Tässä vähän terveydenhuollon lakeihin liittyvä kysymyssarkaa. Kiitos tack etukäteen vastauksista, jos niitä tulee!
1. Potilasasiakirjat ja niiden luotettavuus
- Ovatko lääkärin käsin tekemät muistiinpanot virallisia potilasasiakirjamerkintöjä?
- Jos lääkäri pitää käsin kirjoittamia muistiinpanoja virallisina potilasasiakirjamerkintöinä, niin voiko potilas pyytää muistiinpanoista kopiot itselleen?
- Mille päiväykselle potilasasiakirjaan laitetaan ne potilastiedot, jotka lääkäri kirjoittaa muistiinpanoistaan viralliseksi potilasasiakirjamerkinnäksi?
- Eli tuleeko potilasasiakirjaan merkitä päivämääräksi se ajankohta, jolloin potilastietoja viralliseksi potilasasiakirjamerkinnäksi kirjoitetaan esim. pitkänkin ajan kuluttua, vai se päivämäärä joka on lääkärin käsin tekemissä potilaskäyntiä/kontaktia koskevissa hyvinkin vanhoissa muistiinpanoissa?
- Miten luotettavia ovat potilasasiakirjat, jos niitä ei laadita viipymättä, vaan jopa vuosienkin jälkeen muistiinpanojen pohjalta?
- Voiko lääkäri, joka tekee vuosienkin jälkeen muistiinpanoistaan viralliset potilasasiakirjamerkinnät lisätä tai jättää kirjaamatta tässä yhteydessä potilastietoja, jotka eivät vastaa hänen tekemiään muistiinpanoja?
2. Taustaa kysymyksilleni ja havaitsemalleni poikkeavalle potilasasiakirjan merkintätavalle
Tilasin kirjallisesti parisen viikkoa sitten potilasasiakirjani yksityissektorilla työskentelevältä psykiatrilta, joka on toiminut samanaikaisesti sekä hoitavana lääkärinäni että psykoterapeuttinani. Nyt kun soitin hoitopaikan toimistoon ja kysyin, milloin saan tilaamani potilasasiakirjat, niin toimistosta sanottiin, että lääkäri oli alkanut kirjoittaa niitä puhtaaksi, koska "hänen käsialastaan ei saa selvää". Kun tätä ihmettelin, niin toimiston työntekijä selitti ensin, että lääkäri kirjoittaa muistiinpanot uusiksi, koska niistä ei huonon käsialan vuoksi saa muut selvää. Sitten kun tätäkin ihmettelin (koska eihän muistiinpanot ole potilasasiakirjoja), niin toimiston henkilö sanoi, että lääkäri kirjoittaa _potilasasiakirjat_ uudestaan, koska lääkärin käsialasta ei saa selvää. Ihmettelin entistä enemmän, mutta jatkokysymysteni kohdalla toimiston työntekijä sanoi vain että tämä on jo hänen mielestään kiusallista. Tämä toimiston työntekijä on myös tuon yksityisen terveyspalveluyksikön potilasasiamies. Kyseinen lääkäri on ammatinharjoittaja, jonka ammatti- ja palvelutiedot ovat tuon terveyspalveluyksikön nettisivuilla, ja häneen saa yhteyden yksikön toimiston kautta.
3. Taustaa kysymyksilleni ja hoitosuhteelle, jonka vuoksi potilasasiakirjamerkinnät ovat nyt selvittelyni kohteena
Olen saanut kyseisen lääkärin antamana ja hänen kirjoittamillaan lausunnoilla Kelan kuntoutuspsykoterapiaa, ja sen jälkeen hänen kirjoittamilla lausunnoillaan Kelan sairaudenhoitokorvausta hänen antamaansa psykoterapiaan, jonka yhteydessä hän myös on vastannut lääkärinä hoidostani. Lopetin tämän hoitosuhteen henkisesti aiemmin kuin fyysisesti, kun aloin saada toisilta tahoilta oikeaa tietoa vaikuttavista hoidoista, mm. ahdistusta parantavista. Äskettäinkin terveyskeskuslääkärin kanssa käymäni keskustelu tuki ja vahvisti käsitystäni eli sitä, että vointini ja toimintakykyni on hyvä eikä tarvetta hoidon tarpeen arvioinnille ole.
4. Tämä menee vähän ohi kysymyksistäni, mutta totean kuitenkin: Yksityisillä terveydenhuollon markkinoilla on entisestään yleistynyt lääkärien piirissä ns. suosittelukäytäntö. Lääkärit suosittelevat potilailleen yhtä sun toista tutkimusta ja hoitoa yksityisten terveysfirmojen palvelutarjonnasta. Tyyli on kuin Gigantissa! Sillä erolla että Gigantissa asiakas osaa epäillä myyjän suositteluja, koska pelin henki tunnetaan: kauppamies kauppaa mitä vaan, se on hänen tehtävänsä, ja asiakkaan tehtävä on epäillä. Sen sijaan terveysfirman lääkärin sanoihin, suositteluihin, uskotaan ja luotetaan, koska se nyt vaan on niin että lääkäriin on totuttu luottamaan. Ja nyt siis puhun hoitojen/tutkimusten suositteluista, jotka eivät ole sellaista hoidon tarpeen arviointia mikä perustuu Käypä hoito -suosituksiin. Joissa niissäkin on sudenkuoppansa.)
1. Potilasasiakirjat ja niiden luotettavuus
- Ovatko lääkärin käsin tekemät muistiinpanot virallisia potilasasiakirjamerkintöjä?
- Jos lääkäri pitää käsin kirjoittamia muistiinpanoja virallisina potilasasiakirjamerkintöinä, niin voiko potilas pyytää muistiinpanoista kopiot itselleen?
- Mille päiväykselle potilasasiakirjaan laitetaan ne potilastiedot, jotka lääkäri kirjoittaa muistiinpanoistaan viralliseksi potilasasiakirjamerkinnäksi?
- Eli tuleeko potilasasiakirjaan merkitä päivämääräksi se ajankohta, jolloin potilastietoja viralliseksi potilasasiakirjamerkinnäksi kirjoitetaan esim. pitkänkin ajan kuluttua, vai se päivämäärä joka on lääkärin käsin tekemissä potilaskäyntiä/kontaktia koskevissa hyvinkin vanhoissa muistiinpanoissa?
- Miten luotettavia ovat potilasasiakirjat, jos niitä ei laadita viipymättä, vaan jopa vuosienkin jälkeen muistiinpanojen pohjalta?
- Voiko lääkäri, joka tekee vuosienkin jälkeen muistiinpanoistaan viralliset potilasasiakirjamerkinnät lisätä tai jättää kirjaamatta tässä yhteydessä potilastietoja, jotka eivät vastaa hänen tekemiään muistiinpanoja?
2. Taustaa kysymyksilleni ja havaitsemalleni poikkeavalle potilasasiakirjan merkintätavalle
Tilasin kirjallisesti parisen viikkoa sitten potilasasiakirjani yksityissektorilla työskentelevältä psykiatrilta, joka on toiminut samanaikaisesti sekä hoitavana lääkärinäni että psykoterapeuttinani. Nyt kun soitin hoitopaikan toimistoon ja kysyin, milloin saan tilaamani potilasasiakirjat, niin toimistosta sanottiin, että lääkäri oli alkanut kirjoittaa niitä puhtaaksi, koska "hänen käsialastaan ei saa selvää". Kun tätä ihmettelin, niin toimiston työntekijä selitti ensin, että lääkäri kirjoittaa muistiinpanot uusiksi, koska niistä ei huonon käsialan vuoksi saa muut selvää. Sitten kun tätäkin ihmettelin (koska eihän muistiinpanot ole potilasasiakirjoja), niin toimiston henkilö sanoi, että lääkäri kirjoittaa _potilasasiakirjat_ uudestaan, koska lääkärin käsialasta ei saa selvää. Ihmettelin entistä enemmän, mutta jatkokysymysteni kohdalla toimiston työntekijä sanoi vain että tämä on jo hänen mielestään kiusallista. Tämä toimiston työntekijä on myös tuon yksityisen terveyspalveluyksikön potilasasiamies. Kyseinen lääkäri on ammatinharjoittaja, jonka ammatti- ja palvelutiedot ovat tuon terveyspalveluyksikön nettisivuilla, ja häneen saa yhteyden yksikön toimiston kautta.
3. Taustaa kysymyksilleni ja hoitosuhteelle, jonka vuoksi potilasasiakirjamerkinnät ovat nyt selvittelyni kohteena
Olen saanut kyseisen lääkärin antamana ja hänen kirjoittamillaan lausunnoilla Kelan kuntoutuspsykoterapiaa, ja sen jälkeen hänen kirjoittamilla lausunnoillaan Kelan sairaudenhoitokorvausta hänen antamaansa psykoterapiaan, jonka yhteydessä hän myös on vastannut lääkärinä hoidostani. Lopetin tämän hoitosuhteen henkisesti aiemmin kuin fyysisesti, kun aloin saada toisilta tahoilta oikeaa tietoa vaikuttavista hoidoista, mm. ahdistusta parantavista. Äskettäinkin terveyskeskuslääkärin kanssa käymäni keskustelu tuki ja vahvisti käsitystäni eli sitä, että vointini ja toimintakykyni on hyvä eikä tarvetta hoidon tarpeen arvioinnille ole.
