Koska palstalla on hiljaista, yritetään saada keskustelua aikaan tukiuudistuksesta, josta kylillä liikkuu paljon väärää tietoa. Asiahan on niin, että suurten uudistusten tullessa asia käännetään epäolennaiseen osaan, jolloin paljon merkittävämmät asiat menevät lävitse niin, ettei kukaan ennätä niihin puuttua ennen kuin se on jo myöhäistä.
Tukiuudistuksen suurin keskusteluosio on käännetty hypoteettiseen asiaan, johon useat itseään viisaana pitävät näyttävät tarttuneen, eli siihen, kelle tukioikeus kuuluu siinä tapauksessa, että vuokrasuhde päättyy. Sitävastoin kukaan ei näytä puuttuvan siihen, että CAP-tuki sosialisoidaan sellaisille, jotka eivät tähänkään saakka koskaan ole sitä saaneet. Esimerkiksi viljan CAP tippunee C1-alueella 243,60 eurosta arviolta 200:n euroon hehtaarilta. Kaikki tuo on pois sianlihantuottajilta ja viljanviljelijöiltä.
Käytännössä tilatuki vastaa hyvää vuokratasoa mutta sekään ei ole taivaan lahja, vaan vaatii maanomistajilta jonkinlaisia toimenpiteitä.
Käsittääkseni jotkut maanomistajat ovat miettineet siirtymistä viljelijäksi saadakseen mainitun tilatuen, jolloin voidaan todeta typeryyden olevan huipussaan. Kuitenkaan, vain harvoin maanomistajan, siis entisen viljelijän lähisukulainen on tulevaisuudessakaan halukas ryhtymään viljelijäksi ja vain harva vuokraviljelijä haluaa omia tukioikeuden. Siispä on ryhdytty riitelemään aivan toissijaisesta asiasta.
On todennäköistä, ettei ainakaan alkuun tukioikeuksilla ole rahallista arvoa, sillä kaikki viljelyksessä oleva peltomaa saa tukioikeuden vuonna 2006. Viljelemättömän tai raivatun pellon saaminen LFA- ja ympäristötuen piiriin lähitulevaisuudessa on epätodennäköistä, joten sen luulisi hillitsevän pellonraivausintoa. Kuka siis on halukas maksamaan asiasta, jota hallinto jakanee aivan ilmaiseksi? Mikä on esimerkiksi emolehmäkiintiön rahallinen arvo?
Kannattava viljely myös ilman LFA:ta ja ympäristötukea on mahdotonta.
Maitokiintiölläkään ei vuosikausiin ollut arvoa, sillä sitä sai Etelä-Suomessa vaikka millä mitoin ja ainoana vaatimuksena oli se, että osasi kirjoittaa nimensä oikein. Vapailla markkinoilla hinta oli halvimmillaan valtionkin hintaa alempi, koska valtion kiintiöt eivät menneet kaupaksi 65 pennin litrahintaan. Nyttemmin tilanne on toki muuttunut. Tänään maitokiintiön hinta on C-alueella huomattavasti arvoaan korkeampi ja siitä kiitos kuuluu investointitukipolitiikalle.
Perimmäinen vika on siinä, että huomattava osa peltomaasta on vajaatuottoisessa käytössä; sellaisten ihmisten hallinnassa, jotka pitävät peltoa hallinnassaan ja näennäisviljelyssä vain pinta-alaperusteisten tukien takia viljellen niitä aivan tukiehtojen rajaa hipoen. Porukkaan kuuluvat monet luomuviljelijät, jotka eivät tuota yhtään mitään.
Suomi on niin pieni tekijä eu:ssa, ettei vähiä voimavaroja kannata käyttää typeryyksiin. pikemminkin pitäisi miettiä keinoja, jolla maaseutu pysyisi asuttuna ja sen asukkaat saisivat sieltä toimeentulonsa.
Tukiuudistuksen suurin keskusteluosio on käännetty hypoteettiseen asiaan, johon useat itseään viisaana pitävät näyttävät tarttuneen, eli siihen, kelle tukioikeus kuuluu siinä tapauksessa, että vuokrasuhde päättyy. Sitävastoin kukaan ei näytä puuttuvan siihen, että CAP-tuki sosialisoidaan sellaisille, jotka eivät tähänkään saakka koskaan ole sitä saaneet. Esimerkiksi viljan CAP tippunee C1-alueella 243,60 eurosta arviolta 200:n euroon hehtaarilta. Kaikki tuo on pois sianlihantuottajilta ja viljanviljelijöiltä.
Käytännössä tilatuki vastaa hyvää vuokratasoa mutta sekään ei ole taivaan lahja, vaan vaatii maanomistajilta jonkinlaisia toimenpiteitä.
