Sijaislapsen tulo meidän perheeseen on ollut omille biolapsille järkytys. Alkuaikoijen raivarit ovat olleet pelottavia ja biovanhempien uhkaukset, soittelut ja humalat ovat jääneet lasten mieliin painajaisunina ja kouluvaikeuksina. Joskus oma lapsemme on tokaissut toivovansa ettei sijaislapsi olisi koskaan tullutkaan. Sopeutuminen on ollut vaikeaa. Pääseekö tästä koskaan yli? Miten teidän omat lapset ovat reagoineet ja suhtautuneet sijaislapsiin?
sijaisperheen biot
kaisa
242514
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 24
Vanhimmat
Itse siirryin sijaisperheeseen 6 vuotiaana (nyt 24v). Siinä perheessä meni noin pari vuotta ennen kuin perheen "biolapset" hyväksyivät minut. Nyt he ovat minulle kuin oikeat sisarukset. Vanhempien on vaikea vaikuttaa lasten hyväksymiseen muuten kuin kohdella kaikkia tasavertaisina kiukutteluista huolimatta. Ei saa antaa erityishuomiota sijoitetulle lapselle, ja jos lapsi kaipaa erityishuomiota, niin kuin usein on, koita suostutella lapsiasi leikkimään ja piristämään tulokasta. Keksi jtain kivoja leikkejä mitä on mukava tehdä koko perheen kesken.
Suosittelisin että koko perhe istuu pyöreän pöydän ääreen ja tilanne selvitetään kaikille. Omille lapsille kerrotaan että "Maija" ei voi asua omien vanhempiensa, ja miksi ei voi asua. Lisäksi kannattaa selvittää että kukaan ei voi viedä biolasten paikkaa vanhempiensa sydämissä ja että tällä "Maijalla" on oma isä ja oma äiti jotka eivät nyt vaan pysty hoitamaan "Maijaa".
Asioita pitää kertoa moneen kertaan ja aina perinpohjin. Ajan myötä lapset kyllä hyväksyvät uuden tulokkaan. Älkää luovuttako! Onko tämä lapsi pysyvästi sijoitettu perheeseenne vaiko vain väliaikaisesti?
Meillä oli yksi bio ensimmäisten lasten tullessa.
Hän oli 11-v. Lapset olivat rajattomia ja väkivaltaisia. Biomme oli odottanut kovasti sisaruksia, mutta kun nämä rikkoivat kaikki lelut ja kaveritkin pelkäsivät tulla meille mietti et ei sittenkään.
Hyvin kuitenkin on vuodet menneet, mutta nyt on biolapsemme aikuistumassa 19-v. Nyt näen katke-
ruutta hänen puheissaa, kuinka vähälle huomiolle hän on jäänyt kun kaikki aika meni näiden vaikeiden lasten kanssa.
Biomme ei antaisi pois näitä "sisaruksiaan", mutta myöntää, että rankkaa on ollut.
Itse jos saisin nyt uudelleen miettiä lähtisinkö tähän, miettisin kahdesti juuri sitä, miltä biolapsestani tuntuu.
Tuntuu todella pahalta nähdä oman lapsen kärsimys. Meilläkin hän toivoi sijaislapsista sisaruksia ja kavereita itselleen, mutta toisin kävi. Sijaislapsi ei ole koskaan opinut leikkimään. "Leikki" on sitä, että kiusataan ja härnätään toista, viskellään tavaroita tai riehutaan muuten vaan. Silloin kun sijaislapsi on kotilomallaan näen, miten oma lapsemme nauttii rauhasta, hän saattaa paneutua tuntikausiksi omiin juttuihinsa, mitä ei koskaan saa tehdä silloin kun sijaislapsemme on kotona. Olen yrittänyt olla tasapuolinen, mutta sijaislapsi ON vaatinut enemmän huomiota ja saanutkin sitä, oma on jäänyt vähemmälle ja on siitä välillä katkera.
Olen kuullut yhdeltä sijaisperheeltä, kuinka heidän omat alkoivat oireilla masennuksella murrosiässä ja miten raskaaksi kaikki kävi. He luopuivat sijoitetusta lapsestaan sen takia. Oman lapsen kärsimystä on tuskallista seurata. kaikki pyörii koko ajan vain sijoitetun ympärillä ja omat jäävät väkisinkin toiseksi.