4. Tämä menee vähän ohi kysymyksistäni, mutta totean kuitenkin: Yksityisillä terveydenhuollon markkinoilla on entisestään yleistynyt lääkärien piirissä ns. suosittelukäytäntö. Lääkärit suosittelevat potilailleen yhtä sun toista tutkimusta ja hoitoa yksityisten terveysfirmojen palvelutarjonnasta. Tyyli on kuin Gigantissa! Sillä erolla että Gigantissa asiakas osaa epäillä myyjän suositteluja, koska pelin henki tunnetaan: kauppamies kauppaa mitä vaan, se on hänen tehtävänsä, ja asiakkaan tehtävä on epäillä. Sen sijaan terveysfirman lääkärin sanoihin, suositteluihin, uskotaan ja luotetaan, koska se nyt vaan on niin että lääkäriin on totuttu luottamaan. Ja nyt siis puhun hoitojen/tutkimusten suositteluista, jotka eivät ole sellaista hoidon tarpeen arviointia mikä perustuu Käypä hoito -suosituksiin. Joissa niissäkin on sudenkuoppansa.)
Vastaukset 32
Vanhimmat
Yksinkertaisinta olisi kaiketi odottaa ne paperit nyt ensin kaikessa rauhassa ja lähteä aprikoimaan mahdollisia lainvastaisuuksia vasta sen jälkeen kun ovat toimittaneet.
Yksityisen puolen potilasasiakirjojen käytänteistä on määrätty asetuksella Sosiaali- ja terveysministeriön asetus potilasasiakirjoista
//www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2009/20090298
Siinä tapauksessa että olisi ollut kyse viranomaisen toimivaltaan kuuluvasta hoitotoimenpiteestä, kuten esimerkiksi tahdosta riippumattomaan hoitoon määräämisestä tai tähän liittyvästä tutkimuksesta, mikä voi tehdä vain virkasuhteinen lääkäri, niin tulisi kuitenkin viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain piiriin ja jolloin ko. potilasasiakirjat olisivat viranomaisen asiakirjoja, mutta muutoin siis normaalin sopimukseen perustuvaan lääkärikäynnin tuloksena syntyneet potilasasiakirjat eivät ole, ja niitä koskee vain tuo yllämainittu asetus.
Sinulla on oikeus saada kopiot myös käsinkirjoitetuista vihko muistiinpanoista.
Oikeuskätännössä asia menee näin:
1 - Ovatko lääkärin käsin tekemät muistiinpanot virallisia potilasasiakirjamerkintöjä?
Eivät ole. Muistiinpanot eivät ole julkisia asiakirjoja.
2 - Jos lääkäri pitää käsin kirjoittamia muistiinpanoja virallisina potilasasiakirjamerkintöinä, niin voiko potilas pyytää muistiinpanoista kopiot itselleen?
Lääkärin mielipiteellä asiakirjoistaan ei ooe merkitystä asiassa. Ne eivät ole julkisia asiakirjoja, joten niitä ei ole velvollisuutta luovuttaa kenellekään.
3 - Mille päiväykselle potilasasiakirjaan laitetaan ne potilastiedot, jotka lääkäri kirjoittaa muistiinpanoistaan viralliseksi potilasasiakirjamerkinnäksi?
Laatimispäivä (viralliseen) potilasrekisteriin on oikea päiväys.
4 - Eli tuleeko potilasasiakirjaan merkitä päivämääräksi se ajankohta, jolloin potilastietoja viralliseksi potilasasiakirjamerkinnäksi kirjoitetaan esim. pitkänkin ajan kuluttua, vai se päivämäärä joka on lääkärin käsin tekemissä potilaskäyntiä/kontaktia koskevissa hyvinkin vanhoissa muistiinpanoissa?
Potilasrekisteriin merkittäessä kirjataan päiväykseksi pvm, jolloin tieto rekisteriin merkitään.
5 - Miten luotettavia ovat potilasasiakirjat, jos niitä ei laadita viipymättä, vaan jopa vuosienkin jälkeen muistiinpanojen pohjalta?
Se riippuu, kuinka hyvin muistiinpanot on laadittu. Lääkärillä on velvollisuus tehdä merkinnät potilasrekisteriin viipymättä.
6 - Voiko lääkäri, joka tekee vuosienkin jälkeen muistiinpanoistaan viralliset potilasasiakirjamerkinnät lisätä tai jättää kirjaamatta tässä yhteydessä potilastietoja, jotka eivät vastaa hänen tekemiään muistiinpanoja?
Lääkäri voi jättää kirjaamatta tietoja, jotka eivät ole olennaisia potilaan hoidon kannalta. Muistiinpanojen lisäksi voidaan kirjata merkintöjä, jotka ovat lääkärin muistissa muutoin tai jos on tullut joitakin lisätietoja muistiinpanojen jälkeen.
Terveydenhuollossa ei saa suositella sellaista hoitopaikkaa, jos suosittelijalla itsellään olisi jokin sidonnaisuus ko. tahoon, esim. omistaa sen osakkeita yms.
Missään ei ole määrätty, että yksityispraktiikkaa harjoittavan lääkärin tulisi käyttää potilastietojen tallentamiseen sähköistä rekisteriä, vaan käsinkirjoitetut muistiinpanot voivat muodostaa yhtähyvin em. asetuksen edellyttämän potilasrekisterin, ja julkisuuslaki ei liity tähän mitenkään, eivätkä siten ole julkisuuslain alaisia virallisia asiakirjoja.
Valviran sivuilla varsin hyvä kuvaus potilasasiakirjojen laadinnasta psykoterapiassa
/www.valvira.fi/terveydenhuolto/hyva-ammatinharjoittaminen/potilasasiakirjat/potilasasiakirjat_psykoterapiassa
"Potilasasiakirjoilla tarkoitetaan potilaan hoidon järjestämisessä ja toteuttamisessa käytettäviä, laadittuja tai saapuneita asiakirjoja, taikka teknisiä tallenteita, jotka sisältävät hänen terveydentilaansa koskevia tai muita henkilökohtaisia tietoja. Potilasasiakirjoja ovat toisin sanoen kaikki potilasrekisterinpitäjän hallussa olevat potilaan hoitoon liittyvät tallenteet, kortistot, paperitulosteet, käsintehdyt asiakirjat jne., jotka sisältävät potilaan terveydentilaa koskevia tai muita henkilökohtaisia tietoja riippumatta siitä, ovatko ne syntyneet rekisterinpitäjän toiminnan seurauksena tai saapuneet muualta."
Linkki toimii, kun sen kopioi selaimen palkkiin, sillä suorien linkkien käyttöä parempi välttää.
Kannattaa erityisesti huomata, että ao. rekisterin ei tarvitse olla sähköisesti pidetty, vaikka rekisteri-sanasta sellainen mielikuva helposti syntyy.
Kiitos selkeistä, asiallisista ja maallikolle hyödyllisistä vastauksista!
Tuossa kyseisessä yksityisessä terveydenhuollon yksikössä toimii potilasasiamiehenä henkilö, jonka johto on vain nimenä kirjannut potilasasiamieheksi virallisiin tietoihin, ja joka ihan suoraankin minulle sanoi, että koska hän ei ole alan ihmisiä niin hän ei voi tietää potilaslaista eikä terveydenhuollon lainsäädännöstä yhtään mitään. Joten voi olla, että hän on sotkeentunut sanoissaan, kun puhui ensin muistiinpanojen kirjaamisesta potilasasiakirjoihin.
Toisaalta, eihän niitä jo laadittuja virallisia ei-sähköisesti pidettyjäkään potilasasiakirjoja saane uudestaan kirjoittaa... että mitäs lääkäri tekee niille alkuperäisille virallisille potilasasiakirjoille, jotka kaiketi lain mukaan ovat ne ainoat oikeat?
Ja kiitos vinkistäkin! Tsekkasin Valviran uutissivuilta nuo tiedot. Sattuivatkin tiedottamaan potilasasiakirjamerkinnöistä samaan aikaan kun oma tilanteeni potilaana on päällä. Olin yhteydessä Valviraan.
"Toisaalta, eihän niitä jo laadittuja virallisia ei-sähköisesti pidettyjäkään potilasasiakirjoja saane uudestaan kirjoittaa... että mitäs lääkäri tekee niille alkuperäisille virallisille potilasasiakirjoille, jotka kaiketi lain mukaan ovat ne ainoat oikeat?"
