Lapsista on valtava vastuu, sen tietää jokainen.
Tapahtua voi mitä tahansa, missä tahansa.
Sitten vielä, kun lapsi on vilkas elohopea, vahinkojen määrä kasvaa, saisi aina olla "silmät selässäkin" ja aina ei voi kulkea rinnalla, pimeällä tiellä, pitäisi aina olla heijastimia, mutta aina ne on hukassa, pyöräillessä, ajatukset lentävät missä lie ja autoja kaahaa ympärillä.
Pikkulapset vääntää levyjä päälle ja väliin meinaa palaa sauna, tulitikkuleikkien seurauksena, joskus kontataan tielle, kun toinen käskee ja auto on törmätä...jne........
Miten onko teille koskaan tapahtunut mitään vakavaa lapselle vahingon tai sairauden kautta, onko kuolema kolkuttanut läheltä?
Kamalaa kirjoittaakkin, mutta niinkin voi käydä, kaikesta huolenpidosta huolimatta.
Miten sellaisesta sijaisvanhemmat yleensä selviää, kun siinä saisi kaikkien ryöpyt niskaan, ainakin ajattelisin niin, voisi olla toisinkin.
Kuinka näin kamalia edes ajattelen ja kuinka vielä kirjoittelen.
Toivottavasti ei kenellekkään satu mitään pahaa koskaan, mutta jos jollekin on sattunut, niin miten olette siitä selvinneet?
Turvallista jatkoa meille kaikille!
Tapahtua voi mitä tahansa, missä tahansa.
Sitten vielä, kun lapsi on vilkas elohopea, vahinkojen määrä kasvaa, saisi aina olla "silmät selässäkin" ja aina ei voi kulkea rinnalla, pimeällä tiellä, pitäisi aina olla heijastimia, mutta aina ne on hukassa, pyöräillessä, ajatukset lentävät missä lie ja autoja kaahaa ympärillä.
Pikkulapset vääntää levyjä päälle ja väliin meinaa palaa sauna, tulitikkuleikkien seurauksena, joskus kontataan tielle, kun toinen käskee ja auto on törmätä...jne........
Miten onko teille koskaan tapahtunut mitään vakavaa lapselle vahingon tai sairauden kautta, onko kuolema kolkuttanut läheltä?
Kamalaa kirjoittaakkin, mutta niinkin voi käydä, kaikesta huolenpidosta huolimatta.
Miten sellaisesta sijaisvanhemmat yleensä selviää, kun siinä saisi kaikkien ryöpyt niskaan, ainakin ajattelisin niin, voisi olla toisinkin.
Kuinka näin kamalia edes ajattelen ja kuinka vielä kirjoittelen.
Toivottavasti ei kenellekkään satu mitään pahaa koskaan, mutta jos jollekin on sattunut, niin miten olette siitä selvinneet?
Turvallista jatkoa meille kaikille!
Vastaukset 5
Vanhimmat
Hei! Sijaisäiti(alkuperäinen)
Olemme joskus aikaisemminkin vaihtaneet ajatuksia, suunnilleen samanikäiset lapset. Meillä siis nyt 2-vuotias. Joskus tulee mieleen sama ajatus että mitä jos lapselle tapahtuu jotain ikävää ja peruuttamatonta. Kuinka siitä itse selviäisi ja lisäksi vielä biovanhempien syyttelyt. Uskon kuitenkin siihen että meillä jokaisella on oma aikamme täällä. Jos kaikesta vahtimisesta, huolehtimisesta, hoitamisesta huolimatta jotakin tapahtuu niin sen on sallittu tapahtua. Enkelin varjelusta kaikille sijoitetuille lapsille ja heistä huolehtiville aikuisille!
Meillä ei ole onneksi sattunut mitään "vakavaa" ja toivottavasti ei koskaan satukaan. Esikoisen kohdalla noita tapaturmia on sitten sitäkin enemmän. Niita sattuu ja tapahtuu vaikka kuinka vahtisi. Solisluu on murtunut pulkkamäessä, käsi poikki kun tipahti kiikusta yms. Sos.työntekijät ja biosuku ovat suhtautuneet ihan ymmärtäväisesti tapaturmiin, sillä lapsi on hyvin eläväinen ja touhuaa koko ajan jotain.
...on ollut jonkin aikaa sitten saama sairauteen liittyvä shokkitila, silloin jos ei olisi ollut hereillä, olisi lapsi kuollut.
Siitä lähtien en ole tahtonut saada "vapaasti" olla öitäni, vaan ainainen pelko, että josko taasen.
Olen miettinyt kuinka suuri vastuu meille on annettu, jaksaako tuollaisen kanssa monia vuosia.
sijaislapsemme sairastaa rajatilapsykoosia. Hän tarvitsee ympärivuorokautista valvontaa. elämä on arvaamatonta, lapsi saattaa saada päähänsä mitä vaan vahingoittaakseen itseään. pari kertaa on pelastettu juoksemasta auton alle, kerran hukkumasta. Rankkaa.
Olen miettinyt tuota samaa. Oletteko nähneet Anja Laurilan tutkimusta siitä miten sijoitetut tytöt selviävät tulevaisuudessa ? Ei ollut mitenkään mieltä ylentävää luettavaa.
Itsemurhaprosentit olivat yllättävät suuria.
Meillä yhdellä on itsetuhoisuutta ollut aivan
meille tultaessa ja nyt sitten murrosikäisenä on suurempi pelko, että hän voisi onnistuakin.
Kuinka sellaisen asian kanssa osaisi elää?
Vaikka tietää tehneensä kaikkensa, jos jotain
tapahtuisi. En uskalla edes ajatella.
Kuinka kovaa biot olisivat kimpussa?