Olen huomannut, että tyttöjä, joihin ihastuu/rakastuu, on karkeasti kahta tyyppiä:
A) Seksikkäät piirteet, kuten isot rinnat, kaunis, pyöreä timmi perse jne., flirttailevat ja muuta, eli ovat ns. pantavia. Tuollaisten naisten/tyttöjen kanssa kiinnostus on puhtaan seksuaalista, jopa aggressiivisen seksuaalista.
B) Tyttöjä, joilla on myös upeat ulkoiset piirteet, mutta myös kaunis luonne. Ja nyt tulee ero: heitä tekisi vain mieli pitää hellänä, rakastaa ja olla hyvä, seksin harrastaminen ajatuksena on kaunista, intiimiä, mutta ei rajua.
Eli vaikka ulkoisesti ovatkin samanlaisia, jälkimmäiset ovat jollakin kauniilla tavalla hennomman, siromman, haavoittuvaisemman tuntuisia. Kauniita. Se on jotain hyvin erilaista.
Tunnistatteko itse tämän? Entä tytöt, päteekö sama poikiin, kuinka?
A) Seksikkäät piirteet, kuten isot rinnat, kaunis, pyöreä timmi perse jne., flirttailevat ja muuta, eli ovat ns. pantavia. Tuollaisten naisten/tyttöjen kanssa kiinnostus on puhtaan seksuaalista, jopa aggressiivisen seksuaalista.
B) Tyttöjä, joilla on myös upeat ulkoiset piirteet, mutta myös kaunis luonne. Ja nyt tulee ero: heitä tekisi vain mieli pitää hellänä, rakastaa ja olla hyvä, seksin harrastaminen ajatuksena on kaunista, intiimiä, mutta ei rajua.
Eli vaikka ulkoisesti ovatkin samanlaisia, jälkimmäiset ovat jollakin kauniilla tavalla hennomman, siromman, haavoittuvaisemman tuntuisia. Kauniita. Se on jotain hyvin erilaista.
Tunnistatteko itse tämän? Entä tytöt, päteekö sama poikiin, kuinka?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Juuri näin.
Näin on myös minun kohdallani.
Niin, panetus ja hellityksi tulemisen tahi hellinnän tarve harvoin, jos koskaan, iskee samaan aikaan. Joko se katseen kohde tuottaa panetuksen, tai sitten vaan tarpeen tai ainakin halun ottaa häneltä vastaan ja tuottaa hänelle kaikenlaisia siivoseksillisiä palveluita, kuten halailua. Ei silti mulla kumpaisistakaan oo mitään kokemusta oikeestaan, koska seurustelu tai yhteiselämä ei oikein liene mun juttu, vaikka kivaakin se voisi toki olla. Silloin täytyisi nimittäin ennenpitkää tutustua myös itseensä, enkä oo koskaan ihan ollut minut kanssani, johtuen kaikenlaisista tunnelukoista.
Kaikista henkisistä jarrutteista ja kasvuvirheistä huolimati taipumus aika ajoin panettua jonkun ulkonäöstä tai jopa luonteesta, äänestä ja käytöksest tai ihastua johonkuhun alustavasti, ei oo kadonnut mihinkään. Sitä tarvetta vaan koettaa ruokkia ja tukehduttaa milloin mihinkin riippuvuuteen sortumalla