus kirjoitti:

Tiedän ettei kyseinen henkilö riko vaitiolovelvollisuutta. Se rikotaan jos keskustellaan nimillä. Tämän tiedän koska lopputyöni käsitteli juuri tätä. Eli erottuuko henkilökunnan mielestä yhteiskunnassa ne lapset jotka ovat olleet alle 3-vuotiaana päiväkodissa niistä lapsista jotka ovat saanet olla kotona ja miten. Siinä oli monta analyysia eri perheistä. Tiedättekö mitä selvis? Selvis että uravanhempien lapset tekevät enemmän pahaa ja rikollisuutta kun niitten lasten joiden vanhemmat ovat kotona. Syy siihen oli että uravanhemmat ei ole ikinä kotona. Päätökset lapsi joutuu tekemään itse. Alle kolmevuotias ei ole valmis päiväkotiin (leikki yksinleikkiä, ei pysty lelut jakaamaan toisen kanssa). Olen itse jo neljättä vuotta kotona ja hyvin ollaan pärjätty omasta mielestä. Tarkoitus ois viedä lapsi hoitoon vasta eskariin. Minä kun en töihin kaipaa. Rakkaus voittaa rahan!

Lue lisää

"Minä kun en töihin kaipaa. Rakkaus voittaa rahan!"

Vastaavasti voisin sanoa, että "minä en koti-isäksi kaipaa, melummin teen vähän töitä/rahaakin". Ja silti väitän, että lapsistani ei tule yhtään sen huonompia kuin sinun lapsistasi.

Ei se, että vanhemmat käyvät töissä ole pätkääkään pois siitä rakkaudesta ja huolenpidosta jota lapset saavat muuna aikana. Lisäksi vanhemmat ovat mahdollisesti avarakatseisempia ja jaksavampia, hoitaahan heitä koko päivän osaava, virkeä ammattilainen (ainakin meidän päiväkodissa).

Pää pystyyn kaikki muutkin altavastaajat!

Meillä lapsi meni myös 9kk ikäisenä päiväkotiin. Hyvin on siellä viihtynyt, vaikka aamulla aina eri hoitotäti vastassa. Miehelläni on pieni palkka ja meillä on myös lainaa, vaikka ei edes ole omaa kotia. Ihan vuokralla asutaan ja bussilla kuljetaan.
Jos en olisi mennyt töihin, niin olisi pitänyt asuntoa vaihtaa pienempään eli yksiöön. Nyt asumme kaksiossa. Asumistukea emme saa, koska miehen tulot ovat juuri sillä rajalla, että sitä ei makseta. En tiedä mitä tässä tilanteessa olisi pitänyt tehdä, jos lasta ei kerran saa hoitoon viedä. Ainakin meidän päiväkodissa myös pienistä lapsista välitetään ja hoito on erinomaista.

okei mielipide.

Päiväkodiksi on teillä kyllä sattunut universumin huonoin sellainen, valitettavasti.

Varmasti näin useasti on että jos oikein yrittäisi pystyisi kotonakin sinnittelemään. En kuitenkaan ymmärrä miksä näin välttämättä pitäisi tehdä.

Taustaksi voin kertoa että vanhempi lapseni meni 2-vuotiaana mummon hoitoon vuodeksi ja sen jälkeen päiväkotiin. Nuorimmaiseni meni suoraan päiväkotiin 1v4kk.

Olen akateemisesti koulutettu (opintolainaa on) ja omaan hyvän esimiestason työpaikan. Oma koti on myös (osittain lainalla)ihanassa rivitalossa, jossa tilaa on mukavasti lasten leikkeihin ja oma kaunis piha.

Olisiko minun siis pitänyt jättäytyä työelämästä kolmeksi vuodeksi ja pistää koti myyntiin?

Lapseni ovat viihtyneet päiväkodissa erinomaisesti ja ovat iloisia ja eteviä lapsia. Lisäksi saavat nauttia kohtuullisen hyvästä elintasosta vaikka eivät sitä tietenkään vielä itse niin kaipaisikaan.

Mielestäni taloudellinen turvallisuus on myös lapsille mmerkittävä asia.

Päiväkodissa missä lapseni on hoidossa, saa kyllä myös yksilöllistä hoitoa. Lapseni saa nukkua päiväunet silloin, kun häntä väsyttää. Jos sattuu nukkumaan ruoka aikaan, ei häntä herätetä vaan syö sitten myöhemmin. Ulos häntä ei aina oteta mukaan, koska ei vielä kävele. Hyvin on pärjännyt muiden mukana. Jos sinulla on mahdollisuus hoitaa lapsesi kotona niin se ei tarkoita että kaikilla olisi sama tilanne. Meillä ei ole velkaa, mutta mieheni on pienituloinen. Asumme yksiössä, kierrätämme vaatteet, käymme leipäjonossa.

Hei,

En ole vielä äiti, enkä edes velallinen, itse asiassa minulla on vasta opinnot loppusuoralla ja hyvä työpaikka tiedossa kunhan valmistun. En ole (vielä) potenut vauvakuumetta, mutta olen toki miettinyt, miten haluan elää sitten kun on lapsia.

Haluan ensiksi valmistua ja päästä töihin, ja sitten ottaa se paljon puhuttu asuntolaina. En nimittäin halua synnyttää lasta keskustaan sijaitsevaan vuokrakerrostaloon, haaveena on rivitalo tai omakotitalo keskustan ulkopuolella. Jossa lapsella on oma piha missä temmeltää ja oma huone täynnä salaisuuksia ja ihania asioita.

