Kunmituksia

Juu, melekonen kummitus makaa sohvalla piereksien, kaukosäädin kourassa töllön kanavaa vaihdellen. Ei puhu, ei pussaa, syö ja lihoo, sekä pieree aina! Kummitus, mutta häädän pahan hengen kohtapuolin muualle...yölläkin kummittelee. pieree ja röhkii sängyssä, kusta lorottaa äänekkäästi, kaivelee nenäänsä julkisilla paikoilla, on ääliönnäköinen kaikkialla, haisee, kittaa viikonloput kaljaa(kake kourassa), ei saa katsekontaktia, ei puheseuraa, ei tee mitään, ei halua mitään, apaattinen, ei liiku, lihoo ja pieree!!!! Tällainen kummitus täällä!

Syksyn pimenevissä illoissa kun on kummia ääniä "kunmitukisiakin".

no hyvän päätöksen oot tehnyt eikun uutta matoa koukkuun

Mielenkiintoinen aloitus. Kun olin lapsi, kummituksista puhuttiin paljon. Nykyään ei juuri lainkaan. On tietysti mahdollista, ettei kokemuksista uskalleta puhua, höperön leimanhan siitä kenties saa. Et kertonut miten teillä kummittelee.

Kajaanissa on kummituksia paljonkin kesällä niitä näkyy istuvan aikaa ulkona, talveksi katoavat jonnekin.

Sudenpolulla niitä sossu tukiasunto asukas kummituksia piisaa..

Teini-iässä pelattiin spiritismiä, eli lauta(ympyränmuotoinen), aakkoset ja kirjaimet laudan reunaan, kynttilä palamaan huoneeseen, lasi /kevyt juomalasi)keskelle lautaa, siihen kultainen sormus...pelaajien sormet laudan päälle..ilman koskematta lasia, tai sormsta...kysyimme asioita ja lasi liikkui...tämä on totta. Pahuus, tai mikä lie...alkoi liikkumaan ja antoi vastauksia...me kaikki silloiset pelaajat emme koskaan enää pelaa tuota, se oli pelottavaa.

Kuurnan Pyörteen tilalla on tapahtunut kummia..