Don't Stop the Dance

Mutta onko
aamulla varjoa
vai saako
aurinko
puutteensa kohoamaan

päivä ottaa askeliaan

askeleen
askeleen
perään

kasvaako kukka
uskollisuuteen

kasvaako
kahdesta
ihmisestä
elämä


----------

sieluuni vangittu
sydänlyönti

pelkkä pisara
tätä uutta aikaa

vai valehteleeko joku

etsiikö kukaan
rehellistä verta

-------------


kuinka murhe
aina
osaakin
kävellä tiehensä

kivekset täynnä
outoa
uutta kiihkoa

ja vaikka
se rako
kuinka
värähteli

kuinka sipiään
herisytti

ei siitä
ollut lentoon,
ja niin se
juoksi
unissaan

uhrialttarein
vaelsi ja
tuijotti eteeni

tuijotti ja
häväistyä talvea
syytti

minua ja
minun
puheeni sanoista

rikos oli tapahtunut
ja se
putoaa kuin
kivi
keskelle
korkeaa

keskelle matalaa


--------------

kuinka se
ruohikossa
väijyvä peto
osasi rakastelun
jälkeen
huokaista

kosketta sitä
palajasta

koskettaa sitä
nautinnonlähdettä,
mutta ei
se
rakkaudeksi muuttunut

ei perkele
siitä mitään
rakkauden muotoa
ja määrää
syntynyt

--------------

minä ummistin ja
avasin

tilkkasen sitä
ja tilkkasen
tätä, mutta

ei se pää
kotiin painunut

ei vaikka kuinka
olisin sen
keihääseen taltuttanut

pessyt pahoja
päiviä ja
ommellut kauniita
uusia

ei

yksi vain on
ihmisen
halu,
yksi tahto

heleästi hymyillä
ja kompastua

-----------------

sisäinen maailma
ei ollut valmis

sitoutuminen
ei ollut arvo

ydin ja
sen alkuvoima
on eläin

ja eläintä
ei ollut kesytetty

ja silloin
joutuu karkotukseen,
se muotokuva on
ensin valettava

se on
muovattava omin
kätösin
ennekuin sen
tajuaa

ennekuin sen
ymmärtää,
luonnon henkisyyden
ja taiteen
muunnellut vaistot,

jotka eivät
pelkästään
ole erottamassa
hyvää pahasta

vaan haluavat
tunteen viedä

haluavat erottaa
ihanteen ihmisestä,
suloisen
sopusuhtaisesta

miltä se
järjettömyys maistuu,
kuin uni
ilman todellisuutta

hulluus,
joka on
otettava ilman
valhetta

ilman

niin että tuntee
olevansa
oma itsensä

ei ole
mitään
yhtä,
kahta tai
kolmea maailmaa

on vain

selkeä ja
epäselkeä

-------------

kaikki toistemme
naapureina ja
silti emme

tiedä vielä paskaakaan

emme kielletystä,
emme sallitusta ja
jokainen haluaa hellyyden
valuvan vastaan

milloin sen synnin
voi määrittää,
jos ei edes

tiedä mihin verrataan

mikä on onnellisuus
ja saako se
juuret imeytymään

ankkuroitumaan tunteeseen,
joka
rakkauden nimissä
rauhana ja
luottamuksen
kutsutaan

