KAHVIPIRTTI 146 / 2018

Olen salarakas vaimo itse ja en tiedä että tietääkö mieheni asiaa vai ei.
Todennäköisesti hänellä on myös salainen suhde tahoillaan.

eikö pääasia ole että molemmat ovat tyytyväisiä?

Älä muuta sano.
On tullut käydyksi usein ns. päivätansseissa eri puolilla maata
Parhaat kokemukset xxxxxxxxx :ssa

Omilla aivoilla itsekukin ajattelee. Laina-aivoja ei vielä kellään ole, muita "lainaelimiä" kyllä.

Seuraan tilannetta eli kuinka tämä uusi pirttikahvi rupeaa maistumaan.
Jos ilmaantuu kiinnostavaa (=henkevää) porukkaa, tulen toistekin pistätymään.

Täällä vaan räntää tulee vaakasuoraan vieläkin. Taidan vääntäytyä oloviltin sisään itsekin vaakasuoraan hyvän kirjan kanssa.
Ei paljon ulos tee mieli lähteä.

Tässä sitä nyt ollaan kahen kaulansa kanssa kun ei osaa päättää meniskö kaljabaariin vai jäiskö kahvipirttiin.

Eipä tarvinnu montaa sekuntia miettiä kun kaljabaari veti pitemmän tikun.
Meitä on mukava mummokööri ja käymme kai vähän liiankin usein ainakin joittenkin mielestä kaljapaarissa. Mutta ei siinä pitäisi olla mitään pahaa jos tässä iässä käy iltaoluset kippasemassa. Ja karaokeakin on viikonloppuisin eikä niistä passaa olla poies.

Ja ei muuta ku menoks sano jo Anni Lenox kin. Muut tulevat tuossa tuokiossa ja kööri taas kajauttaa kirkkailla äänillään kuorossa ja soolonakin aariat. Vaikka ei taida olla karaokea tänään, niin se ei ole koskaan estänyt meittien laulelua. Ja kansa se tykkää ja taputtaa aina iloisesti ja joskus tarjoavat ylimääräiset tuopitkin meille kolmelle.

"Mutta ei siinä pitäisi olla mitään pahaa jos tässä iässä käy iltaoluset kippaamassa." No, ei varmaan olekaan, teillä tuntuu olevan iloinen, kiva kööri!
Olisittepa lähempänä, niin karaokea tulisin laulamaan!

Luehan tuore kirja: Kohti ärjännettä (Atte Särkelä)

Tuo pitäisi-lukea kirjapino kasvaa jatkuvasti. Sitä kuvitteli vanhana olevan aikaa enemmän, mutta kuvitelmaksi jäi.

Nuorena lainasin kerralla kymmeniä kirjoja ja niitä sitten yökaudet luin, aina joitain katkoja tuli, kun kuului äidin, tai sisarusten kysymys, että missä olin!
Jotain piti mennä tekemään, puuklapeja hakemaan, tai perunoja kellarista ottamaan.
Joskus pohjapiimää hakemaan naapurista, sitä tarvittiin, kun laitettiin viiliä.

Nyt ei ole lainassa kuin yksi kirja ja lainausaikakin pian loppuu, että täytyykö ottaa se yölukeminen taas avuksi!
Päivittäin on ne omat kuvionsa, tehtäviä on paljon ja minä en viitsi sängyssä enää lukea, se kirjan piteleminen ylhäällä ei miellytä.
Olen kuullut kyllä, että on olemassa kirjatelineitä, että ei tarvi käsin pidellä.
Ehkä se nuoruuden into ja uteliaisuus puuttuu ja väsymys tulee jo iltaisin.