Jos huomioit joskus omaasi enemmän, vaikkapa ottamalla hänet mukaan matkalle, on sossut heti kimpussasi toitottamassa eriarvoisuuta. Entä sijaisperheen biolapsen rentoutuminen ja loma sijaislapsesta?
"Maijan" teksti oli koskettavaa luettavaa. Odotamme perheeseemme ensimmäistä sijaislasta. Miten toivonkaan, että 18 vuoden kuluttua meille sijoitettu Maija on yhtä kypsä ja vahva aikuinen kuin tälle palstalle kirjoittanut "Maija". Silloin me aikuiset tietäisimme onnistuneemme yhteistyössämme lapsen bioperheen kanssa ja lapsen parhaan tavoittelussa.
En ole vielä edes sossuille sanonut, että aiomme lähteä kesällä matkalle ydinperheen kera. En edes ajatellut, että siitä voisi joku haloo nousta. Voiko tosiaan?
Meillä on 2 sijoitettua ja haluan itsekin lomailla. Mielestäni meillä on kyllä oikeus huomioida(normaalia arkea enemmän) myös biolapsiamme kerran vuodessa viikon verran. Silloin kun toinen sijoitetuista lapsista menee tapaamaan biosukuaan, viedään häntäkin tukka putkella joka paikkaan, eikö silloin voisi vaatia että meidän muutkin lapset pääsisivät mukaan jos me emme saisi käydä missään ilman sijoitettuja.
..Sijaisvanhemmalla PITÄISI olla 2 vkon lomaoikeus vuodessa. Kyllä minä ainakin olen ymmärtänyt sen niin, että loma on siitä työstä mitä tehdään. Eli sijaisvanhemmuudesta. Meidän omat lapset tekevät myös tätä työtä olemalla likakaivona sijoitettujen oireilulle, myös he kaipaavat lomaa. Meitä moitittiin näistä lomista, joita pidimme 1 viikon vuodessa ulkomailla vain ydinperheen kesken, epäiltiin sitoutumistamme ja lopulta jaksamistamme. Emme luopuneet lomastamme, koska se oli ensiarvoisen tärkeää myös biolapsemme jaksamiselle. Myös perhehoitoliitto kannusti oman loman pitämiseen.
Sijoitettuja ei meillä enää ole, mutta elämä jatkuu. Sossut sitten elävät oman päätöksensä kanssa...toivottavasti nukkuvat yönsä hyvin, tietäen, että taas on yksi hylkäämiskokemus lapsella takanaan.
yksi viikko vuodessa.
oliko se niin paljon vaadittu...
kukaan muu ei ajattele sinun lastesi hyvinvointia kuin sinä itse.
Enpä olisi tällaista osannut ajatellakaan! Pidän itsestään selvänä, että biolapsetkin saisivat vanhemmat joskus "itselleen". Koska se parhaiten onnistuisi jos ei lomalla?
Purettiinko teidän sijoitus tuon loma-asian takia!?
.....ensin SAADAAN omia lapsia ja sitten halutaan ottaa sijaislapsia, silloin ottaessa lapset tulevat perheeseen perheenjäseniksi...sisariksi ja veljiksi...näin meillä on lapset ottaneet aina, kun uusi tulee...meille tuli uusi veli sanovat kaikille.
Ei kai se sijoitettu voi ymmärtää, että esim. juuri lähtö johonkin etelän lämpöön koskee vain, talon alkuperäisiä asukkaita, etenkin jos lapsi on pienenä sijoitettu ja kasvanut kiinni kotiin, ei hän voi millään ymmärtää, että hänestä tarvitaan LOMAA, eikä niistä toisista lapsista, eikö ole vähäsen väärin, että häntä jotenkin rangaistaan siitäkin vielä, että hän on aikanaan joutunut jättämään sen syntymäkodin ja "joutunut" uuteen kotiin ja ehkä kärsinyt kovastikkin syntymäkodissaan, eikö tälläinen poisjättäminen, ole eräänlainen "tunne" lapselle, että on "rasite" perheelle ja syntynyt rasitteeksi koko elämälle, kokee itsensä epäonnitustuneeksi ja ylimääräiseksi, ajatelkaa asiaa niin, että itse olisitte se "rannalle jäävä" lapsi.
