Kaikki alkoi siitä savuisesta tupakkahuoneesta neljännessä kerroksessa. Siinä oli ilmatiivis ovi ja katossa humiseva ilmanvaihtoventtiili. Penkit takapuoltemme alla olivat pehmeät ja ajan savulla kyllästämät. Huone oli pakopaikka jonne me keräännyimme aina samaan aikaan, paitsi jos halusi välttämättä olla yksin. Yleensä me kuitenkin tulimme sinne yhdessä, sillä on mukavaa jättää pääte hetkeksi ja juoruta oikein kunnolla kaikkien sietämättömien ihmisten asioista heidän selkänsä takana.
Tupakkahuoneessa me olimme turvassa, kuten olimme turvassa myös sisäisessä verkossa - lopulta me huomasimme olevamme turvassa myös internetissä.
Idean synty.
Idea oli johdannainen monesta eri tekijästä: tylsistymisestä, jännityksen hakemisesta, vedättämisentaidosta. Lopulta savuinen keskustelu kulminoitui käänteiseen ideaan multinikkeilystä, sillä me olimme aivan täynnä meitä kusettavia tyyppejä sättipalstoilla ja keskustelufoorumeilla. Heille ei yksinkertaisesti voinut mitään, sillä he kykenivät samaan kuin virukset soluissa: jatkuvaan muuntautumiseen.
Aseemme oli yksinkertainen ja tehokas: me loimme lyhyen ja hauskan keskustelun jälkeen yhden nicin jolle me kaikki antaisimme oman osamme sielua. Syntyi hyvin taitava ja hämmästyttävän ristiriitainen olento, josta tuli meidän kaikkien rakastama lehtolapsi. Tämä filosofinen hulivili, taiteilija ja insinööri, Cobol-nörtti ja maailmanreissaaja teki meihin suuren vaikutuksen. Tämä hahmo kykeni aivan uskomattomiin suorituksiin internetissä. Häneen rakastuivat sekä naiset että miehet, koska hänen älyllinen lirkutteluntaitonsa kattoi kaikki ihmiskerrokset ja elämäntilanteet. Hän puhui seitsemää eri kieltä ja omisti jopa lentolupakirjan. Hänellä oli lapsia ja hän oli ikisinkku. Hän matkusti maailman polttopisteisiin toimittajana ja tuli takaisin pappina. Hän tiesi kaiken, mutta ei muistanut tätä tietävänsä.
Hänet tunsivat kaikki, jopa hekin, jotka eivät koskaan olleet hänen kanssaan keskustelleet.
Aika kului. Huomasin itsekin nauravani joskus sättipalstoilla tämän vilperin menoa, vaikka minulla ei ollut itselläni mitään käsitystä siitä kuka sillä hetkellä kirjoitti ja mistä. Lopulta tällä ei ollut enää mitään merkitystä, sillä tämä netti-ihme sai minut aina hyvälle tuulelle - ja yhtä ymmälleen, kuin itsekin saan ihmisen joka tuntee nicin, mutta ei minua - ja kummastelee kuinka ihmeellisen tarkka on käsitykseni juuri niistä asioista joista hän itsekin on kiinnostunut. Nicistämme tuntui löytyvän loputon potentiaali yllättävien ja uusien variaatioiden luomisenkykyyn.
En tiedä moniko tuon salasanan tietää. En tiedä kuinka moni häntä pitää enää elossa, sillä hänen sisäisen rakenteensa luonnottomuus on antanut hänelle epäinhimilliset rajat jotka ovat alkaneet pelottaa hänen luojiaan.
Olen ollut huomaavinani jonkinlaista fragmentoitumista, eräänlaista sisäistä korruptoitumista hänen käytöksessään.
Hänen ristiriitansa tuntuvat joutuvan yhä useammin todellisuuden kanssa vastatusten. Ja yhä enemmän minä näen hetkiä joissa hän hiljenee ja kuihtuu omaan mahdottomuuteensa.