Välttämättä siinä ei ole tarvinnut olla kyse potilastietojen uudelleenkirjoittamisesta, vaan pelkästään potilastietojen antamisesta ymmärrettävässä muodossa kuten henkilötietolaki sen velvoittaa. Laissa potilaan asemasta ja oikeuksista on nimeomainen säännös potilaan oikeudesta tarkastaa häntä itseään koskevat potilasasiakirjoissa olevat tiedot henkilötietolain 26–28 §:ssä säädetyn mukaisesti siellä on tämä em. ymmärrettävyysvaatimus olemassa 'Rekisterinpitäjän on ilman aiheetonta viivytystä varattava rekisteröidylle tilaisuus tutustua 26 §:ssä tarkoitettuihin tietoihin tai annettava tiedot pyydettäessä kirjallisesti. Tiedot on annettava ymmärrettävässä muodossa.'
Ja kun kyseisessä potilaan oikeuksia koskevassa laissa on viitattu myös julkisuuslakiin, niin se ei suinkaan tarkoita, että kaikki potilasasiakirjat olisivat julkisuuslain alaisia, vaan vain siltä osin kuin ne ovat syntyneet viranomaiskäsittelyssä ja joista tilanteista on erikseen säädetty lailla, käytännössä lähinnä tahdosta riippumattomaan hoitoon määräämisen johdosta tehtävät merkinnät ja eräät muut vakavat sairaudet, ja joiden arvioinnin voi tehdä vain kunnallisessa virassa toimiva lääkäri virkavelvollisuuksiinsa kuuluvana ja tällöin potilas on siinä alisteinen lääkärin toimivallalle, mutta näidenkään virkalääkäreiden muu praktiikka ei kuulu julkisen vallan käyttöön, vaan on normaalia sopimuksenvaraista, eikä niiltä osin potilasasiakirjat ole julkisuuslain alaisia viranomaisasiakirjoja, vaan samalla sosiaali- ja terveysministeriön asetuksella ja henkilötietolailla säänneltyjä kuin yksityisten toimmanharjoittajien potilastiedot.
Kiitos kommentistasi!
1. Juuri näistä esille nostamistasi lakeihin liittyvistä moninaisista seikoista johtuen olisi tarpeellista, että yksityisen terveydenhuollon yksikössä olisi potilaiden käytössä sellainen potilasasiamies, joka tuntee terveydenhuollon lainsäädäntöä ja potilaslakia, ja joka myös siksi osaisi tehdä tarvittavat omien tietojensa päivitykset valvovilta viranomaisilta, jos eteen tulee potilasasiamiehen tehtävää hoitaessa sellainen asia, joka on hänelle vieras tai muutoin epäselvä.
2. Omavalvonnasta vastaavan johdon on tiedettävä, mitä laki edellyttää yksityiseltä terveydenhuollon yksiköltä myös potilasiamiestoiminnan suhteen. Ei liene oikein että johdon omavalvontasuunnitelma jättää noudattamatta lain määräyksiä, eikä johdon nimeämä potilasasiamies käytännössä osaa hoitaa tai halua hoitaa lain vaatimia tehtäviä, ja siksi vaikeutuu potilaan mahdollisuus saada ajoissa oikeaa tietoa, miten toimia silloin kun tuntuu siltä, että hoidossa ja hoitosuhteessa ei kaikki mene hyvin ja turvallisesti. Lain mukaisesti tehtäviään hoitava potilasasiamies on potilaalle myös oikeusturva-asia. Potilas ei voi eikä hänen tarvitsekaan tuntea sitä lainsäädäntöä, joka säätelee terveydenhuollon ammattilaisten ja terveydenhuollon yksiköiden toimintaa.
3. Tässä tapauksessani on kyseessä sillä lailla ihan tavalliset potilasasiakirjamerkinnät, että tähän hoitosuhteeseen ei liity mainitsemiasi (tahdosta riippumattomaan hoitoon määräämisen johdosta tehtävät merkinnät ja eräät muut vakavat sairaudet), eikä mainitsemiisi merkintöihin liittyvää ole todettu julkisella sektorillakaan, jonne loma-aikaan hakeuduttani (koska masennuksen lääkityksen vähittäisen purun yhteydessä "maailma kaatui päälle" ja elämäntilanteet vaikeutuivat) aloin myös päästä jyvälle siitä, miten masennusta/ahdistusta diagnosoidaan, ja mikä on vaikuttavaa hoitoa ja mikä ei, ja millainen kohtelu ja käytös potilasta kohtaan on kielletty. Potilasasiakirjapyyntööni liittyvän masennuksen hoitoon tarkoitetun psykoterapian tarpeen on aikoinaan Kelalle antamissaan lausunnoissa arvioinut tämä yksityissektorilla työskentelevä terveydenhuollon ammattihenkilö, psykiatrian erikoislääkäri (en silloin tiennyt onko hän ammatinharjoittaja vai yksityisen terveysyksikön työntekijä), joka on siis tehnyt diagnoosin ja arvioinut hoidon tarpeen ja myös antanut sen hoidon minkä tarpeelliseksi on arvioinut tekemänsä diagnoosin perusteella. Kela on lausunnot hyväksynyt ja maksanut kaikista käynneistä (ensin Kelan kuntoutuspsykoterapiakorvausta, sitten sairaudenhoitokorvauksia) suoraan tälle psykiatrian erikoislääkärille ja minulle käynteihin liittyviä matkakorvauksia.
4. Olen aloittanut tämän tapaukseni selvittämisen soittamalla ensin Avin terveydenhuollon lupa-asioista vastaavalle tarkastajalle siksi että masennuksen hoidostani vastannut psykiatrian erikoislääkäri, psykoterapeutti on ammatinharjoittaja, joka ottaa potilaita vastaan yksityisessä terveyspalveluyksikössä. Kysyin, miten toimin kun haluan selvittää ammatinharjoittajana toimivan psykiatri, psykoterapeutin hoitosuhteessa ilmenneitä ongelmia, eikä keskustelu kyseisen lääkärin kanssa ole tuonut selvyyttä. Asiaan liittyvien muiden mahdollisten seikkojen vuoksi sovimme, että tarkistan menettelykäytännön vielä Avin tarkastajalta(juristi) joka tuntee tapaustani näiden muiden mahdollisten seikkojen vuoksi. Näin tein ja nyt saamieni ohjeiden mukaisesti aloin toimia. Asia kuitenkin mutkistui yksityisessä terveyspalveluyksikössä, koska siellä ei johto eikä potilasasiamies tuntenut muistutusmenetelmäkäytäntöä, eikä siellä useista pyynnöistäni huolimatta selvitetty muistutusmenettelykäytäntöä Avista tai Valvirasta, vaan vaadittiin minulta perusteluja sille että toimin Avin antamien ohjeiden mukaan. En ole osannut nostaa lakitekstejä esille näissä keskusteluissa johdon ja potilasasiamiehen kanssa, olen vain papukaijana toistanut valvovilta viranomaisilta saamiani ohjeita ja tietoja muistutuskäytännöstä sekä potilasasiamiehen tehtävistä; ja selittänyt, että ei tässä olla ketään vastaan, vaan tavoitteeni on selvitellä epäselvyyksiä asiallisesti ensin tätä joutuisampaa väylää pitkin, tekemällä muistutus hoitavasta lääkäristä.
5. Se, että olen tätä lääkäriäni/psykoterapeuttia koskevaa muistutusasia hoitaessani samalla havainnut potilaan näkökulmasta puutteita yksityisen terveyspalveluyksikön omavalvonnassa ja potilasasiamiestoiminnassa, ja olen kertonut niistä myös johdolle ja potilasasiamiehelle, on aiheuttanut sen että olen joutunut kokemaan syyllistämistä ja epämiellyttävää pyöritysvitkuttelua näiden ihmisten taholta. Ja se puolestaan johti melkein siihen, että olin heittää hanskat nurkkaan: jääköön koko muistutuksen tekeminen, ei tuommoisen piirin toimintaan voi kuitenkaan luottaa. Sitten löysin tiedon, jonka pohjalta arvelin että Kelalla on joku vastuu niistä terveydenhuollon palveluntarjoaja-ammatinharjoittajista, joille maksetaan suoraan kela-korvaus antamistaan hoidoista. Potilasasiakirjat tilasin varmuuden vuoksi, koska.
Ei sillä ole merkitystä, mitä lääkärifirmassa tiedetään ja mitä ei. Jos eivät tiedä jotain, niin teet siitäkin asiasta kantelun. Heidän velvollisuutensa on tietää oman alansa lait.
Kirjalliseen muistutukseen pitää antaa vastaus noin kuukauden sisällä. Jos eivät anna, niin kantelu aluehallintovirastoon (AVI) siitäkin.
Teet jokaisesta asiasta kantelun AVIin. Voit lähettää myös täydennyksiä jälkeen päin aikaisempaan kanteluun, jolloin kanteluasia pysyy samana, vaikka tulee lisää tietoa jälkeen päin.