Tiedän myös sen, että haluan kaksi lasta, mutta en halua hoitaa niitä kotona kunnes he ovat kouluikäisiä. Olenko paha ihminen? Minä en edes ole varma siitä, että haluan olla kotona 3-4 vuotta. Olen kouluttautunut ammattiin jota rakastan, ja haluan tehdä töitä. Vaikka täällä hehkutetaan, että on niin mukavaa ja niin tyydytystä tuottavaa olla kahdestaan kotona lapsen kanssa, en halua sitä. Minulla on hyvä mielikuvitus, tykkään askarrella ja leikkiä pihalla, mutta en silti halua tehdä sitä päivätyökseni. En halua olla kotiäiti, haluan olla äiti. Sinun mittapuusi mukaan minust tulee varmasti "huono" äiti joka ei välitä lapsestaan. Olkoon sitten näin.

Oma äitini ja isäni joutuivat olemaan töissä kun olin pieni, menin hoitoon vajaa pari vuotiaana (ensiksi perhepäivähoitajalle pariksi vuodeksi, sitten osa-aikaiseen päiväkotiin ja 5 -vuotiaana kokopäivähoitoon) enkä ole kärsinyt siitä, en henkisesti enkä fyysisesti. En ole koko 25-vuotisen elämäni aikana kärsinyt yhdestäkään korvatulehduksesta enkä yhdestäkään vatsataudista. Ehkä olen poikkeus, mutta jokainen sääntöhän tarvitsee niitä.

Sanoo neuvolatädit mitä tahansa, tutkimuksia ja kokemuksia kyllä löytyy suuntaan ja toiseen. Itse olen työskennellyt päiväkodissa ja nähnyt päivähoitomaailmaa läheltä koko ikäni, joten tiedän tasan tarkkaan "mihin lapseni laitan". En pidä itseni huonona ihmisenä tai pahana äitinä, vaikka jo nyt suunnittelen tulevien lapsieni päivähoitoa. En nimittäin usko, että hyvä lapsuus on pelkästään siitä kiinni, missä äiti ja lapsi viettävät osan päivästä. Hyvä lapsuus ei ole siitä kiinni, viettääkö ajan kotona vai päiväkodissa, ei se koti takaa onnellisuutta. Tärkeintä on vanhempien huolenpito ja tuki, turvallinen elinympäristö, rajat sekä tietysti rakkaus!

Ei vielä äiti kirjoitti:

Hei,

En ole vielä äiti, enkä edes velallinen, itse asiassa minulla on vasta opinnot loppusuoralla ja hyvä työpaikka tiedossa kunhan valmistun. En ole (vielä) potenut vauvakuumetta, mutta olen toki miettinyt, miten haluan elää sitten kun on lapsia.

Haluan ensiksi valmistua ja päästä töihin, ja sitten ottaa se paljon puhuttu asuntolaina. En nimittäin halua synnyttää lasta keskustaan sijaitsevaan vuokrakerrostaloon, haaveena on rivitalo tai omakotitalo keskustan ulkopuolella. Jossa lapsella on oma piha missä temmeltää ja oma huone täynnä salaisuuksia ja ihania asioita.

Tiedän myös sen, että haluan kaksi lasta, mutta en halua hoitaa niitä kotona kunnes he ovat kouluikäisiä. Olenko paha ihminen? Minä en edes ole varma siitä, että haluan olla kotona 3-4 vuotta. Olen kouluttautunut ammattiin jota rakastan, ja haluan tehdä töitä. Vaikka täällä hehkutetaan, että on niin mukavaa ja niin tyydytystä tuottavaa olla kahdestaan kotona lapsen kanssa, en halua sitä. Minulla on hyvä mielikuvitus, tykkään askarrella ja leikkiä pihalla, mutta en silti halua tehdä sitä päivätyökseni. En halua olla kotiäiti, haluan olla äiti. Sinun mittapuusi mukaan minust tulee varmasti "huono" äiti joka ei välitä lapsestaan. Olkoon sitten näin.

Oma äitini ja isäni joutuivat olemaan töissä kun olin pieni, menin hoitoon vajaa pari vuotiaana (ensiksi perhepäivähoitajalle pariksi vuodeksi, sitten osa-aikaiseen päiväkotiin ja 5 -vuotiaana kokopäivähoitoon) enkä ole kärsinyt siitä, en henkisesti enkä fyysisesti. En ole koko 25-vuotisen elämäni aikana kärsinyt yhdestäkään korvatulehduksesta enkä yhdestäkään vatsataudista. Ehkä olen poikkeus, mutta jokainen sääntöhän tarvitsee niitä.

Sanoo neuvolatädit mitä tahansa, tutkimuksia ja kokemuksia kyllä löytyy suuntaan ja toiseen. Itse olen työskennellyt päiväkodissa ja nähnyt päivähoitomaailmaa läheltä koko ikäni, joten tiedän tasan tarkkaan "mihin lapseni laitan". En pidä itseni huonona ihmisenä tai pahana äitinä, vaikka jo nyt suunnittelen tulevien lapsieni päivähoitoa. En nimittäin usko, että hyvä lapsuus on pelkästään siitä kiinni, missä äiti ja lapsi viettävät osan päivästä. Hyvä lapsuus ei ole siitä kiinni, viettääkö ajan kotona vai päiväkodissa, ei se koti takaa onnellisuutta. Tärkeintä on vanhempien huolenpito ja tuki, turvallinen elinympäristö, rajat sekä tietysti rakkaus!