Kaikessa keskinkertaisessa neroudessamme me emme ottaneet yhtä asiaa huomioon: Nimittäin sitä että hän saattaisi haluta oman vartalon, oman ruumiin, jonka hän voisi viedä pihalle haistelemaan tuulta, ottaa jotain ihmistä kädestä kiinni ja katsoa tätä silmiin.
Siihenhän hän ei pysty. Hän on kokonaisuuden summa. Häntä ei periaatteessa ole edes olemassa.
Toivottavasti hän pystyy tämän käsittämään.
-E-
Tupakkahuoneessa me olimme turvassa, kuten olimme turvassa myös sisäisessä verkossa - lopulta me huomasimme olevamme turvassa myös internetissä.
Idean synty.
Idea oli johdannainen monesta eri tekijästä: tylsistymisestä, jännityksen hakemisesta, vedättämisentaidosta. Lopulta savuinen keskustelu kulminoitui käänteiseen ideaan multinikkeilystä, sillä me olimme aivan täynnä meitä kusettavia tyyppejä sättipalstoilla ja keskustelufoorumeilla. Heille ei yksinkertaisesti voinut mitään, sillä he kykenivät samaan kuin virukset soluissa: jatkuvaan muuntautumiseen.
Aseemme oli yksinkertainen ja tehokas: me loimme lyhyen ja hauskan keskustelun jälkeen yhden nicin jolle me kaikki antaisimme oman osamme sielua. Syntyi hyvin taitava ja hämmästyttävän ristiriitainen olento, josta tuli meidän kaikkien rakastama lehtolapsi. Tämä filosofinen hulivili, taiteilija ja insinööri, Cobol-nörtti ja maailmanreissaaja teki meihin suuren vaikutuksen. Tämä hahmo kykeni aivan uskomattomiin suorituksiin internetissä. Häneen rakastuivat sekä naiset että miehet, koska hänen älyllinen lirkutteluntaitonsa kattoi kaikki ihmiskerrokset ja elämäntilanteet. Hän puhui seitsemää eri kieltä ja omisti jopa lentolupakirjan. Hänellä oli lapsia ja hän oli ikisinkku. Hän matkusti maailman polttopisteisiin toimittajana ja tuli takaisin pappina. Hän tiesi kaiken, mutta ei muistanut tätä tietävänsä.
Hänet tunsivat kaikki, jopa hekin, jotka eivät koskaan olleet hänen kanssaan keskustelleet.
Aika kului. Huomasin itsekin nauravani joskus sättipalstoilla tämän vilperin menoa, vaikka minulla ei ollut itselläni mitään käsitystä siitä kuka sillä hetkellä kirjoitti ja mistä. Lopulta tällä ei ollut enää mitään merkitystä, sillä tämä netti-ihme sai minut aina hyvälle tuulelle - ja yhtä ymmälleen, kuin itsekin saan ihmisen joka tuntee nicin, mutta ei minua - ja kummastelee kuinka ihmeellisen tarkka on käsitykseni juuri niistä asioista joista hän itsekin on kiinnostunut. Nicistämme tuntui löytyvän loputon potentiaali yllättävien ja uusien variaatioiden luomisenkykyyn.
En tiedä moniko tuon salasanan tietää. En tiedä kuinka moni häntä pitää enää elossa, sillä hänen sisäisen rakenteensa luonnottomuus on antanut hänelle epäinhimilliset rajat jotka ovat alkaneet pelottaa hänen luojiaan.
Olen ollut huomaavinani jonkinlaista fragmentoitumista, eräänlaista sisäistä korruptoitumista hänen käytöksessään.
Hänen ristiriitansa tuntuvat joutuvan yhä useammin todellisuuden kanssa vastatusten. Ja yhä enemmän minä näen hetkiä joissa hän hiljenee ja kuihtuu omaan mahdottomuuteensa.