Kun sen lapsen kerran ottaa, niin olisi mietittävä tarkkaan, pystyykö antamaan sille läpi elämän samat oikeudet, kuin omille lapsille, se jos lapsi saa nähdä vanhempansa, ei ole , eikä saa olla lapsilta pois, perheen mukavista hetkistä, minkäs lapset sille mahtaa, että heillä on kahdet vanhemmat ja sijaisvanhemmat väsyy kuskatessaan heita tapaamisiin, se on "kuin pieni kiusa", vaikka ei sitä olisikaan, mutta lapset kokee sen erilailla, kuin me vanhemmat.
Otetaan lapset kaikki mukaan ja pyydetään vaikka hoitaja mukaan kunnalta, jos tarve vaatii.
Tämä on sitten vain mun näkemys asiasta, jokainen voi olla erimieltä, tietysti!
kyllä...
näkemyksesi on ihan oikea ja tavallaan olen ehdottomasti samaa mieltä, kun kyseessä on lapsi, joka on lähes vauvasta perheeseen kasvanut ja joka kykenee nauttimaan matkasta ilman psykoosia tai valtavaa stressiryöppyä. Sijoitettuja on kuitenkin kovin erilaisia, eikä kaikkia tapauksia voi vetää samalle viivalle, ehkäpä meidän sijoitettu oli tavallista raskaampi hoidettava ja todella tarvitsimme joskus omaa aikaa, parempi lapsellekin kestää viikko erossa, kuin elämä laitoksessa. hyvinvoiva vanhempi pystyy antamaan lapselleen paremman hoidon ja huolenpidon kuin loppuunpalanut sellainen. Vanhemman jaksamista, myös sijaisvanhemman tulisi tukea juuri sen takia, että turhat purkautuneet sijoitukset voitaisi välttää.
Koska sijaisvanhemmille on jo laissakin lomaoikeus jopa määrätty ja suotu, en ymmärrä miksi loman pitämisen tarvetta joutuu niin kovasti perustelemaan...
meillä ekan sijoitetun kanssa ei koskaan ole ollut ongelmaa perheenjäsenyydestä. sillä hänen äitinsä on, omista ongelmistaan huolimati, aina nähnyt sijoituksen lapsen etuna ja lapsen kasvun turvaajana.
lapsen bioäiti ei milloinkaan ole alkanut kisaamaan kanssamme vaan olemme yhdessä kyenneet toimimaan lasten eteen. näin esim silloin, kun bioäiti lähtee tuetulle lomalle viikoksi lapsen kanssa ja me omalle lomalle omiemme kanssa.
tämä idylli särkyi, kun perheeseen haluttiin vielä yksi lapsi. lapsi, jonka suku ei mitenkään hyväksy sijoitusta. kokee sijaisperheen riistäjäksi ja kilpailijaksi. kaikessa. jos lapsi saa meiltä sandaalit ostaa bio kahdet (ei lenkkareita joita olisi tarvinnut vaan juuri sandaalit), jos lapsi saa uuden puseron ostaa bio "paremman". sama lomissa ja reissuissa. jos käymme paikallisessa huvipuistossa, viedään lapsi seuraavalla kotilomalla suurempaan ja vielä kahdeksi päiväksi. jos teemme koko porukalla tallinnanreissun lupaa bio jotain vielä parempaa ja pitemmälle.
eli ei tämä yksi ole toisia kummempi. jos biot vievät häntä sinne sun tänne ollakseen lapsen silmissä meitä parempia ja antavampia, niin siitä vaan.
mutta me teemme edlleen tasapainottavat reissut muiden lasten kanssa. ja pyrimme myös osoittamaan omille biolapsillemme, että he ovat sittenkin meille rakkaar vaikka otimme muitakin lapsia perheeseen.
minusta se on tärkeää: kertoa sanoin ja teoin biolapsilleen, että ei heissä ole mitään vikaa. ei noita vieraita sen takia otettu, että te olisitte olleet jotenkin pettymys ja olisi haluttu ulkopuolelta perheen parempia.
lapset kun ajattelevat välillä aika yllättävästi. ja voivat luulla etteivät kelpaa, kun perheeseen tulee vieras, jolle vanhempien kaikki aika ja huomio menevät. ja joka vieras saa vielä kaikkea kivaa tuplaten.