Lue lisää

olet tyypillinen esimerkki tämänpäivän vanhemmasta joka "haluaa" että asiat ovat elämässä näin ja näin. Kuulostat naivilta, osittain se johtuu siitä että sinulla ei ole kokemusta siitä millaista lapsen kanssa oikeasti on. Ihmeellistä sinänsä, olethan työskennellyt lasten kanssa. Mutta oma on aina eriasia.

Ymmärrän tarpeesi, kaikillahan meillä on haaveita ja tavoitteita. Ja niin pitää ollakin!

Hyvän lapsuuden antaminen on mielestäni sitä, että opit tuntemaan lapsesi - olet herkkä hänen kulloisellekin tarpeelle. Ihmettelen suuresti jos päiväkodissa työskenneelleenä et tajua, mitä sillä tarkolitetaan, että alle 3 vuotiasta ei ole hyvä viedä hoitoon! Rohkenen epäillä sinun taitoasi ymmärtää lapsesi parasta, ellei se sitten muutu kun lapsesi syntyy.

Mieti mikä sinulle on tärkeää. Jos et voi mitenkään tinkiä omasta elämästäsi ja hoitaa lastasi ainakin ihan pienenä (3-vuotiaaksi, jopa kouluikään asti), herää kysymys onko lapsesi vain jonkinlainen minän jatke sinulle? Ja tämä kysymys koskee kaikkia perheitä jotka ovat samanlaisessa tilanteessa. Turha vedota lainoihin, elää voi yksinkertaisemminkin lapsen kanssa kotona. Ei teillä heti tarvitse olla sitä 5 huonetta keittiötä ja saunaa rivitalossa. Pienempikin asunto riittää aluksi. Eniten tarvitaan sinun aikaa, se on arvokkaampaa kuin mikään muu.

Paatos kirjoitti:

olet tyypillinen esimerkki tämänpäivän vanhemmasta joka "haluaa" että asiat ovat elämässä näin ja näin. Kuulostat naivilta, osittain se johtuu siitä että sinulla ei ole kokemusta siitä millaista lapsen kanssa oikeasti on. Ihmeellistä sinänsä, olethan työskennellyt lasten kanssa. Mutta oma on aina eriasia.

Ymmärrän tarpeesi, kaikillahan meillä on haaveita ja tavoitteita. Ja niin pitää ollakin!

Hyvän lapsuuden antaminen on mielestäni sitä, että opit tuntemaan lapsesi - olet herkkä hänen kulloisellekin tarpeelle. Ihmettelen suuresti jos päiväkodissa työskenneelleenä et tajua, mitä sillä tarkolitetaan, että alle 3 vuotiasta ei ole hyvä viedä hoitoon! Rohkenen epäillä sinun taitoasi ymmärtää lapsesi parasta, ellei se sitten muutu kun lapsesi syntyy.

Mieti mikä sinulle on tärkeää. Jos et voi mitenkään tinkiä omasta elämästäsi ja hoitaa lastasi ainakin ihan pienenä (3-vuotiaaksi, jopa kouluikään asti), herää kysymys onko lapsesi vain jonkinlainen minän jatke sinulle? Ja tämä kysymys koskee kaikkia perheitä jotka ovat samanlaisessa tilanteessa. Turha vedota lainoihin, elää voi yksinkertaisemminkin lapsen kanssa kotona. Ei teillä heti tarvitse olla sitä 5 huonetta keittiötä ja saunaa rivitalossa. Pienempikin asunto riittää aluksi. Eniten tarvitaan sinun aikaa, se on arvokkaampaa kuin mikään muu.

Lue lisää

Kiitoksia vastauksestasi. Olen tosiaan työskennellyt eri ikäisten lapsien kanssa, ja olen myös nähnyt millaista arki on lapsen kanssa kotona. Kyseessä ei tietysti ollut oma lapsi, mutta rakkaan sekkuni lapset. Hän oli (ja on edelleen toisen lapsensa kanssa) kotona siihen asti kunnes lapsi meni kouluun. Näin siis läheltä, millaista se arki on. Hänelle se sopi, mutta tiedän, ettei se sovi minulle. Kyllä minä tunnen itseni sen verran hyvin.

Tottakai minä olen lukenut tutkimuksia ja nähnyt esimerkkejä oikeassa elämässä siitä, ettei päivähoito aina sovellu alle kolmevuotiaalle. Mutta kannattaa muistaa, ettei ole mitään sääntöä sille, miten lapsi käyttäytyy hoidossa. Jollekin perheelle päivähoito sopii, jollekin ei. Itse olen tällä hetkellä sitä mieltä, että haluan olla kotona siihen asti, kunnes lapsi on reilut kaksivuotias, silloin haluaisin siirtyä takaisin työelämään ja lapsi menisi perhepäivähoitoon. Sieltä eteenpäin päiväkotiin ja esikouluun. Tämä on, kuten sinäkin sanoit, vain haave ja tavoite, mutta uskon, että se voi toteutua.

Olen jo miettinyt, mikä minulle on tärkeä. Tällä hetkellä tärkein ihminen elämässäni on puolisoni, mutta tuokin tulee muuttumaan kunhan saamme lapsen. Eli lapsestani tulee elämäni tärkein ihminen. Ja sen hän tulee kyllä tietämään, en ymmärrä, miten päivähoito poistaisi äidinrakkautta tai sidettä äidin ja lapsen välillä. Sellaista en ole nähnyt työssäni, paitsi "ongelmaperheissä", joissa vanhemmilla on niin suuria ongelmia, etteivät pysty kiintymään lapseen tai antamaan sille rakkautta ja turvaa. Itse tiedän, että pystyn tähän.