Tarpeettomasti ei pitäisi kannustaa kantelemaan, koska se vain lisää viranomaisten työtä ja aiheuttaa kustannuksia, pahimmassa tapauksessa joku sivullinen joutuu kärsimään. Ja ne omat motiivit kannattaisi perata läpikotaisin enenkuin alkaa leikkimään juristia.
Tässä maassa ei todellakaan ole pelkoa siitä, että joku sivullinen tai syytön joutuu kärsimään.
Tässä maassa ei mikään ole sen vaikeampaa kuin saada lääkäriä vastuuseen tekemisistään.
Kanteluita tehdään päinvastoin liian vähän ja tässä maassa lääkäreiden tekemiset käsitellään vain kanteluina ja niihin annetaan vain käsitys siitä, miten asia olisi pitänyt hoitaa, vaikka toiminta olisi sellaista, että siitä pitäisi saada rikostuomio ja menettää oikeudet harjoittaa ammattia.
Tässä maassa lääkäreiden oikeuksia säätää yksi ainoa asia: LÄÄKÄRIPULA!
Kun on lääkäripula, niin edes sitä kaikkein huonointa ja rikollisinta lääkäriä ei voida irtisanoa.
Sellaista ei ole olemassakaan kuin tarpeeton kantelu. Tässä maassa eduskunnan oikeusasiamies, aluehallintovirasto jne. sen sijaan kyllä pitävät huolen siitä, että ne AIHEELLISETKIN KANTELUT KÄSITELLÄÄN TARPEETTOMINA KANTELUINA eli eivät johda mihinkään toimenpiteisiin eli KANTELUA EI EDES KÄSITELLÄ.
ET TAIDA TIETÄÄ SITÄ, ETTÄ OIKEUASIAMIEHELLÄ JA ALUEHALLINTOVIRANOMAISELLA ON OIKEUS JÄTTÄÄ KANTELU KÄSITTELEMÄTTÄ, JOS NIIDEN MIELESTÄ KANTELUA EI TARVITSE KÄSITELLÄ JA PÄÄMÄÄRÄHÄN ON ITSETARKOITUKSELLISESTI SE, ETTÄ KÄSITELTÄVIÄ KANTELUITA OLISI MAHDOLLISIMMAN VÄHÄN.
LÄÄKÄRIT SAAVAT TEHDÄ TÄSSÄ MAASSA MITÄ HUVITTAA JA KÄYTTÄYTYÄ KUIN JUMALAT NIIN KAUAN KUIN EIVÄT OLE HUMALASSA TÖISSÄ EIVÄTKÄ IHAN JOKA PÄIVÄ TEE VAKAVIA HOITOVIRHEITÄ TAI RAISKAA POTILASTA.
HENKINEN PAHOINPITELY, VALHEIDEN KIRJOITTELU POTILASKERTOMUKSEEN, POTILAAN PERSOONAAN PUUTTUMINEN POTILASKERTOMUKSESSA, VARTIJOIDEN EPÄASILLAINEN JA LAINVASTAINEN KÄYTTÄMINEN POTILAAN KÄSITTELYYN JNE. OVAT JOKAPÄIVÄISTÄ LÄÄKÄREIDEN TAHOLTA EIKÄ TÄHÄN PUUTU KUKAAN, JOTEN PAINU SINÄ H***TIIN.
Nuoret lääkärit eivät niinkään ole onglema mutta sitten meillä on niitä keski-ikäisiä ja vanhempia "vanhan liiton" lääkäreitä, jotka kuvittelevat olevansa diktaattoreita ja potilaat heidän alamaisiaan. Nämä lääkärit kuvittelevat tietävänsä myös lainsäädännöstä kaiken vaikka eivät tiedä mitään.
Potilasasiakirjamerkinnät ovat tärkeitä. Niiden oikeellisuuden merkityksestä on sen verran paljon jo julkisuudessakin puhuttu, että potilaat ovat ymmärtäneet, mikä merkitys potilastietojen oikeilla ja asiallisilla merkinnöillä on heidän potilasturvallisuudelleen sekä oikeusturvalle.
Nimimerkki 'leikkijuristi' on oikeassa. Nuorempi lääkäripolvi tuntee paremmin työtään koskevan lainsäädännön ja siksi myös ymmärtää potilastietojen merkityksen. "Vanhan liiton" lääkärit eivät mistään mitään tiedä, koska he eivät aina ymmärrä huolehtia edes omasta täydennyskoulutuksestaan. On erikoistumisaloja joilla on mahdollista hoitaa työtään vuosikymmenkaupalla, vaikka ei tiedä antamiensa hoitojen vaikuttavuustutkimuksista eikä uusista hoitomuodoista edes suuntaviivoja. Tarpeellisen täydennyskoulutuksen välttely on mahdollista jos on työyhteisön valvonnan ulottumattomissa, tai työyhteisössä ei ole toimivaa omavalvontaa.
Luin juuri Valviran infosta että aluehallintovirastojen ja Valviran kantelupäätöksissä on viime vuosina kiinnitetty entistä useammin huomiota potilasasiakirjojen asianmukaiseen laadintaan, ja myös eduskunnan oikeusasiamies on kiinnittänyt asiaan huomiota potilaiden oikeusturvan toteutumisen näkökulmasta.
Muistutusten ja kantelujen tekeminen on aikaa vievää ja vaikeaa potilaille, saati sitten kun sitä vielä terveydenhuollon yksiköissä vaikeutetaan milloin milläkin tavalla. On hyvä että työyhteisössä virheitä käsitellään rohkeasti ja ilman syyllistämistä, mutta silloin kun ilmenee jopa selvää syrjintää sekä välinpitämättömyyttä omavalvonnan ja potilasturvallisuuden suhteen, pitäisi viranomaisten käytössä olla toimivia sanktioita, joilla suitsia näitä kelvottomia, laista "hyväksyttävällä tavalla" laistavia.
Mikä on selvää välinpitämättömyyttä omavalvonnan suhteen ja potilasturvallisuuden laiminlyöntiä, sitä taas ei kaiketi voi määritellä muuta kuin oikeuden kautta.
Entä jos asiasi kuuluukin kuluttajansuojaviranomaiselle? Niissä asioissa valitukset käsitellään eri tavalla kuin potilasmuistutukset. Kuluttajasuojan piiriin kuuluvia valituksia ei yksityisen terveydenhoitopalvelun tarvitse käsitellä muistutuksina, koska niissä valitusaika on paljon lyhyempikin. Eikä kuluttajasuoja-asiat kuulu potilasasiamiehellekään. Tämä voisi olla selitys silloin kun asiointisipaikan johtaja ei ongelman huomattuaan ota yhteyttä terveydenhuollon valvontaviranomaisiin. Toisaalta potilaalle pitää kertoa, minkä lain piiriin hänen valitus kuuluu.
Mahtaneeko olla enmpi kysymys kuin vastaus, mutta kommentoin nyt tätäkin, kun kerta nostettu esille.
Kuluttajansuojalain piiriin eivät kuulu julkisen terveydenhuollon yksityiseltä toimijalta maksusitoumuksella tai vastaavalla tavoin ostettavat, mutta sen sijaan jos asiakas maksaa palvelun itse, niin kuuluu.
Aloittajan kannattaa tosiaan ilmoittaa tyytymättömyytensä ostopalvelusta Kelalle kuten tuossa aiemmin on jo kaavaillut.
Potilasasiamies kertoo potilaille potilaiden oikeuksista ja miten lait terveydenhuollossa menee ja millainen muistutuskäytäntö on. Potilasasiamies on pakko olla kaikilla niillä tahoilla jotka tarjoavat terveyspalveluja julkisella tai luvan varaisesti yksityisellä sektorilla. Luvan saanti vaatii yksityiseltä terveyspalveluja tarjoavalta yksiköltä potilasasiamiehen toiminnan. Näin on ollut muistaakseni vuodesta 1993. Jos on ammatinharjoittaja joka ottaa potilaitaan vastaan yksityisen terveyspalveluja tuottavan yksikön tilassa, jonka on vuokrannut, niin sitten ammatinharjoittajan potilailla on käytössä sen yksikön potilasasiamies. Harva tänä päivänä näistä laistaa koska laatua on omata potilasasiamies ja se on potilasturvallisuutta myös. Sori en ehdi lukea koko ketjua, voi olla että tämä jo ollut esillä. Kannattaa kysyä potilasasiamieheltä neuvoja!
Paljon vääriä vastauksia. Esim. tiedonsaanti itseä koskevista potilasasiakirjoista perustuu henkilötietolakiin eikä julkisuuslakiin.
Kuluttajavirasto ei liity tähän aiheeseen mitenkään.
Oikeat vastaukset löytyvät täältä:
Sosiaali- ja terveysministeriön asetus potilasasiakirjoista:
https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2009/20090298
Potilaslaki:
https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1992/19920785#L2P5
Valvira:
https://www.valvira.fi/terveydenhuolto/hyva-ammatinharjoittaminen/potilasasiakirjat
Vääriä vastauksia on täällä paljon, ja sinun vastauksesi myöskin.