Tässä on kyllä hirmuinen ristiriita. En puhu nyt sijaisvanhempien teoista vaan sosiaalitoimen tulkinnoista. Puhun usein laista. Perhehoitajalaki on yksi niistä tärkeistä laeista, jotka määrittelevät ja velvoittavat, mutta myös oikeuttavat sijaisvanhemmat tiettyihin asioihin. Yksi näistä on perhehoitajan loma EROSSA sijaishoidettavista ja perustellusti silloin, jos joku perheen jäsen oireilee väsymyksen takia. Sijaisperheitä tulee kohdella samalla tavalla, vaikka sijoitetut lapset/nuoret ovat erilaisia taustoiltaan ja tarpeiltaan. Jos lomaoikeus on määritelty, se tulee voida pitää ilman lasta tai lapsen kanssa. on varmasti myös sijaislapsen parhaaksi jäädä joskus pois, usein lasta stressaavalta lomalta tai jos lapsi on liian reagoiva tai psyykeeltään hauras.
Ei ole väärin huomioida myös sijaisperheen biologisia lapsia, heidän hyvinvointinsa on ihan yhtä tärkeä kuin sijaisvanhempienkin onnistuneen sijoituksen kannalta.
Pitäkää lomistanne kiinni ja viettäkää niitä joskus ihan keskenännekin, se tekee hyvää ja on välillä ihan tarpeellista.
Mielestäni ei myöskään biolasta saa rangaista siitä, jos jokin sijoitettu on niin huonokuntoinen, ettei voi matkustaa.
Meillä mielenterveysongelmilla varustettu ADHD-lapsi, joka aivan hajoaa muualla kuin kotona.
Eikä lomakaan olisi loma,jos pitäisi koko ajan katsoa, ettei yksi varasta, tapa itseään, riko paikkoja, näyttele itseään ym ym ym.
Lisäksi on väärin, ettei enään sijaislasten tultua ole varaa matkustella niinkuin ennen.
Biologisemme lapsi on ihmetellyt sitä että emme enään matkustele samalla lailla kuin ennen.
...mielestäni biolasten tehtävä yrittää hauskuuttaa raivoavaa ja manipuloivaa erityislasta. Kyllä siinä on nauru kaukana, kun sijaisperheen biot alistetaan sijaislasten pelinappuloiksi ja yritetään vielä vakuutella, että kyllä se ihan kiva uusi sisko/veli on, leiki vaan ja anna lelusi ja huoneesi rikottavaksi...
että vaikeahoitoisille lapsille järjestettäisiin automaattisesti (tai lähes) tukiperhe johon lapsi pääsisi "lomalle" ja saisi nauttia siitä omana lomanaan ja samaan aikaan bio perhe voisi olla yhdessä ja keksiä mukavaa tekemista.
Tukiperheessä oloa voisi "markkinoida" sinun omana mukavana, sinä pääset! juttuna ja sitten biot menoksi tai ihanasta rauhasta nauttimaan.
me kerran "laskimme" kaikki lapset samana viikonloppuna perheemme isojen sisarusten,lahja serkkujen ja lahja mummolaan ja kas kummaa ihana rauha ja hiljaisuus talossa.
Itse en varmaankaan osaisi jättää juuri sijaislapsia kotiin ja lähteä biojen kanssa ulkomaille asti mutta näin kierosti 3-4 pv:n lomat onnistuisi.
Jokainen kyllä tietää varmasti omat tarpeensa ja voimansa parhaiten ja jos biotkin alkavat oireilla jotainhan siinä on tehtävä.
Olishan se tukiperhe ihana asia, jos se tulisi automaattisesti. Vähän kuin kummiperhe sijaislapselle. Meillä kun ei ole halukkaita mummoja ja serkkuja ottamaan sijoitettuja hoitoon..enää, ne kun aiheuttivat kerran yökylässä sellaisen sembalon, että mummo säikähti. Se oli viimonen kerta se.
Hei tuo tukiperhe ehdotus on loistava, se melkeen pitäisi saada perhehoitolakiin. Olen tässä loma-asiassa sitä mieltä, että ainakin osa lomaa kannattaa pitää ilman sijaislapsia mieluummin ilman omiakin lapsia. Lähtee ukko kullan kanssa kahdestaan pitämään sitä erittäin harvinaista LAATUAIKAA ilman yhtään lasta. Silloin jaksaa taas paremmin hoitaa lapsia omia ja toisten tekemiä.
Meillä sijaisvanhemmilla on hyvin harvoin omaa aikaa tai aikaa puolisolle, eihän perheen arki suju jos parisuhde ei pelaa kunnolla.
Nykyään perheisiin sijoitetut lapset ovat lähes aina vaikeahoitoisia ja moniongelmaisia, heidän hoitaminen on erittäin raskasta ja sitovaa. Loma on tarpeen pelkästään jaksamisen vuoksi. Onneksi joillain lapsilla on myös isovanhemmat tai muuta sukua jotka ottavat lapsen joskus lomailemaan oman sukunsa luokse. Silloin voi biolapset laittaa lomalle sukulaisiin jos sellaisia on lähellä ja eikun lomalle.
Outoa on sossujen suhtautuminen, jotka lomanpidon vuoksi ovat katkaisseet sijoituksen.
Minusta myös loistava. Itseasiassa jo heti sijoituksen alussa pitäisi tuoreelle sijaisperheelle antaa oma kokenut tukiperhe, joka toimisi apuna, oppaana, tukena ja kummina sijoitetulle lapselle ja voisi joskus ottaa sijaislapsen lomalapseksi. Me olemme liian yksin tässä työssä...
..meidän sijaisperheen omat lomat olivat syynä sijoituksen purkuun. Sossun mielestä emme olleet riittävän "sitoutuneita" lapsen hoitoon. Hän sanoi suoraan, että lomia ei olisi saanut pitää. Me olimme eri mieltä, joten se siitä...
on aina sijoitusten yhteydessä kysytty miten haluamme lomamme järjestettävän . Me olemme itse sen järjestelleet mutta tukiperhe olisi ollut mahdollinen .
Olemme myös toimineet sijaisperheessä oleville lapsille tukiperheenä.
Olen myös huomannut että meidän on kyllä pakko päästä välillä tuulettumaan, muuten alkavat ajatukset kiertää jatkuvasti samaa kehää ja tässä pyörityksessä sitten uupuu muuten täysin.
Tuosta kummiperheestä niin lapsille kuin vanhemmille Me olemme joskus itse ensin sitä luoneet ja sompailleet ja sitten esittäneet sossuille.
Minulle myös yksi sossu lähtiessään sanoi että, kun sinä sitten joskus tarvitset apua ja tukea , tuossa on kokenut perhehoita , juttele ja kysele häneltä, hyvin on toiminut, erittäinkin.
..että nämä asiat voivatkin toimia näin eri tavalla! Aivan uskomatonta. Ja olette silti "hyviä vanhempia", lomasta huolimatta.
ehkä me sitten saatiin se huonoista huonoin sossu, joka ei tykänny pärstävärkistä...
Ei kukaan meiltä kysellyt mitään lomista tai niiden pitämisistä. Itse me niitä vaadittiin, koska biolapsemme oli yhdessä vaiheessa tosi ahdistunut ja parisuhdekkin natisi aika ajoin.
Ja tarpeellista se kyllä meille oli. Eikä ne lomat tuntuneet sijaislasta hetkauttavan puoleen eikä toiseen...
Meille etsittiin tukiperhe vaikeahoitoiselle lapselle, lapsen ollessa osastojaksolla psyk.osastolla.
Heidän mielestä se oli ehdoton asia. Silloin tuntui vähän pahalta, mutta vuosien saatossa olen todennut sen olevan hyvä asia. Muut lapset odottavat sitä viikonloppua aina innolla.
Tosin on välillä huono omatunto, kun laittaa toisten kontolle näin vaikea lapsen.
Bio äiti tietenkin valittaa ja ....
Sossut ovat ymmärtäneet tämän tukimuodon tärkeyden.
sijoitusvaiheessa jo keskustelleet ja sanoneet että lähdemme välillä kahdestaankin lomalle, niinkuin olemme lähteneet bio lapsistammekin.
Kertoneet miten aiomme sen toteuttaa ja kysynneet käykö se heidän mielestään niin ja on käynyt. Olemme olleetkin mutta pisin aika on ollut 3vrk.
Vaikeahoitoisten lasten ja vaikeiden aikojen kanssa ei ole ihme jos bio lapset ja parisuhde oireilevat, joten on sossun ammattitaidottomuutta jos ei ymmärrä puolisoiden ja bio lastenkin tarpeita.
Eli minusta tuntuu että paljon on ihmisestä kiinni.