On kahdeblaisia ihmisiä= työnatsit ja oman elämän jeesukset.
Antakaas kun selitän ......
Työnatsit , ne on näitä, joista osalla se on menny liian pitkälle, että ne tietää paremmin naapurin asiat kun urkkii miksei naapurin Emmi käy päivätöissä/duunissa, että miksi helvetissä hän ei tee työtä ja loisii sosiaalirahoilla. Tällainen on tyypillinen työnatsi. Sitten on lievempiä muotoja työnatseista. Osa työnatseista on niin vahvaasti semmosia, että ne vois laittaa helposti ihmisiä pakkotyöleireille tai kaasuttaa ne uuneissa kuten saksalaiset natsit teki aikoinaan niin, jos he sais itse niin päättää.
Oman elämän jeesukset on taas niitä taivaanrannanmaalareita, semmosia immeisiä, jotka ymmärtää mistä tässä elämässä on kysymys, ne on liian raskasmielisiä, ne tajuaa että tää maailma on kimurantti, haastava siis, ne tietää ihmisen psykologiat ja filosofiat, ne ei kestä tätä maailmaa, ne on usein juuri toimettomana ja työnatsien hermoja ne usein koettelee. Oman elämän jeesuksissa voi olla monensortin luonteita, mutta yhdistävä tekijä on raskassoutuinen luonne, muttei päde ihan kaikkiin vaan joukossa voi olla myös iloisia veikkoja, jotka muuten vain ovat henkisesti hieman pihalla johtuen maailman pahuudesta. Ne usein näkee kielteisesti maailman, ne voi nähdä positiivisuuttakin paljon ympärillä, muttei ole kykeneväisiä tekeen töitä muiden kanssa. Usein ovat sairaseläkeläisiä, nuorena jo saaneet sairaseläkepaperit, osa voi käydä osa-aikatyössä ja joukossa on taiteilijoita, jotka tekee siis taidealan töitä kuten esim muusikot ja kirjailijat. Näiden ihmistyyppien luonetta työnatsit vihaavat raskaasti. Loppujen lopuksi voi tehä matemaattisen päätelmän, ettei ne työnatsitkaan nyt välttämättä niin onnellisia ole, kun joutuu pakertamaan duunissa niin rankasti ja sitten katkeroituu näille heikkomielisimmille ja kas kas taiteilijatkin on usein näijen hampaissa, koska eihän nyt musiikin tekeminen ole oikeaa työtä työnatsien, ei ainakaan aitojen työnatsien mielestä. Pitäs niinku heijä mielestä vain terästä taittaa tai kaadella puita mettässä. Se on kuulemma miehen työtä. Voi myös päätellä, että on ihmisiä, jotka on onnnellisia kaikesta huolimatta useista vaikeuksistaan, kun ne pystyy poissulkenmaan kuitenkin negatiivuuset ja keskittymään hetkeen, hetkessä elämiseen ja tämä koskee oman elämän jeesus-tyyppejä, mutta myös tietenkin työnatsikin voi olle tyytyväinen elämäänsä, kun se saa voimaa tekemällä kovasti töitä, mikä lisäksi mahdollisesti kiinnostaa häntä saadakseen siitä iloa ja tyydytystä.
Antakaas kun selitän ......
Työnatsit , ne on näitä, joista osalla se on menny liian pitkälle, että ne tietää paremmin naapurin asiat kun urkkii miksei naapurin Emmi käy päivätöissä/duunissa, että miksi helvetissä hän ei tee työtä ja loisii sosiaalirahoilla. Tällainen on tyypillinen työnatsi. Sitten on lievempiä muotoja työnatseista. Osa työnatseista on niin vahvaasti semmosia, että ne vois laittaa helposti ihmisiä pakkotyöleireille tai kaasuttaa ne uuneissa kuten saksalaiset natsit teki aikoinaan niin, jos he sais itse niin päättää.
Oman elämän jeesukset on taas niitä taivaanrannanmaalareita, semmosia immeisiä, jotka ymmärtää mistä tässä elämässä on kysymys, ne on liian raskasmielisiä, ne tajuaa että tää maailma on kimurantti, haastava siis, ne tietää ihmisen psykologiat ja filosofiat, ne ei kestä tätä maailmaa, ne on usein juuri toimettomana ja työnatsien hermoja ne usein koettelee. Oman elämän jeesuksissa voi olla monensortin luonteita, mutta yhdistävä tekijä on raskassoutuinen luonne, muttei päde ihan kaikkiin vaan joukossa voi olla myös iloisia veikkoja, jotka muuten vain ovat henkisesti hieman pihalla johtuen maailman pahuudesta. Ne usein näkee kielteisesti maailman, ne voi nähdä positiivisuuttakin paljon ympärillä, muttei ole kykeneväisiä tekeen töitä muiden kanssa. Usein ovat sairaseläkeläisiä, nuorena jo saaneet sairaseläkepaperit, osa voi käydä osa-aikatyössä ja joukossa on taiteilijoita, jotka tekee siis taidealan töitä kuten esim muusikot ja kirjailijat. Näiden ihmistyyppien luonetta työnatsit vihaavat raskaasti. Loppujen lopuksi voi tehä matemaattisen päätelmän, ettei ne työnatsitkaan nyt välttämättä niin onnellisia ole, kun joutuu pakertamaan duunissa niin rankasti ja sitten katkeroituu näille heikkomielisimmille ja kas kas taiteilijatkin on usein näijen hampaissa, koska eihän nyt musiikin tekeminen ole oikeaa työtä työnatsien, ei ainakaan aitojen työnatsien mielestä. Pitäs niinku heijä mielestä vain terästä taittaa tai kaadella puita mettässä. Se on kuulemma miehen työtä. Voi myös päätellä, että on ihmisiä, jotka on onnnellisia kaikesta huolimatta useista vaikeuksistaan, kun ne pystyy poissulkenmaan kuitenkin negatiivuuset ja keskittymään hetkeen, hetkessä elämiseen ja tämä koskee oman elämän jeesus-tyyppejä, mutta myös tietenkin työnatsikin voi olle tyytyväinen elämäänsä, kun se saa voimaa tekemällä kovasti töitä, mikä lisäksi mahdollisesti kiinnostaa häntä saadakseen siitä iloa ja tyydytystä.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.