mutta on siinä
muutakin

--------------

usko on
vahvempi kuin
todellisuus

en voi ajatella
itseäni,
enkä
ketään
muutakaan

kenenkään itsekkäitä
toiveita,
sillä ei ole
olemassa
pelkkää tarkoitusta

pelkkää vierauden
maailmaa

on mahdollisuus,
ystävyys ja
luottamus,
mutta

mitä jos se
ei päästä
sydämeen

pyyhki vain
muistinsa
ja kävelee
tiehensä


--------------

mikä on totuus
ja mihin pitäisi
uskoa

mikä on tämä
ajattelun ja elämän
ongelma

siinä se
on

se tunne,
joka yhtyy
toiseen

ja tulee
ajattomaksi

puhtaus, kauneus
ja ajattelun
suoma henkisyys

niin se
kietoutui
ajatuksiini,
osaksi

elämääni


----------------

rakkaus murtautuu,
ja jos se
haluaa syntyä

sen on
osattava
lentää

onko se
jumala
vai perkele

joka tyydyttää
sielusi,
rakastaa
juuriaan myöden

-----------------

riko se muna,
anna sen
elämänkuvan kukkia

anna sen
rakkauden kaipuun täyttyä

anna sen
hyvän täyttää
yltäkylläisyys

anna musiikin
täyttää, koska
se ei tunnista
moraalia

kaikkia se
rakastaa

se avaa
persoonallisuutemme

tekee meistä
ihmisiä valmiuteen
taas lentämään

pelkäämään ja
synnyttämään
suunnan

aavistuksen ja
hengen maailma,
joka
vie eteenpäin

vie tahdolliseen

kohti tekojen ja
himojen kunnioittavaa
ja rakastavaa
ymmärtämistä

ei ole
muuta todellisuutta,
jonka jokainen tietää
asuvan sisimmässämme

----------------

ja ne kuvat
ovat kirkkaat

heijastaen tulevaisuutta,
toivekuvaa
oikealle rakkaudelle

tahtoa ja
löytää oma
kohtalonsa

jotta tietää
minkä haluaa
ympäröivän,
tuottavan
kauneuden
heikkouteensa

ihmisyhteyteensä

jotta emme
koskaan
pelkäisi toisiamme

pelkäisi,
kuten minä
olen sopusoinnuton
itseeni

peläten elämää
ja kohtaloonsa
tyytyvää alitajuntaa

melankoliaa

alati lentävästä
linnustaan

siitä,
joka ei
osaa vastata
ihmisyyden kutsuun

sanattomaan
ilmaisuun

elää ja
kokea

ja silti se
on ajoittain
yhtä syvää
helvettiä

pitää porttia
avoimena

toista rakkaudelle,
toista ikävälle
ja kolmatta

elämän hengelle

rakkaudesta suurimmalle


-------------------

jotain
itsepintaista minun
ja maailman välissä

ajan kulua
ihmisten kulua

ja kehojen kulkea ajassa
ympärillään elämää,
tuntien
sieluni rituaaleja

halun ja tahdon
ajamaa totuutta

------------------

sääliksi käy
poika rukkaa

kaikki teitä ja
ovia
joita ei avata

seisovassa veden
kasvattaa
taakkaa,
kivikuormaa sakaaleille

kuoleentunut
synnyttää kuolleita,
kiväärin silmä
luotiaan huutaa

ja kun minä
en kestä itseäni,
miten sitten
muita

kirottuja kaikki,
sietää ja
katsella


-----------------

tähän loppui
muistin sydän,
nuoruus

joi kait onnellisten
maljasta ja
sai ilmeen kasvoilleen

liekö elämältä
varastanut,
kusettanut jotain
onnellista

mutta siinä
se soittelee,
kitaraansa tapailee

luuleeko se
olevansa pelastus

vai miksi höyhenellä
ihonsa alta hivelee

soittaa lurittaa ja
antaa nokkansa
puhua

miten se nostaa
rakkauden olkapäilleen,
hoitaa askareensa

hoitaa ja hipsuttaa,
jotta kukaan ei
menisi rikki

jokaista oksaa,
jokaista lehteä,
ettei kukaan kieltäisi

kukaan heittäisi
sielun hämäriin
rakosiin

--------------

jotain pysyvää
aina jää

jotain joka
hautaa ja
jotain jota
kivinen elämä
koteloi

mutta nouse
sinä kiivas
ja seesteinen

nouse rakkaus
hiljaisuuden ylle
ja
ole syntymä

ole uusi
ajanlasku

tämän janoisten
maljan haudatut
kärsimykset,
jotta

kuollut suuni
avautuisi,
tietäisi mistä
on kotoisin

mistä sineni
on lähtöisin

mistä onneni
on rakennettu,
ettei se pelästy
huminan luomaa
hiljaisuutta

kaunista ja
kadonnutta sisartani


sinua rakkaani


elämän salaisuutta,
jonka haluan
julkituoda

minä joka en
uskonut ihmeisiin

minä joka
muutan päiväni
pimeyteen ja
minä


jolle kaikki
on luvallista


----------------

ja mikään ei
ollut koskaan
ihmisen kielessä

ja tänään
olen mysteerio,
rakkauden tuuli

joka pyyhkii
pois kaikki
ääret,
kaikki mihin
rajasi olet
rakentanut

sillä kukaan
ei saa tietää
mistä
olen tehty

ja mistä osasin
tulla,
mutta silläkään
ei ole merkitystä

jotta osaisit katsoa
itseesi,
kävelisit sen saman
tien

ne samat
silmät, jotka
ovat unohtaneet

pelkäävät

raunioina,
jokaisen
luodon

ymmärtää
samaa hengitystä

samaa elämää

rakkautta, joka
joka on rikottava
pirstaleisiin

jotta ymmärtää
sen eheyden,
sen voiman,
jonka se
hajottajaltaan vaatii

vapaudessaan rakastaa


-------------------

nautinnolla on
maa,
nautinnolla on
solunsa

kasvaa,
elää
ja rakastaa

sillä vain
kohtaamaton
on itkemisen arvoinen

jos oikein sitäkään



https://www.youtube.com/watch?v=A8UWMFV7ONE