Että kun ihminen on huipulla eli nyt 60 plus palstalla.
Niin suunta on ainoastaan alaspäin.
Voisiko sitä hakeutua 5-kymppisiin ja 4 ja 3 ja 2 -> kunnes on taantunut lapsen asteelle.
Niin suunta on ainoastaan alaspäin.
Voisiko sitä hakeutua 5-kymppisiin ja 4 ja 3 ja 2 -> kunnes on taantunut lapsen asteelle.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Kyllä niin ei moni elä 120 vuotiaaksi.
Järki on toinen asia yleensä nuoret massassa ovat nollia tänään.
Ehei, ei mitään mielenkiintoa mennä alaspäin. Täältä mennään ylöspäin, tuonne 70 .
Tässä ollaan kuudenkympin ja kuoleman välissä, kaikki muu on huuhaata. Joku menee finaalissa ylös ja joku toinen alas. Ei voi tietää kumpi paikka kenelläkin on edessä. Tai ehkä ei kumpikaan. Turha kuitenkin yrittää itse valkata. Ei ainakaan yrittää olla nuorempi kuin on.
Eletään ystävät tätä päivää! Niin uljas ruskakin ja lämpöaalto tulossa - ei kun on jo täällä!
Nautitaan nyt, pakkaset tulee sitten aikanaan.
En ole kuullut tuollaista sanontaa. Mistä sellaisen sanonnan löytäisin?
Tällä hetkellä koen, että suuntani on ylläälle menossa.
Oon vihdoin saanut inspiraation kaikkeen "rakentelemisiin".
Tänään on työmies saanut valmiiksi mun terassin. Hitto, miten mukavaa (35 m2).
Kaks valopylvästä vielä ja sen jälkeen talviunille sen suhteen. Ens keväänä tai kesänä maalaan terassin mustaksi. Joo, mustaksi. Huh ja huh. Miun makkuuta joo.
Nyt kun syyslukukausi on alkanut ja todennut, että aikamoisen makeita juttuja voin tänä lukuvuonna toteuttaa työssäni, niin ei pahemmin passaa syynäillä alaspäin. Oon saanut muutamat tosi kehityskelpoista oppilasta. Tänään oli yks, jota hämmästelen joka kerta kun tulee tunnille. Käsittämättömän hyvä.
Toinen, myöskin on perjantain oppilas, on NIIIIIIN Innokas, että ei voi muuta kuin hymyillä.
Kohdallani on nyt niin, että inspiraatiot ovat ylläällä ja se jos mikä on mun elämälleni mannaa.
En tahdo hakeutua minnekään. Ja mitä ikiin tulee, niin kaikki iät käy, jos ovat aaltopituudellani.
Mustaksi?
Kaakaon tai suklaanruskea on terassin väri.
Jopa laudan valkoinen, lakattuna. Tai kuultona muulla; siniharmaa, hopea.
Olkoot suklaanruskea, mutta mun terassista tulee musta.
Maalaan sellaisella mikä lie öljyisellä maalilla, joka imeytyy terassilautaan, niin että puun syyt tulevat näkyviin. Tämän olen suunnitellut viimesemmän päälle, eli enemmän kuin vaan hepposesti.
Tahdon "miun maun mukkaisen" tyylikkään jutun. Ei, en välitä muiden mielipiteistä.
Teetätän myös portin. Maalaan sen itse. Lintulauta on hakusessa, mutta sen teetätän täs pian, jahka löytyy tekijä.
Vaikkei terassin ja muiden värit ole vielä kohdillaan, eikä valopylväitäkään vieä ole (pelkät sähköjohdot vain näkyvillä) , niin nyt jo nautin terassin katselusta, että oikein hävettää tää tyytyväisyys.
Osasyy voi tyytyväisyyteen olla myös se, että tänään klo 19:45 mulla alkoi syysloma.
Yli viikko lomaa suunnitella vaikka mitä.
"Yli viikko lomaa suunnitella vaikka mitä."
- Noh. Se lintulauta.
Vime kädessä siihen riittää pelkkä lauta. Laittaa murkinaa laudalle, kyllä siihen linnut tulevat.
En tahdo pelkkää lautaa lintulaudaksi. Musta tuntuis, että linnut loukkaantuis, jos pelkän laudan niille tälläisin.
Mun pään sisällä on parikin lintulautakuvaa. Jomman kumman jomman laisen tahtoisin.
Kysyin terassintekijältä, josko hän lisämaksusta tekisi mun pään sisällä olevan lintulaudan, mut hän sanoi, että kiirusta pitelöö. No ei sitte, ma sanoin.
Tarttee mennä inumaan, jos mun poika semmosen sitten mulle vääntäis.
Lintulauta on korkeilla jaloilla kököttävä, tahi yksjalkainen töröttäjä. Jalkojen päällä "kroppana" iso ja leveä "puulautanen" med sivulaidat, aidat junou. Sitten katto, joka levittäytyy pitkästi yli sivulaitojen, että sateen käpälät eivät pääse yltämään puulautasen sisällä oleviin herkkuruokiin.
Ens keväänä voisin sitten tän lintukokonaisuuden maalata. Iloisilla väreillä.
Ens kesänä tahdon myös tehdä puisen veräjän. Kivan portin talon nurkkaan, josta terassille siitä astutaan. Senki kuva on mun päässäni ja sen väritkin on suunniteltu.
Tämmösiä aattelen tänä "syssyn" aikana.
Se käpytikka on taas tänä aamuna tullut tikkana mun pihaan. Ja paljon muita lintuja. Niin ja orava.
Kyllä kelpaa niitä katsella. Ihastusta silmissä.
Pikkuvarpusien iloinen sirkutus kuului naapurin pensasaidasta ja tikka nakutteli jotain toisen naapurin pihakuusessa - maailmankuulu edelleenkin lie Pariisin pikkuvarpuseksi sanottu Edit Piaf lauluineen
- tuhansin tuntein . Mukana kaikki elämän värit.
Eikö sitä muututa lapseksi jälleen jossain vaiheessa mikäli saa elää vanhaksi.
Ei kai silloin nämä palstat enää kiinnosta.
Ihminen on aina huipulla,joka iässä on hyvät puolensa,ja joitakin huonoja.
Kuka sen on määritellyt, missä on henkinen ikämme. Olen elämäni varrella tavannut niitä, jotka ovat ns. "vanhana syntyneitä", ja sitten taas niitä, jotka eivät koskaan kasva aikuisiksi. Kumpi haluaisit olla? Tai kenties "ajattelevan aikuisen" tasolla oleva?