Huomioita ikääntymisestä

Aika hyvätuulisia ne onkin, näppäriä oivalluksia.
Ollessani tyttäreni vierailulla illalla valokuvauksen kohteena, katselin kuvia kännykässäni ja totesin, jessus sentään kun olen vanhan näköinen,. likka sisimmässä tuppaa unohtamaan ajan kulun.
Ei ikä tai valokuvavinkkelit muuta sitä sisintä kuitenkaan,..:)

Huomaan olen vanha,
voimat hiipuu,
kävely käy hitaammin,
joudun aina sanomaan kaverille, ei mennä niin lujaan, mä en jaksa,
kaikenlainen toiminta on vähentyny,
siivouski käy huonosti,
vain jonkun nurkan kerrallan voi siivota,
kokonaisuutena siivous ei enään onnistu,
koko aikainen kipu käy voimille, olen äryny,
yksiseni kiroilen aina jotain puuhaillessa, kun mistää ei tahdo tullaa mitään,
tunnen avuttomuutta,
se harmittaa suunnattomasti,
en tiedä edes mistä saisin apua,

Suosittelen, että hommaat siivoojan. Sen verran pitää antaa iälle periksi, ettei enää rasita selkäänsä jynssäämisellä. Siivousta kun on mahdoton suorittaa pää pystyssä ja selkä suorana. Kotitalousvähennys vähän helpottaa.

Minun jälkikasvuni varottelee aina, että en saisi kiivetä tikkaille, etten putoa ja katkaise niskaani. Totuus on, että en ole ikinä kiipeillyt niin paljon kuin nyt yksin asuessani, sillä en ylety mihinkään. Eteisen kattolamppu oli vaihtamatta koko kesän, kun en ikinä muistanut pyytää nuoria apuun, kun kävivät. Samoin palovaroitin. Lopulta sitten on vaan itse kiivettävä katon rajaan. Yläkaapeissa on harvemmin tarvittavia tavaroita, mutta pitäähän ne sitten saada alas, kun niitä tarvitsee.

Kyllä olen samaa mieltä, että välillä tuntuu, ettei mistään tule mitään. Ei edes nukkumisesta, kun uni karkaa, vaikka olis kuinka väsynyt. Tässä nytkin naputtelen konetta, vaikka kello on vaikka mitä.

Mutta hei - vähän taukojumppaa, venyttelyä, kävelyä vaikka kuinka hitaasti. Kauppakassi pyörille. Olen niin tottunut jo peräkärryyni, että tunnen oloni oudoksi, jos lähden puotiin ilman sitä.
Kengät pitää olla mukavat, ja kiire pitää unohtaa. Tämän päivän ikäihmisten ei ole pakko olla "vanhuksia", saavat ihan hyvillä mielin ottaa osaa arkielämään.

Kummallista pelkkiävanhuuden oireitten luettelointia tässä ikäportaalissa !!! Kyllä ne tutuilta/koetuilta kuullostaa Juuttuu sitä vähemmästäkin valitusäksyilystä voimattomuuteen. Siksihän se sitten kiroiluttaakin avuttomana

Sekin energia minkä turhaansurkutteluun käyttää, pitäisi kohdistaa toimintatarmoon avun saamiseksi. Sitä nimittäin löytyy jokaisen oman kotikunnan terveyskeskuksen neuvontapisteessä.