Käsittääkseni jotkut maanomistajat ovat miettineet siirtymistä viljelijäksi saadakseen mainitun tilatuen, jolloin voidaan todeta typeryyden olevan huipussaan. Kuitenkaan, vain harvoin maanomistajan, siis entisen viljelijän lähisukulainen on tulevaisuudessakaan halukas ryhtymään viljelijäksi ja vain harva vuokraviljelijä haluaa omia tukioikeuden. Siispä on ryhdytty riitelemään aivan toissijaisesta asiasta.
On todennäköistä, ettei ainakaan alkuun tukioikeuksilla ole rahallista arvoa, sillä kaikki viljelyksessä oleva peltomaa saa tukioikeuden vuonna 2006. Viljelemättömän tai raivatun pellon saaminen LFA- ja ympäristötuen piiriin lähitulevaisuudessa on epätodennäköistä, joten sen luulisi hillitsevän pellonraivausintoa. Kuka siis on halukas maksamaan asiasta, jota hallinto jakanee aivan ilmaiseksi? Mikä on esimerkiksi emolehmäkiintiön rahallinen arvo?
Kannattava viljely myös ilman LFA:ta ja ympäristötukea on mahdotonta.
Maitokiintiölläkään ei vuosikausiin ollut arvoa, sillä sitä sai Etelä-Suomessa vaikka millä mitoin ja ainoana vaatimuksena oli se, että osasi kirjoittaa nimensä oikein. Vapailla markkinoilla hinta oli halvimmillaan valtionkin hintaa alempi, koska valtion kiintiöt eivät menneet kaupaksi 65 pennin litrahintaan. Nyttemmin tilanne on toki muuttunut. Tänään maitokiintiön hinta on C-alueella huomattavasti arvoaan korkeampi ja siitä kiitos kuuluu investointitukipolitiikalle.
Perimmäinen vika on siinä, että huomattava osa peltomaasta on vajaatuottoisessa käytössä; sellaisten ihmisten hallinnassa, jotka pitävät peltoa hallinnassaan ja näennäisviljelyssä vain pinta-alaperusteisten tukien takia viljellen niitä aivan tukiehtojen rajaa hipoen. Porukkaan kuuluvat monet luomuviljelijät, jotka eivät tuota yhtään mitään.
Suomi on niin pieni tekijä eu:ssa, ettei vähiä voimavaroja kannata käyttää typeryyksiin. pikemminkin pitäisi miettiä keinoja, jolla maaseutu pysyisi asuttuna ja sen asukkaat saisivat sieltä toimeentulonsa.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Ongelma tuossa vuokra jutussa on se, että tukioikeus on sillä kuka viljelee 2006 peltoa. Pellon tukioikeus ei siirry välttämättä oikealle omistajalle, kun vuokraus päättyy. Tietenkin vuokraaja voi lahjoittaa tukioikeuden, koska ei hänkään ylimääräisellä mitään tee, kun ei ole peltoa mihin sen kohdistaa. Verottaja voi olla hyvinkin kiinnostunut tukioikeuksien siirrosta ja taas maksaja on viljelijä.
Yleisesti ottaen MMM ei tiedota tarpeeksi avoimesti näistä tukisotkuista viljelijöitä. Pitäsisihän viljelijän tietään ainakin muutamaksi vuodeksi eteenpäin pelisäännöt, jotta voi suunnitella. Toisaalta MMM:lle nämä asiat ovat todella hankalia, kun neuvottelu osapuolena on EU. Kyllä ne siellä parhaansa yrittää.
Nyt olisi mielenkiintoista, mikäli Maaseudun Tulevaisuudessa esitettäisiin laskelmia, mitenkä tuleva tilatukiuudistus vaikuttaa esimerkkitiloille. Viime aikoina on ollut lehdessä vain Ruotsin metsätuhoista jne. Viljelijää kiinnostaisi varmasti enemmän maatalouden tulevaisuus, kuin jotkut vähäpätöiset viilausjutut.
Tässä tilanteessa on hyvin epätodennäköistä maitokiintiöiden säilyminen enempää kuin 10 vuotta. Näin, koska EU, johon Suomi kuuluu, neuvottelee WTO:n kanssa ja joutuu antamaan periksi tässä kiintiö asiassa. Jos, hyvin menee, saadaan ehkä jokin siirtymäaika siihen. Laskekaa, jos esim. maksaa maitokiintiö 0,4 €/l * 30 000 litraa = 12000 €/10v =1200€ + korko 6000*0,10 600€ = 1800 € vuodessa kustannusta aivan jonninjoutavaan. (10 % korkovaatimus, koska riski on suuri. Kiintiöt voivat poistua jo viiden vuoden kuluttuakin.)