Minä en ymmärtä miksi minun pitäisi "tinkiä omasta elämästäni" kun tarjolla on muitakin vaihtoehtoja. Olen nähnyt päiväkodin ja perhepäivähoitajan arkea todella läheltä, ja uskallan väittää, ettei lapsi kärsi siellä ollessaan. Ja jos lapsella on hauskaa hoitopaikalla, miksi minä en saisi kehittää ja toteuttaa itseäni työpaikallani?

Nyt ehkä kuvittelet, että olen kylmä ja laskelmoiva uranainen. Väärin. Ei minulla ole suurempaa kunnianhimoa kuin kellään muullakaan, pidän vaan ammatistani ja työstäni. Onko se väärin? Onhan se ehkä sinun mielestäsi väärin lasta kohtaan, mutta minä olen eri mieltä. Omat vanhempani, eli myös äitini, joutuivat (mm. isän sairauden takia) olemaan töissä siitä asti kun olin noin parivuotias. Ei se ole meitä haitannut. Joten minulla on kotoa positiivinen kuva siitä, miten äiti-lapsi -suhde voi kehittyä ja voida hyvin huolimatta siitä, että äiti käy töissä.

Kiitoksia kuitenkin mielipiteistäsi, esitit ne harvinaisen asialliseen tapaan. Jatketaan keskustelua tästä.

Ei vielä äiti kirjoitti:

Kiitoksia vastauksestasi. Olen tosiaan työskennellyt eri ikäisten lapsien kanssa, ja olen myös nähnyt millaista arki on lapsen kanssa kotona. Kyseessä ei tietysti ollut oma lapsi, mutta rakkaan sekkuni lapset. Hän oli (ja on edelleen toisen lapsensa kanssa) kotona siihen asti kunnes lapsi meni kouluun. Näin siis läheltä, millaista se arki on. Hänelle se sopi, mutta tiedän, ettei se sovi minulle. Kyllä minä tunnen itseni sen verran hyvin.

Tottakai minä olen lukenut tutkimuksia ja nähnyt esimerkkejä oikeassa elämässä siitä, ettei päivähoito aina sovellu alle kolmevuotiaalle. Mutta kannattaa muistaa, ettei ole mitään sääntöä sille, miten lapsi käyttäytyy hoidossa. Jollekin perheelle päivähoito sopii, jollekin ei. Itse olen tällä hetkellä sitä mieltä, että haluan olla kotona siihen asti, kunnes lapsi on reilut kaksivuotias, silloin haluaisin siirtyä takaisin työelämään ja lapsi menisi perhepäivähoitoon. Sieltä eteenpäin päiväkotiin ja esikouluun. Tämä on, kuten sinäkin sanoit, vain haave ja tavoite, mutta uskon, että se voi toteutua.

Olen jo miettinyt, mikä minulle on tärkeä. Tällä hetkellä tärkein ihminen elämässäni on puolisoni, mutta tuokin tulee muuttumaan kunhan saamme lapsen. Eli lapsestani tulee elämäni tärkein ihminen. Ja sen hän tulee kyllä tietämään, en ymmärrä, miten päivähoito poistaisi äidinrakkautta tai sidettä äidin ja lapsen välillä. Sellaista en ole nähnyt työssäni, paitsi "ongelmaperheissä", joissa vanhemmilla on niin suuria ongelmia, etteivät pysty kiintymään lapseen tai antamaan sille rakkautta ja turvaa. Itse tiedän, että pystyn tähän.

Minä en ymmärtä miksi minun pitäisi "tinkiä omasta elämästäni" kun tarjolla on muitakin vaihtoehtoja. Olen nähnyt päiväkodin ja perhepäivähoitajan arkea todella läheltä, ja uskallan väittää, ettei lapsi kärsi siellä ollessaan. Ja jos lapsella on hauskaa hoitopaikalla, miksi minä en saisi kehittää ja toteuttaa itseäni työpaikallani?

Nyt ehkä kuvittelet, että olen kylmä ja laskelmoiva uranainen. Väärin. Ei minulla ole suurempaa kunnianhimoa kuin kellään muullakaan, pidän vaan ammatistani ja työstäni. Onko se väärin? Onhan se ehkä sinun mielestäsi väärin lasta kohtaan, mutta minä olen eri mieltä. Omat vanhempani, eli myös äitini, joutuivat (mm. isän sairauden takia) olemaan töissä siitä asti kun olin noin parivuotias. Ei se ole meitä haitannut. Joten minulla on kotoa positiivinen kuva siitä, miten äiti-lapsi -suhde voi kehittyä ja voida hyvin huolimatta siitä, että äiti käy töissä.

Kiitoksia kuitenkin mielipiteistäsi, esitit ne harvinaisen asialliseen tapaan. Jatketaan keskustelua tästä.

Lue lisää

Biologinen tunneside on se asia, joka erottaa hoitajan ja äidin lapsesta. Eli varmasti lapsen on ihan hyväkin olla hoidossa, mutta tulee siinä päivän aikana niitä tilanteita, joista oma äiti parhaiten tietää miten menetellä ja miten tarpeisiin vastata. Näin on varsinkin silloin kun on kyse alle kolmevuotiaasta.

