Kerromme Herran teoista

Otsikko on saatu psalmin 78 jakeesta neljä. Siinä psalmin kirjoittaja tuo julki sukupolvelta toiselle jatkuvan tärkeän tehtävän. Vanhempamme ovat aikanaan kertoneet meille, tämän päivän aikuisille, hyvästä Jumalasta ja hänen suurista teoistaan. Nyt on meidän vuoromme välittää tätä sanomaa lapsillemme ja lastemme lapsille.
Tehtävää riittää niin isille, äideille kuin isovanhemmillekin. Bibliassa psalmin esipuhe tiivistää alkuosan sisällön muotoon: ”kaunis neuvo Jumalan sanasta vaaria ottamaan”.

Psalmien kirja on monimuotoisuudessaan valtavan rikas. Se on virsikirja, ylistyslaulukirja, runokirja ja rukouskirja, mutta mitä suurimmassa määrin Jumalan sanan kirja. Psalttarin esipuheessa Martti Luther kyselee: ”Eikö Psalttari jo sen tähden ole kallis ja rakas, että se niin selvästi ilmoittaa Kristuksen kuolemasta ja ylösnousemisesta ja kuvailee hänen valtakuntaansa ja koko kristikunnan tilaa ja olemusta.” Nykyisessä kirkkoraamatussa psalmi 78 on otsikoitu ”Jumala on johdattanut kansaansa”. Sitä sanotaan myös Asafin opetukseksi tai Asafin virreksi. Leeviläisen Asafin tehtävänä oli kymbaalin soittaminen jumalanpalveluksissa. Hän myös johti laulua poikiensa kanssa. Asafin perheelle on omistettu kaksitoista psalmia.

Kuulla ja tehdä

Psalmin alussa kehotetaan tarkasti kuuntelemaan Jumalan sanan opetusta. Opetus määritellään joskus opettajan, oppilaan ja oppiaineksen vuorovaikutukseksi. Tämä pätee suurelta osin myös Jumalan sanan opetukseen.

Millainen on ”pätevä” Jumalan sanan opettaja? Voisimme sanoa, että vaatimuksia on vain yksi. Se, että opettaja on saanut omat syntinsä anteeksi ja Pyhän Hengen lahjan. Jäähyväispuheessaan Jeesus sanoi opetuslapsilleen: ”Puolustaja, Pyhä Henki, jonka Isä minun nimessäni lähettää, opettaa teille kaiken ja palauttaa mieleenne kaiken, mitä olen teille puhunut.” Riittää, kun uskon asioista puhutaan yksinkertaisesti ja ymmärrettävästi. Psalmi rohkaisee vanhempia kertomaan siitä, miten Jumala on auttanut ja johdattanut. Jumalan siunaus koetaan usein vaikeuksissakin.

Oppilaan tehtävä on opiskella. Se merkitsee halua kuunnella, painaa mieleen ja toteuttaa käytännössä. Vuorisaarnassaan Jeesuskin kehotti kuuntelemaan ja tekemään: ”Jokainen, joka kuulee nämä sanani ja tekee niiden mukaan, on kuin järkevä mies, joka rakensi talonsa kalliolle.” Vanhojenkin asioiden kuuleminen ja niistä oppiminen on rikkautta. Elämämme tärkein asia, omakohtainen usko, saadaan ja sitä hoidetaan myös kuulemisen kautta. Henkilökohtaisesti kuultu Kristuksen evankeliumi on Jumalan voima jokaiselle sen uskovalle autuudeksi, kuten apostoli Paavali sanoo kirjeessään roomalaisille.

Herran teot

Muinoin Jumala johdatti kansansa luvattuun maahan. Psalmi 78 palauttaa mieleen, kuinka Jumala jakoi meren kahtia ja vei kansan sen poikki. Herra antoi pilven johtaa päivisin ja tulen loistaa öisin. Hän antoi vettä kuivasta kalliosta ja viljaa taivaasta.

Jumalan suurista teoista huolimatta hänen kansansa oli usein tottelematon ja uppiniskainen. Menneisyyden opetuksen yksi ulottuvuus on siinä, että se varoittaa meitä ja tulevia sukupolvia samoista synneistä, joihin entiset matkaajat joutuivat. Ehkä opetuksen painopiste on kuitenkin siinä, että Jumalan kansan syntisyydestä huolimatta Herra oli laupias ja armollinen. Katuvalle syntiselle luvattiin syntien anteeksiantamus. Jumala armahti. Tähän lupaukseen tämänkin päivän kilvoittelija saa luottaa.

Turva ja toivo Jumalassa

Kertoessamme Herran teoista on tärkeä muistaa ja muistuttaa, mikä on kilvoituksen päämäärä. Jumalan varsinainen lahja on iankaikkinen elämä taivaassa. Ajallisen elämän siunaus on vain väliaikaista ja myötälahjaa. On onnellista tiedostaa, että elämämme jokainen hetki on Jumalan tiedossa. Olemme toivon kansaa ja toivon päämäärä on ajan tuolla puolen. Suurin onni on se, että Jumala on varjellut lapsenaan. Herramme antaman opetustehtävän tärkein viesti tuleville sukupolville on se, että hekin panisivat toivonsa Jumalaan, eivätkä unohtaisi hänen tekojaan.