Niin, joskus olen yliluonnollisuus -palstalta tästä lukenut, ei taida sitäkään enää olla niin kirjoitin tänne.
Olen lukenut, että ihmisen on mahdollista nousta ruumiinsa ulkopuolelle rentoutuneessa tilassa. Jotkut ovat kokeilleet tätä ja onnistuneet siinä. Haluaisin tietää, että onko se oikeasti mahdollista.
Jossakin keskustelussa kerrottiin neuvoja ruumiistaan nousemiseen, ja koitin sitä. Tästä on siis jo pari vuotta aikaa. No, pääsin jollekin ns. esiasteelle, en siis noussut ruumiini ulkopuolelle, koska jänistin. Kuulemma alkaa korvissa vinkumaan, ja se ääni voimistuu ruumiista nousemisen lähestyessä. Näin tapahtui minulle, sitten lopetin.
No tänä aamuna sattui kummallinen juttu. Heräsin siihen kun isäni meni vähän ennen kuutta suihkuun.
Makoilin ja mietin sitten siinä jotain matikka juttuja, kun ei uni oikein tullut eikä minun tarvinnut vielä nousta. Katsoin kelloa, se oli 05.50. Yhtäkkiä alkoi korvissani kuulumaan ääni, joka voimistui kokoajan. Mietin että kuuleekohan isänikin sen. Sitten huomasin, etten pystynyt liikuttamaan kättäni. Tuijotin kattoon, ja sitten huomasin katsovani itseäni makaamassa sängyssäni. Säikähdin tietenkin ja menin pieneen "paniikkiin".
Tajusin, että olin noussut ruumiini ulkopuolelle, ja ajattelin vain että haluan takaisin ruumiiseeni. Yritin mennä makaamaan siihen kohtaan missä näin itseni, ja kesti hetki ennen kuin pääsin takaisin ruumiiseeni. Ajattelin, että: "nyt liikutan kättäni" (koska olin lukenut silloin joskus pari vuotta sitten, että sillä tavoin tulee tajuihinsa / herää), ja hetken yrittämisen jälkeen se onnistui. Heräsin ja katsoin kelloa, 05.53.
En tiedä näinkö unta vai tapahtuiko tuo oikeasti. Olin kuitenkin heräämiseni jälkeen aika levoton ja järkyttynyt, en uskaltanut enää alkaa nukkumaan.
Mitä mieltä olette, olenko kenties hullu, näinkö unta vai tapahtuiko tuo oikeasti?
Jos se oikeasti tapahtui, ja tämä ruumiistaan nouseminen on mahdollista, haluaisin tietää siitä lisää. Esim. onko se vaarallista.
Toivottavasti joku jaksaa lukea tämän kokonaan ja auttaa minua. :)
Olen lukenut, että ihmisen on mahdollista nousta ruumiinsa ulkopuolelle rentoutuneessa tilassa. Jotkut ovat kokeilleet tätä ja onnistuneet siinä. Haluaisin tietää, että onko se oikeasti mahdollista.
Jossakin keskustelussa kerrottiin neuvoja ruumiistaan nousemiseen, ja koitin sitä. Tästä on siis jo pari vuotta aikaa. No, pääsin jollekin ns. esiasteelle, en siis noussut ruumiini ulkopuolelle, koska jänistin. Kuulemma alkaa korvissa vinkumaan, ja se ääni voimistuu ruumiista nousemisen lähestyessä. Näin tapahtui minulle, sitten lopetin.
No tänä aamuna sattui kummallinen juttu. Heräsin siihen kun isäni meni vähän ennen kuutta suihkuun.
Makoilin ja mietin sitten siinä jotain matikka juttuja, kun ei uni oikein tullut eikä minun tarvinnut vielä nousta. Katsoin kelloa, se oli 05.50. Yhtäkkiä alkoi korvissani kuulumaan ääni, joka voimistui kokoajan. Mietin että kuuleekohan isänikin sen. Sitten huomasin, etten pystynyt liikuttamaan kättäni. Tuijotin kattoon, ja sitten huomasin katsovani itseäni makaamassa sängyssäni. Säikähdin tietenkin ja menin pieneen "paniikkiin".
Tajusin, että olin noussut ruumiini ulkopuolelle, ja ajattelin vain että haluan takaisin ruumiiseeni. Yritin mennä makaamaan siihen kohtaan missä näin itseni, ja kesti hetki ennen kuin pääsin takaisin ruumiiseeni. Ajattelin, että: "nyt liikutan kättäni" (koska olin lukenut silloin joskus pari vuotta sitten, että sillä tavoin tulee tajuihinsa / herää), ja hetken yrittämisen jälkeen se onnistui. Heräsin ja katsoin kelloa, 05.53.
En tiedä näinkö unta vai tapahtuiko tuo oikeasti. Olin kuitenkin heräämiseni jälkeen aika levoton ja järkyttynyt, en uskaltanut enää alkaa nukkumaan.
Mitä mieltä olette, olenko kenties hullu, näinkö unta vai tapahtuiko tuo oikeasti?
Jos se oikeasti tapahtui, ja tämä ruumiistaan nouseminen on mahdollista, haluaisin tietää siitä lisää. Esim. onko se vaarallista.