Tinkimisellä tarkoitin sitä että kun olet asuntovelallinen, onko se asuntovelka syy siihen että sanot: "minun on pakko mennä töihin, emme tule toimeen muuten." Tämähän on suorastaan klishee jo näilläkin palstoilla keskusteluissa, enkä suinkaan epäile sen paikkansapitävyyttä. Mietin vain sitä, että ENNEN kuin on sitä velkaa, voisiko suunitella sen ottamista sellaiseen summaan, että toisella vanhemmista olisi mahdollista hoitaa lasta kotona muutamia vuosia. Millaiset muut ratkaisut ja omat toiveet vaikuttavat siihen, että voi olla kotona lapsen kanssa? Vai tuleeko eteen se kysymys, että haluaakin jotain muuta, kun olla lapsen kanssa kotona?Alunperinhän täällä keskusteltiin siitä että että ei tulisi laittaa alle kolmevuotiasta hoitoon.

Minäkin olin pienenä päiväkodissa, sitä ennen olin ollut eri hoitotädeillä. Päiväkoti oli siitä kiva paikka että tunsin olevani siellä tasa-arvoinen muiden kanssa. Perhepäivähoitajista viimeisin suosi aina omaa lastaan ja veti röökiä kuin korsteeni, sisällä. 70-luvulla päiväkoti oli mielestäni erilainen. Silloin oli hoitajia riittävästi, eihän siellä silti aina kivaa ollut ja joskus oli ikävä äitiä. Se on jännä että kun tuli paha mieli jostain asiasta, niin ratkaisut siihen tuntuivat joskus epäoikeudenmukaisilta. On ehkä vaikea lohduttaa vieraan lasta, en tiedä, tai huomata sen tarve.

No, pääasiahan on että kaikki ovat onnellisia ja tekevät ratkaisunsa itse. Minun mielestäni alle kolmevuotiaan paikka on kotona. Leikki-ikäinen lapsi saattaa viihtyä puolipäiväisenä päiväkodissa. Mutta tärkeintähän on se aika, jonka lapsen kanssa viettää. Onko läsnä, niinkuin nyt hienosti sanotaan. Pitkän työpäivän jälkeen se ei ehkä ole niitä kaikkein helpoimpia asioita.

paatos kirjoitti:

Biologinen tunneside on se asia, joka erottaa hoitajan ja äidin lapsesta. Eli varmasti lapsen on ihan hyväkin olla hoidossa, mutta tulee siinä päivän aikana niitä tilanteita, joista oma äiti parhaiten tietää miten menetellä ja miten tarpeisiin vastata. Näin on varsinkin silloin kun on kyse alle kolmevuotiaasta.

Tinkimisellä tarkoitin sitä että kun olet asuntovelallinen, onko se asuntovelka syy siihen että sanot: "minun on pakko mennä töihin, emme tule toimeen muuten." Tämähän on suorastaan klishee jo näilläkin palstoilla keskusteluissa, enkä suinkaan epäile sen paikkansapitävyyttä. Mietin vain sitä, että ENNEN kuin on sitä velkaa, voisiko suunitella sen ottamista sellaiseen summaan, että toisella vanhemmista olisi mahdollista hoitaa lasta kotona muutamia vuosia. Millaiset muut ratkaisut ja omat toiveet vaikuttavat siihen, että voi olla kotona lapsen kanssa? Vai tuleeko eteen se kysymys, että haluaakin jotain muuta, kun olla lapsen kanssa kotona?Alunperinhän täällä keskusteltiin siitä että että ei tulisi laittaa alle kolmevuotiasta hoitoon.

Minäkin olin pienenä päiväkodissa, sitä ennen olin ollut eri hoitotädeillä. Päiväkoti oli siitä kiva paikka että tunsin olevani siellä tasa-arvoinen muiden kanssa. Perhepäivähoitajista viimeisin suosi aina omaa lastaan ja veti röökiä kuin korsteeni, sisällä. 70-luvulla päiväkoti oli mielestäni erilainen. Silloin oli hoitajia riittävästi, eihän siellä silti aina kivaa ollut ja joskus oli ikävä äitiä. Se on jännä että kun tuli paha mieli jostain asiasta, niin ratkaisut siihen tuntuivat joskus epäoikeudenmukaisilta. On ehkä vaikea lohduttaa vieraan lasta, en tiedä, tai huomata sen tarve.

No, pääasiahan on että kaikki ovat onnellisia ja tekevät ratkaisunsa itse. Minun mielestäni alle kolmevuotiaan paikka on kotona. Leikki-ikäinen lapsi saattaa viihtyä puolipäiväisenä päiväkodissa. Mutta tärkeintähän on se aika, jonka lapsen kanssa viettää. Onko läsnä, niinkuin nyt hienosti sanotaan. Pitkän työpäivän jälkeen se ei ehkä ole niitä kaikkein helpoimpia asioita.

Lue lisää

Tässä ollaan jo ehkä hivenen eksytty aiheesta, joka siis oli minkä ikäisenä lasta tulisi laittaa päivähoitoon vai tulisiko laittaa ollenkaan. Mutta jatketaan silti...

Toki oma äiti aina tietää parhaiten, tai ainakin pitäisi tietää. Mutta kuinka moni äiti tunnistaa viivästyneen puheen, heikentyneen kuulon, puuttuvat sosiaaliset taidot, alkavan masennuksen tai muita kehityshäiriöitä? Eli joskus on ihan hyvä, että lapsi on ammattilaisen käsissä, päivän ajan. Tietysti kaikilla lapsilla nämä ongelmat eivät ilmene, mutta jos ne ilmenee, on hyvä jos lapsi saa tarvitsemansa avun ja erikoishoidon mahdollisimman nopeasti.

