Mikä on
tämän maiseman
vetovoima
tavallaan sitä
ei ole
ja
tavallaan
harmaa taivas
eloton luonto
pakkasineen
on kuin
sieluni taulu
joka tänäänkään
ei ollut välittömän
tietoisuuden
tavoittamattomissa
---------
matkustaa ilman
päämäärää,
matkustaa
pääsemättä
juuri mihinkään
ja antaa totuuden
vaan koputtaa
oveen
sieluni on
tänään taas sillä
tuulella
ajattelee.
kuuntelee
ei sen aika
hukkaan ole heitetty
tosi syviä uomia
kahlaan,
kaikenlaista
pinnallisuutta
lietettä näyttää
valuvan
vastavirtaan
ja joudun tuhlaamaan
liikevoimaani
jonninjoutavuuksiin
kaikki vastaantulijatkin
ovat happamia,
ärtymyksen riivaamia
mistähän syvyydestä
tuo kaikki kumpuaa
ihmiset ovat älykkäitä,
ei se
kykenemättömyydestä
ainakaan voi
johtua
ne vaan tuntevat
hetkellistä kiukkua
ja kun minä
hymyilen heidän
pakonsa päättyy
ilma kylmenee
ja yhteys katkeaa
kuin napanuoraa
leikatessa
jokaisen joutua omilleen
--------
mistähän se johtuu,
tämä epämukavuus,
tämä väärä mieliala
--------
miten sitä
henkisyytä voisi potkaista
ja montako kertaa,
että se osasi
lähteä liikkeelle
osaisi ylittää
painovoimansa,
kaikki mahdolliset
olemattomuuden
edellytykset
eikä kiertäisi sitä
samaa kehää,
nostaisi vain
aineettomat
mielikuvansa pois
tyhjyyden keskeltä
ei sillä
tarvitse
olla kohdetta,
riittää
kun ne mielikuvat
liikkuvat ja
esittävät maailmaa
alkaa persoonallisuus
nostaa päätään
---------
kaikki arvostavat
persoonallisuutta,
mutta tuntuu
ettei kukaan tarvitse
tai halua
käyttää
sitä
kukaan ei halua antaa
sille merkitystä tai
mitä sillä tarkoitetaan
kaikki katsovat
kaunista päällystä
tai miltä se kuulostaa
vaikka kaikki
asuu sisäisessä,
luonnossa
sitä ei tunnu
kukaan ajattelevan,
kaikki vaan
tekevät sitä
eivätkä
ymmärrä näkemänsä
tai kuulemansa
ulottuvuuksia
mikään mikä
ei sovi tunteeseen,
mikään mikä
ei sovi
elämän tapaan
aiheuttaa kiukkua
ja vie naaman
rullalle, joka
muistuttaa
norsun nussimaa
telaketjua
---------
miten minä
nämä taiteelliset ja
tieteelliset
todellisuudet
nyt selitän ja
saisin elämään
ja paskat minä
aina jaksa
syitä ja seurauksia
ajattelun tuomaa
estoisuutta
tänään purkaa
räjähtäköön
jokainen omiin
tunnelaastareihinsa
tämän maiseman
vetovoima
tavallaan sitä
ei ole
ja
tavallaan
harmaa taivas
eloton luonto
pakkasineen
on kuin
sieluni taulu
joka tänäänkään
ei ollut välittömän
tietoisuuden
tavoittamattomissa
---------
matkustaa ilman
päämäärää,
matkustaa
pääsemättä
juuri mihinkään
ja antaa totuuden
vaan koputtaa
oveen
sieluni on
tänään taas sillä
tuulella
ajattelee.
