Koirako perheenjäsen

...koira kohtelee emäntäänsä paremmin kuin mies- tai siis ex-mies... ;)
Koira kuuntelee kun sille puhuu, vastais varmaan jos osais, odottaa innolla kotiin ja näyttää sen heti, ei kiukuttele turhasta...Osaa se joskus olla tosi rasittavakin- mutta silti en siitä luopuis...
Viel ku joskus löytyis se mies, joka ei koe sitä koiraa uhkana...

koirallinen sinkku-yhN kirjoitti:

...koira kohtelee emäntäänsä paremmin kuin mies- tai siis ex-mies... ;)
Koira kuuntelee kun sille puhuu, vastais varmaan jos osais, odottaa innolla kotiin ja näyttää sen heti, ei kiukuttele turhasta...Osaa se joskus olla tosi rasittavakin- mutta silti en siitä luopuis...
Viel ku joskus löytyis se mies, joka ei koe sitä koiraa uhkana...

Lue lisää

Meillä koira tuo saappaat ja etsii saapassukat,
on innolla mukana kaikessa lasteni kanssa ja jopa satumaiset naisvieraat suortuvat hänen terrorismiinsa.

Rontti salasuutelija saa nykyisi enemmän rapsutuksia kun minä

En minäkään vertaisi koiraa perusperheenjäseneen. Minulla on aina ollut koira, kaksi parhaimmillaan - ja perhe. Ihmiset voivat joskus olla hölmöjä (siis myös omat perheenjäsenet), valehtelevat kaikki ainakin joskus sanoin (eivät välttämättä teoin) kun ovat tämän kielen oivalliseksi huijausvälineekseen kehittäneet.

Koirilla ei - kuten ei muillakaan luettelelmillasi otuksilla - ole tahallisen harhaanjohtamisen välineenä puhekieltä. Koska arvostan rehellisyyttä, empatiaa ja tunneälyä yli kaiken, arvostan näiden ominaisuuksien vuoksi koiriani vähintäänkin siinä missä perheeni ihmisiä. Olen nainen. En ole sinkku ollut ensimmäisen opiskeluvuoteni jälkeen. Yksinäinen en ole koskaan. Yksinäisyyden mahdollisuutta joskus jopa vähäksi aikaa kaipaan liian aktiiviselta ystäväpiiriltäni. Jos yksinäisiä hetkiä voisin itselleni joskus varata, koirani ei niitä häiritsisi, koska ei ole läheskään niin itsekeskeinen ja huomionkipeä kuin ihmiset ....

Eli se siitä hokemasta, että koira on läheisten IHMISSUHTEITTEN korvike. Minä luulen, että kysymys on pikemminkin päinvastaisesta: ihmiset, joilla on tuskainen läheisyyden kaipuu, mutta ovat sen verran tunne-elämältään haavottuneita, että pelkäävät aitoa kiintymystä, torjuvat vilpittömimmät - eli eläimet - läheltään, jotta eivät joutuisi vastakkain ristiriitaisen kaipuu- ja torjuntareaktionsa kanssa. Johtuneeko hysteerinen karvakammo ja siihen liittyvä siivousvimma edellisestä. Siinä voisi olla testattavaa jollekin sosiaali- ja terveysalan opinnäytetyön tekijälle.

Juho, että aika monella yksinäisellä naisella on koira. Koiraspuolinen. Isohko. On myös huomattu nettisivuilta, miksi. Ja naisetkin myöntää, että ensin tulee koira, sitten ei mitään eikä sittenkään, mutta sitten piiiitkän välin päässä on (ehkä) mies. Eikä koiranainen miestä kaipaa, tunnustavat sen itsekin. Koira tekee rajun työn, nopeasti ja vaikka kuinka kauan... Joka päivä, monesti päivässä. Mitä siinä enää miehellä...?

Perheenjäsen ei mokoma räyhäävä paskaruisku kyllä ole.
Onhan maaseudulla lehmät, lampaat, siat ym lasten lemmikkejä. Ainakin oli pikkupaikoissa kauan sitten silloin, kun kroppanikin oli vielä nuori.

kyllä koira aina yksinäisyyteen paras juttu on,tiätysti ihmisen jälkeen.sen mukana tulee kyl ulkoiltua ja muuta kivaa..tutustuu uusiin samankaltasiin ihmisiinki.se ei puhu mut kyl pussaa senkin eestä.mul ei nyt oo viä koiraa mut kesän aikana toivottavasti saan haluamani.mut suosittelen uuden hommaamist mahd. notleesti..