Itse taisin jo ensimmäisessä viestissäni sanoa, etten halua olla kotona lapsen kanssa kunnes tämä menee kouluun. Silti tottakai haluaisin olla lapsen kanssa mahdollisimman pitkään kotona, taitaa tuo paljon mainostettu 3v olla raja.

En minä koskaan tule yksin olemaan asuntovelallinen, eiköhän puolet lainasta lankea miehelleni. Eikä velka tai pakko (toivottavasti) tule olemaan suurin syy töihinpalaamiselleni, vaan minun oma tahtoni. Tahdon olla töissä, tahdon harjoittaa ammattiani, tahdon ylläpitää ammattitaitoni. Tiedän, että mikäli jäisin kuudeksi, tai edes reilut kolmeksi, vuodeksi kotiin olisin onneton ja tuntisin itseni turhaksi. Olen hankkinut koulutuksen - ammatin - jota haluan harjoittaa. En halua luoda uraa, mutta haluan tehdä sitä, mille tunnen kutsumusta. Silti haluan perheen. Olenko paha ihminen?

Tottakai tulisimme toimeen ilman, että minä kävisin töissä. Mieheni on korkeastikoulutettu ja tienaa hyvin. Joten tuo palstan klisee ei päde minuun. Olemme jo opiskeluaikana tottuneet tulemaan toimeen vähällä, ruokarahammekin on enimmillään 50e viikossa. Joten mikäli mitään pahaa ei tapahdu (sairaus yms.) minun tuskin on "pakko" palata työelämään, teen siitä omasta tahdostani. Luovutan lapseni, kunhan hän yltää sopivaan ikään, ammattilaisten käsiin. Ja teen sen luotettavin mielin ja hyvällä omatunnolla. Minä olen sentään hyvä ihminen, miksi minusta siis ei tulisi hyvää äitiä?

En vielä murehdi näitä asioita liikaa, olen optimisti ja uskon, että asiat aina järjestyy parhain päin. Ja tiedän, että lapsuus ei voi olla onnellinen jos lapsen vanhemmat eivät ole onnellisia, joten jos minun täytyy käydä töissä ollakseni onnellinen niin teen sen. Tahdon lapselleni parasta, ja se paras taitaa olla päivähoitopaikka 2-vuotiaasta asti.

Hei sinä AP-täti joka kirjoittelet tänne hoitohenkilökuntana...ETHÄN UNOHDA VAITIOLOVELVOLLISUUTTASI?noista sinun kertomuksistasi joku saattaa tunnistaa itsensä.Varo ettet istu kohta oikeudessa liiasta puhumisesta!Mikset keskustele suoraan kyseisen perheen kanssa?mieti mitä sammakoita suustasi päästät!tätä keskustelupalstaa lukee tuhannet ihmiset...HUH,ei onneksi en ole sinä!

Mietippä kirjoitti:

Hei sinä AP-täti joka kirjoittelet tänne hoitohenkilökuntana...ETHÄN UNOHDA VAITIOLOVELVOLLISUUTTASI?noista sinun kertomuksistasi joku saattaa tunnistaa itsensä.Varo ettet istu kohta oikeudessa liiasta puhumisesta!Mikset keskustele suoraan kyseisen perheen kanssa?mieti mitä sammakoita suustasi päästät!tätä keskustelupalstaa lukee tuhannet ihmiset...HUH,ei onneksi en ole sinä!

Lue lisää

Joo tämä AP-täti voikin sitten ruveta odottelemaan postiluukustaan postia. Tai kirjoitaa kovin kauniiseen sävyyn vastineen tähän ketjuun.

On se jum****a kumma kun vaan jaksetaan arvostella toisten valintoja eikä tehdä sitä omaa työtä nöyränä. Jos vanhempia epäilet "rikoksesta" on sosisaaliviranomaiset oikea kanava. Muutoin suu kiinni.

Kyllä se niin on, vaikka joskus tuntui ettei jaksa, että hyvä oli kun hoidin lapseni kotona. Lapset ovat jo aikuisia, ja ovat sanoneet että oli ihana tulla jopa kouluikäisenä kotiin kun pulla tuoksui. Sääliksi kävi naapurin Ville kun sai yksin mennä tyhjään kotiin. Älkää hyvät vanhemmat viekö alle 3-vuotiaita hoitoon. Tai jos on pakko sauma, niin hommatkaa edes hoitaja kotiin. Että ne lapsiraukat sais edes jonkinlaisen perusturvan elämälleen. Aivan varmasti aikasin hoitoon retuuttamisella on psyykkisiä vaikutuksia isompana. Naapurin 11 vuotias poika sanoi että sääliksi käy nuo pienet tarhalapset, kun ne illalla vielä oottaa että millon äiti tulee hakeen. Alle 3 vuotiaille hoitaja kotiin ja äideille korkeintaan 6 tunnin päivät. Jos ei yhdelle lapselle voi palkata hoitajaa kotiin, niin lyökää pari kolme perhettä lapset kimppaan ja palkatkaa yksityisen hoidontuella hoitaja vuoronperään jokaisen kotiin. On halvempikin vaihtoehto kuin tarha- ja perhepäivähoito.

Heh, melekoinen provo tuo sun viestis.

Väität olevasi LTO, eli olet peruskoulun ja lukion (yht. 12v) jälkeen hankkinut kandidaatti- tai maisteritutkinnon, johon menee 4-6v. Eli olet käynyt koulua 16-20v (olettaen, että pääsit opiskelemaan suoraan lukiosta).

Silti väität, että vanhemmillasi/sinulla oli kännykkä kun olit pieni ja kotona. Ei tainnut kännyköitä olla 20 vuotta sitten, saati 24 vuotta sitten!