kuuntelee
ei sen aika
hukkaan ole heitetty
tosi syviä uomia
kahlaan,
kaikenlaista
pinnallisuutta
lietettä näyttää
valuvan
vastavirtaan
ja joudun tuhlaamaan
liikevoimaani
jonninjoutavuuksiin
kaikki vastaantulijatkin
ovat happamia,
ärtymyksen riivaamia
mistähän syvyydestä
tuo kaikki kumpuaa
ihmiset ovat älykkäitä,
ei se
kykenemättömyydestä
ainakaan voi
johtua
ne vaan tuntevat
hetkellistä kiukkua
ja kun minä
hymyilen heidän
pakonsa päättyy
ilma kylmenee
ja yhteys katkeaa
kuin napanuoraa
leikatessa
jokaisen joutua omilleen
--------
mistähän se johtuu,
tämä epämukavuus,
tämä väärä mieliala
--------
miten sitä
henkisyytä voisi potkaista
ja montako kertaa,
että se osasi
lähteä liikkeelle
osaisi ylittää
painovoimansa,
kaikki mahdolliset
olemattomuuden
edellytykset
eikä kiertäisi sitä
samaa kehää,
nostaisi vain
aineettomat
mielikuvansa pois
tyhjyyden keskeltä
ei sillä
tarvitse
olla kohdetta,
riittää
kun ne mielikuvat
liikkuvat ja
esittävät maailmaa
alkaa persoonallisuus
nostaa päätään
---------
kaikki arvostavat
persoonallisuutta,
mutta tuntuu
ettei kukaan tarvitse
tai halua
käyttää
sitä
kukaan ei halua antaa
sille merkitystä tai
mitä sillä tarkoitetaan
kaikki katsovat
kaunista päällystä
tai miltä se kuulostaa
vaikka kaikki
asuu sisäisessä,
luonnossa
sitä ei tunnu
kukaan ajattelevan,
kaikki vaan
tekevät sitä
eivätkä
ymmärrä näkemänsä
tai kuulemansa
ulottuvuuksia
mikään mikä
ei sovi tunteeseen,
mikään mikä
ei sovi
elämän tapaan
aiheuttaa kiukkua
ja vie naaman
rullalle, joka
muistuttaa
norsun nussimaa
telaketjua
---------
miten minä
nämä taiteelliset ja
tieteelliset
todellisuudet
nyt selitän ja
saisin elämään
ja paskat minä
aina jaksa
syitä ja seurauksia
ajattelun tuomaa
estoisuutta
tänään purkaa
räjähtäköön
jokainen omiin
tunnelaastareihinsa
Vastaukset 3
Vanhimmat
päästäkseen eteenpäin
olisi peräännyttävä
niin kauas,
että kaikki alkaa
muistuttamaan
mennyttä filosofiaa
mieluummin vaivun
takaisin
unohduksiin,
sillä ei
tässä kuviossa
ollut mitään mikä
muodostaisi rikkaan
sisäisen muodon
haluan tunnetta,
vaistovaraisuutta
haluan estetiikan,
loisen joka
nuolee estottomasti,
unohtaa kuka on
mutta lopettaa vasta
kun kevytmielinen
järjenvastaisuuteni
on tyydyttynyt
ketjureaktio on
syönyt ja
saavuttanut
huipennuksensa
---------
haluan sokaista totuuden,
haluan erottaa
irtautumisen totuudesta
hetkellisyyteen
kunniallisuus ja
yksinäisyyden
lohduttaja
ei tänään
tänään tirkistelen
reiästä,
elämääni
katson sänkyäni,
siinä se
todellinen
mittapuu elämälle
kaikki ne
lohdun kyyneleet
kaikki ne rukoukset,
jolloin heikompi luulisi
tulleensa
pelastuksen tielle
kuinka olen
oppinut itsestäni,
oppinut ja huomannut
kasvatuksen puutteeni
matalan lähimmäisen
rakkauden tasoni
riisuessani
ja tyydytykseni
kestäessä
kumppanit ovat
joutuneet
tuijottamaan kattoa
mitä ajatuksia
sekin vaalea
eteen taakse vaihe
säädyttömyydessään
herättää
---------
alkaa vaan keskeltä
tai alhaalta
suulle ei kannata heti
rynnätä