Tuollaiseen näkemykseen yhdyn. On luonnonlahja että näkee vanhaksi tulemisensakin positiivisessa joskus jopa humoristisessakin valossa.
Onhan niitä ikinuoria tyyppejä, jotka kavahtavat jo sanaakin vanha...nuoriahan tässä vielä ollaan niinhän tuo myyjäkin tuolla leninkiliikkeessä ihmetteli, että "ei uskoisi rouvaa kahdeksankymppiseksi". Tietysti otamme kohteliaisuuden todesta, vaikka toinen varmisti vain leninkikaupan onnistumisen kehuillaan.
Niin kauan on hyvä kun pystyy itse asiansa hoitamaan ja ymmärtää ratkaista eteen tulevia ongelmia ja osaa tarvittaessa hankkia apua siihen mihin ei itse kykene.
Itse toivon saavani elää kotonani loppuun asti, mutta siitä en aio alkaa etukäteen murehtia.
On viisasta ottaa vanhenemisensa huomioon ajoissa. Omalla kohdallani vaihdoin asuntoni sellaiseen, jossa pärjään vanhana, vaikka tulisi liikkumisvaikeuksiakin. Asunnossani ei ole yhtään porrasta ulko-ovelta siisään asti, hissi on.
Asuinalueen palvelut ja kulkuyhteydet ovat tärkeitä. Palveluauto vie mukavasti rollaattorilla liikkujankin mm. citymarkettiin.
ps. pakko kehua googlea, on se mainio apu monessa ja minulle varsinkin nimimuistin huonontuessa.

Mukava lukea Katt..leijan kommenttia, vaikka hymyilytti ensin tuo irrallinen katt,..(tuttu kissahan se).
Järjestettävähän se elämän kulku on edellysten mukaan. Samoilla aatoksilla siirryin itsekin vaatimattomampaan elämänmuotoon kerrostalossa. Pihojen, mökillä kuin rivitalossa, oli jo liikaa yhdelle sisukkaallekin, joten niin paljon kuin niistä pidinkin, koin helpotuksena luopumisen. Olinhan jo 80 kun vielä hoidin muuton, ja uuden asunnon oston.
No, yhden Vappupäivän oli tytär selvittämässä vaatekaappejani, osa vietäväksi Nurmijärven työttömien pajaan.

Täällä uudessa on sisustukseni selkeän moderni ja vapaa, olen sovittanut väjästi ne huonekalut joita tarvitsen. Tyytyväinen ja kiitollinen olen päivittäin, pienestä somasta kodistani.

Nyt on käyty suihkussa, tämän melko työteliään päivän päätteeksi, vielä johonkin filmiin uppoutuminen ennen kuin satelee,...Nukku Matin Hyvän Yön suukkoja 😀)) moikka!

Vanhuutta on sydäm.vajaatoiminta, ei jaksakävellä kuin hitaasti, välliin pysähtyä jotta jaksaa ottaa seuraavan askeleen,
tietääkö joku, kuinka kauan syd,tahdistimen varassa elämä jatkuu,
kuinka loppu tulee sen kanssa,
mulla on s-tahdistin,
saan päivittäin jatkuvasti kipukohtauksia penistäkin liikkumisesta,
nitrot ei juurikaan auta, tai auttaneeko enään ollenkaa, ku en huomaa,
jotenki tiedän olevani kuolemaisillaan,
mutta se tahdistin pitääkö se mua hengissä kipukohtauksista huolimatta,

Voimia sinulle, väsynyt. Olet varmasti jatkuvassa tarkkailussa, sillä kai sydäntahdistimen käyttäjällä on mahdollisuus käydä vastaanotolla tarvittaessa nopeastikin.
Onneksi on nyt lauha syksy. Jaksat kulkea lenkillä leppoisassa syyssäässä.

Ei ne lääkäritkään ihan turhaan pidä ketään hengissä, ole vaan luottavainen hyvä ihminen. Jokainen meistä luopuu aikanaan, ja siihenhän olemme ajatuksissamme jo tottuneet. Hyvä elämä kun on takana, voimme kiittää siitä mitä se antoi.

Näinkin pitkän ja siunatun elämä ajattelen joskus :)

Hyvää matkaa Sinulle!

Siitä huomaa, että on tullut vanhaksi, kun märät unet ja kuivat pierut vaihtavat paikkaa.

Minullakaan ei ollut aikaa ryypätä,kun kävin töissä .Nyt menee helposti 15 pulloo kossua kuukaudessa.

Siitä ikääntymisen huomaa kun entiset heilat tulee rollaattorilla vastaan.

Kävin terveysasemalla, ottivat verikokeen ja virtsanäytteen.- Naislääkäri tutki ja lopuksi tunki sormensa mun peppureikään :D Mikä lie ollut mielessä?