Joten joo, hieno tarina, eipä vaan taida olla totta, ei ainakaan sinun kokemana.

Ai että lapset tai työ? Haloo! Eiköhän nuo yhdessäkin toimi.

Terveisin perhe, bruttotulot 120 000 e/vuosi ja kaikilla on kivaa. Lasten kanssa ollaan kaikki työajan ulkopuolinen aika. Eikä ole mummoja tai muita apulaisia lähimaillakaan. Voi tätä onnea jonka lapsista saa. Ja tarhaan lapset menevät riemusta kiljuen. Kuten myös tulevat pois.

isä* kirjoitti:

Ai että lapset tai työ? Haloo! Eiköhän nuo yhdessäkin toimi.

Terveisin perhe, bruttotulot 120 000 e/vuosi ja kaikilla on kivaa. Lasten kanssa ollaan kaikki työajan ulkopuolinen aika. Eikä ole mummoja tai muita apulaisia lähimaillakaan. Voi tätä onnea jonka lapsista saa. Ja tarhaan lapset menevät riemusta kiljuen. Kuten myös tulevat pois.

Lue lisää

hyvät liksat, sen varmaan halusit tuoda esille. Saattekos vielä tukea tarhamaksuihin, riemusta kiljuen.

xerxes kirjoitti:

hyvät liksat, sen varmaan halusit tuoda esille. Saattekos vielä tukea tarhamaksuihin, riemusta kiljuen.

Ei piru vie saada. Pitääkin tarkistaa olisiko jotain saatavilla.

> Päiväkoti on aikamoinen laitos 8kk - 2-vuotiaalle.

Koti, jossa on 4-5 lasta on ihan vastaava laitos.

> Hoitajia on aivan liian vähän, ja nekin vaihtuvia.

Koti, jossa on 4-5 lasta on hoitajia ihan yhtä vähän, keskimäärin vähemmänkin.

> Miten huono itsetunto täytyy vanhemmalla ollakaan, jos kokee että alle kolmivuotias tarvitsee niin kauheasti kodin ulkopuolisia virikkeitä.

Miten huono itsetunto täytyy vanhemmalla olla, joka väittää, että missään muualla ei lapsesta kasva terve ja tasapainoinen ihminen, kuin kotona kasvaneesta.

> Monille vaan asuntolainan lyhentäminen ja materialistinen elämäntyyli on tärkeämpi kuin oma lapsi.

Vaikka tulomme ovat yli 140 te vuodessa ovat lapsemme osin olleet tarhassa - mutta myös kotona. Lainaa ei ole eikä tarvita. Eikä elämäntyyli varmasti ole materialistinen (sana joka kovasti kaipaa täsmentämistä!) Enkä silti pidä ollenkaan huonona vaihtoehtona lasteni turvattua perintöä ja jeesaamista rahallisesti kun se tilanne tulee. Ja silti väitän, että lapsemme ovat hyvin tasapainoisia. Joku ei vaan halua olla kokopäiväisesti kotona lasten kanssa. Älä tuomitse heitä. En minäkään sinua.


> Pieni lapsi ei tarvitse omistusasuntoa tai uutta autoa. Niitä ehtii maksamaan myöhemminkin.

Kyllä meidän omistusasunnoista ja autoista on lapsillekin iloa ;)

> Mielipiteeni on kärkevä, mutta seison todellakin omien sanojeni takana.

Samoin.

> Kaikilla ei tietysti ole todellista valinnanmahdolisuutta, sen ymmärrän.

Ei olekaan. Meillä on. Ja senkin voisit yrittää ymmärtää.

isä_ kirjoitti:

> Päiväkoti on aikamoinen laitos 8kk - 2-vuotiaalle.

Koti, jossa on 4-5 lasta on ihan vastaava laitos.

> Hoitajia on aivan liian vähän, ja nekin vaihtuvia.

Koti, jossa on 4-5 lasta on hoitajia ihan yhtä vähän, keskimäärin vähemmänkin.

> Miten huono itsetunto täytyy vanhemmalla ollakaan, jos kokee että alle kolmivuotias tarvitsee niin kauheasti kodin ulkopuolisia virikkeitä.

Miten huono itsetunto täytyy vanhemmalla olla, joka väittää, että missään muualla ei lapsesta kasva terve ja tasapainoinen ihminen, kuin kotona kasvaneesta.

> Monille vaan asuntolainan lyhentäminen ja materialistinen elämäntyyli on tärkeämpi kuin oma lapsi.

Vaikka tulomme ovat yli 140 te vuodessa ovat lapsemme osin olleet tarhassa - mutta myös kotona. Lainaa ei ole eikä tarvita. Eikä elämäntyyli varmasti ole materialistinen (sana joka kovasti kaipaa täsmentämistä!) Enkä silti pidä ollenkaan huonona vaihtoehtona lasteni turvattua perintöä ja jeesaamista rahallisesti kun se tilanne tulee. Ja silti väitän, että lapsemme ovat hyvin tasapainoisia. Joku ei vaan halua olla kokopäiväisesti kotona lasten kanssa. Älä tuomitse heitä. En minäkään sinua.


> Pieni lapsi ei tarvitse omistusasuntoa tai uutta autoa. Niitä ehtii maksamaan myöhemminkin.

Kyllä meidän omistusasunnoista ja autoista on lapsillekin iloa ;)

> Mielipiteeni on kärkevä, mutta seison todellakin omien sanojeni takana.

Samoin.

> Kaikilla ei tietysti ole todellista valinnanmahdolisuutta, sen ymmärrän.