sillä silloin aika ja
etäisyydet häviävät
liian nopeasti
tehden ihmisestä
brutaalin himossaan
ja minä kun
haluan liuentaa
individualismini
hitaudella
ottaa sankarittareni
nimettömänä
sellaisella
hitaalla tunteella
liuttaa
ne nimettömät ja
päästää sisään
koko komeus
niin ettei kukaan
näyttänyt enää
eläimeltä
jokainen otti oman
tilansa,
oman huohotuksensa
mutta hetkenpäästä
jo oli hiljaista,
ensimmäistä tai
viimeistä vietiin
pyhimyksistä
helvettiin oli
tämän tien nimi,
jos huutoihin ennen
hiljaisuutta oli
uskomista
---------
mutta ei
hiljaisuutta vain
tovin ja
juuri alkoi
juurtua
kasvoi kasvamistaan
ja repi napit mennessään
rajaton oli
taivas ja
rajojaan haki
uudesti syntynyt
eläin
niin se haki
hedelmöitystään
kuin kaikkensa antanut
intohimo
joka yrittää
sytyttää elämänsä
pellot liekkeihin,
jotta maa saisi
ravinteensa
elämä jatkajansa,
niin suora ja jämpti,
mutta housut nilkoissa
täysi peto
miehekseen
------------
eipä kauaa
eipä siinä
talossa kauaa
lämpö pysynyt
kun viettelykset
ulos ikkunasta
kaikki
niin se pisti intohimo
kyljissä, että
hevosella oli
mentävä
laukkaa
hämillinen
hymy huulillaan
ja tippa viinaa
suun pielessä
tippa kyyneltä
silmän alusessa
se oli kuin
herramme jano
kristillisyydessä
päästä pintoja
pitkin pois
pinnallisuudesta
kauniiden puheiden
kantaa elämää,
juoda maljansa
pohjaa,
jotta saisi
tutkia kaiken
pohjiaan myöden
ei enää
juovuksissa
vaan syleillen
elämää onnellisena
uskollisuuden tuomalla
aistillisuudella
-----------
valkeus tulee
aina,
jos sitä
manaa
esiin tulemaan
henkiset kyvyt
täysimääräisenä
ja taas alkaa
se idealismi,
loputon maraton
ja minä kun sukeltelin jo
lapsivedessä,
ja halusin urheilijaksi,
taiteilijaksi
kuuntelin, kun
siivekkäät
pimeydestä
osuivat lamppuun
ja rätistelivät
hermojaan
perkele
silloin se
pamahti päähän
jo silloin halusin
päästä tiedosta
eroon,
halusin kirjoittaa,
soittaa sonaattini
jotta orgioilla
ei tehdä
rahaa,
valtaa tai
muutakaan maallista
vaan
että rakkauteni saisi
huoneen elämälleen
sieluni saisi
oman huoneen
että haluni naiseeni
olisi kuin
myrsky ja
sitä seuraava
laupeus
olisi uusi alku
elämänhalun
maksaa vuokransa
ja liimata minut
tähän kertomukseen,
kokopersoonallisuus
leveällä hymyllä
-----------
sielukas olisi
hyvä nimi,
mutta taidan tyytyä
tällä kertaa
keskipisteeseen
rumpuni on
kiinnitetty napanuoraan,
josta seuraava kiintopiste
osuu sen alapuoliseen
elämänliekaan
että näkisin
sen häivähdyksen
naisellisuuden
suunpielessä
ja rohkenisin
nyt suudella
ei sädekehää,
ei mustavalkoista
vain häpeämätön kyky
ymmärtää alastomuutta,
musiikkia ja
rakkautta,
jotta
luomisella olisi
merkityksensä
----------
Isolla Persoonallisuudella
https://www.youtube.com/watch?v=j0s9FElQoaU
Te (sinä ja hän) ootte runo.
https://www.youtube.com/watch?v=O_u9HIAS_0o
Kiitos vaan, mikä ajaa ja motivoi ihmistä eteenpäin parhaiten? Kun saa tehdä mieleisiään asioita mieleisessään ympäristössä, sitä kohti olisi jokaisella hyvän runon ainekset.