Vaikeuksia äidinkielen kanssa

Miksi et tee samanlaista vuodatusta kuin tuo kirjoituksesi? Asiasi olisi voinut tiivistää pariin lauseeseen, nyt sitä tuli melkein arkillinen.

Jatka samaa rataa koulussakin, niin hyvin täyttyvät kriteerit pituudesta! :D

Ei se noin helppoa ole. Minulla oli sanottavaa tästä aiheesta joten sain aikaan paljon tekstiä. Eri asia on kirjoittaa jostai vitun maalauksesta tai politiikasta joista ei tiedä paskaakaan. "joo ihan jeeshän se sananvapaus on, saa sanoa vapaasti kaikkee. Ja se maalaus oli kans ihan jees, aika kivan näkönen, varmaan joku kreikkalainen, ei hajuakaaan, mitä sä multa kysyt. Eipä tässä oikeestaan muuta."

Kirjoitelman tarkoituksena on kirjoittaa asiaa jostakin aiheesta. Mikäli aiheesta ei tiedä juuri mitään, on siitä vaikea mitään asiaakaan kirjoittaa. Toisaalta asian kirjoittaminen ei tarkoita pelkkien faktojen luettelemista, vaan niihin liittyviä asioita voi tutkia monipuolisesti ja monesta näkökulmasta.

Jos aiheeksi on annettu vaikkapa onkimato, kannattanee kirjoitelma aloittaa siitä, että mikä onkimato oikeastaan on, eli miten se biologisesti luokitellaan. Seuraavaksi voi kuvailla monipuolisesti onkimadon ulkonäköä, esimerkiksi että se on väriltään vaaleahko ja pituudeltaan 4-10 cm. Muita tuntomerkkejä ovat pitkulaisen ja putkimaisen vartalon raajattomuus ja se, ettei madolla ole silmiä. Seuraavaksi kerrot jotakin matojen sukupuolikäyttäytymisestä ja kerrot sen poikkeavan suuresti esimerkiksi nisäkkäiden vastaavasta. Kerrot myös matojen tyypillisestä eliniympäristöstä ja annat muutamia esimerkkejä paikoista, mistä onkimatoja voi löytää.

Kun olet selvittänyt lukijoille yllämainitut perustiedot onkimadoista, voit aloittaa kertomaan, että miksi niitä kutsutaan onkimadoiksi eikä pelkästään kastemadoiksi. Tässä selityksessä tulee vahvasti esille onkimatojen käyttötarkoitus, eli ne ovat ongenkoukkuun pujotettavia syöttejä kalojen pyydystämistä varten.

Kun kirjoitelmasta selviää, että onkimadot ovat tavallisia matoja, mutta että niistä tulee onkimatoja siinä vaiheessa, kun ne valjastetaan ihmisen ravinnonhankintamenetelmän osaksi, voidaan kirjoitelmaa alkaa kääntämään koskemaan ruokateollisuutta yleisemmin. Onkimatokäsitettä voidaan siis verrata teuraskarjaan, siipikarjaan ja karjaan ylipäätään, sillä näissäkin tapauksissa käsite karja tarkoittaa, että karjana olevat eläimet palvelevat nimenomaisesti ihmisen ruoantuotantoa.

Tästä päästään aasinsiltaa pitkin käsittelemään ruokateollisuutta ja eläinten kohtelun inhimillisyyttä yleisemmin. Asia kannattaa kuitenkin aloittaa kuvailemalla seikkaperäisesti kiemurtelevan madon pujottamista ongenkoukkuun. Sen voi tehdä esimerkiksi kertomalla ensin, että miltä mato omassa kädessä tuntuu, eli niljaiselta ja kiemurtelevalta, ja kuinka siitä ei huomaa mitään tuskan taikka kivun ilmentymiä siinä vaiheessa kun sen vartalon pujottaa koukkuun.