Ei olekaan. Meillä on. Ja senkin voisit yrittää ymmärtää.

Lue lisää

En ole missään vaiheessa väittänyt, että muualla kuin kotihoidossa kasvaneista lapsista kasvaa häiriintyneitä. Päiväkoti vaikuttaa lapsen kiintymystapaan ja perusturvallisuuteen, ja toki päiväkodin vaikutukset riippuvat monesta muustakin asiasta, kuten kuinka pitkiä hoitopäivät ovat, millaiset kotiolot ovat, lapsen persoonallisuudesta, päiväkodin tasosta jne...

Eikä kotona hoitaminen parin kolmen vuoden ajan tarkoita sitä, etteikö lapsen tulevaisuutta voisi turvata taloudellisesti, esim. säästämällä lapselle kuukausittain rahaa. Kyllä sitä ehtii tahkota työelämässä tämän kolmen vuoden jälkeenkin.

Mielestäni perusteluni olivat asialliset.

isä_ kirjoitti:

> Päiväkoti on aikamoinen laitos 8kk - 2-vuotiaalle.

Koti, jossa on 4-5 lasta on ihan vastaava laitos.

> Hoitajia on aivan liian vähän, ja nekin vaihtuvia.

Koti, jossa on 4-5 lasta on hoitajia ihan yhtä vähän, keskimäärin vähemmänkin.

> Miten huono itsetunto täytyy vanhemmalla ollakaan, jos kokee että alle kolmivuotias tarvitsee niin kauheasti kodin ulkopuolisia virikkeitä.

Miten huono itsetunto täytyy vanhemmalla olla, joka väittää, että missään muualla ei lapsesta kasva terve ja tasapainoinen ihminen, kuin kotona kasvaneesta.

> Monille vaan asuntolainan lyhentäminen ja materialistinen elämäntyyli on tärkeämpi kuin oma lapsi.

Vaikka tulomme ovat yli 140 te vuodessa ovat lapsemme osin olleet tarhassa - mutta myös kotona. Lainaa ei ole eikä tarvita. Eikä elämäntyyli varmasti ole materialistinen (sana joka kovasti kaipaa täsmentämistä!) Enkä silti pidä ollenkaan huonona vaihtoehtona lasteni turvattua perintöä ja jeesaamista rahallisesti kun se tilanne tulee. Ja silti väitän, että lapsemme ovat hyvin tasapainoisia. Joku ei vaan halua olla kokopäiväisesti kotona lasten kanssa. Älä tuomitse heitä. En minäkään sinua.


> Pieni lapsi ei tarvitse omistusasuntoa tai uutta autoa. Niitä ehtii maksamaan myöhemminkin.

Kyllä meidän omistusasunnoista ja autoista on lapsillekin iloa ;)

> Mielipiteeni on kärkevä, mutta seison todellakin omien sanojeni takana.

Samoin.

> Kaikilla ei tietysti ole todellista valinnanmahdolisuutta, sen ymmärrän.

Ei olekaan. Meillä on. Ja senkin voisit yrittää ymmärtää.

Lue lisää

"koti jossa on 4-5 lasta on ihan vastaava laitos (kuin päiväkoti)."

Kotona tuskin on saman ikäisiä lapsia 4-5 kpl, tällaiset monisikiöraskaudet ovat harvinaisia. Jos lapsia onkin niin paljon, he ovat sisarussuhteessa eli kasvaneet tilanteeseen syntymästään asti, joka on tyystin eri asia kuin toisilleen vieraat lapset yhtäkkiä yhdessä.

"Miten huono itsetunto täytyy vanhemmalla olla, joka väittää, että missään muualla ei lapsesta kasva terve ja tasapainoinen, kuin kotona kasvaneesta."

Erittäin hyvä itsetunto että uskaltaa tehdä poikkeavan ratkaisun ja kuunella ja nähdä lapsensa tarpeita. Käyttää maalaisjärkeä ja tutkittua tietoa hyväksi lasten hoidossa. Luottaa omaan itseensä kasvattajana. Antaa aidosti omaa aikaansa lapsille kun he ovat pieniä, ei tunteina tai minuutteina, vaan elämänkokoisina päivinä.

Tuosta rahasta vielä, älä huoli, kyllä me kaikki täälä suomi24 ollaan kuultu moneen kertaan teidän perheen tulot ja sosioekonominen asema. Onko sinulla huono itsetunto, kun sitä pitää niin moneen otteeseen tuoda esille? On hienoa että menestytte taloudellisesti hyvin!

Asunnot ja autot ovat niitä menoeriä, jotka voi suunitella etukäteen niin että ei tarvitse vedota suuriin menoihin viedäkseen lapsen alle 3v päiväkotiin. On meilläkin omistusasunto ja kaksi autoa, eikä lainaakaan ole paljoa jäljellä. Silti minä olen kotona (ja iltatyössä) ja ihan hyvin ollan tultu toimeen. Mutta pienelle vauvalle tärkeintä ei ole omistusasunto vaan häntä hoitavat vanhemmat. Biologisen tunnesiteen ja kiintymyssuhteen luominen. Eikä tämä onnistu, jos hoitaja vaihtuu jatkuvasti tai niitä on useita ja ympäristössä on liikaa ärsykkeitä.

Jos alle kolmevuotiaan lapsen päiväkotiin vieminen näiden tietojen valossa on todellinen vaihtoehto, voi siitä aina päätellä jotain vanhempien arvomaailmasta. Ja sen näytöksen me olemme täällä tosiaan nähneet useaan otteeseen.