Kaikessa keskinkertaisessa neroudessamme me emme ottaneet yhtä asiaa huomioon: Nimittäin sitä että hän saattaisi haluta oman vartalon, oman ruumiin, jonka hän voisi viedä pihalle haistelemaan tuulta, ottaa jotain ihmistä kädestä kiinni ja katsoa tätä silmiin.
Siihenhän hän ei pysty. Hän on kokonaisuuden summa. Häntä ei periaatteessa ole edes olemassa.
Toivottavasti hän pystyy tämän käsittämään.
-E-
Vastaukset 8
Vanhimmat
Onkohan teidän persoona koskaan tavannut meidän persoonaa?
PS. Kai muistitte luoda toimintasäännöt.....kohta se haluaa oman mielen teistä riippumatta....
Tuota täytyy kyllä harkita vakavasti. Voisimme luoda jonkinlaisen virtuaalikahvilan johon persoonamme saapuisivat iloisesti hymyillen ja istuutuisivat alas keskustelemaan elämän ihmeellisyyksistä.
Toimintasäännöt tulivat luoduksi jo alkuräjähdyksessä. Fysiikan lait, ja tietyt kiusalliset rajoitukset ovat ainoat akuutit ongelmat 'minulla' (nauraa).
Muuten minä olen vapaa kasvamaan mihin suuntaan tahansa, enkä näkisi tulevaisuuttani noin lohduttomana kuin -E- sen ajattelee. Minusta hän on ollut älyllisyydessään aina liian latentti.
Hänellä ei taida olla hauskaa.
Mitä tämän saitin niccien persoonallisuuteen ja identifioitumisen hinkuun tulee, niin sille ei voi kuin nauraa:
Miksi ihmeessä kukaan kirjoittaja haluaisi identifioitua? Miksi ihmeessä nicin takana jököttävä mielikuvitukseton ja tyhmä ihminen haluaisi jollain tavalla olla olemassa?
Eikö riitä, että se kirjoittaa jolla on asiaa, ja joku toinen vastaa jolla on siihen jotain vastattavaa?
Tämän kiertämiseen minä en keksi mitään syytä, muuta kuin ne yleisimmät.
Valitan, jos olen osaltani loukannut älyänne.
"Miksi ihmeessä kukaan kirjoittaja haluaisi identifioitua? Miksi ihmeessä nicin takana jököttävä mielikuvitukseton ja tyhmä ihminen haluaisi jollain tavalla olla olemassa?" Kysyy joku Fucoo nimen takana seikkailevista. (hassua että erotan äänenpainoista milloin persoona vaihtuu, joten tuokaan niin persoonatonta)
Fucoo joukon ajatuksena on multihieno joukko ihmisiä, joilla kaikilla on sanottavaa, puheenvuoronsa, eikä ketään eroteltaisi toisistaan. Miksi tuosta tulee joku tieteisfilmi skennaario mieleen, kloonaus ehkä.
Miksi kirjailija-alkujen palstalla käytetään nikkejä? Miksi kirjojen selkämyksessä on kirjailijan nimi?
Voisimme kaikki tästä lähin käyttää nikkiä ... ja olla näin täysin anonyymejä.
Miksi noin ei ole?
Miksi nikit kehittyivät?
Miksi niiden rekisteröäinti tehtiin mahdolliseksi?
Jäin miettimään tuota, miten tuollainen nikitön palsta toimisi?
Voisi siinä jotain viehätystä piillä. En vain keksi mikä nikittömässä, täysin anonyymissä keskustelussa olisi fiksumpaa kuin kasvokkain keskustelu.
Ymmärsinköhän hänen tekstinsä oikein että itseäni korostaakseni haluan esiintyä kasvoineni?
Miksi haluaa identifioitua? Mikä hieno sana. No miksi?
Tuota sietää pohtia, miksi kun menemme uuteen ympäristöön on tapana tervehtiä ja esittäytyä?