" tiedonsaanti itseä koskevista potilasasiakirjoista perustuu henkilötietolakiin eikä julkisuuslakiin."
Henkilötietolain nojalla ei ole oikeutta saada tietoja lainkaan, vaan potilalla on tietojensa tarkastusoikeus, mikä tarkoittaa, että voi tarkastaa tietojen oikeellisuuden (so. käydä niitä katsomassa).
Tietojen saamisen potilaalle turvaa ainoastaan julkisuuslaki (eli laki viranomaisten toiminnan julkisuudesta). Jos terveydenhoito ei ole mainitun lain alaista, oikeutta tietojen saantiin ei ole. Silloin potilas voi kuitenin pyyttää selvitystä. Potilaalle on annettava selvitys hänen terveydentilastaan, hoidon merkityksestä, eri hoitovaihtoehdoista ja niiden vaikutuksista sekä muista hänen hoitoonsa liittyvistä seikoista, joilla on merkitystä päätettäessä hänen hoitamisestaan (laki potilaan asemasta ja oikeuksista 5 §).
Lakimies_ puhuu puuta heinää. Käypäs vaikka tuolla -> HUS - Asiakirjojen tilaaminen: "Potilaalla on oikeus saada kopiot omista potilastiedoistaan maksutta kerran vuodessa. Helpoin tapa pyytää kopioita asiakirjoista on lähettää potilaskertomustietojen kopiopyyntö potilasta hoitaneen sairaalan arkistoon."
Potilaan oikeudesta tarkastaa häntä itseään koskevat potilasasiakirjoissa olevat tiedot perustuvat siihen, mitä henkilötietolain (523/1999) 26–28 §:ssä säädetään. Potilaan oikeudesta tietojen saantiin perustuu lisäksi myös siihen, mitä säädetään viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain (621/1999) 11 ja 12 §:ssä. (30.6.2000/653).
Potilaslain mukaan potilaalla on tiedonsaantioikeus, mikä käytännössä tarkoittaa muun muassa sitä, että lääkärin on oltava selkeä ja ymmärrettävä. kun hän kertoo potilaalle tämän sairaudesta ja hoidosta, kuten hoidon kulusta, tavoitteesta, hyödyistä ja haitoista. Sairauteen ja hoitoon liittyvää tietoa ei saa salata potilaalta. Potilaalla on kuitenkin oikeus kieltäytyä tiedosta. -> Laki potilaan asemasta ja oikeuksista (785/1992) 5§
Selkeyttä ja tarkkuuta on noudatettava myös potilastietomerkinnöissä: Terveydenhuollon ammattihenkilön tulee merkitä potilasasiakirjoihin potilaan hoidon järjestämisen, suunnittelun, toteuttamisen ja seurannan turvaamiseksi tarpeelliset tiedot. -> Laki potilaan asemasta ja oikeuksista (785/1992) 12§
Rakettimies moittii suotta kirjoittamaani, koska kirjoitin juuri edellä: "Tietojen saamisen potilaalle turvaa ainoastaan julkisuuslaki (eli laki viranomaisten toiminnan julkisuudesta)."
HUS on viranomainen ja sitä koskee mainittu julkisuuslaki ja sen mukainen tietojensa saamisen oikeus. Kun et ymmärrä asiaa, olisiko ollut parempi olla hiljaa?
Henkilötietolain mukainen tarkastusoikeus ei ole oikeus tietojen saamiseen vaan niiden tarkastamiseen. Tämä poikkeaa siitä, mitä julkisuuslaissa asiasta säädetään.
Et kyllä tunnu ymmärtävän itsekään.
Lakimies_ puhuu puuta heinää, koska ei ymmärrä, mitkä ja miten lait säätelevät terveydenhuollon palveluja ja ammattihenkilöstön toimintaa. Luepa vaikka tuosta lisää! Asetus potilasasiakirjoista | Asetusta noudatetaan potilasasiakirjojen laatimisessa sekä niiden ja muun hoitoon liittyvän materiaalin säilyttämisessä | STM:n asetus potilasasiakirjoista 298/2009 | Tämä säädös on annettu seuraavien säädösten nojalla: 159/2007 = Laki sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastietojen sähköisestä käsittelystä ja 785/1992 = Laki potilaan asemasta ja oikeuksista
Yleisellä tasolla, ei mene kaikilla potilailla hyvin potilasturvallisuuden ja potilaan oikeuksien suhteen, jos
* yksityisissä terveysfirmoissa on vähänkään vallalla olevaa käytäntöä se, että potilaiden käytössä ei ole osaavaa potilasasiamiestä ja
*terveydenhuollon ammattihenkilöstölläkin alan lait ovat hakusessa eikä
* riittävää laadun valvontaakaan tapahdu julkista hankintaa suorittavien tahoilta
*Jos ei ole potilasasiamiestä, joka kertoo firman ovesta sisään astuville potilaille tiedottein ja sanallisesti lain mukaisista potilaan oikeuksista, niin eipä varmaan kerry muistutuksiakaan firman tilastoihin ja sehän on hankintakilpailuissa iso etu.
Olisi kiinnostavaa tietää, miten Lääkäriliitto neuvoo ja ohjeistaa yksityistä terveyspalvelusektoria ammatinharjoittajakuntaa. Kentällä on kuitenkin paljon firmoja ja ammatinharjoittajia jotka noudattavat määrättyjä lakeja kuten pitää.
*Onko Lääkäriliiton tiedossa koijareiden kilpailuetu hankinnoissa, mutta sekin niitä erikoisia edunvalvontaan liittyviä ongelmia, jotka ei kuulu kenellekään niin paljon että voisi ääneen puhua...
*Meneekö Lääkäriliiton jäsenpalvelussa, kaikessa avunannossa, neuvonnassa ja "tuomaroinnissa", kollegiaalisuussyistä jäsenten edunvalvonta potilaiden edun edelle...
Kantelun voi tehdä myös suoraan AVIin. Määräaika on 2 vuotta.
https://www.avi.fi/web/avi/kantelu2
Sitä ennen kannattaa kuitenkin tehdä muistutus:
https://www.avi.fi/web/avi/muistutus
Kela ei voi tehdä velvoittavia itseään koskevia kantelupäätöksiä, koska se ei ole valvontaviranomainen. Kelan päätöksistä voi kannella näin:
https://www.kela.fi/paatoksesta-valittaminen
Hei, vastauksenne ovat olleet hyödyksi! Niiden perusteella olen päässyt lakien lähteille, ja lakien juonesta kiinni. Ja mikä on jäänyt luetun jälkeen epäselväksi, sen olen selvittänyt kilauttamalla valvoville viranomaisille. Kun omaa oikeaa taustatietoa, niin osaa tehdä oikeita kysymyksiä. Olen saanut viranomaisilta tarkennustietoa lakien/määräysten ja lupien/sopimusten merkityksestä tapauksessani. Olen myös saanut valvovilta viranomaisilta lisäohjeita lääkäristä tekemääni valitukseen; tiedossani on enemmän valituskanavaskaalaa, ilmaisen tämän näin.
Avi puolestaan on saanut kirjallisen tiedoksi-selvitykseni tuossa yksityisessä terveyspalveluyksikössä havaitsemistani omavalvonnan sun muistakin puutteista ja ongelmista. Kelalla ei tosiaankaan ole asiassa toimintavaltuuksia, ja sieltä neuvottiin ilmoittamaan epäkohdat valvovalle viranomaiselle. Valvova viranomaistaho päättää myöhemmin minulta varsinaiset kantelut saatuaan, miten se toimii niiden suhteen, onko kanteluissa ilmenneiden seikkojen vuoksi aihetta epäillä jne.
Meillä kaikilla on kiireemme. Siksi minusta on tuntunut paskamaisen pahalta kun omaa, ja viranomaistenkin, aikaa tärvääntyy tuhottomasti siihen, että pitää useita puheluja soitellen selvitellä asioita, joiden tietäminen ja selvittäminen on terveyspalveluyksikön vastuulla. Mutta! Ei niin pahaa ettei jotain hyvääkin: tietoni potilaslaista ja terveydenhuollon laeista on lisääntynyt valtavasti. Ja tästä myös teille:
Kiitos!
Ja vielä yksi asia. Tämä liittyy kyseisen yksityisen terveyspalveluyksikön kirjelmään, jonka sain kirjattuna postina 14.11.2018, ja jonka toimitin Aviin jatkoksi edelliseen tätä asiaa koskevaan tiedoksi-aineistoon.
