Päällyskengät ja kalossit

Kenkien materiaalit ovat muuttuneet vettäkestäviksi sitten -50 luvun. Työlästä ja turhaa olisi nyt pukea kahdet jalkineet sadesäällä.

Minulla oli elefanttikengiksi nimetyt ja niiltä näyttävät vaaleanharmaat nilkoista remmeillä ja soljilla suljettavat tasapohjaiset päällyskengät, joille on jälkipolvi valokuvista naurahdellut - minusta ne olivat silloin tosi tyylikkäät. Siskolla oli vetoketjulliset, äidillä hienot , muhkurapohjaiset, joihin sopi korkokengät sisään. Ideana oli, että saattoi vieraisillekin mennä pikkukengät päällyskenkien sisällä, mutta kyllä tytöt niitä villasukkienkin kanssa käyttivät kumisaappaiden sijasta. Eivät ne oikein hyvät olleet kävellä, eivät istuneet jalkaan ja lattapohjat jotenkin saivat askelluksen epämukavaksi. Kumisaappaita tietysti teininä karttoi, ja niin näkyy tekevän tämä nykypolvikin. Tosin nykyisin ulkojalkineisiin voi valita coretexin, joka pitää kosteutta.


Sisällä on tapana kulkea nykyisin sukkasillaan, onhan lämpimät huoneet ja vedottomat lattiat. Joskus näyttää vaan hassulta, kun tullaan vieraisille hienosti muuten laittautuneena, mutta kengät jätetään eteiseen. Sisäkenkäkulttuuri taitaa olla harvinaista, suurempiin juhliin sentään otetaan korkokengät eivätkä miehetkään lenkkareita ja pukua yhdistä. Minulla on mukavat mutta sirot kiilakorkoiset sisäkengät, joilla en vahingoita kenenkään kotiparketteja. Toisaalta näkee salonkikelpoisia vapaa-ajankenkien mallisia, jopa kultaisia ja strassikoristeisia , en edes nimiä sellaisille tiedä. Monimuotoisuus kukoistaa kenkämaailmassakin.

Nyt joulun lähestyessä tämä mummi on laittanut alulle kirjoneuleisia polvipituisia villasukkia, joihin ompelen nahkapohjat, kestävät kulutusta ja teinitytötkin ne kelpuuttavat. Sukkasiineiksi sellaisia ennen kutsuttiin. Olen huomannut, että parsimataito on unohtunutta kulttuuria, pitääkin opettaa tytöille , ja jos suinkin myös pojat saan mukaan, parsimista.

Niitä kalosseja ja päälyskenkiä ei enää varmaankaan niin tarvita, kun suurin osa ihmisiä kulkee autoillaan juhla- ja tanssipaikoille.
Eikä nykyisin muutenkaan enää kiinnitetä huomiota, kiiltääkö kengät teatteriin tai konserttiin mennessä. Minä menen tänä iltana teatteriin taas farkuissa lenkkareissa ...

Elefanttitossuja - kuten niitä meillä päin kutsuttiin - pidin minäkin jahka vanhemmalta sisareltani sellaiset harmaat vetoketjulliset perin. Ei minulla keskenkasvuisena ollut pikkukenkiä sinne sisään, kumisaappaiden sijaan niitä pidin. Ne oli olevinaan vähän kumisaappaita hienommat. Meiltä oli pitkä matka maantielle ja usein oikaisimme järven yli jos oli jääkeli. Hyvät olivat varsinkin silloin, kun jäällä oli sohjoa.

Nyt asun kaupunkimaisemissa. Ihan tavalliset ulkokengät on yleensä riittävät vaikka sataisi pieniä ukkoja. Ostin muuten kumisaappaatkin metsäretkiä varten. Ne on melko matalavartiset ja kuvioinnissa on kauniita vihreitä lehtiä. Tarkistin: suunnittelija on Ristomatti Ratia. Alle 50e maksoivat eli eivät kalliit mielestäni.

Teatteriin yritän pistää jotain suht siistiä ja kaunistakin päälle. Ja jopa korvikset korvaan.

Kumppareita minulla kuluu puutarhatöissä ja koiria luonnossa ulkoiluttaessa saappaat suojasivat kyy- ja punkkivaaran takia , värikkäitä olen minäkin yleensä ostanut.

Teatteriretki on minulle aika juhlava tapahtuma, nautin kun saan laittautua, se virittää tunnelmaan. Usein mennään esityksen jälkeen ravintolaan syömään ja ruotimaan kokemusta. Itse tykkään juhlissa olla huoliteltu kynsiä ja ripsiä myöten, nättiä päällä. Mutta tuskin kukaan vinoon katsoo, jos teatteriin ilmestyy ihan arkisissaan, oma fiilis on tärkein. Voihan koko teatterinautinto mennä pilalle, jos on varpaita puristavat piikkarit. Matkaa minulla on en verran, ettei ihan kesken ulkoilunlenkin teatteriin piipahdeta. Kesäteatterissa pukeudutaan tietysti sään ehdoilla.
Kylmempään vuodenaikaan kätevä ratkaisu on vähän juhlavammat korolliset nilkkurit, ei tarvitse etsiä istuinta narikoilla kenkien vaihtoon . Kesäkelillä voi korkkareillakin kipittää kivikatua teatteriin ja ravintolaan, jos ei kilometritolkulla ole matkaa. Onkohan siinä korkojen kopinassa jotain taikaa ?;)

Ainakin Helsingin kaupunginteatterin ja Kansallisteatterin näytännöt ovat hyvin loppuunmyytyjä. Paljon käy maakunnista bussilasteittain eläkeläisiä, aika hienoiksi ovat yleensä tälläytyneet . Hajusteet kyllä saisi jättää pois, joskus saa ihan silmät vuotamaan. Koululaisia näkee arkisin päivänäytöksissä ja kenraaliharjoituksissa, niihin en minäkään erityisemmin laittaudu, yhdistän esimerkiksi ostosreissuun ja normaaliin kaupunkivaatetukseen.

Antoisaa teatteri-iltaa tänään meneville ! Kertokaa sitten elämyksestä palstallekin , vaikka uudessa ketjussa ! Täällä aletaan saunaa lämmittää, vielä tarkenee kuistilla vilvoitella , paljain jaloin tietenkin.

Nykyään minulla on tapana viedä sisäkengät kenkäpussissa mukana, jos menen esim. tanssimaan, teatteriin jne. Työelämässä vaihdoin aina kengät sisäkenkiin. Työkohteita oli Joskus eri rakennuksissa ja jokaisessa kohteessa oli omat k.enkänsä. Oppikoulussa meillä oli tarkat säännöt, ulkokengissä ei saanut mennä luokkaan