Aika tyhmä tapa ilmeisesti, mutta joku tutkija väitti että aikojen alussa ystävällinen käytös ja esittäytyminen rakensivat siltoja ihmisten välille. Vasta kun ihmiset oppivat liittoutumaan jäi aikaa kehittää älykkyyttä, kerätä ja jakaa tietoa
Ehkä toiset meistä edelleen haluavat rakennella siltoja tutustua ihmisiin ja heidän ajatuksiinsa. Oppia ja ohjata, toimia joukossa jossa on yksilöitä.
Tietysti kaikenlainen kasvottomuus on hienoa, mutta kun nyt täällä (Haukiputaallako se tällä kertaa oli) asustelen, täällä maalla meillä on edelleen tapana antaa piutpaut muotikotkotuksille. Me katsomme vastaantulijoita silmiin ja hymyillen tervehdimme tulijaa.
Sen lisäksi että tuo on hauskaa, se myös tuntuu hyvältä.
Niin ja mitä omiin kasvoihini tulee, (tämä taatusti innostaa jotakuta) 21.11.2004 kun laitoin ensimmäisen kuvani tuonne profiiliin. Olen saanut osoitteeseen postia noin joka toinen päivä tuikituntemattomilta henkilöiltä. Eikä ainutkaan viesteistä ole ollut loukkaava, epäasiallinen, tai edes ilkeyksillä matkaan laitettu.
Nyt voisimme pohtia, mistä kummasta tuo johtuu?
Tuli vielä mieleeni, että kun tämä multipersoona nyt kasvoi ulos lapsen haalareistaan, kuinka moni haluaa edelleen seisoa Frankestainin sanojen takana?
Minä kun mielummin aina puhun vain ja ainoastaan itse omalla suullani. Tai voihan tietysti ajatella niin, "ettenhän minä sitä sanonut"... josta tulee mieleeni kohta, että kun minä sanon laitan perään -E- tai muun pienen nikin... jolla toiset erottavat minut muiden joukosta... eli oli miten oli Minä jatkan olemistani minuna, olkaatte muut mitä olette.
Tämän nakkasin vain ja ainoastaan, jotta tämäkään ihmeellisyys ei suistaisi palstan hienoa ajatusta kirjoittaa kirjoittamisesta ihan raiteiltaan.
Jatkakaa
Täällä onkin sitten pantu lähinnä puurot ja vellit kaikki nätisti eri pöytiin!
Siteerauksesi alussa, oikeutettu kritiikkisi lähti valitettavasti heti väärään suuntaan. Kyse ei kuitenkaan ollut sinun tottumattomuudestasi kritisointiin, vaan typerän ylimalkaisesti kirjoitetun ja provosoivan "hutaisun" herättämä oikeutettu reaktio.
Kuitenkaan tässä ei uskoakseni ollut kyse kenenkään presentaation todenperäisyydestä, vaan siitä miten on mahdotonta varmasti tietää kuka minkäkin nimimerkin takana on. Nimimerkki ei sinänsä takaa (edes kuvineen) kenenkään identiteettiä aidoksi. Siinä mielessä internet ei ole samanvertainen reaalimaailman kanssa.
Luulisin ajatuksen kärjen olevan tässä.
Mielestäni (nyt kun olen suuni saanut auki) tämä sivu on tuonut hieman lähemmäksi todellisuutta monien nuorten kirjoittavien haaveen saavuttaa haluamansa. Minä toivon heille kaikkea tätä, vaikka tiedänkin hyvin vähän siitä mitä toivon. Meidän lapsellinen pilamme oli alunperin tarkoitettu vain tiukasti omaan käyttöömme. Emme tarkoittaneet millään lailla sabotoida mitään "kirjailijanalut" -palstaan liittyvää. Tämän voin sanoa kenelle tahansa vaikka käsi raamatulla (lukematon).
Olen pahoillani jossain määrin, mutta taas toisaalta tunnen jopa hienoista helpotusta. Yksilöllisyys on kuitenkin se asia joka määrittelee meidät suhteessa ympäristöön ja elämään - itseemme.