*
Kyseisen yksityisen terveyspalveluyksikön ylilääkäri, vastaava johtaja ei vastannut suoraan tekemääni muistutukseen (aiheena yksikön omavalvontaan liittyvät puutteet ja epäasiallisuudet). Hän vain kirjelmöi takaisin esittäen kirjelmässään väitteitä, joista ilmenee, että hän ei ollut vielä tässäkään vaiheessa ottanut yhteyttä Aviin ja tarkistanut, kuten olin aiemmin pyytänyt, mitä ohjeita olin Avista saanut yksikössä työskentelevän ammattinharjoittajan hoitoon ja kohteluun liittyvään muistutuksen tekemiseen. Kirjelmässäänkin ylilääkäri ohitti täysin sen seikan, että olin toiminut Avin juristin antamien ohjeiden mukaan.
Ylilääkärin kirjelmässä oli minua voimakkaasti syyllistävä sävy. Ylilääkäri kirjoittaa, että koska olin ollut vuosia hoitosuhteessa tässä yksikössä "vuokralaisena työskentelevään ammatinharjoittajaan, Teille ei ole voinut jäädä epäselväksi ettette ole X X:n (yksikön nimi) potilas. X X:n ylilääkäri ja ensisijaisesti poliklinikan omia potilaita neuvova potilasasiamies ovat kuitenkin nyt pyrkineet tarjoamaan neuvovaa apuaan myös teille".
Kirjelmä päättyy ylilääkärin selitykseen, miksi hän oli ehdottanut minulle tapaamista, kun kuuli minulta ensimmäisen kerran, että olin keskustellut Avin kanssa ja saanut sieltä neuvoja, miten toimin tehdessäni tässä yksikössä työskentelevästä ammatinharjoittajasta valituksen. Kirjelmän viimeinen lause: "Tapaamisella kanssanne oli myös tarkoituksena saada käsitys siitä, onko hoitosuhteessanne tapahtunut jotain, mikä voisi johtaa ko. ammatinharjoittajan vuokrasuhteen uudelleen arviointiin."
Minulta kaksi tarkennusta/korjausta ylilääkärin kirjelmän väitteisiin, jotka tässä esitin:
1) X X:n potilasasiamies ei kyennyt antamaan yhden yhtäkään tietoa potilaslaista, eikä muutoinkaan tiennyt mitä kuuluu potilasasiamiehen tehtäviin. Kun neuvoin häntä lukemaan Valviran sivuilta, mitä ne tehtävät ovat, hän luki Valviran lomakepohjalle tehdystä yksikön omavalvontasuunnitelmasta, että potilasasiamiehen tehtävät ovat "keskusteleminen potilaiden kanssa ja muistutusten vastaanottaminen". Kun en heti käsittänyt mitä sivuja hän luki, niin tarkensin vielä, että Valviran sivuilla on kyllä tarkkaan kerrottu potilasasiamiehen lakisääteiset tehtävät. Tähän XX:n potilasasiamies parahti että "ei täällä lue muuta". Niinpä, Valviran sivutkin merkitsevät X X:n potilasasiamiehelle vain esimiehen kirjoittamaa paperia. Johto on vastuussa omavalvonnasta ja siitä, että potilaslain määrykset toteutuvat terveyspalveluyksikössä. Okei. Oletan, että sekä Avissa että Valvirassa on tähän mennessä katsottu rekisteristä se kohta, joka kertoo X X:n potilasasiamiestiedot. Tosin lakihan ei ole esteenä sille, että yksikön potilasasiamies ei ole ammatillisesti pätevä tehtävään, koska ammattipätevyyttä ei laki määrää.
2) Hittojako minulla mitään tekemistä sen kanssa, miten XX:n ylilääkäri arvioi sopimusoikeuden piiriin kuuluvia XX:ää ylläpitävän säätiön vuokrasuhteita! Minun asiani liittyy potilaslakiin ja terveydenhuollon ammattihenkilön toimintaa määrääviin lakeihin.
***
- Tuoreessa Duodecim-lehdessä on potilasvahinkoihin liittyvä artikkeli. Ammattitaitoiselle potilasasiamiehellekin siinä oli kuulema uutta tietoa. Minulle myös.
- Julkisissa hankinnoissa tulee kiinnittää enemmän huomiota siihen, että yksityisen terveyspalveluyksikköjen omavalvonta toimii oikeasti eikä potilasturvallisuus vaarannu yksikön johdon välinpitämättömyyden, osaamattomuuden, tietämättömyyden takia.
- Kun yksityinen terveyspalveluyksikkö ilmoittaa tietonsa netissä, tietoejen on oltava oikeita, selkeitä ja täsmällisiä. Edes vahingossa, ajattelemattomuuttaan asiakkaita ei saa johtaa harhaan. Potilasturvallisuusasioissa asiakkaiden tehtäviin ei kuulu selvittää tai edes tarvitse tietää, missä suhteissa yksikössä vastaanottavat lääkärit ovat yksikköön.
- Tähän tapaukseeni liittyen olen toisaalla kysynyt 'rikos vai kiusaus'. Ymmärrän oikein hyvin ihmisiä, jotka eivät rohkene käyttää potilaslakiin perustuvia oikeuksiaan - syrjinnän kohteeksi joutumisen riski on suuri. Mitä sitä sylkykupiksi asettumaan sanahelinäksi osoittautuneen potilasturvallisuuden nimissä.
Edellä nim. koittakaakehitellä kirjoittaa "Terveydenhuollossa ei saa suositella sellaista hoitopaikkaa, jos suosittelijalla itsellään olisi jokin sidonnaisuus ko. tahoon, esim. omistaa sen osakkeita yms." Mutta esim. saako ammatinharjoittajalääkäri suositella omaa psykoterapiaansa vastaanotollaan olevalle ihmiselle? Ja miten tavallinen ihminen voi tietää, voiko ammatinharjoittajalääkäriin luottaa, jos kerran on niin ettei niitten toimintaa läheltä valvo kukaan vaikka ottaisivat vastaan terveyspalveluja antavassa paikassa, isossa tai pienessä? Entä tarkoittaako kela-korvaus yksityiselle ammatinharjoittajalääkärille potilaan masennuksen hoidosta sitä, että kela-korvauksen saaneen lääkärin antama hoito on kelan lähivalvonnassa?
Yksityinen terveyspalvelu ei ole paha juttu. Mutta julkinen taitaa olla sääntöjen perusteella luotettavampi koska siellä kaikki lähivalvonta ei ole asiakkaiden vastuulla. Asiakkaat kun ei sitten loppupeleissä ehkä olekaan potilaita vaan kuluttajia jotka ovat tehneet vääriä valintoja koska eivät ole tienneet tarpeeksi kuin vasta ehkä liian myöhään. Ainakin Pörriäisen nettitiedoista löytyy kohta jossa puhutaan kahden viikon kuluttaja-asian valitusajasta mutta ei kyllä tarkemmin kerrota mikä ero on kuluttajavalituksella ja potilasmuistutuksella joka on taas tehtävä kahden vuoden aikana.
En osaa tätä selvemmin sanoa, mutta pistää miettimään mitä kaikkea ihmisten täytyy etukäteen tietää julkisen ja yksityisen säännöistä potilaisiin päin, jos on niinkin kuin edellä nim. Lakimies_ kirjoittaa "Tietojen saamisen potilaalle turvaa ainoastaan julkisuuslaki (eli laki viranomaisten toiminnan julkisuudesta)... HUS on viranomainen ja sitä koskee mainittu julkisuuslaki ja sen mukainen tietojensa saamisen oikeus. ... Henkilötietolain mukainen tarkastusoikeus ei ole oikeus tietojen saamiseen vaan niiden tarkastamiseen. Tämä poikkeaa siitä, mitä julkisuuslaissa asiasta säädetään."
Kyllä ne potilastietoaasiakirjat on sen verran paneutumista vaativia papereita että ei niitten lukemisesta minkään toimiston tiskillä mitään tule ja jos lääkärin vastaanotolla ne lukee niin siitä ajasta pitää maksaa sekä potilaan ja kelan kun se maksaa vastaanottoajasta sairaudenhoitokorvauksen lääkärille.
Potilasasiakirjoista vielä, ja konkreettinen esimerkki tässä asiassa alkuperäislähteiden merkityksestä tai merkityksettömyydestä.
Kysymys: Tietääkö kukaan, onko seuraava potilasasiakirjoihin liittyvä käytäntö yleinen tapa yksityisellä terveydenhuollon sektorilla, ja ylipäätänsä oikeaa ja luotettavaa toimintaa yksityisen terveyspalveluyksikössä vastaanottavalta ammatinharjoittajalääkäriltä, jonka antamasta sairaudenhoidosta hän saa myös suoraveloituksen kautta kelan sairaudenhoitokorvausmaksun?
1. Lääkäri, saatuaan kirjallisen potilasasiakirjatietopyynnön, alkaa yksikön potilasasiamiehen kertoman mukaan kirjoittaa käsinkirjoittamaansa potilasasiakirjaa koneella puhtaaksi, ja vaikka lääkäri saa vielä puhelimitse tarkennuspyynnön, että (entinen) potilas tarvitsee kopiot myös varsinaisesta käsinkirjoitetusta potilasasiakirjasta, lääkäri ei varsinaisesta potilasasiakirjasta kopioita lähetä, koska puhelimessa antamansa selityksen mukaan viranomaisillekin, jopa oikeuteen, on riittänyt se kun hän on lähettänyt tietopyynnön saamisen jälkeen puhtaaksikirjoittamansa potilastiedot.