Toivottavasti joku jaksaa lukea tämän kokonaan ja auttaa minua. :)
Vastaukset 6
Vanhimmat
Rajatietokirjallisuuden mukaan saattaapi olla että irtoilemme itseasiassa kehoistamme jokaikinen kerta kun nukahdamme! Normaalisti ihminen vain ei kykene ylläpitämään tietoisuuttaan tuossa prosessissa, eikä sen vuoksi sitten tiedä että mitä on tullut nähtyä ja tehtyä kehottomassa tilassa.
Olen itse himoinnut nuoresta asti ruumiin ulkopuolisen tilan kokemusta, mutta tähän mennessä olen vain kertaalleen herännyt siihen että puolet "minusta" on kehoni ulkopuolella (minä istuin, vaikka ruumiini makasi oikosenaan). Useita kertoja olen yöllä kokenut sen että näen piirteitä asunnostani, mutta silmäluomeni ovatkin kiinni.
Netissä on paljon matskua siitä miten voi kuulla erilaisia ääniä irtoamishetkellä, miten voi nähdä tiettyjä värejä tai tunnelin tms.
Monet pelkäävät että eivät osaisi takaisin kehoonsa, mutta jos ja kun kerta irtoilemista tapahtuu jatkuvasti spontaanisti ja AINA on itsekukin kuitenkin aamulla herännyt kehossaan, niin kyllä se siitä! Oikein hurja kauhuntunne todennäköisesti saa ihmisen menettämään tietoisuutensa, jolloin hän sitten luonnostaan herää kehossaan.
Jotkut pelkäävät että joku olio toisesta ulottuvuudesta valloittaa kehon silläaikaa kun itse on siitä irrallaan, mutta siihenkin voi käyttää tervettä järkeä: kuinka monta ihmistä tunnemme joka yhtäkkiä ei enää olekaan oma itsensä vaan on jokin vaihdokas? Eiköhän tuollaista tapahdu lähinnä kauhuelokuvissa, ei oikeassa elämässä.
vastauksesta, tuo selvensikin jo aika paljon. :)
Miksi tuo irtautuminen on noin "raju" kokemus? Olisi parempaa, jos vähitellen liukuisi irti...
Voiko näillä astra jutuilla opetella salamannopeasti vaikka vieraan kielen, joka sitten herättyään osaisi.
Se joka irtautuu ruumiista on siis sielumme, eli minämme, joka on ns.hopealangalla kiinni ruumiissamme. Jos hopealanka katkeaa se merkitsee sitä että ruumiiseemme ei enää ole paluuta. Olisi jännä tietää millaisilla tekniikoilla irtautuminen on mahdollista.
Ainakin tulee mieleen joku sellainen (olisiko ollut Ultra-lehdessä?) että laitetaan lanka killumaan sängyn ylle. Kun yöllä henkiruumis eli sielu eli tietoisuus näkee sen langan siinä killumassa, se voi noinniinkuin olla ottavinaan siitä kiinni ja sillä tavalla ihminen vetää itsensä ulos fyysisestä kehostaan.
Itse olen kiinnostuneempi meditaatiossa tulevista näyistä. Olen nähnyt violetteja läiskiä joskus tuossa tilassa missä ei ole verbaalisia ajatuksia päässä, ja kuulema se joillakin ihmisillä tuo violettien länttien tila on vaihtunut mustaksi putkeksi, jota pitkin heidän tietoisuutensa on imeytynyt kehosta irti. Tuohon hetkeen saattaa kuulua kuulema pelottaviakin näkyjä, mutta niistä ei tarvitse välittää. Jokin äänikin voi, tosiaan, kuulua.
Se hopealanka minun mielestäni on vain samaa materiaalia kuin se mistä ihminen on muodostunut silloin kun hän on fyysisestä kehostaan irrallaan. Voi kuvitella kuinka ihminen eli sielu eli henki on ikäänkuin purukumi, josta lähtee helkkarin pitkä venyvä nauha fyysiseen kehoon. Onkohan sen kiinnityskohta muuten sydämen vai pään kohdalla?
Jotkut irtoilevat sumumaisesti uuttumalla suoraan kehonsa yläpuolelle, toiset pujottautuvat päänsä aukilekohdan paikkeilta kehostaan kuin käärme vetäytyisi nahkastaan pois. Itse olen siinä puolittaisessa irtautumassani kokenut nimenomaan jälkimmäistä, paitsi sitenpäin että tullessani yöllä tietoiseksi olin juuri valumassa fyys. kehooni sisälle, kuin käsi olisi ujunut hanskaan.
Raamatussakin kerrotaan tuosta "hopealangasta", joka katkeaa ihmisen kuollessa:
Saarnaajan kirja:
12:5 myös peljätään mäkiä, ja tiellä on kauhuja, ja mantelipuu kukkii, ja heinäsirkka kulkee kankeasti, ja kapriisinnuppu on tehoton; sillä ihminen menee iankaikkiseen majaansa, ja valittajat kiertelevät kaduilla -
12:6 ennenkuin HOPEALANKA katkeaa ja kultamalja särkyy ja vesiastia rikkoutuu lähteellä ja ammennuspyörä särkyneenä putoaa kaivoon.
12:7 Ja tomu palajaa maahan, niinkuin on ollutkin, ja henki palajaa Jumalan tykö, joka sen on antanutkin.