Tilannetta voi verrata vanhaan teloituskeinoon eli seivästykseen, missä elävä ihminen istutetaan halkaisijaltaan muutaman sentin paksuisen seipäännenään siten, että ihminen oma paino pakottaa seipään ihmisen vartalon läpi aina peräaukosta suuhun taikka kaulaan asti. Toisin sanoen onkimadon kohtelua verrataan kiduttamalla surmaamiseen.

Seuraavaksi voi kirjoitelmalla aikaansaatua ilmapiiriä keventää mainitsemalla, että madon tikapuuhermostosta johtuen se ei tunne pujottamisen aikana kipua ainakaan. Tällaisen kevennyksen perään kannattaa kuitenkin tehokeinoksi lisätä, että näin ainakin biologian piirissä yleisesti ottaen uskotaan - yksikään mato ei kylläkään ole asiaan kantaa ottanut.

Kun madon koukkuunpujottaminen on käsitelty, voidaan aloittaa tilanteen vertaaminen elintarviketuotantoon yleisemmin. Liikkeelle kannattaa lähteä jo karja-käsitteestä ja kerrata sitä hieman, koska lukijat ovat pitkähkön kirjoitelman aikana sen jo unohtaneet.

Loppujen lopuksi pääset tilanteeseen, missä toteat, että tuotantoeläimiin liittyvä kielenkäyttö on omiaan häivyttämään eläimistä niihin liittyvät inhimilliset kiintymyskokemukset. Tätä voi puolestaan verrata muinaiseen tapaan, missä tietyssä yhteiskunnallisessa asemassa olleita ihmisiä kutsuttiin orjiksi. Tällä tavalla luokittelemalla tehtiin kaikille selväksi, että orjilla oli erilaiset oikeudet kuin niin sanotuilla vapailla ihmisillä oli. Itse asiassa orjilla ei ollut oikeastaan mitään oikeuksia, vaan heidän omistajillaan oli halutessaan oikeus surmata heidät. Ihmisestä tehtiin siis pelkästään kielellisellä luokittelulla eläin taikka pikemminkin esine.

Kirjoitelmaa voi jatkaa, että vielä nykyäänkin erilaisilla luokitteluilla ja nimityksillä pyritään häivyttämään taikka ainakin hämärtämään ihmiskäsitystä niistä henkilöistä, joita tällaisilla luokitteluilla ja nimityksillä kutsutaan. Esimerkiksi voi nostaa vaikkapa sellaiset käsitteet kuin potilas, työtön, vanki, maahanmuuttaja ja rikollinen.

Kirjoitelma kannattaa lopettaa pieneen yhteenvetoon, sillä siinä on käsitelty onkimatoa lähtien liikkeelle sen biologisesta luokittelusta ja ominaisuuksista, ja päädytty teollisen elintarviketuotannon kautta yhteiskuntahistoriaan, ihmisoikeusloukkauksiin ja verrattu onkimato-käsitettä kaikkeen siihen.

Lopuksi kannattaa vielä tiivistää, että ihmisillä on tapana luokitella asioita omien tarpeidensa mukaan, eikä onkimato ole poikkeus siinäkään asiassa.

Tämän kommentin pituus on noin viitisen tuhatta merkkiä, eikä sen kirjoittamiseen mennyt kuin parikymmentä minuuttia. Kun mitä tahansa aihetta tarkastelee monipuolisesti, löytää siitä paljon muutakin sanottavaaa kuin pelkästään ne kaikkein olennaisimmat asiat.

Täähän oli jo aika hyvä essee! Kirjosanoja lukuunottamatta täähän on ihan kuin tämän vuoden lukutaidon kokeessa ollut Martti Laineen argumentoiva esseee... kyllä se siitä lähtee :D

Kouluajaksi kannattaa lopettaa dokaaminen ja lukea... lukea...

Yritä hyödyntää paljon aineistoja, omaa kokemusta ja opettele kirjoittamaan turhia korulauseita jos ei muu auta - niillä ei ole mitään tarkoitusta ja voi laskea arvosanaa, mutta sentään saat lisää merkkejä. Yritä rajata asia sellaisesta näkökulmasta, että se on sulle oikeesti mielenkiintonen