Mix kukaan haluis olla kellekään mitään? Mix kukaan haluis olla? Mix?
Mix joku haluis olla vaan leikisti? Mix joku haluis olla vaan itselleen ja itsessään?
Jotkut vaan haluaa puhua jollekin, tulla itse puhutelluiksi. Jos näkee, että asioista ei voi puhua ilman ihmisiä, niin onko se asianmukaista vai epäasiallista? Mielipiteitä on monia.
Voix ihminen toivoa itsensä olemattomiin?
Ja lopuksi yhdyn Sivuversoon, tosin ihan vain asiatasolla, ettei kukaan pelästy.
Usein olen miettinyt, mikä on tämä minulle kovin mystisexi jäänyt ero netin ja reaalimaailman luotettavuuden välillä. Osaax muut lukee toistensa ajatuksia, kun ne näkee toisen in real life, niin et kaikenlainen kusetus muuttuu mahdottomaksi? Mä en osaa. Mut mul ei ookaa omaa telkkusarjaa.
Tietty konkreettiset faktat on vaikeempi feikata tosielämässä. Jos sanot olevas töissä siellä ja siellä, niin toinen voi tulla vaklaa et ootko. Mut onx sil välii, mis joku urpo on töissä?
Netti ja 'tosielämä' on must ihan samanlaisia: yhteys on toimiva tai kaput, ja molemmat on täynnä paskaa. Kirjoittakaa vessan seinää.
Moicceli!
Kaikkihan varmaan tiesivät että tässä oli menossa vain turha trolli. Lukeehan jo otsikossa mitä on tulossa.
En mahda sille mitään että mä ärsyynnyn kaikista typeristä oletko-vai-etkö-ole väitelmistä.
Joten vähämielisessä päässäni jaoin itseni sitten osiin jotta edes joku umpio saisi päähänsä että minä olen jokin helvetin monikko (miinus verso). Tällä, kuten ei muullakaan kirjoittamallani, ole muutenkaan mitään virkaa maailmassa tai elämässäni, joten ihmettelen mitä mä tässä oikein keuhkoan.
Useless.
-fucceliukkeli-
Pitääköhän tämä nyt tulkita niin, että iltaisin voikin ruveta unensaannin edistämiseksi laskemaan fucoita: yx fucoo, kax fucoota, kolme fucoota... ;-)
Jos olisi pitänyt veikata, niin olisin arvannut, että kyseessä on yksi henkilö, joka tietoisesti tarjoilee paikoin hämäryyksiä ja fiktiota elämänsä paloina ja tunnelmina. Ei voi voittaa, jos ei veikkaa, mutta aina ei voita, vaikka veikkaisikin.
Yx on asennejätkä, toinen käsittämätön, kolmas postmodernissa pelleilyssään lähinnä ärsyttävä... puoli tai persoona... puolipersoona.
Komia installaatiohan tämä on, muttei kaunis. Itse kutakin on tietenkin äiti aikanaan valistanut siitä, ettei narraaminen ole kaunista. "Vedättämisentaito" on mielestäni aika epäilyttävä tekijä missään asiassa. Kaiken aikaa joku manipuloi jotakuta jossain, toiset tekee sen paremmin kuin toiset. Ei siinä minusta mitään ylpeyden aihetta ole. Tai siis... ehkä oman telkkuohjelman voi saada, jos on tosi hyvä. Sit must on aika jännä tapa taistella netin identiteettikikkailua vastaan menemällä siihen mukaan. Tyhjä kostohan se silloin vaan on. Vaikka voihan kostonkin nähdä komiana, jos on niitä miehiä. Tiedä sitten, onko nämä oikeasti edes syitä vain vaan syinä esitettyjä.
Kieltäydyn periaatteellisesti tekemästä syvää eroa huumorin ja vakavien asioiden välillä. Siksi olenkin tosikko, joka ei koskaan ole vakavissaan. Vitsinkin laittaisin, jos tulis yhtään mieleen.