Rakas. Minulla on niin ikävä sinua.

Mitä pitää antaa anteeksi?

Alotus on varmaan jollekin, joka on aika nuori ja useassa parisuhteessa jo ollut, kun kerran aina pakenee kun arki iskee suhteessa. Arkihan iskee suhteessa ja parin vuoden kuluttua suhteen aloittamisesta. Itestä tuntuu kyllä myöskin siltä, että nykyajan nuorten ei kantsis monenkaan lapsia tehdä, kun parisuhdekestävyys jo ilman lapsia alle pari vuotta. Toisaalta itse olen sitä mieltä, että jos parin vuoden jälkeen tai myöhemminkin nuorena ennen lapsien hankkimista parisuhde ei tunnu hyvältä kannattaa ehdottomasti lähteä! Siinä tekee palveluksen sekä itselleen että kumppanilleen, sillä lasten saanti jo itsessään on niin paljon suhdetta koetteleva ettei niitä kannata hankkia ihmisen kanssa, jonka jo tietää olevan väärä. Tietysti ja valitettavasti joistakin ihmisistä tulee suhteen tuhoavat puolet näkyviin lasten hankkimisen myötä.

Mitkähän olivat tämän pupuhousuisen luikertelijan nimikirjaimet.

etunimen eka kirjain?

ja

sitten sukunimen eka?

Käänteisen sanajärjestyksen harrastaja, opettele kirjoittamaan ystävällisiä runoja. Niistä on apua:

Jäätikköapina vm.68:lle/ TTP:lle (Helsinkiin)

Sä kuvasit tuntemattomille sisimpäsi suuren autiuden
sanoit on kuin jo velloisi sisälläsi - meri talvinen.
Tuntui suonissas virtaavan suolaista vettä, sydänalaa kirvellen.
ja aivoituksesi hempeät, kauniit riekaleiksi riipien.

Tai oli kuin olisit joutunut jäihin, hihansuut ,saappaat vettä ryypäten,
ympärilläsi vain harmaata lientä, hyiseen syliinsä imien.
Sun kehostas oli kuumotus kuollut, vieden rinnasta lämpimän ailahduksen,
ja sisältäs tapettu lämpö, mukana unelman- ruusunpunaisen.

Katsees kurjuudestasi kohottaen,
sä nostit päätäsi pystyyn, yhä vielä yrittäen.
Ja kurkotit kädelläsi yli tumman tyhjyyden,
silmät totisina, toista samanlaista tähyten.
Vaan löydätkö koskaan sieltä tuon kaivatun ymmärryksen,
voitko tavoittaa vielä, sieluin salatun yhteyden(?)
Vai jäätkö keskelle yksin - sen suuren autiuden(?)
Sä tiedätkö mies itse, mitä tästä voi tullakaan?

En haluaisi enää sun sisintäsi sanan säilällä satuttaa.
En tahtoisi ryöpyin kiukkuisin, sua pieneksi murentaa.
En mielelläni enää lukisi piikkejä tekstiesi laisinkaan;
valmis en olisi jälleen, sun lauseides terävyydestä haavoittumaan.

Ap. sinut tunnistaa harrastamastasi käänteisestä sanajärjestyksestä.
Mitä sinulle olisi pitänyt antaa anteeksi? Kieroilusiko? Toisten nimissä esiintyminen - vai mikä?

T: Ei koskaan ap. eli keskustelun avaaja, kuten nimimerkkikin kertoo

Kun en anna niin Mäen Anna.

Annankatu? En Anna enkä kadu!

MINULLA ON NIIN IKÄVÄ SINUA MERI, OLIT YSTÄVÄ PARHAIN YLI 30V.

Et ole ikinä edes anteeksi pyytänyt.