2. Lääkäri postittaa ainoastaan kopioliuskat puhtaaksikirjoittamistaan potilastietomerkinnöistä. Liuskoissa ei ole lainkaan tietoa siitä, että kyseessä on varsinaisesta potilasasiakirjasta puhtaaksikirjoitetut tiedot eikä tietoa päivämäärästä, milloin ne on kirjoitettu puhtaaksi.
3. On järkeen käypää, että jos lääkäri kirjoittaa potilasasiakirjat käsialalla, josta kukaan ulkopuolinen ei saa selvää, niin saatuaan tietopyynnön viranomaisilta tai potilailta hän joutuu tekemään ylimääräistä työtä, kun laatii välitettävät tiedot myös muille ymmärrettävään muotoon.
4. Erikoista on, että lääkäri jättää paljon myöhemmin puhtaaksikirjoittamistaan potilastietoliuskoista pois päiväystiedon, jolloin hän on ne puhtaaksikirjoittanut, ja lähettää puhtaaksikirjoittamansa liuskat kopioina (jokaisessa liuskassa on tieto: kopio 5.11.2018 ja leimaustieto lääkäristä) ikään kuin kyseessä olisi kopiot alkuperäisestä varsinaisesta potilasasiakirjasta, vaikka ne oikeasti ovat paljon myöhemmin puhtaaksikirjoitettuja potilastietoliuskoja.
5. Tämän käytännön tekee hyvin erikoiseksi se, että lääkäri ei halua lähettää puhtaaksikirjoittamiensa tietoliuskojen mukana kopioita oikeasta varsinaisesta potilasasiakirjasta! Ja se, että valvovat viranomaiset, jopa oikeus, on hyväksynyt tuollaisen käytännön, jossa tieto ei välity perustuen alkuperäisiin lähteisiin!
Toisaalta. Tulin tietoiseksi tuon lääkärin tuostakin tavasta sattumalta, kun tulin puhelimessa kysyneeksi yksikön potilasasiamieheltä, miksi tietojen lähettäminen kestää, ja potilasasiamies kertoi syyn, jonka sitten vielä tarkistin puhelinsoitolla tuolle lääkärille.
Lääkäri toimii tässä tapauksessa oikein. Muistiinpanojaan ei lääkärin tarvitse lähettää minnekään, koska ne eivät ole virallisia potilasasiakirjoja.
Siinä lääkäri on toiminut väärin, että koska potilasasiakirjoja "puhtaaksi kirjoittaessaan" hän vasta laatii virallisen potilaskertomuksen ja sille päivämäärälle se tulisi merkitä tehdyksi. Lain mukaan potilasmerkinnät on tehtävä viipymättä, joten tällainen käytäntö voi olla lain vastainen, jos merkinnän tekeminen muistiinpanoista -> viralliseksi potilaskertomukseksi viivästyy.
Kiitos vastauksesta!
Nyt täytyy todeta, että tämän lääkärin tekemisistä ei ota selvää Erkkikään.
1. Kun kysyin lääkäriltä puhelimessa, miksi hän nyt kirjoittaa puhtaaksi potilastietoja, niin hän sanoi että "sen takia että kun ne on käsinkirjoitettuja, niin kirjoitan ne nyt koneella puhtaaksi".
2. Kun kysyin, mikä päivämäärä hänen puhtaaksikirjoittamiinsa potilastietoihin tulee, niin hän vastasi että "se päivämäärä, mikä niissä (käsinkirjoitetuissa) on käyntipäivämääränä". Näin hän toimi. Hän lähetti kopiot koneella kirjoitetuista tiedoista, eikä mikään niissä kerro siitä että ne on puhtaaksikirjoitettu/laadittu paljon myöhemmin kuin potilaan käyntikerrat ovat olleet; tietopyyntö koski vuosia 2014-2018 (2018 käynnit loppuivat keväällä).
3. Kun kysyin lääkäriltä, onko hänellä niin kuin kahdet potilasasiakirjat, käsinkirjoitettu ja koneella kirjoitettu ja miksi hän ei voi laittaa kopiota myös käsinkirjoitetusta potilasasiakirjasta, niin hän vastasi että "käsinkirjoitetussa on omat muistiinpanot ja käyntitiedot, sen takia niitä ei jaeta". Mitkä omat? Tästä en päässyt jyvälle, että onko tuo puhtaaksikirjoittaminen tapahtunut käsinkirjoitetusta potilasasiakirjasta vai muistiinpanoista. Vastaanotolla hän ei koskaan tehnyt muistiinpanoja, joten jos hän on kirjoittanut käsin potilasasiakirjaan merkinnät, niin miksi tästä käsinkirjoitetusta potilasasiakirjasta, joka on se virallinen potilasasiakirjatieto, ei mukamas voi kopioita ottaa ja laittaa puhtaaksikirjoitettujen ohessa tietopyynnön esittäneelle potilaalle?
4. Kun vielä totean lääkärille, että ei kait virallisia potilasasiakirjoja saa kirjoittaa uudestaan tai niissä pitäisi olla näkyvillä ainakin se päivämäärä jolloin ne on uudestaan kirjoitettu, mutta okei sinä nyt kuitenkin kirjoitat käsinkirjoittamasi tiedot uudestaan, koska käsialastasi ei saa mitään selvää, niin hän sanoo että "niin, näin olen aikaisemminkin toiminut kun näitä on pyydetty joihinkin oikeudenkäynteihin ja muuhun".
5. Miksi ei lääkäri kirjoita heti potilasasiakirjamerkintöjä koneella, vaan tuhertaa ne käsialalla josta jo etukäteen tietää ettei siitä sotkusta kukaan saa selvää? Milloin tahansahan voi tulla tilanne, että joku hänen potilaistaan on julkisella sektorilla hoidossa ja siellä tarvitaan nopeasti tietoa viime aikaisista esim. lääkityksistä tai lääkityksistä, joiden käyttö ei sovi vaikeiden haittojen ja vieroitusoireiden takia. Ja milloin tahansa voi tulla kantelutilanne tai joku muu tilanne, jossa viranomaiselle on annettava oikea rekisteritieto, jota potilasasiakirjatieto käsittääkseni on.
6. Puhelun lopuksi tämä kuuden vuoden päästä eläkkeelle jäävä lääkäri vielä sanoi vetoavan pehmeällä äänensävyllä, että "jos muutat mielesi kuuden vuoden sisällä, niin ilman muuta olet tervetullut takaisin vastaanotolleni". Niinpä. Hän ei vieläkään malttanut luopua vaikuttamattoman hoitonsa tuputtamisesta, vaikka olin jo aiemmin selvästi ja toistaen sanonut hänelle, että hänen antamastaan masennushoidosta ei ole uusissa vaikuttavuustutkimuksissa todettu olevan hyötyä, eikä se ole minuakaan auttanut, vaan vasta kun hain tiedollista apua Duodecimin Terveyskirjaston kautta, aloin saada hallintaan hänen hoidossaan rapautuneen vointini. Tämän lääkärin kohdalla oli normia se, että hoitosuhteen aikana hän aina sopivissa käänteissä suositteli hoitomenetelmäänsä, joka kohdallani perustui hänen tekemäänsä masennuksen ylidiagnosointiin ja ylihoitoon lääkityksen ja terapian suhteen, ja kelvottomuudessaan hänen hoitonsa aiheutti minussa jatkuvaa huolta, huolien kautta elämistä ja tulevan pelkäämistä, ja sen seurauksena vakavia toiminnallisia häiriöitä jotka juoksuttivat minua terveyskeskuksessa ja veivät erikoissairaanhoidon tutkimuksiin. Olen oppinut paljon kun olen ottanut oireisiini liittyvistä tutkimuksista selvää ja jaksanut selvittää ikäviäkin asioita. Ja kuin sattumien summana olen saanut takaisin luottamustani julkiseen terveydenhuoltoon, joka jatkuvasti oli tämän lääkärin haukunnan kohteina; terapeutti puhui itsensä ainoaksi hoitovaihtoehdoksi, ja kylkiäisavuksi kaikkiin vaivoihin.
Halusin tehdä muistutuksen ja sitten kantelun tästä lääkäristä, jotta terveydenhuollon vaikuttavuudesta välittävät ammattihenkilöt ja valvovat viranomaiset saisivat kokemuksestani ja mahdollisesti sen selvittelystä edes pienen vihjeen siitä, millaisiin sidontoihin erikoisen pitkät psykoterapiasuhteet saattavat perustua. Kirjoitan tämän laki-keskustelupalstalle, koska toivon, että tahot jotka ovat terveydenhuollon lainsäädännön kanssa tekemisissa, vahingossa edes joskus törmäisivät näille sivuille, näihin tavallisten ihmisten pulmiin ja huomioisivat lainsäädännössä potilasturvallisuutta entistä paremmin. En ole yksin toivomassa lakeihin sellaista pykälää, joka vaatii että lounli-raider-ammatinharjoittaja-lääkärit saadakseen kela-korvausta antamilleen hoidoille, velvoitetaan käymään täydennyskoulutuksessa säännöllisesti. Se olisi kuulkaa suuri askel potilasturvallisuudelle!
