Hei muruseni..

.. tai se sinä olit, et enää. Olit minun ensirakkauteni. Nainen, johon rakastuin. Muistan ensi kohtaamisemme kuin eilisen. Se oli ihana. Sinä olit ihana. Ja minä rakastuin sinuun.

Kuten varmasti muillekin, meille tuli omat kinamme, joskus pienistä sanaharkoista tuli valtavan suuria ja ikäviä riitoja, joista seurasi paha mieli kummallekkin. Nyt jälkikäteen, tyhmästi jälkiviisaana, on helppo sanoa, että kyllä se oli typerää. Miksei me osattu puhua ja selvittää asioita. Se harmittaa niin paljon.
Olet usein mielessäni, se mitä opetit minulle, miten paljon rakastit minua. Ja minä sinua.
Toivoin sinulle kaikkea hyvää elämääsi. Todellakin.

Jos saisin yhden toiveen, joka toteuteuisi, toivoisin meidän kohtaavan uudestaan, viisaampina, oppineina siitä, mikä on turhaa ja typerää ja mikä ei. Ja voisimme jatkaa yhteistä matkaa. Tai aloittaa sen ihan alusta uudestaan. Tiedän, että niin ei käy koskaan, mutta saahan olla haaveita.

Kaikille parisuhteessa oleville sanoisin, että opetelkaa puhumaan kaikesta, vaikeistakin asioista. Muuten ei suhde toimi. Älkääkä luovuttako liian helpolla. Antakaa anteeksi, rakastakaa ja kohdelkaa hyvin toisianne. Näyttäkää tunteenne, olkaa onnellisia.
7624
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 7

Vanhimmat

Ps. Kirjoituksen ihmiset asustavat Vaasan likellä, joten sinne terkkuja.

Äänestä
  • Mullakin on toive.. sama kuin sulla. Samoja asioita mietin usein kun muistelen yhteisiä hetkiä. Ja asuinalue sama. Tuskin olen se ihminen kuitenkaan josta ap kirjoittaa.. En usko että olin hänen ensimmäinen rakkaus naiseen, vaikka hän oli minun... Hän opetti minulle paljon, niin rakkaudesta kuin itsestäni. En koskaan ollut tiennyt että sellaista tunnetta toiseen voisi kokea, vaikka yhteinen aikamme oli lyhyt ja kinaa paljon, myöhemmin ajateltuna myös monista turhistakin asioista. Kaikki oli vain itselleni niin uutta ja vaikeaa silloin kun olin vielä hukassa oman pääni sisällä.

    Äänestä

  • Aika lailla samoja ajatuksia mullakin.Hän oli mun ensirakkauteni naiseen. Hukassa olin niin kovin, pää sekaisin kaikesta uudesta, tunteista, muiden kommenteista.Ja nyt, tuntuu niin pahalta, että se on ohi.

    Äänestä

Voisin melkein vannoa, etteivät kirjoituksen henkilöt asu Vaasan likellä, mutten käy väittelee.

Äänestä

Olen ihan oikeasti saanut tarpeekseni, ei kukaan jaksa ottaa vastaan tämmöstä paskaa. Eikö teissä ole mitään inhimillisyyttä jäljellä? Mua ei tarvitse yrittää vedättää enää kertaakaan.

Äänestä
  • Ei sinua yritetä vedättää tai en ainakaan minä.

    Äänestä

Aloitustekstin sanoman voisin sanoa Lappeenrannan suunnalle eräälle naiselle, vaikka emme siellä päin toisiimme tutustuneetkaan. Harmillista, että peruskouluajoista lukio-/amisikään kehittyneet lämmenneet välit katkesivat juuri tähän ihmiseen, josta välitin kovasti. Näin noin neljän vuoden jälkeenkin on surullista ajatella tapahtunutta. Pyytäisin häneltä uudelleen anteeksi typeryyttäni, mutta toivoisin häneltäkin anteeksipyyntöä kylmästä välien katkaisusta oli sitten syy mikä vain. Haluan vain sanoa, että ajattelen sinua välillä edelleen näiden kuluneiden vuosien jälkeenkin, vaikka nykyään olen vakaassa parisuhteessa toisen naisen kanssa.

Äänestä

Ketjusta on poistettu 13 sääntöjenvastaista viestiä.

Kommentoi aloitusta


Munmuruseni kirjoitti:

.. tai se sinä olit, et enää. Olit minun ensirakkauteni. Nainen, johon rakastuin. Muistan ensi kohtaamisemme kuin eilisen. Se oli ihana. Sinä olit ihana. Ja minä rakastuin sinuun.

Kuten varmasti muillekin, meille tuli omat kinamme, joskus pienistä sanaharkoista tuli valtavan suuria ja ikäviä riitoja, joista seurasi paha mieli kummallekkin. Nyt jälkikäteen, tyhmästi jälkiviisaana, on helppo sanoa, että kyllä se oli typerää. Miksei me osattu puhua ja selvittää asioita. Se harmittaa niin paljon.
Olet usein mielessäni, se mitä opetit minulle, miten paljon rakastit minua. Ja minä sinua.
Toivoin sinulle kaikkea hyvää elämääsi. Todellakin.

Jos saisin yhden toiveen, joka toteuteuisi, toivoisin meidän kohtaavan uudestaan, viisaampina, oppineina siitä, mikä on turhaa ja typerää ja mikä ei. Ja voisimme jatkaa yhteistä matkaa. Tai aloittaa sen ihan alusta uudestaan. Tiedän, että niin ei käy koskaan, mutta saahan olla haaveita.

Kaikille parisuhteessa oleville sanoisin, että opetelkaa puhumaan kaikesta, vaikeistakin asioista. Muuten ei suhde toimi. Älkääkä luovuttako liian helpolla. Antakaa anteeksi, rakastakaa ja kohdelkaa hyvin toisianne. Näyttäkää tunteenne, olkaa onnellisia.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu