Olen tässä ihmetellyt miten monta kysymystä ja
pyyntöä tänne lähetetään ristipistoista. Kertokaa
minulle, mikä niissä niin viehättää! Vai onko se
vaan niin 'helppoa' käsityötä, että sitä tekee
vaikkapa tv:n ääressä toisella silmällä? Itse en
osaa kutoakaan, jos katson samalla telkkua. Lapsena sain joskus joululahjaksi ristipistotyön pohjan ja langat, neulat, kaikki. Työn tekeminen oli kuin tervanjuontia, valmiiksi se ei tullut ikinä, eikä sitä vauhdittanut yhtään, että äitini hoputti minua sitä tekemään. Siis ei maistunut ollenkaan...Ja olen nähnyt mitä karmeimpia kyhäelmiä ihmisten seinillä jopa kehystettyinä.
Tietysti, jos on taitava tekijä ja vähemmän triviaali aihe, niin miksei.
pyyntöä tänne lähetetään ristipistoista. Kertokaa
minulle, mikä niissä niin viehättää! Vai onko se
vaan niin 'helppoa' käsityötä, että sitä tekee
vaikkapa tv:n ääressä toisella silmällä? Itse en
osaa kutoakaan, jos katson samalla telkkua. Lapsena sain joskus joululahjaksi ristipistotyön pohjan ja langat, neulat, kaikki. Työn tekeminen oli kuin tervanjuontia, valmiiksi se ei tullut ikinä, eikä sitä vauhdittanut yhtään, että äitini hoputti minua sitä tekemään. Siis ei maistunut ollenkaan...Ja olen nähnyt mitä karmeimpia kyhäelmiä ihmisten seinillä jopa kehystettyinä.
Tietysti, jos on taitava tekijä ja vähemmän triviaali aihe, niin miksei.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Nykyään en pahemmin jaksa laskea ristipistoja vaan teen kanavatöitä. Mikä onkaan sen helpompaa kun näet valmiin värin jo kankaassa ( tosin monisävyisessä työssä kannattaa valaistus olla aina samanlainen ettei sävyt mene sekaisin ) Kanavatyökin on nopeampaa; teet vain puolipistoja eikä tarvitse toista kertaa pistellä samaan paikkaan.
Yksi ristipistotyö onkin maannut jo vuosia laatikossa vain sen takia että laskin pari riviä väärin eikä hermot riitä purkamiseen.
Minun seinällä on ainakin muutama melko sieväkin työ. Itsekehu tässä meinaa haista, mutta tulos riippuu ihan tekijästä ja taulun aiheesta. Homma ei sovi sellaiselle jolla ei ole pitkäjänteisyyttä, työt saattavat olla melko suuritöisiä. Kärsivällisyyttä on oltava, jotta pienet virheet eivät lannista. Ehkä pistoilu ei sovi kaikille. Eikä se sovikaan.
Oikeastaan nimimerkkini johtaa harhaan, koska en
kuitenkaan kokonaan ole neulakammoinen - ompelen
ihan mielelläni esim. barbi-nuken vaatteita ja teen
kirjontatöitä ihan omasta päästä. Ehkä ristipisto ei
juuri sen takia kiinnostakaan, kun aihe on jo val-
miina?
Ristipistotöitäkin voi suunnitella myös itse. Hommaan on olemassa tietokoneohjelmia, mutta saman asian hoitaa ruutupaperi.
Minä taas en voi sietää kanavatöitä. Ne ovat rumia ja kamalia, kökköhommia. Ristipistoissa viehättää vaativuus (ei siis ole kyse pienimmistä, parin värin lapsekkaista ja yksinkertaisista kuvista) sekä aiheiden loputon kirjo. Maailma on pullollaan valmiita pakkauksia ja malleja, sekä erilaisia materiaaleja. Ja malleja voi aina itse muuntaa, jos jokin kohta ei miellytä tai haluaa vaikkapa toiset värit.
Ristipistoilu on erittäin addiktoivaa ja rentouttavaa, mutta ei tosiaankaan sovi kaikille. Se vaatii keksittymistä, pitkäjänteisyyttä, tarkkuutta ja jonkin verran näkökykyä.
http://www.kasityokori.com/products.php?p=5a2285
Tuossa on yksi tekemäni kanavatyö johon meni aikaa n. 9 kk. Itse en koskaan sano että jokin käsityö olisi ruma , se loukkaisi tekijää. Onneksi on valinnanvapaus ja voi hankkia juuri sen työn mikä miellyttää ja jonka kehtaa laittaa seinälle =)
Aivan hieno! En tajua, miksi joku pitää kanavatöitä
kökköinä...
Itse en ole koskaan osannut tehdä kumpaakaan, en ristipistoa enkä kanavatyötä, mutta olen seurannut vierestä yli 20 vuotta kun mieheni pistelee telkkaria katsoessaan aina kanavatöitä. Uskon sen olevan hyvin rentouttavaa ja antavan lisää aivotreeniä urheilun lomassa. Mielenkiintoista on lankojen valinta ja sävyjen yhteensovittaminen. Työt hankitaan yleensä vain pohjina ilman lankoja. Ei ole ollenkaan samantekevää minkälaiset sävyt valitsee. Langan ja pohjan on myös oltava tosi korkealaatuista, ei kannata heittää hukkaan valtavaa työmäärää ja huomata, että halpispohjakankaasta langat ratkesivat kesken kaiken. Töiden hankinta on myös mielenkiintoista. Kauniita "taiteellisia" pohjia ei tahdo löytyä.(Ei ikinä tuhkimoa tai taistelevia metsoja!) Ulkomaanmatkoilta koetamme aina löytää hienoja malleja. Suuri osa töistä on n.70x100 tai 120 cm. Tällasen työn hinnaksi tulee reippaasti yli 100 euroa. Kehystykseen ei olekaan rahat riittäneet, vaan työt ovat rullalla vaatekomerossa, niitä on kertynyt kymmeniä. Eihän kellään ole mahdollisuus niitä ripustaa mihinkään, kukaan ei osta valmista kanavatyötä, koska se ei ole sillä tavalla "arvostettua", sillä on arvoa tekijälleen hyvänä harrastuksena. Jonakin päivänä voisimme pitää näyttelyn ja siinäkin vetonaulana olisi se, että ne ovat miehen käsitöitä.
Tuohan on todella upea työ! Tuollaisen voisin minäkin tehdä.
kysyit mikä ristipistoissa viehättää. no omalla kohdallani innostuksen sain ala- asteella käsityön tunnilla. ensimmäinen työni oli lappalais- aiheinen työ. koko ikäni olen katsellut vierestä, kun mummoni on tehnyt erilaisia ryijyjä, mattoja yms. ukkini taas veistää kelloja, joten olen käsityösukua. äitini neuloo, virkkaa ja ompelee. minä taasen harrastan näitä ristipistotöitä, kanavatöitä, mutta myös ompelua, virkkaamista, kutomista ja neulomista. minulle käsityöt on kuin huume, siitä ei pääse irti. en tosin haluakaan. minulle se on yhtä tärkeää kuin vauvan riippuvuus äidistä. olen huomannut tämän käsityöharrastuksen eritoten ristipistojen myötä, että osaan nykyisin katsoa tarkemmin eri asiota, esim. pieni palapelin paloja. sekä olen saanut paljon pitemmän pinnan. :D olen ylpeä harrastuksestani ja jatkan sitä koko elämäni ajan. milloin enemmän, milloin vähemmän. mukavinta harrastuksessa on omien töiden suunnittelu. olen suunnitellut monia ristipistomalleja ja tällä hetkellä viimeistelen kastemekon mallia. toteutus tulee olemaan koulun käsityötunnilla. tässä ei nyt ollut täyttä perustelua kysymykseesi, mutta on jotain siihen viittaavaa.. :D
Olen joskus tehnyt kaikenlaisia käsitöitä ja askarteluja, mutta nyt taas sormissa syyhyää aloittaa ristipistoja.
Ristipistot on siitä kivoja, että niitä on haastavia ja niitä on helpompia. Haastavatkaan eivät ole ylivoimaisen vaikeita, vaativat vaan enemmän viitseliäisyyttä ja tarkkuutta. Itse tykkään siitä, että ne eivät vie paljon tilaa ja ne on helppo laittaa sivuun vaikka pidemmäksikin aikaa välillä.
Ja voi niitä itsekin suunnitella. Oikeastaan en itse tykkää koneella tehdyistä malleista, niissä jotenkin ei tunnu olevan mun mieleeni "sielua". Mieluummin ruutupaperilla tehtyjä malleja.
Omista ristipistotöistäni ei ole seinällä kuin pari taulua äitini kotona (toisesta niistä tunnustan olevani suorastaan ylpeä!). Sen sijaan olen kirjaillut laukkuja, tyynyjä, vaatteita, pyyhkeitä, penaleja, rasioita, kortteja ja niin poispäin.
Olen muuten tehnyt myös kymmenittäin pitsiliinoja, mutta en koskaan yhtään niistä pitänyt pöydällä. Ei oikein sovi mun tyyliini, mutta niiden virkkaaminen ja kutominen on sekin hyvin rentouttavaa. Kuten ristipistotkin.
Voi miten ihanaa on saada valmiiksi joku suuritöinen ja vaikea työ . Todellakin ihanaa kun se sitten on siinä saavutettuna loppuun .
Itselle pitää olla jotain haastetta elämässä ja ratkaisemalla kaikenlaisia haasteita niin elämä on mielekästä ja on syytä olla itseensä tyytyväinen .
Ehkä sinä neulakammoinen olet saanut alkuun liian vaikean haasteen ja se on jäänyt sitten ja tullut turhautuminen ja pettymys suuri .
Ehkä sinä tykkäät harrastaa jotain muuta ei kaikki tykkää esim käsitöistä eikä urheilusta jotkut vain osaa jotain muuta.
Mutta elämä on mielekkkäämpä jos on jotain mistä olla tyytyväinen nimenomaan itseensä ja saavutuksiinsa .
Näinhän se on opinnoissa ja urheilussa myös tehdän se tavoite ja haaste ja se on saavutettavissa ja sitten aina voi haastetta tehdä vaikeammaksi kun on jonkin saanut päätökseen .
Ristipistot ja muut kirjontatyöt on intohimoni ollut aina ja siinä sivussa vielä virkkaus ja kutominen ja ompeleminen myös koneella ja se innostus kyllä on tarttunut omille lapsillenikin
En minäkään ristipistoista olisi piitannut vielä parikymmentä vuotta sitten, silloin saatavilla mallit olivat mielestäni niin kökköjä. Nyt on tarjontaa ihan minkälaisista kuvista vaan, ristipistoilla voi esim. tehdä myös jäljennöksiä taidemaalauksista. Minusta on myös mukava seurata, miten eri väreistä alkaa muodostua tunnistettava kuva kankaalle. Muliinilankojen ja kankaiden hypistelystä olen myös aina pitänyt, se on jotenkin niin ylellisen tuntuista.