"hän vastasi että "käsinkirjoitetussa on omat muistiinpanot ja käyntitiedot, sen takia niitä ei jaeta"."
Muistiinpanoista on kysymys ja niiden tiedot eivät välttämättä täytä sitä, mitä virallisilta potilasmerkinnöiltä vaaditaan. Ts. että niistä saa kuka tahansa ulkopuolinen selvää, ei käytetä lyhenteitä, joita ei tunneta yms.
"Miksi ei lääkäri kirjoita heti potilasasiakirjamerkintöjä koneella, vaan tuhertaa ne käsialalla josta jo etukäteen tietää ettei siitä sotkusta kukaan saa selvää?"
Tällainen virheellinen käytäntö johtuu usein liiallisesta kiireestä, kun muistiinpanojen tietoja ei siirretä virallisiin potilaskertomuksiin. Tietojen luotettavuus vaarantuu, koska myöhemmin kirjoitettuihin merkintöihin voi tulla asiavirheitä. Laiminlyönnistä ei anneta suoranaisia rangaistuksia.
"Tietojen luotettavuus vaarantuu, koska myöhemmin kirjoitettuihin merkintöihin voi tulla asiavirheitä."
Tämän lääkärin minulle lähettämissä puhtaaksikirjoitetuissa potilasasiakirjatiedoissa on paljon, kauniisti sanottuna, asiavirheitä, myös erikoisen räikeää ristiriitaisuutta. Erikoista on myös diagnostiikkaan liittyvien tietojen puuttumiset; mitään hoitosuunnitelmia ei ole tiedoissa, eikä merkintöjä havaituista lääkityksen haitoista ja vieroitusoireista. Paljon on viime vuoden ajalta merkintöjä vakavia haittoja ja vieroitusoireita aiheuttaneen lääkkeen tarpeellisuudesta ja säännöllisestä tuputtamisesta, mikä ehkä selittynee sillä, että Kela ei olisi varmaankaan maksanut hänelle sairaudenhoitokorvausta hänen antamasta hoidosta, jos ei olisi ollut mukamas myös tarvetta lääkitykselle. Tämä on oletukseni, sillä muuta syytä ei oikein tälle erikoisuudelle löydy; on pitänyt ylidiagnosoida jotta ylihoito selittyisi maksajille eli minulle ja yhteiskunnalle kela-korvauksen kautta.
Yksi erikoisimmista tämän lääkärin nyt puhtaaksikirjoittamista potilasmerkinnöistä on sellainen seikka, jonka hän on kirjannut tietoihini ottamalla asian pari vuotta sitten aviin tekemästäni kantelusta (koski hänenkin hyvin tietämää tahoa). Se on asia, josta en koskaan puhunut hänelle halaistua sanaakaan, koska jollain ahdistuksen tasolla tajusin kyllä että hän ei arvostanut omavalvontaa eikä potilaiden oikeuksia eikä muistutus/kantelumahdollisuutta; annoin hänelle tekemäni kantelun ajatuksella että sieltä voit lukea mitä hoitosi laadusta on sanottu toisen lääkärin suulla; itse olin tuolloin kuulemastani niin hämmentynyt etten rohjennut puhua siitä muulle taholle kuin Aville kantelussa, ja senkin tein varmuuden vuoksi koska en tuolloin osannut valikoida tarkkaan kanteluun kuuluvaa aineistoa; kyseistä suorat sanat sanonutta lääkäriä en laittanut kantelun kohteeksi kuitenkaan ja siksikään, että en ollut tallentanut puhelinkeskustelua, enkä siten voinut todistaa sitä kaikkea mitä hän olikaan tullut sanoneeksi.
Hmm. Terveydenhuollossa on monenlaista vipeltäjää. Onneksi siellä suuri enemmistö toimii eettisesti oikein. Etenkin nuoret oppivat ilman potilaiden tekemiä muistutuksiakin omista ja muiden virheistä, oletan, koska he uskaltavat puhua kömmähdyksistään heti keskenään rohkeasti ja avoimesti ja osaavat hakea parempia toimintamalleja; aina ei näin ole terveydenhuollossa ollut.
Olen käynyt ystäväni kanssa väittelyä siitä että mikä onkaan omavalvonnan merkitys terveydenhuollossa. Hän ei ihan ymmärrä sitä, että arvostan omavalvontaa yli kaiken :) Piti vääntää rautalangasta miksi olen "sinisilmäinen": Siellä missä omavalvonta saadaan toimimaan, siellä potilaat välttyvät parhaiten huonolta hoidolta ja kohtelulta, koska yhteiskunnan rahathan ei riitä siihen, että viranomaiset valvovat koppalakit päässä joka paikassa, kolkassa, nurkan takana. Eli ei ole muuta vaihtoehtoa parantaa potilasturvallisuutta kuin omavalvonta. Mitenkähän muissa maissa omavalvonta pelaa?
EU tietosuoja-asetuksen (2016/679) 5 artiklan mukaisesti henkilötietojen, joita potilastietomerkinnät ovat, on oltava täsmällisiä ja tarvittaessa päivitettyjä.
Jos sinua koskevissa potilasasiakirjamerkinnöissä on virheitä, sinulla on oikeus pyytää korjaamaan tai poistamaan ne. Yksityisillä terveyspalveluja tuottavilla yksiköillä tai ammatinharjoittajalääkäreillä ei yleensä ole omia lomakkeita potilastietojen oikaisuvaatimuksille, mutta googlaamalla niitä löytyy. Esimerkiksi TAYSsin ja HUSsin oikaisuvaatimusten nettilomakkeet ovat selkeitä ja aukeavat helposti kaikkien käyttöön.
Ennen kuin tekee muistutusta tai kantelua, kannattaa ehdottomasti tutustua niihin omiin potilastietoihin ja tehdä tarvittavat oikaisuvaatimukset, ja sitten liittää muistutuksen tai kantelun liitteeksi kopiot tehdyistä oikaisuvaatimuksista. Kanteluun liitteitä voi lähettää myöhemminkin, joten ei tarvitse jäädä odottamaan oikaisuvaatimuksiin vastauksia, vaan ne voi laittaa aviin heti kun ne on itselleen saanut.
Oikaisuvaatimukseen on annettava aina kirjallinen vastaus, josta ilmenee tehdyt korjaukset.
Jos virheen oikaisuvaatimukseeni ei suostuta, rekisterinpitäjän on EU:n yleisen tietosuoja-asetuksen 2016/679 (GDPR) art. 12 mukaisesti annettava asiaa koskeva kirjallinen kieltäytymistodistus. Kieltäytymistodistuksessa on mainittava myös kieltäytymisen syy
Sosiaali- ja terveysministeriön asetus potilasasiakirjoista 298/2009 ohjaa hyvin ja selvästi, miten potilasasiakirjat laaditaan, tässä pari pykälää.
7 § Potilasasiakirjamerkintöjä koskevat periaatteet ja vaatimukset
Potilasasiakirjoihin tulee merkitä potilaan hyvän hoidon järjestämisen, suunnittelun, toteuttamisen ja seurannan turvaamiseksi tarpeelliset sekä laajuudeltaan riittävät tiedot. Merkintöjen tulee olla selkeitä ja ymmärrettäviä ja niitä tehtäessä saa käyttää vain yleisesti tunnettuja ja hyväksyttyjä käsitteitä ja lyhenteitä. Potilasasiakirjamerkinnöistä tulee ilmetä tietojen lähde, jos tieto ei perustu ammattihenkilön omiin tutkimushavaintoihin tai jos potilasasiakirjoihin merkitään muita kuin potilasta itseään koskevia tietoja.
8 § Potilasasiakirjamerkintöjen määräajat ja eräiden asiakirjojen toimittaminen
Potilasasiakirjamerkinnät tulee tehdä viivytyksettä. Merkinnät tulee tehdä viimeistään viiden vuorokauden kuluessa siitä, kun potilas poistuu vastaanotolta taikka palvelutapahtuma muutoin päättyy.
9 § Potilaskertomus
Terveydenhuollon toimintayksikön ja itsenäisesti ammattiaan harjoittavan terveydenhuollon ammattihenkilön tulee pitää jokaisesta potilaastaan jatkuvaan muotoon laadittua aikajärjestyksessä etenevää potilaskertomusta. Potilaskertomusta tai sen osia ei saa kirjoittaa uudelleen eikä alkuperäistä sivua korvata valokopiolla tai muulla vastaavalla tavalla.
Lisää löytyy kun googlaa tuon asetuksen.